maanantai 1. tammikuuta 2018

Vuosi 2017

Tänä vuonna on tapahtunut niin vähän mitään sen kummempaa, joten tällä kertaa ei kannata tehdä vuosikatsausta kuukausittain, kuten olen kahtena viime vuonna tehnyt. Tässä tiivistettynä vuoden tapahtumat:

Tammi-huhtikuussa kävimme joka toinen viikko ATD:n hallilla treenaamassa. Mikon kanssa teimme pääasiassa rally-tokon liikkeitä ja Rion kanssa harjoiteltiin agilityn alkeita. Agilityssa Rion kanssa haasteena on ollut se, että sillä on aika vahva ohjaajafokus, jonka vuoksi irtoaminen ja useamman esteen suorittaminen on ollut haastavaa. Treenasimme parin esteen sarjoja, joissa oli hyppyjä ja putki. Uutena esteenä tuli rengas. Keinun pamauttelua tehtiin vähän (niin, että Rio laski tassulla keinua). Pisimmillään taisimme päästä viiden esteen sarjaan. Yksi haaste oli myös paikalla pysyminen, mutta siinä edistyttiin ihan hyvin.

Helmikuun alussa osallistuin Mikon kanssa rotuyhdistyksen järjestämään rally-tokokoulutukseen Lahdessa. Kouluttajana oli rt-tuomari Kirsi Petäjä. Koulutuksessa keskityttiin ongelmakohtiin, jotka meillä olivat käännökset ja takapään käyttö. Oli kiva, että kouluttaja huomioi Mikon ajoittaisin paineistumisen ja pyysi aina silloin vapauttamaan Mikon johonkin muuhun esim. heittämään sille palloa. Kuun alussa meillä kävi fyssari kotona, joka käsitteli sekä Mikon että Rion. Miko oli hyvin rento koko käsittelyn ajan ja fyssari totesi, että siitä kyllä huomaa, että se on tottunut käsittelyyn. Rio ei rentoutunut ja se piti käsitellä niin, että Rio seisoi ja istui. Tämän vuoksi Rioa ei saatu kunnolla käsiteltyä. Sain "läksyksi" opettaa Rion menemään kyljelleen. Vähän kyllä huonolta näyttää tilanne edelleen... hups. Helmikuussa Rio kävi luustokuvissa ja tuloksena oli lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä LTV0 ja VA0.

Rio tykkää kiipeillä




Maaliskuun loppupuolella Riolla oli ihmeellinen huojumiskohtaus. Se oli yhden päivän aikana vähän vaisu ja sillä oli tasapainon kanssa haasteita. Välillä Rio seisoi niin kuin anestesiapiikin saanut koira, joka yrittää pysyä pystyssä. Seuraavana päivänä mitään oireita ei enää ollut, vaan oli normaali reipas ja leikkiväinen itsensä. En tiedä, mistä oli kyse, mutta ainakaan se ei ole uusiutunut.

Huhtikuun lopulla osallistuin Mikon kanssa meidän agiseuran järjestämään rally-tokokoulutukseen, jossa kouluttajana oli Oona Mäki. Koulutus meni ihan hyvin, sillä Mikon vire oli ok eikä käännöksetkään ollut siksi niin huonoja, kuin mitä kouluttaja luuli niiden olevan kertomani perusteella. Osallistuin myös kahteen muuhun koira-aiheiseen koulutukseen, joissa koirat eivät kuitenkaan olleet mukana. Ensimmäinen oli Nani Anneten kahdentunnin valokuvauskoulutus koirayhdistysten aktiiveille ja toinen Heiluvan Hännän 6,5 tunnin BAT-seminaari.






Toukokuussa Miko saavutti veteraani-iän eli täytti 8 vuotta. Syntymäpäiviään Miko vietti oman seuramme rally-tokokisoissa, josta saimme 70 pisteellä toisen avoimen luokan hyväksytyn tuloksen. Miko korkkasi veteraanikehät match showssa, jossa se sijoittui hienosti sinisten ykköseksi. BIS-kehästä Miko joutui ensimmäisenä ulos, sillä se murisi tuomareille... Kävimme Konalan Mustissa & Mirrissä Lemmikkien koulukuvauksessa. Riolla oli ensimmäinen BAT-treeni, joka meni oikein kivasti. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että tämä on Riolle juuri sopiva koulutusmetodi, mutta valitettavasti ohjattu treeni jäi meidän ainoaksi. En aikomuksista huolimatta saanut treenailtua omatoimisesti.

Touko-kesäkuussa osallistuin Nani Anneten koiravalokuvauskurssille, jossa oli viisi kurssikertaa ja yksityistunti. Olimme joka kerta jossain ulkona kuvaamassa eri koiramalleja ja joka kerralla oli eri aihe, mm. valotus, kuvan suunnittelu, tarkennus ja liikekuvaus. Liikekuvauskerta olisi erityisesti odotettu ja olikin mukava yllätys, kun sen kerran kouluttajaksi paljastui Jukka Pätynen. Yksityistunnin käytin kalustosta keskustelemiseen ja kävinkin pian sen jälkeen ostamassa uuden kameran.

Touko-syyskuussa meillä oli viikoittainen treenivuoro Hurtta Areenan ulkokentällä. Yritin erityisesti keskittyä ohjausteknikoihin ja treenasimmekin valssia, puolivalssia, pakkovalssia, takaakiertoa ja persjättöä. Teimme myös pieniä, helppoja radanpätkiä. Uutena esteenä tuli muuri. Kokeili Rio muutaman kerran puomiakin. Miko pääsi vähän harvemmin mukaan treeneihin, jolloin sen kanssa tehtiin rally-tokoa ja lyhyitä agilitypätkiä. Ohjaustekniikat treenasin ensin Mikon kanssa, jos se oli mukana treeneissä. Oli helpompi tehdä harjoitus ensin osaavan koiran kanssa ja sitten harjoitella Rion kanssa.


Tuttu näky sängyllä

Kesäkuussa Rio täytti 2 vuotta. Sitä ennen osallistuimme Rion kanssa RotuRaceen Hyvinkäällä. Rio oli mukana joukkueessa ASAP, johon kuului myös Loki-isä, Nova ja Ilo. Rio näki kilpailussa vieheen ensimmäisen kerran, mutta lähti epäröimättä ajamaan sitä. Osallistuimme kisapaikalla myös mätsäriin. Se olikin ensimmäinen kerta vuoteen, kun Rio oli näyttelymäisessä tilanteessa.

Heinäkuussa yövyimme kaksi yötä Nuuksiossa Oravantupa -vuokamökillä. Hyvin Riokin sopeutui mökkielämään eikä onneksi kumpikaan koira haukkunut illalla/yöllä millekään. Kuun lopussa teimme retken Repovedelle. Juna- ja bussimatkat menivät hyvin eikä Riokaan turhia hötkyillyt. Maasto oli hienoa ja riippusillan ylitys oli jännä. Mikolle vähän liiankin jännä.

Elokuun alussa oli rotuyhdistyksen järjestämä nose work ja rally-tokopäivä, johon ajattelin osallistua molempien koirien kanssa ja jakaa treenit, mutta lopulta vain Miko lähti mukaan. Päivän aikana oli kaksi rt- ja kaksi nw-treeniä. Rally-tokotreenit piti Oona Mäki ja treenit olivat mukavan monipuoliset. Nose Workissä piti palautella ensin mieleen, mitä siinä pitikään tehdä ja sitten Mikon piti löytää oikea purkki kolmesta. Ostin meille kotiin eukalyptuksen hajun, sillä edellinen oli jo vanhentunut.

Rio tykkää nukkua suihkun lattialla (useimmiten suihkuverhon takana)

Syyskuun alussa kävin pitkäaikaa tekemässä mejän koejäljen yhdessä Saaran kanssa. Kyseessä oli piirinmestaruuskoe, jonne piti hankkia itse jälkipari. Ihan kiva oli käydä pitkästä aikaa vetämässä jälkeä. Seuraavana päivänä osallistuimme Mikon kanssa seuramme järjestämään rally-tokokilpailuun, josta viimeinen hyväksytty tulos jäi saamatta. Kisoista jäi kuitenkin sen verran hyvä fiilis, että ilmoitin Mikon vielä seuraavan viikon kilpailuihin Kirkkonummelle. Sinä sateisena lauantaina saimme viimein viimeisen avoimen luokan hyväksytyn tuloksen 78 pisteellä ja siitä napsahti koulutustunnus RTK2.

Loppuvuonna koirilla ei ollut sen kummempaa ohjelmaa, sillä en yrittänyt saada meille treenivuoroa. Minä kävin lokakuussa kuvaamassa Spanieliliiton päänäyttelyssä ja joulukuussa Koiramessuilla. Lisäksi järjestin tokon rotumestaruuskokeen (eli sovin, että se pidetään toisen seuran järjestämän kokeen yhteydessä) itsenäisyyspäivänä.

Olin asettanut tälle vuodelle tavoitteita:

Miko
  • kaksi hyväksyttyä tulosta ja koulari rally-tokon avoimesta luokasta (toteutui)
  • rally-tokokoulutukseen osallistuminen (toteutui)
  • muutama osallistuminen veteraaniluokkaan match showssa (toteutui, jos yksi kerta riittää)
Rio
  • agilitytaidot riittävät möllitasoisen hyppyradan suorittamiseen (ei toteutunut)
  • kaikki esteet tutuiksi (ei toteutunut)
  • rally-tokon alokasluokan liikkeet hallussa (ei toteutunut)
  • osallistuminen ja hyväksytyn tuloksen saaminen rally-tokon virallisesta tai epävirallisesta kisasta (ei toteutunut)
  • koirien ja ihmisten ohitusten ja kohtaamisten harjoittelu BAT 2.0 -tekniikalla (toteutui, jos yksi kerta riittää)
Ensi vuodelle en aseta tavoitteita.

Erityisesti se on ollut hyvä, ettei koirien kanssa ole tarvinnut käydä eläinlääkärissä. Tämän vuoden ainoa eläinlääkärikäynti oli Rion luustokuvaukset. Muutenkin Rio on ollut täysin terve. Ei sen kanssa ole käyty kuin rokotuksilla, virallisissa tutkimuksissa ja tutkimassa "pissavaivoja", joille ei mitään syytä löytynyt ja enää Rio ei (juurikaan) pissaa sisälle.

Yhdessä
(Miko ei kauheasti välitä Rion läheisyydestä, mutta Rio hakeutuu Mikon lähelle)






 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti