In memoriam: Chirpy Motmot "Rio", muistoja

Rion poismenosta on tänään jo 7 kk aikaa, joten on vihdoin aika julkaista tämä toinen kirjoitus. Vaikka nyt kuukauden sisällä blogikirjoituksia on tullut 3 kpl, niin ei ole tarkoitus aktivoitua tämän kanssa. Jos Miko vielä juhlii synttäreitä, niin sitten koitan kirjoitella tai viimeistään sitten, kun Mikosta on aika luopua.

Tähän kirjoitukseen olen kerännyt ihania muistoja Riosta, jotta ne jäävät talteen muisteltaviksi. Rio ei ollut helpoin koira ja pitkälti Riosta johtuen olemme jo monta vuotta olleet sitä mieltä, että kun koiristamme aika jättää, ei uusia ole tulossa. Koiran omistaminen ei ihan herkkua ole ollut, mutta elämä Rion kanssa kävi sitä helpommaksi, mitä enemmän sille tuli ikää. Minun ei tarvitse muistaa niitä ikäviä asioita ja tunteita, joita Rion kanssa elämiseen liittyi, vaikka ei ajan muistoja tarvitse kullatakaan (ainakaan, jos koiran hankkimista joskus vielä mietimme). Valitsin tähän ihania kuvamuistoja Riosta. Se, miltä Rio näytti viimeisten viikkojensa aikana, ei ole se Rio, jonka haluan muistaa.

Aamut Rio oli aamuvirkku, joka yleensä odotti, että heräämme. Heti, kun herätyskello soi, Rio tuli sängyn vierelle ja vähän rapsutin sitä. Kun nousin ja menin vessaan, Rio tuli perässä. Hyvin usein, kun istuin pöntölle, niin Rio nousi minua vasten niin, että sen etujalat olivat käsivarsillani. Siinä se hetken heilutti häntää ja laskeutui sitten alas. Sen jälkeen Rio joko lähti vessasta tai meni makaamaan suihkun lattialle. Rio aika usein meni suihkun lattialle makaamaan, kun menin vessaan. Tuota käsivarsille nousua tapahtui pääsääntöisesti vain aamuisin. Meillä oli suihkuverho lähes aina kiinni, joten suihkuverhon alta saattoi näkyä vain Rion tassut tai kuono. Rio myös saattoi maata niin, että suihkuverho jäi sen taakse. Isäntä yleensä herää myöhemmin. Kun Rio kuuli makuuhuoneesta äänen, joka viittasi siihen, että isäntä on hereillä, se syöksyi makuuhuoneeseen. Joskus ovi kolahti seinään, kun Rio tuuppasi sitä niin kovalla vauhdilla. Rio ei vain syöksynyt makuuhuoneeseen, vaan se syöksyi sänkyyn isännän kainaloon. Isännän ja Rion joka aamuinen herkkä hetki oli jotain sellaista, josta itse olin melkein kateellinen. Isännällä ja Riolla oli erityinen suhde.

Illat

Rio oli iltavirkkukin. Aika usein illalla se tuli sänkyyn meidän väliin. Rio jostain syystä osoitti kovasti kiinnostusta isäntää kohtaan ja välillä iltaisin se istui tuijottamassa isäntää, välillä vähän äänteli ja huitaisi tassullaan tai tökkäsi kuonollaan. Se halusi huomiota, mutta Rion toimissa oli myös kosiskelun makua. Se saattoi vaikka halailla isännän nousevaa kättä. Ei se kuitenkaan koskaan yrittänyt astua. Jos Rio ei ollut kosiskelutuulella, niin sitten saattoi tulla iltavillit, kun menimme sänkyyn. Rio makasi pitkin pituuttaan mahallaan sängyssä, “leipoi” etutassuillaan, kierähti selälleen ja potki. Lopulta se rauhoittui jalkopäätyyn, jossa nukkuminen ei häirinnyt ollenkaan, sillä Rio oli niin sopivan kokoinen joka paikkaan.

Läheisyys Rio tuli usein lepäämään lähelle. Se saattoi kiivetä sohvan selkänojalle ja makoilla sohvalla istuvan niskan takana. Pää oli joskus olkapäällä. Tosi usein Rio makasi sohvalla vierelläni niin, että sen pää tai koko etuosa oli sylissäni. Se oli ihan tosi söpöä, vaikka se aika usein häiritsi minun neulomispuuhia. Isännän syliin Rio saattoi tulla ihan kunnolla ja nojata päätään hänen rintaansa vasten. Joskus minun istuessa lattialla, Rio tuli syliini hetkeksi istumaan. Välillä, kun menin makaamaan olohuoneen lattialle ja nojasin päälläni sohvaan, tuli Rio makaamaan minun niskan taakse. Isäntä monesti ihmetteli, mitä se meinasi, kun Rio tuli usein tosi lähelle hänen kasvojaan. Riolta sai pusuja. Välillä sai varoa, ettei puhu juuri silloin, kun Rio alkaa pusuttelemaan, sillä silloin oli vaara saada Rio kieli suuhun.

Harrastuskoira Riolla oli juuri sellainen harrastuskoiran moottori, jota olin kaivannut. Meidän harrastamiset loppuivat Rion luonteen haasteiden vuoksi. Rion kanssa oli kuitenkin aina mukava puuhailla ja joskus keväällä tai kesällä 2023 mietin, että voisi taas pitkästä aikaa varata jostain meille omatoimivuoron. Rion tassuongelmat lykkäsivät tätä ajatusta eikä Rion tassut lopulta parantuneet. Rio oli agilityssa vauhdikas, mutta sen fokus oli hyvin paljon ohjaajassa ja juostessa se saattoi alkaa hyppiä päin. Rallytokossa oli toiveita siitä, että voisimme joskus olla kisavalmiita ja kisata, vaikka emme koskaan päässytkään lähelle kisavalmiutta. Riolle iskostui niin vahvasti se, että pysähtyessä istutaan perusasentoon, että rallytokon hitaammassa vauhdissa Rion takapuoli olisi varmaan ollut jatkuvasti maassa. Perusasennon paikka oli kyllä ihan hakusessa, mutta se, että pitää istua, meni hyvin perille. Rion kanssa muutenkin oli paljon vahvistettu sitä, että istumalla saa asioita. Rio oli aina treenatessa iloinen, sen häntä heilui ja se oli innoissaan. Yhdessä tekeminen oli Riosta parasta. Se kovasti yritti tarjota kaikkea ja välillä vähän liiankin nopeasti, ettei itse ehtinyt reagoida. Rioa olin halunnut kouluttaa naksuttimen ja tarjoamisen avulla, mutta haasteeksi tuli se, etten oikein osannut edetä, vaan jäimme jumiin tietyn asian tarjoamiseen. Esimerkiksi peruuttamisesta ei ikinä tullut oikein mitään, kun Rio aina vaan peruutti pari askelta enkä saanut matkaa pidennettyä. Rio teki aina kaiken sata lasissa ja sitä intoa oli kiva katsella. Retkikoira Rio oli meidän retkikoira. Rion kanssa pystyi mennä minne vain ja se oli aina reippaana ja innokkaana. Rio kiipesi ihan minne vain. Se ihan tavallisilla lenkeilläkin hyppäsi usein kiville, joista osa oli sille niin korkeita, ettei se välttämättä edes päässyt ylös. (Joskus autoin sitä takapuolesta työntämällä). Rion kanssa oli tosi kiva kulkea retkeilyreittejä pitkin, sillä sen kanssa pääsi reippaasti eteenpäin, jos niin halusi, eikä sillä ollut mitään rajoitteita. Rio ei välittänyt siitä, vaikka kivet eivät olisikaan olleet tiiviisti paikallaan tai tassut menivät välillä pitkospuiden väliin. Reissaaminen Rion kanssa oli helppoa. Ensimmäinen kerta Rion kanssa hotellissa oli sille vähän jännittävä kokemus, mutta muutoin Rio oli heti kuin kotonaan uusissa majoituspaikoissa. Aika usein Rio löysi itselleen paikan sängyn alta. Rio ei siis ollut sängyn alla mitenkään pelokkaana tai hermostuksissaan. Rio tykkäsi maata paikoissa, joissa oli katto päällä. Yöjunassa oli helppoa matkustaa Rion kanssa, vaikka päivävaunussa se olikin kovin hermostunut niinä muutama kertana, kun sellaisessa matkusti. Ehkä oma rauha toi Riolle turvaa.

Utelias ja rohkea Huonon hermorakenteen epävarmaksi koiraksi Rio oli kuitenkin hyvin utelias ja rohkea. Rio oli kaikesta hyvin kiinnostunut. Se esim. oli mukana lipaston kokoamisessa alusta loppuun saakka. Jos sitä joku asia hermostutti, Rio kuitenkin uskalsi mennä lähemmäksi katsomaan. Rio oli ketterä ja kissamainen. Kerran ihan nuorena Rio hyppäsi sylini kautta olohuoneen ikkunalaudalle, joka oli liukasta laattaa.

Havainnoija Rio oli erittäin hyvä havainnoimaan asioita ja tekemään niistä päätelmiä. Kuuntelen usein (arki-)iltaisin kuulokkeet korvilla musiikkia, äänikirjaa tai podcastia. Monesti kävi niin, että lopetin kuuntelun, kun oli aika lähteä iltalenkille. Rio hyppäsi sohvalta alas heti (jos sattui olemaan siellä, usein oli), kun painoin kuulokkeista virrat pois. En siis edes ehtinyt ottaa niitä päästä. Rio tiesi, että nyt lähdetään ulos. En tykkää kaupungissa käyttää flexiä, vaan se on enemmän meidän retkien talutin. Joskus, jos lähdimme koko perhe yhdessä ulos ja suuntana oli metsä, otimme flexit. Kun flexin otti käteen, Rion häntä alkoi vispaamaan innostuksesta ja se saattoi hyppiä päin. Rio oli aina innoissaan menossa ulos, mutta flexi teki uloslähdöstä vielä innostavampaa. Minulla on retkireppuna Kånken, joka on lähes aina mukana, kun lähdemme jonnekin oman naapuruston ulkopuolelle (eli autolla). Rio oppi tuntemaan äänen, joka tuli siitä, kun otin repun esiin tai avasin sen vetoketjun. Ei Rio mihin tahansa reppuun reagoinut. Se tiesi, että kivaa on luvassa, kun isompi Kånken otetaan esille. Rio oppi myös tuntemaan teräksisen Primus Klunken –juomapullon äänen. Nämä pullot sopivat Kånkenin sivutaskuihin, joten aina otin yhden tai kaksi pulloa mukaan. Rio oli salamana paikalla viimeistään siinä vaiheessa, kun avasin pullon korkin tai kaksi teräspulloa osui toisiinsa kumahtaen.

Poseeraaja Rio meni usein kiville istumaan tai makaamaan ihan omatoimisesti. En tiedä, mistä se alkoi, sillä yleensä kummallakaan meistä ei ollut nameja mukana ulkona. Ainahan piti tietenkin ottaa Riosta kuva, kun se varta vasten meni poseeraamaan. Ehkä huomio riitti sille palkaksi. Erityisesti tätä tapahtui isännän kanssa ulkoillessa ja sainkin monta kuvaa heidän ulkoiluiltaan WhatsAppilla. Rio muutenkin oli hyvin kuvauksellinen. Pääsääntöisesti Rion huomio oli helppo saada (ulkona tosin joskus vähän haastavaa ilman nameja) ja sen ilme oli aina niin söpö. Rio osasi olla edustavana, kun kamera eli pääsääntöisesti puhelin otettiin esiin. Riosta oli aina enemmän kuvia. Nyt kuvia tulee otettua paljon vähemmän, sillä Miko usein ahdistuu, kun sitä yrittää kuvata.

Nämä on kaikki tilanteita, joissa Rio oli omatoimisesti
mennyt kiven päälle tai kasvien sekaan poseeraamaan

Piehtaroija Rio tykkäsi piehtaroida. Se varmasti piehtaroi hajuissa, mutta uskon, että se teki sitä ihan vaan piehtaroimisen ilostakin. Lumi ja nurmikko saivat Rion piehtaroimaan. Lumessa piti aina päästä kierimään ja meillä oli lenkeillä tietyt kohdat, jossa tätä tapahtui lähes joka kerta. Kesällä nurmikossa piehtaroiminen oli varmaan viilennyskeino. Kotona Rio ei piehtaroinut, mutta selällään se silti tykkäsi olla. Joskus se makoili selällään ihan muuten vaan tai sitten sillä oli lelu suussa. Saatoin joskus löytää Rion nukkumasta selällään.

Hurjapää Ihmettelen, ettei Riolle koskaan sattunut mitään. Sen ensimmäiset vammat anturoihin tuli keväällä 2023 ja nekin saattoivat liittyä syöpään. Rio ei välillä ollut yhtään varovainen, kun se paineli menemään. Se saattoi hypätä korkealta kiveltä alas ennen kuin ehdin reagoida sen hyppyaikeisiin. Rioa ei yhtään haitannut, vaikka tassut välillä lipsuivat esim. pitkospuiden lautojen rakoihin. Monesti kuului ähkäisy, kun Rio hyppäsi korkealta alas tai hyppäsi alas vauhdilla. Rioa ei myöskään paljon haitannut, vaikka hyppy olisi epäonnistunut. Se saattoi silti yrittää uudestaan. Kotona se oli välillä niin vauhdilla hyppäämässä sänkyyn, että matto luisui sen jalkojen alta ja hyppy päätyi sängyn reunaa päin. Rio välillä haki ponnistuspaikkaa sellaisille kiville, joille sen ei ollut mitenkään mahdollista päästä hyppäämällä. Onneksi Riolla oli sen verran järkeä päässä, että se hylkäsi hyppyaikeet, jos ponnistuspaikkaa piti hakea pidemmän aikaa. Olin varmaan aikaisemminkin ajatellut, että Riolla on korkea kipukynnys ja se tuli selväksi viimeistään sairauden loppupuolella. Joka päivä ainakin kahdesti putsasin ja rasvasin Rion tassut sekä puhdistin sen silmät. Kaikki nämä aiheuttivat varmasti kipua, mutta silti Rio ei yrittänyt mennä karkuun, vaan antoi kiltisti tehdä kaikki toimenpiteet. Miko ja Rio Rio oli Mikon suurin fani. Rio huolehti Mikon silmien putsauksesta ja nuoli Mikon suupieliä. Vaikka Rio ei välittänyt siitä, jos Miko vähän mutisi vaikka Rion nuollessa sen silmiä, niin Mikon leikkiin liittyvät murinat saivat Rion mielisteleväksi ja nuolemaan Mikon suupieliä entistä kovempaan tahtiin sekä kierimään maassa Mikon edessä. Jos olin ollut toisen koiran kanssa jossain, niin kotiin palatessa Rio aina ensimmäisenä tervehti Mikoa. Rio kyllä tervehti meitä joka kerta suurella ilolla, mutta Miko oli tärkein.

Ylin kuva Riisitunturilta syksyltä 2021
Alhaalla kuvat Krista Riitinki Photography

Kaikkiruokainen Ei varmaan juuri ollut mitään, mitä Rio ei olisi syönyt. Sille kelpasi kaikki. Riolle maistui myös karkit. Myönnän, että välillä Riolle tuli annettua pieni pala karkista, kun se niin söpösti kerjäsi. Jos Rio halusi jotain isännältä hänen istuessa työpisteellään, niin Rio istui ryhdikkäästi tuolin vieressä ja aina välillä nousi tuolia vasten kuin muistuttaakseen, että hän siellä odotti osaansa. Aina, kun tein leipiä, Rio sai kurkun vähän kuivahtaneen palan, jonka juustohöylällä höyläsin kurkusta ensimmäisenä ja sen Rio aina odotti saavansa. Vaikka Riolle maistui ruoka hyvin, niin en muista, että se olisi koskaan varastanut ruokaa. Rio tykkäsi marjoista. Erityisesti mustikat olivat Rion mieleen, mutta vadelmat olivat myös herkkua. Metsämansikoita Rio söi vain, jos marjan käänsi näkyville, mutta mustikka- ja vadelmapuskissa se kävi itsekseen syömässä. Mustikat olivat niin mieluisia, että Rio söi alkukesästä mustikankukkia.

Kaiken kaikkiaan Rio oli ihana koira. Rio oli erityinen. Rio oli the koira. Ei tule toista samanlaista. Niin ikävältä, kun tuntuukin sanoa, niin Rio oli kaikkea sitä, mitä Miko ei ole. Vaikka Miko toki on erityinen siinä, missä jokainen on, ja tietenkin Miko on hyvin rakas, niin Mikosta tuskin on tulossa tällaista kirjoitusta, kun siitä aika jättää. Rio jätti aukon, jota ei toinen koira voi täyttää. Onneksi meillä on muistot ja valtavat määrät kuvia ja videoita.  

Miko 15 vuotta

Toinen osa blogikirjoituksesta Rioon liittyen  on vielä vähän vaiheessa, joten tähän väliin jotain muuta mainitsemisen arvoista. Miko nimittäin täyttää tänään 15 vuotta 💕 

Vaikka Mikolla olikin nuorempana useampaan kertaan erilaisia syitä käydä eläinlääkärissä, niin siitä huolimatta se on elänyt hyvin terveenä ja on sitä edelleen. Mikon kastroinnin jälkeen loppui käynnit eläinlääkärissäkin. Miko kastroitiin, kun se oli 7-vuotias. Viimeisin terveystarkastus oli viime vuoden maaliskuussa, jolloin kaikki oli hyvin. Tarkoitus olisi käydä terveystarkastuksessa taas tässä touko-kesäkuun aikana. Mikolla on jo joitain vuosia ollut yskää, jonka syytä ei tiedetä. Vasta viime vuoden terveystarkastuksessa eläinlääkäri kertoi, millaisia vaihtoehtoja on, vaikka olen asiasta maininnut parille eläinlääkärille jo aikaisemmin. Eläinlääkäri suositteli rintaontelon röntgenkuvausta ja nielun / kurkunpään inspektiota, joista ensimmäinen mieluiten hereillä ollessa ja jälkimmäinen nukutuksen yhteydessä. Mikolta puhdistettiin hampaat ja poistettiin pari hammasta viime syksynä, mutta silloin unohdin nuo eläinlääkärin suosittelemat toimenpiteet. Mikon yskä vähän vaihtelee, välillä se yskii enemmän ja välillä vähemmän ja juuri tuolloin syksyllä oli parempi vaihe. Silloin, kun yskää on enemmän, saatamme herätä useamman kerran yöllä Mikon yskimiseen ja sitä tapahtuu useana peräkkäisenä yönä. Liikkuminen ei aiheuta yskää, vaan tiettyihin kohtiin kohdistuva paine ja joskus, jos Miko kovasti leikkiessään pärisee, saattaa se alkaa yskiä.

Miko on edelleen pirteä ja reipas. Ulkoilut on usein hyvin hitaasti eteneviä, mutta se johtuu Mikon haistelusta. Miko on hyvin tarkka haistellessaan. Sitten, kun pääsemme etenemään, on vauhti usein reipas. Miko tykkää leikkiä ja vaatii sitä aina tiettyyn aikaan päivästä (ei liity kellonaikaan vaan rutiineihin). Miko on toisinaan vähän rasittava pappakoira, varsinkin silloin, kun se on kovasti jotain vaatimassa tai pitää erilaisia ääniä jostain muusta syystä. Mikolla on joitain rajoitteita, jotka vähän turhaan hankaloittaa sen elämää, mutta sellainen Miko on. Mm. rappukäytävässä se voi kävellä portaita ylös ja alas ainoastaan oikeaa reunaa pitkin. Miko ei tykkää läheisyydestä, mutta rapsutteluja se välillä pyytää.

Välillä tuntuu epäreilulta, että Miko on saanut elää jo lähes tuplasti pidemmän elämän kuin Rio. Mutta se on elämää ja sen kyllä ymmärrän. Olemme tietenkin kiitollisia siitä, että meillä on Miko edelleen ja toivottavasti saamme viettää sen kanssa vielä monia hyviä hetkiä.

Kuva on otettu vuosi sitten, mutta samalta ja yhtä vähän harmaantuneelta
Miko edelleen näyttää. Kuva: Krista Riitinki Photography

In memoriam: Chirpy Motmot "Rio", sairauskertomus

Edellisestä blogikirjoituksesta onkin jo monta vuotta aikaa. Kirjoittelu loppui, kun emme enää harrastanut mitään eikä normaalissa arjessa tapahtunut mitään erityistä. Reilu 3 vuotta sitten hankimme auton, joka oli ollut haaveissa jo siitä lähtien, kun Miko oli ihan nuori. Kynnys oli vaan niin korkea vähäisen ajokokemuksen vuoksi ja taukoa ajamiseen ehti tulla 15 vuotta. Auton myötä meille avautui ihan uusi maailma ja sitten kirjoittelun aihetta olisikin ollut. Olemme käynyt paljon eri luontokohteissa ja kiertänyt Suomen kaikki 41 kansallispuistoa. Se harmittaa, ettei ole tullut meidän retkistä kirjoitettua, sillä ei aina kuvat kaikkea kerro.

Nyt sitten jälleen päätin kirjoittaa blogiin, sillä haluan saada ylös ja muistiin kaiken sen, mikä johti tähän, ettei Rioa enää ole. Ihan jo sen vuoksi, että voin itse käsitellä asiaa ja siksi, että ehkä joku koira voi saada saman diagnoosin aikaisemmin tämän tekstin perusteella.

Tekstin kirjoittamiseen on mennyt puoli vuotta. Aloitin kirjoittamisen melko pian Rion poismenon jälkeen, kun asiat olivat tuoreessa muistissa. Välillä tuli pidempiä kirjoitustaukoja erinäisistä syistä. Mm. muuttomme vuoksi taukoa tuli 1-2 kk. Tänään Rion viimeisestä päivästä on tasan puoli vuotta, joten oli korkea aika saada kirjoitus julkaistua.

Pahoittelen tekstin pituutta, mutta en halua jättää mitään pois. Jaoin tekstin kuitenkin kahteen osaan, joista tämä ensimmäinen on Rion sairauskertomus ja toinen muistoja Riosta.

Vasta loppuaikoina aloin tarkemmin dokumentoida oireita ja muita asioita, joten harmittavasti monien oireiden osalta en osaa tarkasti sanoa, milloin ne alkoivat. Onneksi kuvia löytyy ja somen tarina-arkisto on ollut apuna.

Ensimmäiset iho-oireet

Uskoisin, että kaikki alkoi helmi-maaliskuun 2023 vaihteessa, jolloin Rion vasempaan silmään ilmestyi patti. Huomasin sen vähän ennen kuin kävimme rokotuksilla 6.3.2023. Eläinlääkäri rokotusten lisäksi katsoi silmää ja Rion vasenta etujalkaa, josta oli antura mennyt rikki. Eläinlääkärin mukaan patti silmään on voinut tulla jostain osumasta, esim. oksasta ja silloin se lähtee itsekseen pois. Jos alue alkaa kasvaa, niin kyseessä voisi olla silmäsairaus nimeltään pannus. Patti lähti itsekseen pois kuun loppuun mennessä ja samanlainen tuli myös Rion oikeaan silmään huhtikuussa. Myös oikean etujalan antura meni rikki, mutta parani sitten. Riolla ei ole koskaan aikaisemmin ollut anturavammoja. Voi olla, että nämä olivat ensimmäiset oireet Rion sairaudesta tai voi olla, että ne olivat ihan erillisiä oireita. Rio painoi 6.3. 10,5 kg.

Rion vasen silmä 6.3., 14.3. ja 23.3.2023

Oikea takajalka 13.3.2023

Miestenvaivoja ja tassuvaivoja

Huhtikuun alussa huomasimme, että Rion toinen kives on melkein tuplasti suurempi kuin toinen. Rion rokottanut eläinlääkäri itse asiassa mainitsi asiasta, mutta muistelin, että Rion kivekset ovat olleet aina hieman eri kokoiset. Kävimme eläinlääkärissä 5.4.2023. Rion kivekset ja eturauhanen ultrattiin perustutkimuksen jälkeen. Oikeassa, isommassa kiveksessä ei havaittu mitään poikkeavaa. Vasemmassakaan ei havaittu mitään poikkeavaa, mutta kudos oli normaalia heikkokaikuisempaa. Vasen kives oli siis todennäköisesti surkastunut. Eturauhanen oli ok. Rio painoi 5.4. 10,0 kg.

Toukokuun alussa, 3.5.2023, menimme jälleen eläinlääkäriin. Tällä kertaa Riolla oli ollut virtsaamisvaikeuksia ja se oli pissannut sisälle pieniä lätäköitä. Vointi oli vaihdellut normaalista vaisuun. Eläinlääkäriajan varasin, kun Rion virtsassa oli alkanut olla verta ja se oli yhden ulkoilun aikana kivulias. Se oli vinkaissut mm. kyykkiessään sekä yrittäessään tulla syliini, kun kyykistyin sen viereen. Eläinlääkärissä ultrattiin Rion virtsarakko ja eturauhanen. Virtsarakko oli ok. Eturauhanen oli selvästi suurempi kuin kuukautta aiemmin. Eturauhasen alaosassa oli havaittavissa yksittäinen kystamuutos. Virtsanäytteestä eläinlääkäri kirjoitti: “Ominaispaino matalahko 1.018, eli virtsa laimeaa. Emäksistä, pH 8.0, viittaa usein tulehdukseen. Pikatestissä leukosyyttejä (3+) ja verta (4+) runsaasti, proteiinia kohtalaisesti tämän vuoksi (2+). Sakkatestissä mikroskooppikuva täyttynyt valkosoluilla ja punasoluilla, lisäksi yksittäisiä bakteereja ja siittiöitä. Tulehduslöydökset.“ Diagnoosina virtsatietulehdus (prostatiitti), prostatan hyvälaatuinen liikakasvu. Eturauhaseen Rio sai antitestostrenonilääkityksen ja virtsatietulehdukseen antibiootin sekä lisäksi kipulääkettä. Rio painoi 3.5. 10,1 kg.

Vain viikko myöhemmin eli 10.5.2023 olimme jälleen eläinlääkärissä. Olin ulkoillessa huomannut, että Rio vähän varoi oikeaa takajalkaansa. Kun kotona tutkimme tassua, löysimme siitä pienen kivuliaan patin. Se ei vielä olisi saanut meitä eläinlääkäriin, mutta samalla huomasin, että iho Rion kiveksissä märki. Takajalan keskimmäisten varpaiden anturoiden välissä oli pieni tulehtunut ihoalue sekä mahdollisesti lievää valeanturamuodostusta. Kivespussien molemmin puolin ja kaudaalisesti oli märkäinen pinnallinen ihotulehdus. Kivespussin iho vaikutti kovin kipeältä. Diagnoosina kivespussien pinnallinen ihotulehdus ja oikean takatassun paikallinen ihotulehdus. Molempia hoidettiin puhdistamalla ne kahdesti päivässä desinfektioaineella sekä antibioottikortisonivoiteella. Kivespussin ihon hoito oli aluksi kivuliaisuuden vuoksi vaikeaa ja ensimmäistä kertaa ihoa puhdistaessani Rio suorastaan kirkaisi. Kipulääkettä sai myös tarvittaessa antaa. Rio painoi 10.5. 10,1 kg.

Kaikkina kolmena kertana, kun kyseessä oli miestenvaivoja, huolehdin siitä, että nytkö Rio pitää kastroida. En siis sitä halunnut tehdä luonteen vuoksi (ellei toki terveyden takia pakko). Olivatko kiveksen surkastuminen tai eturauhasen kystamuutos jo merkkejä Rion sairaudesta?

Rion kivesten märkivä iho

Rion oikeassa takajalassa oli valeanturamuodostusta, joka yleensä tulee koiran ylipainon vuoksi, kun tassusta osuu maahan sellainen kohta, jonka ei kuulu osua maahan. Se voi johtua myös virheellisestä askelluksesta, jota Rion kohdalla epäilin aiheuttajaksi. Rio on koko elämänsä vetänyt hihnassa, joten tassut on varmasti osunut maahan virheellisesti. Välillä Riolla oli ulkona tossu jalassa suojaamassa tassua, mutta kotona piti koko ajan joko pitää tossua tai kauluria. Valeanturamuodostelma varmaan tuntui ikävältä ja Rio halusi kovasti nuolla tassuaan. Jos Rio pääsi nuolemaan tassua, meni antura rikki. Alkuun riitti, että Riolla oli tossu jalassa, mutta ehkä noin kesäkuun puolivälistä (silloin löysin ensimmäisen maininnan siitä, että Rio on joutunut pitämään kauluria pääosan päivästä) ei tossu enää riittänyt. Rio siis joutui olemaan kauluri päässä kotona. Se kyllä pystyi ainakin joksikin aikaa jättää tassun huomiotta, mutta tassun nuolemiseksi se aina lopulta meni. Myöhemmin kesällä valeanturamuodostusta tuli myös vasempaan etujalkaan.

Rion tassuvaivat aiheuttivat välillä epätoivoa. Oli tosi ikävää, että tassujen nuoleminen piti jotenkin estää ja että välillä ulkoillessa piti käyttää tossuja. Mietin, olisiko meidän retkeilyt tässä, kun en oikein tiennyt oliko vaivasta mahdollista päästä eroon.

Anturoiden keskellä valeanturamuodostusta
10.5.2023

Varmasti ensimmäiset oireet

Riolle ilmestyi touko-kesäkuun vaihteessa pieni patti nenän viereen, oikealle puolelle. Ensimmäinen kuva patista on otettu 6.6.2023. Patti varmaan kutisi jonkin verran, sillä Rio oli oletettavasti tassulla hieroen saanut patin auki. Jossain vaiheessa patti katosi.

6.6.2023 nenän vieressä oleva patti

Rion 8-vuotissynttäreitä vietettiin 19.6.2023. Meille oli tullut tavaksi mennä koirametsä Touhuun & Temmellykseen poikien syntymäpäivinä, mutta alkuviikosta se ei ole avoinna. Menimme siksi Rion synttärirallatuksiin keskiviikkona 21.6. Silloin huomasimme ensimmäisen kerran, että Rion kielessä oli jotain patteja, kohoumia tms. En niiden vuoksi vienyt Rioa eläinlääkärille, sillä patit eivät vaikuttaneet vaivaavan sitä ollenkaan. Välillä vaikutti siltä, että ne olivat menossa pois. Hankalaa Rion kieltä oli kuitenkaan kovin tarkasti tutkia. Patit eivät siis näyttäneet häiritsevän syömistä eikä nuolumattokaan vaikuttanut olevan epämiellyttävä.

En tiedä, mitä nenän viereen ilmestynyt patti oli, mutta kielen näpyt Riolla oli loppuun saakka ja siksi pidän niitä ensimmäisenä varmana oireena. Jälkikäteen olen miettinyt, olisiko kielen näppyjä pitänyt näyttää eläinlääkärille jo kesällä. Olisiko jo silloin niistä otettu koepala ja diagnoosi saatu? Toisaalta, jos olisi, niin olisiko asiat nyt kuitenkaan toisin.

Rion kieli 21.6.2023

Kutiseva kesä

Kesä meni Rion pitäessä kauluria kotona ja välillä ulkona tassuja tossuilla suojaten. Rio rapsutteli itseään ja siitä lähti karvaa.

25.7.2023 kävimme jälleen eläinlääkärillä ja tällöinkin tassujen vuoksi, mutta mainitsin silloin myös rapsuttelusta. Rapsuttelua ja kirputtelua oli erityisesti takapään alueella ja jonkin verran Rio hieroi kuonoa. Vasemman kannuskynnen yläpuolella oli pieni patti, jota eläinlääkäri epäili talirauhasperäiseksi. Patti katosi jonkin ajan päästä. Iho oli muuten siisti ja rauhallinen, korvat siistit. Rion anaalirauhaset olivat täynnä, joten niitä epäiltiin takapään rapsuttelun ja kirputtelun syyksi. Eläinlääkäri totesi, ettei Riolla ole selvästi allergiatyypistä iho-oireilua, lähinnä iho oli kuiva. Eläinlääkäri ehdotti lääkityksen kokeilua kutinaan (Cytopoint tai Apoquel), mutta en tässä vaiheessa kokenut kutinaa niin häiritseväksi, että sille olisi tarvetta. Rion tassuille saimme Cortavance-suihketta käytettäväksi viikon ajan. Eläinlääkäri myös ehdotti puhdistavaa ja kosteuttavaa geeliä hierottavaksi anturoihin sekä puhdistuspyyhkeitä anturan puhdistukseen ennen geelin laittoa sekä kipulääkekuuria, jos paikallishoidot eivät tehoa. Lisäksi eläinlääkäri suositteli jotakin öljyvalmistetta Rion kuivan ja hilseilevän ihon vuoksi. Taidettiin kokeilla viikon kipulääkekuuri, mutta siitä ei ollut mitään näkyviä muutoksia havaittavissa. Rio painoi 25.7. 10,6 kg.

Ostin Nutrolinia, jota pistin ensin molempien ruokiin, mutta kun Miko ei suostunut koskemaan siihen kohtaan ruuasta, jossa Nutrolinia oli, lopetin sen antamisen Mikolle. Sain pari öljyehdotusta IG:n kautta, joista BERRYOMGin marjaöljykapselit (Silk&shine) otin ensin testaukseen. Olin ihan ihmeissäni, että Miko söi kapselin ihan vapaaehtoisesti ruokansa joukosta. Mikolle pitää antaa kaikki pillerit maksamakkaran sisällä, joten olin ihan varma, ettei kapselikaan mene sellaisenaan. Mutta kannatti kokeilla. Riolle kapseli sen sijaan ei maistunut, joten leikkasin sen auki ja valutin öljyn sen ruuan sekaan. Annoin marjansiemenöljyt iltaruoan kanssa. Kahtena peräkkäisenä aamuna Rio oksensi, joten kahden annetun öljyannoksen jälkeen pidin Riolla parin päivän tauon ennen kuin annoin öljyä seuraavan kerran. Jälleen se oksensi seuraavana aamuna, joten totesin, ettei marjaöljy sopinut Rion vatsalle. Mikolle se onneksi sopii ja valmiste on edelleen käytössä. Mikolle on toistaiseksi riittänyt 1 kapseli per päivä eikä anturat ole kuivia. Rion kanssa palasin Nutroliniin, sillä ajattelin syöttää sen loppuun ennen toisen ehdotuksen, hamppyöljyn, testausta. Sitä emme kuitenkaan ehtineet testata.

Elokuussa rapsuttelu paheni niin, että välillä rapsuttelu, kirputus ja nuoleminen oli ihan maanista. Rion pohjavillaa irtosi rapsuttelun seurauksena. Soittelin sitten eläinlääkärille, että voitaisiin sitä kutinaan sopivaa lääkettä kokeilla ja 16.8.2023 haimme Cytopoint-pistoksen. Cytopoint helpotti kutinaa, mutta ei poistanut sitä kokonaan. Rio painoi 16.8. 10,9 kg.

Kutinan selvittely jatkuu

Koska Cytopoint ei ollut tehonnut toivotusti, niin 24.8.2023 olimme jälleen eläinlääkärissä. Rion tassujen tilanne oli ihan hyvä, sillä kun Rioa ei päästänyt nuolemaan tassuja ja pääosin ulkoilimme tossut jalassa, ei iho valeanturamuodostuksen kohdalla päässyt ärtymään. Erityisesti takapää kutisi, jossa nivuset ja kyljet olivat niitä kohtia, joita Rio kirputteli. Kuonoa Rio myös edelleen hieroi. Riolla oli alkanut olla ruokahaluttomuutta. En muista, kuinka pitkään sitä oli ollut, mutta kolmisen viikkoa sitä ainakin kesti eli siihen saakka, kun Riolla aloitettiin kortisoni. Ruokahaluttomuus näkyi erityisesti siinä, ettei Rio halunnut syödä nappuloitaan. Se kyllä söi nappulat, kun kehotin sitä syömään tai pidin ruokakuppia kädessäni, mutta vaikeaa se oli joka kerta. Olisin toki voinut vain tarjota nappulat myöhemmin uudestaan, mutta pistän aina jogurttia päälle.

Tälläkään kertaa yleistutkimuksessa ei ollut mitään poikkeavaa; sydän- ja hengitysäänet ok, limakalvot ok, imusolmukkeet ok, ei aristuksia tai löydöksiä vatsaontelossa jne. Rion nivusissa ja sisäreisissä iho punoitti jonkin verran nuolemisesta. Takaselästä ja erityisesti läheltä hännän tyveä iho oli jonkin verran hilseilevä ja lievästi punoittava. Hännän alapinnalla n. 10 cm päässä tyvestä oli yksittäinen rupimainen muutos. Oikean korvalehden sisäpinnalla, korvalehden reunassa eläinlääkäri huomasi n. 5 mm halkaisijaltaan olevan erittävän pyöreän ihoalueen, jota itse en ollut huomannut. Halusin sulkea kapin pois, joten eläinlääkäri tutki korvat ja korvalehdet, joista tuli negatiivinen kapirefleksi. Lisäksi hän otti karva- ja raapenäytteitä useammasta kohdasta, mutta erityisesti takaosasta. Korvalehden muutoksesta eläinlääkäri otti teippinäytteen. Karva- ja raapenäytteissä ei todettu ulkoloisia. Teippinäytteessä hieman neutrofiilejä, eosinofiilejä sekä kokkibakteereita. Kuonon ja naaman alueella ei ollut mitään selvästi poikkeavaa, vaikka Rio oli aluetta hieronut tassullaan. Vasemman silmän sidekalvot hieman punoittivat ja silmä hieman eritti, mutta muuten ei selvästi poikkeavaa silmissä. Silmiin Rio sai silmävoidetta. Molemmissa anaalirauhasissa oli kokkareista harmaanruskeaa eritettä, mutta maltillinen määrä.

Rion diagnoosi jäi edelleen avoimeksi. Eläinlääkäri piti ulkoloisia epätodennäköisenä, vaikka niitä ei vielä näytteiden perusteella voinut sulkea pois. Allergia ja atopia olivat mahdollisia, mutta oireet eivät olleet tyypillisiä eikä Cytopointille ollut täydellistä hoitovastetta. Eläinlääkäri epäili, että kyseessä voisi olla jokin autoimmuunisairaus, jonka diagnoosi vaatisi koepalat. Minä halusin kovasti saada selvää Rion oireiden aiheuttajasta, joten sovimme koepalojen otosta. Ajan saimme sovittua vasta 2,5 viikon päähän, sillä ensin eläinlääkäri oli lomalla ja sitten me olimme lomalla. Rio painoi 24.8. 10,8 kg.

Lomailua Lapissa

Me olimme 1.9.2023 lähdössä Kilpisjärvelle. Elokuussa pohdin sitä, onko Rion tassut sellaisessa kunnossa, että voimme lähteä sen kanssa tunturiin. Totesin sitten, että jos Rion tassut alkaisivat oireilla, niin voimme tarvittaessa jättää sen meidän majapaikkaan, sillä teimme pääasiassa päiväpatikointeja lähellä oleviin kohteisiin. Ostin Riolle varmuuden vuoksi Non-stopin Protector bootiet, jotka suojaavat tassuja esim. teräviltä kiviltä ja ovat viiltosuojatut. Näille ei kuitenkaan tullut tarvetta, vaan Pawz-kumitossut Rion vasemmassa etujalassa ja oikeassa takajalassa oli riittävät. En missään vaiheessa huomannut, että Rio olisi varonut tassujaan tai ne olisi tuntunut kipeältä. Rio kulki maastossa yhtä reippaasti kuin aina ennenkin. Sisällä ja autossa Riolla oli kauluri päässä. Mietin myös sitä, onko oikein lähteä reissuun koiran kanssa, joka kutiaa ja jolta ei ole voitu kapia sulkea kokonaan pois. En kuitenkaan uskonut sen mahdollisuuteen, kun oireet ei kapitartuntaankaan olleet tyypilliset eikä Miko tai me ihmiset kutisseet.

Miko jäi hoitoon samaan koirahoitolaan, jossa se oli ollut myös viime vuonna meidän reissatessa Lapissa. Mikolle ei kovin pitkät patikoinnit olleet enää mieleisiä (hyvin se jaksoi kävellä, mutta oli sen jälkeen aivan jumissa) eikä tunturi ollut sopivaa maastoa. Miko on kovin alustaepävarma eikä se tykkää kävellä esim. kivikossa. Mikolla oli jälleen mennyt hyvin koirahoitolassa ja se sai hoitajaltaan kehuja ikäisekseen hyvästä ja virkeästä kunnostaan. Oli sillä kuulemma ollut erinomainen ruokahalukin.

Meillä oli ihana reissu Rion kanssa. Rio vaan sopii niin hyvin mukaan ja on kovin vaivaton matkakaveri. Matkustimme yöjunalla Kolariin, josta matka jatkui autolla Kilpisjärvelle. Kilpisjärveltä teimme päiväreissuun Norjan puolelle ja muuten patikoimme Kilpisjärven maisemissa. Viimeiseksi yöksi menimme Ylläkselle, josta oli lyhyt matka takaisin junalle Kolariin. Näitä reissuja kolmisin Rion kanssa odotimme kovasti, ja niitä oli suunniteltu tulevaisuuteen lisää. Valitettavasti tämä jäi meidän viimeiseksi yhteiseksi reissuksemme.

Reissun aikana huomasimme, että Rion vasemman silmän yläluomeen oli tullut patti. Lisäksi korvalehteen oli tullut toinen auki rapsutettu patti ja leukaan yksi ehjä.

Vasen silmä 10.9.2023

Koepalat

Maanantai 11.9.2023 oli kiire päivä, sillä Rion koepalojen oton lisäksi silloin oli myös Mikon hammaslääkärikäynti. Vein ensin Rion Mevetiin, sen jälkeen vein Mikon Jär-Vetiin Järvenpäähän, sitten kävin hakemassa Rion ja lopuksi Mikon.

Yleistutkimuksessa kaikki oli jälleen ok ihomuutoksia lukuun ottamatta. Rapsuttelu oli taas pahentunut, kun Cytopoint-pistoksesta oli noin kuukausi. Näin eläinlääkäri kirjasi löytyneet ihomuutokset: Oikealla alaleuassa pyöreä vajaan pikkurillin pään kokoinen uudismuodostuma ihon pinnalla. Oikeassa korvalehdessä kaksi verestävää sekä korvalehden reunassa pieni vaaleanpunainen ihomuutos. Vasenta etujalkaa nakertelee jatkuvasti vastaanotolla. Vasemman silmän yläluomessa hieman verestävä, mutta muuten depigmentoitunut uudismuodostuma n. 2,5 mm halk. Oikeassa etujalassa 3. ja 4. varpaan välissä kiinni 4. varpaassa pyöreähkö erittävä vaaleanpunainen sormenpään kokoinen uudismuodostuma. Oikean lonkan päällä selässä pieni kyhmymäinen uudismuodostuma ihonalaiskudoksessa. Kainaloissa pientä raapiminen jälkeä. Lievää hilseilyä takaselässä. Vasemman etujalan 4. varpaassa kynnen ympärillä iho ärtynyt ja erittävä, vaikuttaa siltä, että sekundäärisesti tulehtunut. Vasemmalla hännän vieressä 3-4 mm halkaisijaltaan oleva uudismuodostuma, jonka päällä rupea.

Riosta otettiin verinäyte, sillä edellinen kerta oli ollut Rion ollessa 1-vuotias. Punasoluarvot normaalit, valkosoluista monosyytit hieman koholla (stressi, infektio, autoimmuunisairaus voi mm. aiheuttaa), muut normaalit, maksa-arvo ALAT kohtalaisesti koholla, AFOS normaali, munuaisarvot normaalit, elektrolyytit normaalit, verensokeri ja proteiinit normaalit, kilpirauhasarvot normaalit.

Sitten Rio rauhoitettiin ja nukutettiin. Kun rauhoitusaine näytti vaikuttaneen, oli minun aika lähteä. Kun eläinlääkäri lähestyi Rioa, niin se ponnistikin vielä pystyyn. Minulle kuitenkin sanottiin, että voin jo lähteä. Riolta otettiin 2 koepalaa kielestä, 2 koepalaa oikeasta korvalehdestä, 1 uudismuodostuma oikealta alaleuasta sekä vasemmalta selän päältä hännän läheltä yksi näyte bakteeriviljelyyn. Näin eläinlääkäri oli kuvaillut Rion kieltä ja siitä otettuja näytteitä: “kieli lähes kauttaaltaan täynnä muutoksia, osa hieman rakkulamaisia, mutta pääasiassa kielen ylä- ja alapinnalla läikittäistä ja paksuuntunutta kudosta, jonka pinta sileämpi kuin muu kieli, osittain paksumpi kudos hieman kellertävää.” Rio painoi 11.9. 10,1 kg.

Kun tulin noutamaan Rioa, hoitaja kantoi sen tutkimushuoneesta aulaan, sillä Rio ei ollut suostunut lähtemään hänen mukaansa. Rio oli edelleen kovin tokkurainen, mutta kuitenkin tapansa mukaan hyvin reipas. Rio sai kortisonikuurin (Prednicortone 5 mg 1 tbl kerran päivässä 5 vrk ajan, sitten 0,5 tbl kerran päivässä). Kortisonin aloituksen jälkeen Rion ruokahalu palasi ja oli erinomainen loppuun saakka. En tiedä, olisiko Rion ruokahalu palannut ilman kortisonia. Myös muut normaalit kortisonin sivuvaikutukset näkyivät eli lisääntynyt juominen ja virtsaaminen.

Ulkoilu Rion kanssa oli koepalojen oton jälkeen ikävää, kaikkien mielestä. Rion takaosassa ollut haava tuntui ilmeisesti kovin ikävältä, kutisi tms., sillä ulkona Rio yritti vähän väliä koskea siihen. Ulkoillessa Riolla ei ollut kauluria siksi, että se olisi koko ajan osunut maahan ja siksi, että Rio sai välillä olla ilman sitä. Oli ikävää, kun joutui koko ajan olla valppaana eikä päästää Rioa liian pitkään hihnaan, ettei se ehdi repiä haavaansa. Riosta oli varmasti ikävää, kun koko ajan jouduttiin puuttumaan tähän eikä se sitten enää olisi halunnut lähteä ulos. Kun Rio oli onnistunut muutaman päivän jälkeen repimään tikit yhtä lukuun ottamatta takaosasta, niin aivoni vasta alkoivat toimia ja keksin, että voisin pistää Riolle takin päälle ulkoillessa, sillä se peitti takaosan haavan. Ja niin muuttui ulkoilut taas paljon mukavammaksi.

Ensimmäinen diagnoosi

18.9.2023 eläinlääkäri soitti patologin lausunnosta. Tämä oli myös Rioa hoitaneen eläinlääkärin viimeinen työpäivä ennen vanhempainvapaata. Hoitoa jatkava eläinlääkäri oli ollut mukana koepalojen otossa, joten hän oli silloin nähnyt Rion ihomuutokset ja hänet oli briiffattu Rion tilanteesta. Eläinlääkärin vaihto sujui hyvin ja siitä kiitokset.

Diagnoosina oli reaktiivinen histiosytoosi, joka aiheuttaa hyvänlaatuisia patteja, joita lääkityksellä voidaan saada pienenemään/poistumaan, mutta patit tulevat yleensä takaisin. Suomen Eläinlääkärilehdestä: Reaktiivinen histiosytoosi on hyvänlaatuinen sairaus, jossa histiosyytteihin kuuluvia dendriittisoluja proliferoituu ihoon, ihonalaiskudokseen ja joskus muualle elimistöön. Reaktiivinen histiosytoosi jaetaan muutosten levinneisyyden perusteella kutaaniseen ja systeemiseen muotoon. Kutaanisessa muodossa nodulaarisia ja plakkityyppisiä muutoksia esiintyy ihossa, ihonalaiskudoksessa sekä paikallisissa imusolmukkeissa. Systeemisessä muodossa muutoksia esiintyy muissakin kudoksissa ja lisäksi todetaan yleisoireita. Kutaaninen histiosytoosi on selvästi yleisempi sairaus kuin harvinainen systeeminen histiosytoosi. Tarkkaa etiologiaa ja patogeneesiä ei tunneta, mutta immuunipuolustuksen häiriötä epäillään syyksi. Diagnoosi varmistetaan kudosnäytteestä tehdyllä histopatologisella tutkimuksella. Hoitona käytetään immunosupressiivista lääkitystä. Sairauden uusiutuminen on hoidosta huolimatta melko yleistä. (https://www.sell.fi/sites/default/files/elainlaakarilehti/tieteelliset_artikkelit/el_7_2015_tiede_1.pdf)

Patologin lausunto kokonaisuudessaan:

“Ihobiopsianäytteitä ihosta ja kielestä: Lymfo-histiosytäärinen tulehdus b) Reaktiivinen fibroplasia; Reaktiiviseen histiosytoosiin viittaavat löydökset

Näytteissä on jonkin verran diagnostiikkaa hankaloittavaa puristusartefaktaa ja sekundaaritulehdusmuutoksia. Kaikissa kolmessa näytteessä todetaan päälöydöksenä pesäkemäinen tulehdusreaktio, joka koostuu pääosin histiosytäärisista soluista ja lymfosyyteistä, vähäisemmässä määrin neutrofiilisista granulosyyteistä ja eosinofiileista. Ihossa muutos sijoittuu pääosin pinnalliseen dermikseen mutta ulottuu karvatuppia ja rauhasia myötäillen syvemmälle kudoksiin. Muutokseen liittyy paikoin verisuonihakuisuutta ja lievää fibroplasiaa. Muutoksiin liittyy yleisesti limakalvo- ja ihovauriota. Vauriokohdissa on neutrofiilista serosellulaarisra rupimuodostusta, johon ei liity akantolyyttisiä soluja.

Kommentti: Todetut löydökset viittaavat ensisijaisesti reaktiiviseen histiosytoosiin. Reaktiivista histiosytoosia pidetään inflammatorisena ihomuutoksena, johon liittyy jonkin tyyppinen immuunipuolustuksen dysregulaatio. Muutoksia pidetään usein häiriintyneenä ja liioiteltuna reaktiona persistoivaan lieväasteiseen antigeenistimukseen, mutta reaktion aiheuttajaa tai sitä ylläpitävää antigeeniä ei ole kyetty identifioimaan. Tulehdusreaktiossa ovat merkittävässä roolissa ihon aktivoituneet dendriittisolut sekä T-lymfosyytit. Reaktiivisessa histiosytoosissa muutokset voivat hävitä ja ilmestyä uudelleen. Reaktiivinen histiosytoosi voi ilmetä yksittäisinä tuumorimaisina muutoksina tai multippeleina tai laaja-alaisina muutoksina, joihin liittyy varsin usein ihon pinnan ulseraatiota. Sekundaaritulehduksen ja puristusratefaktojen takia muiden pyörösoluproliferaatioiden, erityisesti non-epiteliotrooppisen lymfooman mahdollisuutta ei voida varmuudella sulkea pois. Siksi suosittelen, erityisesti, mikäli muutokset vastaavat heikosti hoitoihin, että näytteistä tehdään molekyylibiologinen PARR-analyysi (blokista 2A), jossa määritetään prosessiin osallistuvien lymfosyyttien klonaliteetti. Tutkimus on lisämaksullinen mutta ei edellytä lisänäytteiden ottamista.”

Rion kortisoniannosta nostettiin ja sovimme kontrollikäynnin noin kahden viikon päähän.

Patologin lausunnossa oli ollut niin paljon vaikeita sanoja, että alkuun olin poiminut sieltä vain tuon diagnoosin. Katsoin IG-tarinoista, että olin siellä maininnut, että jotain ei voitu sulkea pois, mutta löydökset viittaavat ensisijaisesti reaktiiviseen histiosytoosiin. Muistan, että mieheni sanoi, että eikö lymfooma tarkoita kasvaimia. Itse jätin tuon kohdan kokonaan huomioimatta. Lymfooma oli kyllä tuttu sana, mutta en tiennyt tarkemmin, mitä se tarkoittaa. Lymfooma on siis imukudossyöpä. Rio oli saanut diagnoosin, se ei ollut mitään vakavaa, vaikka ei myöskään mikään kiva sairaus. Se riitti minulle tuossa kohtaa.

Rio kävi tikkien poistossa 20.9.2023. Korvan ja kuonon tikit olivat nätisti paikoillaan, mutta takapuolessa oli enää se yksi tikki, jota Rio ei ollut saanut irti ennen kuin aloimme käyttää takkia ulkona. Tikkienpoisto meni oikein hyvin. Rion paino oli takin kanssa 9,9 kg, joten sen paino oli laskenut 1,5 viikossa n. 300 g.

Seuraavana päivänä, 21.9.2023, Rion hoitoa jatkava eläinlääkäri soitti ja kertoi, ettei bakteeriviljelyn tuloksissa ollut mitään erityistä. Hänen kanssaan keskustelimme Rion hoidosta. Hänen mukaansa kortisonin pitäisi auttaa kutinaan, mutta jos se ei auta, niin ulkoloishäätöä voisi kokeilla, sillä kapia ei oltu vielä kokonaan poissuljettu. Myös jokin muu lääkitys oli mahdollinen, mutta en muista, mikä se oli.

Rion oikea korva 21.9.2023. Tästä korvasta
otettiin koepalat, joten siitä puuttuu palanen päästä.

Kontrollikäynti

1.10.2023 olin ottanut ensimmäisen kuvan Rion leukaan tulleesta toisesta patista. Niitä oli leuan alapuolella nyt siis kaksi. 4.10.2023 otin ensimmäisen kuvan Rion vasemman silmän alaluomeen tulleesta patista. En enää muista, olenko ottanut kuvat heti, kun olen tehnyt havainnon uudesta patista vai vasta joskus myöhemmin. Lokakuussa pattien määrä alkoi kuitenkin lisääntyä ja niitä tuli reippaammalla tahdilla kuin aikaisemmin. Huomasin märkivän patin Rion oikean etujalan varvasvälissä hieman ennen kontrollikäyntiä. Enää en tarkalleen muista milloin, mutta ehkä pari päivää ennen. Riolla oli myös etujalan varpaiden “kynsivalli” hieman tulehtuneen näköinen. Rio pääsi kaulurista huolimatta nuolemaan etujalkojen varpaita, joten kaulurin lisäksi Riolla oli tästä lähtien sisällä myös tossut etujaloissa. Ulkoillessa tossut olivat myös etujaloissa, oikean takajalan pystyi jättämään ilman tossua, sillä se ei ollut enää ärtynyt.

Kontrollikäynti oli 5.10.2023 ja silloin vaaka näytti 9,4 kg. Rion paino oli siis tippunut 500 g edellisestä käynnistä. Olin tässä välissä vaihtanut Rion ruuan, joka ei ollut fiksuin ratkaisu, kun selviteltiin Rion oireiden aiheuttajaa. Ajattelin, että Rion painon lasku johtuu siitä, ettei ruuan määrä ole oikea. Jälkikäteen uskon, ettei painon lasku johtunut ruokamäärästä, vaan Rion sairaudesta.

Näin eläinlääkäri kirjoitti meidän käynnistämme: “Rio tuotiin vastaanotolle ihosairauden jatkohoitoon. Koepalojen oton jälkeen leukaan ja alaluomeen tullut pieni patti. Yksi patti korvassa ennallaan. Kutina jonkin verran vähentynyt mutta nuolee ja järsii itseään. Pidetty tossuja sen takia, että ei jätä tassuja rauhaan ilman tossuja. Oikeassa etujalassa varpaiden välissä iso erittävä patti, lisäksi toisessa tassussa antura halki, juominen ja ruokahalu lisääntynyt kovasti, valuttaa välillä sisällekin.

Rio oli vastaanotolla pirteä. Limakalvojen väri ja pinnalliset imusolmukkeet normaalit, auskultaatio normaali, vatsan palpaatio pehmeä ja aristamaton.

Oikeassa korvanlehdessä 1 cm halk. patti, oikeassa etutassussa varpaiden välissä 1 cm halk erittävä patti, etutassujen isoissa anturoissa pienet haavaumat ja antura hieman kostea, molemmissa alaluomissa pienet patit. Limakalvot ja ikenet siistit mutta kielessä edelleen eroosio-alueita, ehkä hieman rauhallisemmat kuin aiemmin.

Ultraäänitutkimuksessa virtsarakko siisti, pernan ja maksan kaikuisuudet normaalit, sappirakko siisti, munuaiset tasakokoiset ja kapseli siisti, lievästi kirkaskaikuiset (voi liittyä ikään), suoliston alueella ei nähdä suurentuneita imusolmukkeita. DD. normaalit löydökset (diffuusia kasvainsairautta ei voi täysin poissulkea, vaatisi koepalat).

Rion aiemmin otetuista biopsioista pyydetään PARR-määritys mahdollisen lymfooman ja etiologian varalta, ilmoitan tuloksesta sen valmistuttua.

Riolle uusittiin Cytopoint-pistos kutinaan, vaikuttaa noin 4 viikkoa.“

PARR (PCR for antigen receptor rearrangement) -analyysiä käytetään tilanteissa, joissa histopatologinen tutkimus ja immunohistokemiallinen tutkimus eivät oikeuta lymfoomadiagnoosiin tai lymfoomadiagnoosin poissulkemiseen. PARRin avulla on mahdollista selvittää näytteessä esiintyvien lymfosyyttipopulaatioiden klonaalisuutta. (patovet.fi)

Rio sai siis uuden Cytopoint-pistoksen ja lisäksi Simparica-loishäädön kapin varalta. Kortisoniannosta lähdettiin pienentämään. Jäimme odottamaan PARR-analyysin tuloksia. En vielä tässäkään vaiheessa osannut ajatella, mitä se tarkoittaisi, jos Riolla olisi lymfooma. Eläinlääkäri lohdutti, että yleensä sopiva lääkitys löytyy, vaikka alkaisi jo tuntua epätoivoiselta löytää sopivaa hoitoa oireisiin. Rio ei enää rapsuttellut itseään niin paljon kuin aikaisemmin ja tuntui, että siitä oli jo lähtenyt kaikki se karva, joka vaan voisi lähteä. Riolla piti alkaa käyttämään takkia ulkona, sillä ilmat oli alkanut viilentyä eikä Rion ohut turkki enää lämmittänyt. Riolta näytti olevan kaikki pohjavilla poissa ja sen iho näkyi selvästi, kun vähän karvaa käänsi sivuun. Rio painoi 5.10. 9,4 kg.

Oikean etujalan varpaiden väli 1.10.2023

Lisää oireita

Tiistaina 10.10.2023 huomasin ensimmäisen kerran, että Rion molempien etujalkojen anturat olivat vuotaneet verta ulkoilun jälkeen. Anturoissa oli pieniä haavaumia. Soitin Mevetiin ja pyysin, että Rioa hoitanut eläinlääkäri soittaisi minulle. Kun hän soitti, niin kerroin Rion anturoista ja sanoin, että epäilin niitä kortisonista johtuviksi oireiksi. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että todennäköisimmin anturoiden rikkoutuminen johtuu kortisonin vähentämisestä, joten nostimme annostuksen samaan, mitä se oli ollut ennen kontrollikäyntiä (Prednicortone 20 mg: 1/2 tabl kaksi kertaa päivässä). Siklosporiinia eläinlääkäri ei halunnut kokeilla ennen patologin lausuntoa. Samana päivänä otin ensimmäisen kuvan Rion vasemman takajalan kintereen alapuolelle tulleesta patista.

Seuraavana päivänä eli 11.10.2023 otin kuvan oikean etujalan patista, joka oli noin kyynärän korkeudella. Rion tassut menivät koko ajan huonompaan suuntaan. Niissä oli hyvin laajasti erilaisia haavaumia, joista osa oli isoja ja syviä, ihan kuin pala olisi poissa.

Rion tassut 21.10.2023

Oikea etujalka, kyynärän yläpuolella 11.10.2023

Lopullinen diagnoosi

Keskiviikkona 18.10.2023 eläinlääkäri soitti PARR-analyysin tuloksista. Olin onneksi lomalla tuolla viikolla. Eläinlääkäri aloitti puhelun sanomalla, että tulokset on nyt tullut ja hänellä on valitettavasti huonoja uutisia. Vaikka en vielä tiennyt, mistä oli kyse, niin kyyneleet tuli saman tien silmiin. Viimeistään siinä vaiheessa, kun syöpä mainittiin, tuntui, että maailma romahtaa. En muista kauheasti puhelusta ja sitä enteilleen kirjoittelin ylös jotain sanoja, jotta muistan vielä puhelun jälkeenkin oleellisimmat asiat. Eläinlääkäri mainitsi ainakin T-solulymfooman, sen ettei syöpää voi parantaa ja että elinaikaa on noin vuosi. Yritin koota itseäni sen verran, että pystyin vastaamaan eläinlääkärin kysymyksiin. Rion vointia hän ainakin taisi kysyä sekä kertoi, ettei heillä ole Mevetissä onkologia, joten hän voi pistää lähetteen Tammiston Evidensiaan onkologille, jos haluan. Evidensiasta soitettiinkin minulle jo alle tunnin päästä ja sovittiin etäkonsultaatioaika seuraavan viikon tiistaille.

En missään vaiheessa osannut epäillä, että Riolla voisi olla vakava sairaus, joten syöpädiagnoosi tuli ihan puun takaa. Ei tässä näin pitänyt käydä. Mikon piti olla se, josta ensin aika jättää.

Tähän asti olin ajatellut, että Riolla ei nyt ole ihan paras olla, kun tassut vaivaavat ja tossuja on pitänyt käyttää pitkään ja kaulurikin on ollut käytössä jo useamman kuukauden, mutta tämä on väliaikaista. Kun oikea hoito löytyy, niin helpottaa. Syöpädiagnoosin jälkeen Rion vointia alkoi katsoa ihan eri silmin. Rion sisäelimet oli ultrattu alkukuusta ja ajattelin, että oli hyvä, että silloin oli näyttänyt ookoolta, joten syöpä ei ehkä vielä olisi sisäelimissä.

Olin aikaisemmin saman päivän aikana käynyt Mevetissä hakemassa Riolle pienemmän kaulurin ulkoiluja varten, sillä Rio onnistui aina ulkoillessa repiä silmäluomissa olleet ruvet pois. Vasen alaluomi oli auki lähes kokonaan, ja siitä oli vuotanut verta ja kudosnesteitä Rion silmään. Ajattelin, ettei luomet parane ikinä ellen suojaa niitä myös ulkoillessa. Silmät rähmivät myös paljon ja välillä onnistuin tahmeaa rähmää puhdistaessa saada ruven irti. Rupi ehti aina olla vain ohut kerros. Rio oli hyvin nopea hieraistessaan silmäänsä, joten en mitenkään ilman kauluria pystynyt sitä estämään. Rio myös ulkona piehtaroi ja samalla hieroi silmää maahan. Ensimmäisellä ulkoilulla kaulurin kanssa Rio oli vähän hämillään, mutta sen jälkeen onnistui hyvin. Mutta olihan se aika näky tossut jalassa, takki päällä ja kauluri päässä.

Tässä vielä patologin lausunto: “PARR-analyysi kielen leesiosta:

a) Muutokseen osallistuva T-solupopulaatio osoittautui monoklomaaliseksi

b) Muutokseen osallistuva B-solupopulaatio oli normaali ja polyklonaalinen

Kommentti: PARR-analyysi yhdistettynä histologisiin löydöksiin osoittaa, että kyseessä ei ole reaktiivinen pyörösoluproliferaatio vaan neoplastinen muutos: T-solulymfooma.”

T-solulymfooma

Eläinlääkärin soiton jälkeen googlailin T-solulymfoomaa ja melko pian kävi selväksi, että eläinlääkärin maininta noin vuoden elinajasta oli hyvin optimistinen. Alla lähes suoria lainauksia netistä:

“Lymfooma on kasvainsairaus, joka saa alkunsa lymfosyyteistä. Sitä esiintyy yleisimmin imukudoksessa eli imusolmukkeissa, pernassa ja luuytimessä. Lymfoomaa voi kuitenkin esiintyä lähestulkoon kaikissa elimistön kudoksissa. Lymfosyytit saavat alkunsa luuytimen kantasoluista. Pääosa lymfosyyteistä luokitellaan immunofenotyypin mukaan B- tai T-lymfosyyteiksi.

Yli 80 % koiran lymfoomista on multisentristä eli yleistynyttä muotoa (yleisesti suurentuneet imusolmukkeet +/ - muiden elinten kasvainmuutokset) ja alle 20 % ensisijaisesti ekstranodaalista eli muualla kuin imusolmukkeissa esiintyvää muotoa (esimerkiksi iho, ruoansulatuskanava, perna, nielurisat ja silmät). Lymfoomista yli 60 % on B-solumuotoa. T-solulymfooman yleisimmät alatyypit ovat perifeerinen T-solulymfooma, T-vyöhykelymfooma ja T-lymfoblastinen lymfooma.

Vastaanotolla lymfoomaepäily herää tyypillisimmin tapauksissa, joissa koiralla todetaan yleistynyt ja kivuton imusolmukkeiden suureneminen ilman yleisoireita. Sairauteen voi liittyä myös kliinisiä oireita kuten laihtumista, ruokahaluttomuutta, hengenahdistusta, yskää, oksentelua, ripulointia tai kuumetta riippuen kasvaimen levinneisyydestä ja anatomisesta sijainnista. Iholymfoomassa oirekuva on erittäin vaihteleva ja voi muistuttaa muita ihosairauksia.

Lymfoomadiagnostiikan apuna voidaan käyttää myös PARR-menetelmää (PCR for antigen receptor rearrangement), jonka avulla voidaan erottaa monoklonaalinen lymfooma polyklonaalisista hyvänlaatuisista tai reaktiivisista kudosmuutoksista.

Lymfooma vastaa hyvin solunsalpaajahoitoon, mutta hoito ei juuri koskaan ole parantava. Hoito kuitenkin lähes aina parantaa koiran elämänlaatua ja pidentää elinaikaa. Ilman hoitoa useimmat koirat kuolevat 1–2 kuukauden sisällä diagnoosin jälkeen.

Sekä keski- että korkea-asteista B- ja T-solulymfoomaa on perinteisesti hoidettu CHOP-pohjaisella protokollalla, vaikka T-solulymfooman vaste tähän hoitoprotokollaan on ollut keskimäärin huonompi kuin B-solulymfooman. Viime vuosina alkyloivien lääkeaineiden käyttö T-solulymfooman hoidossa on yleistynyt ja uusissa tutkimuksissa keskimääräinen elinaika on ollut osin pidempi kuin CHOP-pohjaisilla protokollilla hoidetuilla koirilla.

 T-solulymfoomaan sairastuneen koiran elinaika jää keskimäärin B-solulymfoomaan sairastunutta lyhyemmäksi. Aresun ym. tutkimuksessa elinajan mediaani B-solulymfoomassa oli 15,5 ja T-solulymfoomassa 2,5 kuukautta. Averyn ym. tutkimuksessa T-solulymfooman elinajan mediaani on 4,3 kuukautta. T-solulymfoomassa esiintyy B-solulymfoomaa useammin kasvaimen sisäistä lääkeresistenssiä, minkä tiedetään huonontavan hoitotuloksia.” (Suomen Eläinlääkärilehti 10.11.2020 https://www.sell.fi/sites/default/files/elainlaakarilehti/tieteelliset_artikkelit/tieteellinen_sundberg_koiran_lymfooma.pdf)

“Kutaaninen epiteliotrooppinen T-solu-lymfooma (Cutaneus Epitheliotrophic T-cellLymphoma CETL) on harvinainen, mutta tyypillisesti erittäin huonoennusteinen kasvainsairaus, johon sairastuneiden tyypillinen elinikä diagnoosin jälkeen on muutamasta kuukaudesta pariin vuoteen. Siinä suuria määriä klonaalisia T-soluja kertyy iholle ja limakalvoille, mikä aiheuttaa kudoksen paksuuntumista, plakkeja, hyperkeratoosia ja haavaumia. Ihovaurioalueet ovat useimmiten myös voimakkaasti kutisevia. Sairaus voidaan diagnosoida varmasti koepalojen avulla. Kutaanista epiteliotrooppista T-solu-lymfoomaa on hoidettu muun muassa sytostaateilla, glukokortikoideilla, säteilyllä ja leikkauksilla, mutta hoitotulokset ovat jääneet huonoiksi.” (Oklasitinibi - käyttöaiheet, teho ja turvallisuus, Eläinlääketieteen lisensiaatin tutkielma https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/661e6334-24eb-4d45-89fa-ed1ced7cb9ef/content)

“Anatomisen sijainnin mukaan lymfooma voidaan jakaa multisentriseen eli yleistyneeseen lymfoomaan, välikarsinan tai ruuansulatuskanavan lymfoomaan sekä muotoon, jossa lymfooma on primaarikasvaimena yksittäisessä elimessä lymfaattisen järjestelmän ulkopuolella.

Multisentrinen muoto on yleisin lymfooman muoto koirilla, ja sitä tavataan noin 80 %:lla lymfoomaan sairastuneista koirista. Tässä muodossa pinnalliset imusolmukkeet ovat suurentuneet ja joskus kasvainsoluja voidaan havaita myös sisäelimissä kuten pernassa ja maksassa. Kasvainsoluja voi olla myös luuytimessä tai rinta- ja vatsaontelon imusolmukkeissa. Välikarsinan ja ruuansulatuskanavan lymfooma ovat lähes yhtä yleisiä, ja molempia on noin 5 %:a koirien lymfoomista. Välikarsinan lymfoomassa kasvainsoluja voi olla sekä rintaontelon imusolmukkeissa että kateenkorvassa. Ruuansulatuskanavan lymfoomassa kasvainsolut ovat yleensä multifokaalisesti ja diffuusisti levinneet ohutsuolen limakalvon alaiseen kerrokseen ja limakalvon tukikerrokseen. Loput 10 % lymfooman ilmenemismuodoista koostuvat lymfaattisen järjestelmän ulkopuolisista primaarikasvaimista. Näistä yleisin koirilla on ihomuoto, joka voidaan jakaa epiteliotrooppiseen tai nonepiteliotrooppiseen muotoon. Näistä muodoista epiteliotrooppinen lymfooma on yleisempi koirilla. Kaikille epiteliotrooppisen lymfooman muodoille on tyypillistä, että kasvainsolut ovat pääasiallisesti ihon epiteelikerroksessa. Non-epiteliotrooppisessa lymfoomassa kasvainsoluja on myös epiteelin alaisessa dermiksessä ja subkutaanisessa kerroksessa. Lymfooma voi olla primaarikasvaimena koirilla myös muun muassa aivoissa, silmissä ja virtsarakossa.

 Lymfooman ihomuoto voi olla paikallinen tai yleistynyt. Mugosis fungoides eli yleisin epiteliotrooppisen lymfooman muoto ilmenee tyypillisesti kolmessa eri kliinisissä vaiheissa. Aluksi voi ilmetä vain ihon kutinaa, hilseilyä ja karvojen lähtöä, mutta sairauden edetessä iho alkaa punoittaa ja haavautua. Sairauden loppuvaiheessa haavautumat muuttuvat vakavammiksi ja iholle ilmestyy tyypillisiä plakkimuutoksia. (Lymfooma koirilla – kirjallisuuskatsaus, Omistajien näkemys solunsalpaajahoidoista ja niiden vaikutuksista lymfoomaa sairastavien koirien elämänlaatuun –retrospektiivinen tutkimus, Eläinlääketieteen lisensiaatin tutkielma https://core.ac.uk/download/pdf/14911187.pdf)

Eli siis lyhyesti: yleisimmin lymfooma on imukudoksessa (yli 80 %) ja yleisimmin kyseessä on B-solulymfooma (yli 60 %), joten Riolla oli molemmilta osin harvinaisempi versio. T-solulymfoomassa on matalampi elinajanodote ja se vastaa hoitoon huonommin. Vaikka yleisesti lymfooma vastaa hoitoon hyvin, niin se on harvoin parannettavissa. Riolla oli ollut oireita jo pitkään, joten pohdin, että elinaika on jossain kuukauden ja vuoden välillä, mutta todennäköisimmin puhutaan kuukausista. Ja paria kuukautta pidempi elinajanodote olisi vaan, jos hoitoihin lähdetään. Olin löytämäni tiedon lukemisen jälkeen sitä mieltä, että ei lähdetä solunsalpaajahoitoihin, sillä hoidolla mahdollisesti saavutettava lisäaika olisi todennäköisesti lyhyt ja ehkä parin kuukauden päästä olisimme taas samassa tilanteessa.

Itse yhdistelin Rion diagnoosiksi kutaaninen epiteliotrooppinen T-solulymfooma, joka oli yhdessä lähteistä mainittuna. Mevetin eläinlääkärin materiaalissa oli kutaaninen T-solulymfooma ja Evidensialla epiteliotrooppinen. Kutaaninen tarkoittaa ihossa olevaa ja ihon epiteelikerros eli epidermis on ihoin uloin kerros.

Lisää patteja

Seuraavana päivänä eli torstaina 19.10.2023 havaitsin patin Rion oikeassa takajalassa, hieman tassun yläpuolella. Lauantaina 21.10.2023 havaitsin vastaavanlaisen patin Rion vasemmassa takajalassa, sekin hieman tassun yläpuolella. Nämä olivat tummia, vähän kuivan näköisiä ja näyttivät rupimaisilta. Sunnuntaina 22.10.2023 näin verta Rion hännässä ja silloin löysin auki revityn patin noin hännän keskiosasta. Olin muistaakseni kiinnittänyt huomiota siihen, että Rio järsi häntäänsä. Se yletti sinne kaulurista huolimatta.

Rion takajalat 21.10.2023

Rion häntä 22.10.2023

Rion leuka 1.10. ja 21.10.2023

Oikea kyynär 21.10.2023

Vasen lonkka 23.10.2023

Vasen takajalka 21.10.2023

Maanantaina 23.10.2023 kävin läpi kaikki ottamani kuvat Rion ihomuutoksista, Instragramin tarina-arkiston ja eläinlääkärikertomukset ja kokosin Rion sairauskertomuksen seuraavan päivän onkologin konsultaatiota varten. Kirjasin Rion sen hetken ihomuutokset: vasen silmäluomi, oikea silmäluomi, leuka (2 kpl), kieli, oikea korva useampi patti, oikea etujalka varpaiden välissä, oikea etujalka anturan vieressä, oikea etujalka kyynärän korkeudella, oikea takajalka jalan etuosassa, vasen takajalka kintereen alapuolella, vasen takajalka jalkapöytä, häntä, vasen kylki lähellä lonkkaa (kuvattu ensimmäisen kerran, mutta ihomuutoksia ollut jo koko syksyn, mutta aikaisemmin vaikuttanut järsimisestä johtuvalta). Mietin jo sitäkin, että jakaisinko kuva-albumin eläinlääkärille ennen puhelinkonsultaatiota. Olin nimennyt kaikki kuvat niin, että niistä näkyi päivämäärät ja mistä kohdasta oli kyse. En kuitenkaan tehnyt niin.

Syöpälääkärin konsultaatio

Tiistaiaamuna 24.10.2024 onkologi soitti. Hän kyseli, milloin oireet olivat alkaneet ja millainen Rion vointi oli tällä hetkellä. Olin vähän yllättynyt siitä kuinka vähän oireita ja vointia piti kuvailla. Enemmän puhelussa oli kyse siitä, mitkä olivat hoitovaihtoehdot ja onkologin suositus oli lyhyen infon perusteella ja Rioa näkemättä solunsalpaajat. Hän kertoi, että lomustiini-solunsalpaajia käytettäessä n. 70-80 % koirista vastaa hoitoon, mutta hoitovaste on yleensä lyhyt, eräässä tutkimuksessa n. 3 kk. Tässä tutkimuksessa keskimääräinen elinikä oli 7 kk, mutta osa voi elää selvästi pidempäänkin. Onkologilla oli juuri yksi potilas, joka ilmeisesti samantyyppistä syöpää sairastettua oli elänyt jo reilusti yli vuoden diagnoosista. Hoitovaste todetaan yleensä nopeasti. Tavallisin haittavaikutus on neutropenia eli matala valkosoluarvo, joka voi altistaa tulehduksille.

Muita vaihtoehtoja olivat retinoidit eli A-vitamiinijohdannaiset ja mastsolukasvaimien hoitoon tarkoitettu lääke. Jos hoitoihin ei lähdetä, niin onkologi suositteli kipulääkettä. Ja toki eutanasia myös vaihtoehtona koiran voinnista riippuen. Onkologilla olisi ollut perjantaina ensimmäinen vapaa aika, jos solunsalpaajahoitoon lähdettäisiin.

Puhelun jälkeen heräsi halu kokeilla solunsalpaajahoitoa, vaikka olinkin jo etukäteen päättänyt, ettei siihen lähdetä. Ajatus siitä, että saisi vielä normaalia aikaa Rion kanssa ilman mitään iho-oireita, tuntui tosi houkuttelevalta. Samalla kuitenkin järki sanoi, ettei se kannatta eikä hoitoon välttämättä edes olisi vastetta. Taloudellisestikaan se ei tuntunut hyvältä ajatukselta, sillä hoidot ovat kalliita ja olin jo tähän mennessä kerryttänyt Visalle Rion hoitokuluja ihan riittävästi. Hoitokuluvakuutuksenkin maksimiraja oli jo ylittynyt. Jos tilanne olisi ollut toinen eli tulevaisuudennäkymät olisivat olleet valoisammat, niin raha ei olisi ollut hoitojen esteenä.

Rion vasen silmä 4.10., 8.10., 10.10., 12.10.
ja 21.10.2023 sekä oikea silmä 21.10.2023

Raskas päätös

Heti seuraavana aamuna eli keskiviikkona 25.10.2023 totesin, että tämä taitaa jäädä Rion viimeiseksi viikoksi. Tähän tulemaan tulin ainakin sen vuoksi, millaisella katseella Rio minua katsoi, kun olimme hississä palaamassa aamulenkiltä kotiin. Katse kertoi, ettei kaikki ole hyvin. En kuitenkaan sen päivän aikana vielä ryhtynyt toimiin, mutta ajattelin, että perjantai tai lauantai voisi olla sopiva päivä. Töiden jälkeen Rio oli ihan ok, joten eutanasia ei sen enempää ollut mielessä.

Torstaiaamuna 26.10.2023 Rio jälleen aamulenkiltä palatessa katsoi minua hississä niin sydäntä särkevällä ilmeellä, ettei vaihtoehtoja enää ollut. Rion ilme kertoi, ettei sen ollut enää hyvä olla. Olin jo ennen lenkille lähtöä huomannut, että Rio hengitti vähän raskaasti. Olin myös huomannut, että Rion alavatsa vähän pullotti silloin, kun se makasi. Olin jo hieman aikaisemmin kuulostellut, onko Rion hengitys ihan normaalia. Nyt ei enää ollut epäilystä. Mieheni oli juuri noussut ylös, kun tulimme aamulenkiltä kotiin ja kerroin hänelle, että Rion aika on nyt tullut. Minulla oli autolle varattuna huolto juuri sille päivälle ja minun piti melkein heti lähteä, jotta ehdin viedä auton ajallaan huoltoon. Ei siinä auttanut muu kuin koota itsensä ja lähteä.

Kun auto oli viety huoltoon, pistin miehelle viestillä linkin Pääkaupunkiseudun Pieneläintuhkaamo PET Helsingin sivuille ja pyysin häntä varaamaan ajan eutanasialle. Aika piti varata puhelimitse enkä itse olisi pystynyt soittamaan. Parasta olisi, jos ajan saisi samalle päivälle. Pyysin, ettei mieheni kertoisi minulle, milloin aika on varattu ennen kuin olen tullut kotiin, sillä minun piti autohuollosta mennä töihin toimistolle. Ihmeen hyvin pystyin pitämään itseni koossa työpäivän aikana. Se ei olisi ollut mahdollista, jos olisin kertonut työkavereilleni tilanteen. He kyllä tiesivät, että Riolla oli syöpä ja sen aika oli vähissä. Onkologin konsultaatioajan jälkeen menin töihin ja silloin tuli itkettyä, kun olin kertonut tilanteen. Silloin sanoin, että kunhan Riosta ei tarvitse puhua, niin pystyn hyvin olemaan töissä. Torstaina lähdin töistä tietämättä, olisiko se Rion viimeinen päivä ja olisinko tulossa perjantaina töihin. Perjantaille olisi ollut töissä normaalista poikkeavaa ohjelmaa ja erityisesti sen vuoksi tuntui ikävältä, etten sanonut kenellekään, etten välttämättä ole seuraavana päivänä tulossa töihin. Mutta en vain olisi pystynyt.

Rion viimeinen päivä

Kun tulin kotiin, mieheni sanoi, että noin kahden tunnin päästä pitää lähteä. Torstai 26.10.2023 oli siis Rion viimeinen päivä. Lähdimme kaikki yhdessä ulos ja sen jälkeen teimme temppuja kotona. Rio oli ihan yhtä innokkaana tekemässä temppuja kuin aina. Se haukkui, jos palkan tulemisessa kesti tai sille oli epäselvää, mitä halusin sen tekevän. Rion ääni oli vähän käheä.

Kun oli aika lähteä, lähdimme koko perhe kohti Viikkiä. PET Helsingistä oli pyydetty ottamaan myös Miko mukaan. Jätin Riolta tossut pois, mutta JumppaPompan vielä puin sen päälle, ettei sen tulisi kylmä. Kauluri oli päässä vain autossa ja autoon se sai jäädä. Rio käveli niin kauhean reippaana kohti tuhkaamon tiloja. Olen tosi iloinen siitä, että Rio oli reipas loppuun saakka. Vaikka sen varmasti oli ikävä olla, niin tuntui siltä, että emme päätynyt tähän päätökseen liian myöhään.

Tuhkaamon tiloihin päästyämme molemmat koirat haukkuivat vastaan tulleet omistajat. Olivathan he epäilyttäviä. Paikan omistaja tervehti Rioa sanomalla jotenkin näin “Sinä se et varmaan ole”. Minä vastasin, että kyllä se se on. Tuo lämmitti mieltäni ihan kamalasti, vaikka kyllä hän varmaan tiesi, että Rio oli tullut viimeiselle matkalleen. Rion auki olevat, verestävät alaluomet vaikuttivat aika paljon siihen, miltä Rio näytti. Rio näytti surkealta.

Aloitimme valitsemalla uurnan ja siihen laatan sekä maksamalla, jotta se olisi pois alta. Olin ajatellut ihan perinteistä uurnaa, mutta päädyimme lopulta puukuutioon, joka oli kivannäköinen.

Kun eläinlääkäri saapui paikalle, siirryimme erilliseen huoneeseen. Hän pyysi päästämään koirat irti. Otin Riolta JumppaPompan pois. Kun Rio olisi halunnut rapsuttaa silmäänsä, nostin sen syliini. Eläinlääkäri pisti rauhoittavan pistoksen Rion ollessa sylissäni. Hän kertoi, että pisti sitä hieman suuremman annoksen kuin mitä normaalisti rauhoituksessa annetaan. Sen jälkeen laskin Rion maahan. Sitten en enää välittänyt siitä, mitä Rio halusi itselleen tehdä. Rio alkoikin silmäänsä hieroa ja sai silmäluomen lisäksi myös revittyä silmäkulmasta karvaa ja molemmat kohdat alkoivat vuotaa. Ei mitenkään pahasti, mutta olihan se ikävän näköistä, kun Riolla oli tassussa ja silmän ympäristössä hieman verta. Melko pian sen jälkeen Rion pää painui lattiaan. Rio oli hetkeä aikaisemmin mennyt maahan. Rio nukahti tosi nopeasti. Kun eläinlääkäri palasi huoneeseen, hän kysyi, haluanko ottaa Rion syliin tai nostaa sen pöydälle. En halunnut kumpaakaan, sillä en halunnut nostaa velttoa Rioa. Se taitaa olla ihan tavallista, että koira on omistajansa sylissä tässä tilanteessa, mutta minä en halunnut viimeiseksi muistoksi tuntea Rion velttoa ruumista.

Eläinlääkäri nosti Rion pöydälle ja pyysi sitten meidät silittämään Rioa, sillä nyt se oli vasta unessa. Eläinlääkäri koko ajan kertoi mitä tapahtui. Hän pisti kanyylin Rion vasempaan etujalkaan ja alkoi hitaasti annostelemaan ainetta, jota käytetään koiran vaivuttamiseen anestesiaan. Hän kertoi, että anestesiasta poiketen ainetta lisätään niin kauan kunnes koira lakkaa hengittämästä. Kesken meidän herkän hetken Miko alkoi kuopsuttaa mattoa. Katsoimme mitä se oikein puuhaa. Miko oli löytänyt murusia maton alta. Hajuaisti pappakoiralla ainakin toimi. Pakkohan siinä oli vähän naurahtaa. Jatkoimme sitten Rion silittelyä. Mainitsin eläinlääkärille Rion pullottavasta alavatsasta ja hän sanoi, että syöpä voi nopeastikin levitä sisäelimiin. Eläinlääkäri myös huomasi, että Rion esinahan pää oli vereslihalla. En ollut itse mitään huomannut eikä Rio pissatessaan ollut näyttänyt, että tuntuisi ikävältä. Luulen, että kyse oli ihan tuoreesta ihovaivasta. Eläinlääkäri myös sanoi, että olimme tuoneet Rion ihan oikeaan aikaan. Hän työssään näkee myös sitä, että koira tuodaan liian huonokuntoisena eutanasiaan. Toki koiran vointi voi yhtäkkiä romahtaa. Minulla yksi huolenaihe on ollut se, että mistä tiedän, milloin on oikea aika päätyä eutanasiaan, sillä en haluaisi koiran kärsivän. Vaikka päätös on raskas, niin Rion kohdalla se oli ihan helppo. Silmistä sen huomasi, niin kuin monet ovat sanoneet. Jonkin ajan kuluttua eläinlääkäri ilmoitti, että Rio lakkasi hengittämästä. Sen jälkeen sydän vielä jonkin aikaa jatkaa lyömistä. Rion vahva sydän jaksoi lyödä, mutta lopulta eläinlääkäri sanoi, että sydän on pysähtynyt. Sen jälkeen hän laski pöydän alas, jotta Miko pääsee halutessaan Rion luo. Sitten hän jätti meidät keskenämme ja sanoi, että voimme viettää Rion kanssa aikaa ihan niin paljon kuin haluamme.

Kyykistyimme Rion vierelle ja Miko tuli meidän viereemme ja hetken aikaa haisteli. Se ei mennyt Rion lähelle, vaan haisteli ainakin 30 cm päästä. Hetken haistelun jälkeen Miko poistui eikä kiinnittänyt enää huomiota Rioon. En tiedä, mitä koirat ymmärtävät, mutta en ole huomannut, että Miko olisi ikävöinyt tai kaivannut Rioa. Ehkä se ymmärsi, että Rio on nyt poissa. Kovin pitkäksi ajaksi emme Rion luokse jääneet, sillä olimme sen jo hyvästelleet. Lähtiessämme paikan omistaja sanoi, että mahdollisesti Rio olisi jo seuraavana päivänä noudettavissa.

Perjantaina olin etätöissä, sillä en olisi voinut mennä työpaikalle. Odottelin koko päivän viestiä tuhkaamolta, mutta sain viestin vasta lauantaina. Käytin Mikon ensin ulkona ja lähdin sitten heti hakemaan Rioa takaisin kotiin. Sain Rion uurnan mukana myös Rion tassunjäljet kartongille painettuna. Tuhkaustodistuksesta selvisi, että Rio oli tuhkattu perjantaina.

Riolla oli kuollessaan ikää 8 vuotta ja 4 kuukautta.

Jälkipuintia

Jonkin verran olen pohtinut sitä, päädyimmekö eutanasiaan oikeaan aikaan. Riolla oli iho-oireiden lisäksi loppuvaiheessa alavatsan pullotusta, olin kiinnittänyt huomiota sen hengitykseen ja olin huomannut Mikon haistelevan Rion takapuolta muutaman kerran. Normaalisti Miko ei sellaista tehnyt. En huomannut takapuolen vaivaavan Rioa eikä sitä tarkemmin tutkittu (en edes muista, milloin kiinnitin tähän huomiota, mutta loppuvaiheessa kuitenkin). Jälkikäteen ajateltuna Rion uloste taisi olla normaalia pienempää, kooltaan kapeampaa. Erityisesti nyt useampi kuukausi myöhemmin olen miettinyt sitä, että eutanasiaan olisi pitänyt päätyä jo aikaisemmin, sillä Riolla oli varmasti paljon kipuja. Sillä oli varmasti korkea kipukynnys, mutta ei se myöskään helpolla näyttänyt, että tuntuu ikävältä. Mutta sitten olen miettinyt sitä, etten tiennyt kuin viikon ajan, että Riolla on syöpä, joten en paljoa aikaisemmin olisi voinut eutanasiaan päätyä. Diagnoosiin asti en olisi voinut ajatellakaan, etteikö kyseessä olisi mitään muuta kuin jotain, joka helpottaa, kunhan oikea hoito löytyy. Vaikka Rio sai kipulääkettä viimeiset päivänsä, niin kipulääkettä olisi pitänyt antaa pidemmän aikaa ja varmaan isommalla annostuksella. Tämä tuli mieleen jälkikäteen, kun olen miettinyt Rion kipuja. Näin jälkikäteen Rion viimeisten kuukausien kuvia katsellessa olen selkeämmin nähnyt, että olihan se sairas.

Rion paino alkoi kesällä nousta ja oli eläinlääkärin vaa’alla käynneillä korkeimmillaan 10,9 kg (elokuun puolivälissä). Uskoisin, että paino nousi siksi, että annoin Riolle aina herkkuja, kun pistin sille kaulurin päähän ja tätä tapahtui ainakin 3-4 kertaa päivässä. En huomioinut herkkujen määrää muussa ruuan määrässä, ainakaan riittävästi. Tästä lähti painon lasku. Ennen eutanasiaa Rioa ei punnittu, sillä en huomannut, että tuhkaamon tiloissa oli vaaka ennen kuin lähdimme sieltä pois. Olin kuitenkin joku päivä aikaisemmin punninnut Rion kotona ja se oli silloin 9,3 kg. Elokuun puolivälistä lokakuun loppupuolelle eli 10 viikon aikana Rion paino putosi 10,9 kilosta 9,3 kiloon eli 1,6 kg. Luulin painon tippuvan ruuan vaihdon vuoksi, mutta taisi se kuitenkin olla syövän aiheuttamaa. Rio söi erittäin hyvällä ruokahalulla noin kolmen viikon huonoa ruokahalua lukuun ottamatta.

Elämää ilman Rioa

Joskus ajattelimme, että kun Mikosta aika jättää, niin meillä tulee olemaan hiljaista. Miko pitää paljon erilaisia ääniä, kun taas Rio oli hyvin hiljainen. Ensimmäisinä päivinä kotona tuntui ihan tosi hiljaiselta ilman Rioa. Miko on ollut ihan normaalin oloinen koko ajan. Vaikka Riosta oli Mikolle seuraa ja Miko itsekin kutsui Rioa leikkiin, niin Miko on varmasti voinut vähän vapautua kun Rioa ei enää ole. Miko on kovin herkkä ja tietyissä tilanteissa Rioa on ahdistanut sitä. Miko on nyt taas alkanut kovin innoissaan leikkiä, jota se ei tehnyt enää Rion kasvettua aikuiseksi. Mikoa ahdisti se, että Rio halusi viedä siltä lelut eikä se sitten enää halunut leikkiä, vaikka Rio ei olisi ollut vieressä. Nyt Miko vaatii leikkimistä joka päivä ja se on välillä aika hurjana.

Melko nopeasti arjen toimissa jäi pois esim. se, että oli laittamassa ruokaa molemmille koirille. Jonkin aikaa kesti siinä, etten enää reagoinut, kun Miko meni miehen työpisteen läheisyyteen haistelemaan lattiaa. Rion yleisin makuupaikka oli työpöydän alla ja koska sillä oli ollut resurssiaggressiivisuutta, niin en halunnut Mikon menevän haistelemaan ihan pöydän viereen, jottei Rio sieltä hyökkäisi. En muista, tapahtuiko näin koskaan, mutta olin hyvin herkästi puuttumassa tilanteisiin, joissa oli mahdollisuus resurssien puolustamiseen. Riolla oli hyvin pienet eleet, joten selkeästi ei nähnyt, että kohta se ärähtää. Sen saattoi huomata esim. siitä, miten Rion silmät liikkuvat tai jos silmän valkoinen osa näkyi.

Nopeasti siihen tottui, että olemme jälleen kolmistaan Mikon kanssa. Olimme odottanut sitä, että meillä olisi vain yksi koira (jonka piti olla Rio). Ei sillä, että haluaisimme Mikosta jo ajan jättävän, vaan siksi, että haastavien koirien kanssa on helpompaa, kun on vain yksi. Ja onhan elämä nyt helpompaa sekä ulkona (jossa ne haasteet erityisesti olivat) että kotona. Rion resurssiaggressiivisuuden vuoksi piti olla tarkkana ja katsoa tietyissä tilanteissa koirien perään. Harvoin Rion tarvitsi ärähtää, ehkä juuri siksi, että olin niin herkillä lähes koko ajan.

Rio on edelleen sellainen puheenaihe, etten yhtään voi tietää, tulevatko kyyneleet silmiin vai ei. Riippuu ihan päivästä, siitä mistä on puhe ja miten asia otetaan esille. Edelleen vielä puolen vuoden jälkeen itken tai ainakin kyyneleet tulevat silmiin lähes joka viikko, kun ajattelen Rioa. Ei toki joka kerta Rioa ajatellessa, mutta ajattelen ja ikävöin Rioa usein.

Tässä itselleni muistiin, mitä kaikkea Rion sairauskertomukseen kuului. Toivottavasti tästä on hyötyä jollekin, joka etsii tietoa koiransa ihovaivoista.

Rio 19.6.2015 - 26.10.2023
Kuva: Krista Riitinki Photography