tiistai 11. heinäkuuta 2017

Mökkeilyä ja pakkovalsseja

Viime viikon maanantaina lähdimme kahdeksi yöksi Nuuksioon, Oravankolo-vuokratupaan. Samassa paikassa kävimme kolme vuotta sitten. Mökillä ei ole sähköä tai juoksevaa vettä. Säätiedotukset vaihtelivat aika paljon (milloin sataa, milloin ei). Maanantaina aamupäivällä satoi aika reippaasti ja vaikka hieman ennen lähtöä sade lakkasi, niin päädyimme tilaamaan taksin, jolla matkustimme Espoon keskukseen. Sieltä jatkoimme avaimen noutamisen jälkeen bussilla Kattilaan. Aamupäivän sateinen sää ei ollut tainnut innostaa retkeilijöitä, joten Nuuksion bussissa oli meidän lisäksi vain pari matkustajaa. Vaikka Rion kanssa julkisilla matkustamista pyrinkin välttämään, niin kyllä se nykyään osaa ottaa melko rennosti ja useimmiten menee suoraan makaamaan lattialle.

Kattilan parkkipaikalta oli 3 km kävely mökille. Reput painoivat paljon, sillä mukana oli mm. 6 litraa vettä, joten 3 km tuntui pitkältä ja raskaalta matkalta. Onneksi lähes koko matkan pääsi kulkemaan hiekkatiellä. Loppumatkasta joku oli ratsastanut tiellä vähän aikaisemmin ja sekö sai pojat ihan sekaisin. Rio varsinkin jäljesti kavion jälkiä niin vimmatulla vauhdilla, että hihna oli koko ajan kireällä ja Riolla henki kulki juuri ja juuri... Tuossa mielentilassa on ihan turha pysähdellä ja odottaa, että hihna löystyy. Kävely kesti noin 45 min. Perille päästyämme huomasimme, että rannan nuotiopaikalla oli jotain porukkaa grillaamassa. He onneksi lähtivät jatkamaan matkaa saatuaan nuotion sammuksiin. Mökki on kalliolla ja alas rantaan pääsee portaita pitkin.




Olimme varannut ruuaksi kuivaruokia, joihin tarvitsee lisätä vain vesi. Halusin välttää tiskaamista, joten helpointa oli vain keittää vesi. Pistin siis paljon sen varaan, että keitämme vettä kaasuliedellä, jota emme edellisellä kerralla saanut toimimaan. Nyt onnistui (ja onnistumisen tunne oli mahtava), sillä viimeksi jäi kaasuhana avaamatta mökin ulkopuolella olevasta kaasupullosta. Meillä ei kummallakaan ole kokemusta kaasulieden (tai kaasun ylipäätään) käytöstä, joten siksi se oli iso juttu :D Googlaamalla onneksi selviää moni, joillekin täysin itsestään selvä asia. Lounaaksi söimme Snack pot-ruokia, jotka veivät tilaa repussa, mutta muuten olivat hyvin kevyitä kantaa. Aamupalana oli pikapuuroa, josta en yleensä välitä, mutta Elovenan neljän viljan puuro oli yllättävän hyvää. Maanantai-illasta grillasimme nuotiolla makkaraa.

Lounas. Oli ihan hyvää.



Mökin ranta on vähän hankala. Siinä on kalliota ja vain hyvin vähän hiekkarantaa. Vastaan tulee myös aika nopeasti lumpeita, joiden sekaan ei tee mieli mennä uimaan. Miko ja Rio kahlailivat rannassa. Heitin Riolle keppiä veteen, mutta Rio ei uskaltanut hypätä veteen vaan kauhoi vettä etutassullaan ja murisi, kun ei päässyt keppiin käsiksi :D Illalla kävimme saunassa ja kävin heittämässä talviturkin. Rio piti meteliä, kun menin uimaan, mutta ei se lähtenyt perään. Kerran kannoin Rion veteen, jolloin se ui ensimmäisen kerran elämässään, mutta matka rantaan oli lyhyt.

Tiistaina lähdimme aamupäivästä kävelemään Haukkalammelle, jonne oli noin 5 km matka. Haukkalammella ostimme jäätelöä, vichyä ja vähän herkkuja sekä täytimme vesipulloja. Aurinko paistoi lämpimästi koko kävelymatkan ajan. Hieman mökille paluun jälkeen alkoi sataa. Myöhemmin sateen lakattua oli tarkoituksena paistaa lettuja nuotiolla. Siitä ei kuitenkaan jäänyt kerrottavaa jälkipolville... Sen sijaan söimme grillattuja vaahtokarkkeja. Se oli molemmille ensimmäinen kerta. Minusta rapea päällys ja sula sisällys olivat hyviä, mutta isäntää sula vaahtokarkki ällötti. Illalla kävimme jälleen saunassa, mutta ilta oli niin kolea, ettei tehnyt mieli mennä uimaan. Pojat nukkuivat molemmat yöt nätisti eli eivät alkaneet haukkua äänille. Rio viihtyi mökissä erityisesti pirttipöydän tai sängyn alla. Riolle selkeästi tuollaiset paikat ovat turvallisia, kotonakin se on usein pöydän alla.





Tuulee...

Keskiviikkona lähdimme aamupäivällä kävelemään takaisin kohti Kattilaa ja sieltä kolmella bussilla kotiin. Luonnon helmassa on ihanaa ja tykkään olla mökillä, mutta on se ihanaa palata takaisin kotiin. Ilmat olivat ihan ok eli ei satanut kovin paljon, mutta kyllä oli viileää, kun eletään kuitenkin heinäkuuta.




Sunnuntaina oli niin lämmin päivä, että lähdin treeneihin vain Rion kanssa. Aiheena oli tällä kertaa pakkovalssi ja takaakiertojakin tuli mukaan, sillä netistä löytämässäni harjoituksessa oli myös takaakiertoja. Eipä se mitään, takaakierrot olisivatkin ollut seuraavana aiheena. Ohjaustekniikoissa etenen Agilityn perusteet -dvd:n tahdissa. Kaikkia kahtakymmentä ohjausta emme ehdi tässä kesäkauden aikana harjoitella, mutta toivottavasti pääsemme jatkamaan treenejä myös talvikaudella. Osa ohjauksista on sellaisia, että itselleni muistuttelen mieleen, miten ne kuului tehdä. Osa taas on sellaisia, joita ei ole minulle koskaan opetettu tai ohjauskuvio on käyty yksissä treeneissä läpi, joten nämä voi olla hankalampia opettaa Riolle (ja itselleni).

Rio tuli ihan hyvin ohjaukseen mukaan, vaikka useimmiten olin ohjauksen kanssa myöhässä ja oma ohjaus tuntui huonolta. Takaakiertoja olemme tehnyt jonkin verran, mutta ei varmaan koskaan osana rataa, joten niitä täytyi vielä erikseen harjoitella. Treenit meni ihan ok ja olen tyytyväinen, että pääsimme koko kahdeksan esteen radan läpi, mutta toistoja tuli tehtyä vähän liikaa. Viimeisessä toistossa, joka on videollakin, Rion vauhti on jo hidastunut. Tajusin sen jo treenatessa, että tulee tehtyä turhan monta toistoa. Ei pitäisi väkisin yrittää onnistumista.

2 kommenttia:

  1. Mitäs teidän lätynpaistajaisissa kävi? :) Me on viime kesänä kahdesti nuotiolla muurikkapannulla paistettu lättyjä, ekalla kerralla onnistui hyvin (vahingossa) ja toisella kertaa ei (koska yritettiin olla muka fiksumpia kuin ekalla kerralla).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huonosti :D Muutaman epäonnistuneen jälkeen luovutin. Veikkaan, että pannu ei vaan ollut riittävän kuuma tai sitten "sekoita vain vesi" -taikinassa oli mennyt jotain pieleen... Onnistuessaan ovat varmasti tosi hyviä!

      Poista