Rio 14 viikkoa

Riolla on nyt ikää 14 viikkoa ja painoa 4,7 kg. Vaaka meni vaihtoon, sillä keittiövaa'alla voi punnita vain 5 kiloon asti. Rion punnitsemiseen tarvitsen leikkuulaudan avuksi, sillä muuten iso poika ei mahdu vaa'alle. Siksi suosiolla siirryttiin henkilövaakaan, joka ei välttämättä anna luotettavia lukemia. Syy siihen on se, että punnittavan ollessa riittävän kauan paikallaan, lukema "lukittuu" näytölle. Olisi helpompaa punnita, jos näin ei kävisi, sillä välillä kestää saada se viimeinenkin jalka vaa'alle. Ehkä kuuden punnitsemiskerran jälkeen päätin, että 4,7 kg saa olla oikea paino, sillä sen lukeman sain kolmesti. Korkeutta pennulla on noin 29 cm (keksin tosi kätevän ratkaisun mittaamiseen ja nyt saan tarkempia tuloksia). Miko mitattiin ensimmäisen kerran 14-viikkoisena ja silloin se oli n. 34 cm.

Kuvat 14-viikkoisesta otettiin taas vähän hätäisesti, joten ihan ei ole parhaita mahdollisia seisotuksia tälläkään kertaa.

Torstaina kävimme Viikissä tapaamassa Irra-bretonia. Pennut saivat aluksi leikkiä tutulla nurmikolla ja sitten siirryimme hieman suojaisammalle nurmialueelle. Paikasta toiseen vaihtaessa tulikin ihan hyvää ulkoiluharjoitusta eli kaverin kanssa kävelyä (ilman, että leikitään), pyöräilijöiden ja koirien ohituksia. Koiria meni läheltä useita ja olin iloinen, ettei Rio jännittänyt niitä niin paljon, että olisi yrittänyt karkuun. Iltasella kotona Riolle maistui uni erittäin hyvin.

Tässä kuvassa Riosta tulee Loki mieleen

Perjantaina oli Rion ensimmäinen pentuleikkikoulu koira- ja kissakoulu Heiluva Hännässä. Mukana oli neljä pientä pentua ja yksi aikuinen, joka katseli aidan takaa pentujen touhuja. Ulkona odotellessa Rioa hermostutti kovasti. Odottelimme hetken portailla istuen. Sillä ei ollut mukava olla sylissä ja maassa Rio yritti lähteä poispäin ja se alkoi vinkua, kun ei päässyt. Sisälle menimme yksitellen ja otimme oman paikan tilasta. Aluksi annettiin pentujen rentoutua ja kokeiltiin syövätkö ne. Riolle maistui nakin palat erinomaisesti ja sisällä se oli jo selkeästi rennompi. Rio alkoi kiinnostua toisista pennuista.

Pennut jaettiin pareihin ja Riolle kaveriksi tuli sitä hieman nuorempi ja pienempi tyttönen, tanskalais-ruotsalainen pihakoira luulisin. Rion kaveria jännitti kovasti ja se haki alkuun turvaa sekä oman emännän selän takaa että tuolin takaa. Välillä Rioa piti vähän kädellä estää, jotta toinen pentu sai tilaa eikä kokenut oloaan epämukavaksi, mutta muuten Rio oli tosi kivasti pennun kanssa. Rio yritti saada tyttöä leikkimään, mutta ei käynyt päälle kuin yleinen syyttäjä. Mutta sitten Rio alkoi astumaan kaveriaan. Jonkin aikaa Rio vain jatkoi astumisyrityksiään, joihin tarvittaessa puututtiin. Se kummastutti, sillä Rio ei ole aikaisemmin ollut yhtä innoissaan astumassa. Mikoa ja Irraa se on välillä yrittänyt astua, mutta ne ovat olleet lyhyitä hetkiä. Välissä pidettiin pissatauko. Tauon jälkeen tyttö reipastui ja lopuksi nähtiin jo ihan kunnon leikkiä. Kun väsy alkoi tulla, niin Riolla meni pariin otteeseen yli sen kiihtyessä liikaa ja silloin pidettiin pienet tauot. Aina välillä kutsuin Rioa luokse ja tosi hyvin se malttoi jättää leikkikaverinsa ja tulla luokse. Paitsi sitten, kun leikit olivat kiivaimmillaan. Pentuleikkikoulu oli mukava kokemus ja oli kiva, että ohjaaja piti huolen, ettei pennuille tule ikäviä kokemuksia ohjeistamalla omistajia. Täytyy tulla uudestaankin.

Keskiviikkoiltana kävi ihme juttu. Olimme Mikon kanssa palailemassa iltalenkiltä, kun meidän talon kulmalla Miko bongasi pupun ja syöksähti sen perään. Nykäisy tuli sen verran yllättäen ja kovaa, että Mikon hihna pääsi kädestäni. Ja niin tanner vaan tömisi, kun Miko paineli pupun perään. Minä jäin hiljaa seisomaan ja miettimään kuinka kauaksi Miko mahtaa kadota. Turha sen perään oli huutaa. Noin kymmenen metrin päässä Miko kuitenkin pysähtyi parkkipaikan edustalle. Kutsuin Mikoa ja se tuli luokseni saman tien. Olin niin hämmästynyt tästä, että otin vain hihnan käteen ja jatkoimme matkaa. Namia ei ollut mukana, joten en olisi voinut palkata, mutta olisin voinut edes kehua. Mikoahan ei voi pitää vapaana, koska se on niin hajujen ja riistan perään ettei se juurikaan kuuntele (eli on huonosti koulutettu), joten siksi Mikon reagoiminen kutsuuni oli ihme.