Oravankolossa

Vuokrasin keväällä meille yhdeksi yöksi tuvan Nuuksiosta. Metsähallituksella on kaksi mökkiä vuokrattavana Nuuksiossa ja Oravankolo oli kivemman oloinen. Mökki on ilman mukavuuksia kuten sähköä. Lapsena olin paljon mökillä ennen vanhempieni eroa, mutta aikuisiällä olen mökkeillyt hyvin vähän. Isännälläkään ei mökkikokemusta pahemmin ole. Siksi kaasuliesi ja puusaunan lämmitys hieman jännittivät... Liettä emme saanut toimimaan (muutama muukin olisi vieraskirjan mukaan kaivannut ohjeita sen käyttöön, joten vieraskirjeen oli sitten lisätty käyttöohje, luimme sen tosin vasta aamulla), mutta sauna lämpeni :)

Tupa

Sauna

Tiistaille oli luvattu sadetta ja ukkosta, joten jännityksellä seurasimme säätiedotusta. Onneksi tiistaiaamuna ukkosta ei enää luvattu, mutta jonkin verran sadetta. Matkustimme bussilla Kattilaan, josta oli 3 km kävelymatka tuvalle. Ehdimme muutaman sata metriä kävellä, kun sade alkoi. Vettä tuli koko matkan ajan reippaasti ja kastuimme läpimäriksi. Kertakäyttösadetakki ja sateenvarjo onneksi pitivät tavarat lähes kuivina. Oli tosi hilpeä tunnelma kävelymatkan ajan ;) Onneksi tuvalle saavuttuamme sade lakkasi ja aurinko alkoi pilkottaa pilvien takaa. Tarkoituksena oli käydä jollakin luontopolulla kävelemässä, mutta ne suunnitelmat saivat jäädä. Kun emme saanut kaasuliettä toimimaan, niin menimme tulentekopaikalle keittämään veden ja paistamaan makkaraa. Mikon mielestä oli ihan tyhmää olla vaan paikallaan ja sitä ahdisti ympärillä pörräävät kärpäset ja kimalaiset. Kokemattomat tulentekijät saivat hetken taistella nuotion kanssa... Onneksi aurinko paistoi, joten ulkona oli kiva istuskella. Sitten alkoi Mikoakin kiinnostamaan, kun makkarat otettiin esille.

Saunaan pääsimme ennen auringonlaskua. Yritimme saada Mikon uimaan meidän kanssa. Miko yritti seurata minua kun sitä kovasti kutsuin, mutta ei Miko silti uskaltanut tulla riittävän syvälle, vaan se jäi vikisemään rannalle. Kerran vähän vedin Mikoa pannasta syvemmälle ja sen roiskimisen jälkeen Miko oli sitä mieltä, että pitäkää vetenne. Tuli Mikon kuitenkin muutama uintiliike tehtyä. Olipas kiva heittää muutaman vuoden talviturkki menemään. Saunan lauteille otimme Mikon mukaan. Se oli Mikon ensimmäinen saunakokemus. Nätisti Miko istui alimmilla lauteilla eikä lämpökään noussut liian korkeaksi, kun menimme saunaan vasta kun puut kiukaassa olivat palaneet. Saunan jälkeen oli kiva syödä, juoda ja pelata tuvassa kynttilän valossa. Pistimme tosin katossa olevaan koukkuun roikkumaan led-taskulampun, jotta valoa oli vähän enemmän.

Miko nukkui koko yön jalkopäässäni enkä viitsinyt häätää sitä lattialle, vaikka pienessä sängyssä Miko haittasi omaa nukkumista. Seuraavalle päivälle eli tälle päivälle oli aamupäivälle sadetta ja ukkosta luvassa, joten pistimme herätyksen aikaisin ja lähdimme kävelemään kohti Kattilaa jo puoli yhdeksän aikoihin. Miko oli koko kävelyn sitä mieltä, että meidän pitäisi poiketa metsätieltä metsään. Oli tosi kiva päästä hieman mökkeilemään. Vähän vaan jäi harmittamaan, ettemme ehtinyt mennä soutelemaan. Pitäisi tehdä tätä useamminkin ja ehkä sitten mökkeilytaidotkin kasvaisivat :)

Ehkä siitä joskus tokokoira tulee

Lauantai-iltana teimme viime hetken treenit lähikentällä. Teimme seuraamispätkän kaikilla käännöksillä ja se meni oikein hienosti. Jäävätkin onnistuivat. Tänään oli sitten möllitokokoe Tikkurilassa. Miko oli ryhmäliikkeissä toisen ryhmän ensimmäisenä. Paikalla makaamisessa on aina kiva saada reunapaikka, mutta harjoituksen kannalta olisi ollut parempi olla keskemmällä. Tositilanteissa reunapaikka olisi erittäin toivottu. Kehääntulotarkastus meni ok. Mainitsin Mikon olevan varautunut ja syötin sille namia tutkimisen ajan.

Pihakeinussa

Luoksepäästävyys: 8 - Miko nousi ylös ja haukahti tuomarille, mutta kävi sitten haistelemassa. Luulin, että olisi tullut huonommat pisteet.

Paikalla makaaminen: 10 - Aika oli minuutti ja en mennyt ihan täyden matkan päähän. Miko makasi nätisti katsellen välillä ympärilleen ja kerran se ihmetteli jotain jalkojensa juuressa. Vieressä makasi musta isovillakoira ja sen vieressä maannut koira lähti kerran pois rivistä. Miko katsoi koiran suuntaan, mutta missään vaiheessa Mikolla ei ollut aikomuksia nousta. En käynyt palkkaamassa suorituksen aikana. Hienosti meni!

Seuraaminen kytkettynä: 9 - Miko piti koko liikkeen ajan kontaktia, ei mitään haahuiluja tai kiinnostuksen loppumista. Ihan parasta seuraamista ikinä! Tuomari kommentoi lopuksi, että muuten hyvää, mutta käännöksissä Miko vähän jätätti. Taluttimetta seuraamista ei ollut nakkiluokassa ollenkaan.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 9 ½ - Ei kommentoitavaa. Liike meni hyvin, en tiedä mistä puolen pisteen vähennys tuli.

Luoksetulo: 10 - Luoksetulo oli hyvin reipas. Vähän Miko törmäsi käteeni sivulletulossa. Tuomarin kommentit olivat, että hyvä vauhti ja juuri sellainen suoritus kuin pitäisi ollakin.

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 0 - Miko lähti liikkeen aloitettuamme haistelemaan ja löysi namin nurmikolta. Tästä tuomari olisi kai tehnyt vain pienen pistemenetyksen, mutta uudella yrityksellä ei sitten mennyt nappiin. Miko meni istumaan ja sitten pari kertaa maahan ja lopulta jouduin kädellä pysäyttämään. Juuri ennen meidän vuoroa liikkeestä maahan sujui yhtä hyvin kuin tämän viikon treeneissäkin. Ja hieno oli liike myös meidän vuoron jälkeen. Niinpä tietysti.

Estehyppy: 0 - Hyppy-käsky oli Mikolle vapautus etsimään lisää nameja nurmikolta. Uudella yrityksellä sama juttu ja siinä vaiheessa meni jo liike nollille. Sain sitten ehkä neljännellä yrityksellä Mikon tekemään pyydetyn asian ja hienosti Miko jäi seisomaan hypyn taakse. Argh se, joka oli niitä nameja kylvänyt...

Kokonaisvaikutus: 8 - Tuomarin mukaan paikoitellen oli oikein hyvännäköistä menoa, mutta intoa voisi saada lisää.

Yhteensä pisteitä 113/160. Vain kolme parasta pistettiin järjestykseen, joten sijoituksesta ei tietoa. Luoksepäästävyys ja nollille menneet liikkeet jäivät harmittamaan, mutta muuten olen tosi tyytyväinen. Videota ei ole, joten sen sijaan tässä postauksessa kuvia Mikon kesäpäivän vietosta torstaina.

Illalla oli vielä hyppytekniikkatreenit. Teimme alastuloa ja set pointia. Molemmat menivät ihan ok, set pointissa piti ponnaria tuoda vähän lähemmäksi. Tokokokeen vuoksi jouduimme syömään lounasta kovin aikaisin, joten Markus oli hakenut meille pizzan iltapalaksi. Rapussa Miko haistoi pizzan (ja Markuksen) ja se vikisi koko hissimatkan. Meidän pieni pizzapoika.

Jäätelöä

Pennun tuoksua

Perjantaina kävin aamupäivästä Mikon kanssa tekemässä pienet keinutreenit Kivikossa. Taisipa olla meidän ensimmäiset omatoimitreenit sitten viime syksyn. Aamu oli hieman viileä, mutta kentälle paistoi suoraan aurinko, joten siellä oli hyvin lämmin. Aloitimme treenit säädettävän keinun alimmalta tasolta. Ainakin alkuun hyvän toiston jälkeen (= Miko hyppäsi keinulle) tuli vähän varovaisempi toisto. Nostin lopuksi keinun keskitasolle. Teimme muutaman toiston, jotka vain paranivat loppua kohden.

Teimme myös muutaman kerran A:ta ja aluksi käytin kosketusalustaa. Hyvin Miko pysähtyi joka kerta kontaktille, mutta kerran lähti kontaktilta minun kehuessa. Koska meillä on huomenna möllitokokoe, niin palauttelin mieleen luoksetuloa. Miko juoksi eteeni noin 1 - 1,5 metrin päähän istumaan. Piti sitten tehdä toinenkin toisto ja taas sama toistui. Otin sitten lyhyemmän etäisyyden, jolloin Miko tuli suoraan sivulle. Lopuksi piti ottaa vielä yksi luoksetulo pidemmällä etäisyydellä ja sekin meni hyvin. Miko ei ole koskaan aikaisemmin tullut luoksetulossa eteen istumaan, joten en tiedä mikä mielenhäiriö se oli... Olemme myös iltalenkeillä vähän tokoillut. Yhtenä iltana teimme jääviä liikkeitä, jotka menivät tosi hyvin. Yleensä Miko maahan menon jälkeen menee maahan myös kun pitäisi jäädä seisomaan, mutta tällä kertaa niin ei tapahtunut. Jospa niin sitten kokeessakin :)

Iltapäivällä pääsin Tainan mukaan Saloon katsomaan Lokin ja Rian pentuja. Pentuset lähtevät tänä viikonloppuna uusiin koteihinsa, joten ne ovat jo "isoja". Kaikki neljä olivat aivan ihania ja pörröisiä. Ne olivat myös hyvin vilkkaita ja menivät välillä aidan ali naapurin puolelle. Taina otti pennuista kuvia ja minä seisotin pentuja. Kaksi ensimmäistä, Brando ja Flame, olivat vähän helpompia tapauksia, mutta ei pentujen seisotus helppoa hommaa ole. Xema ja Velmu taisivat olla kovin nälkäisiä, sillä namikäden sormet kokivat kovia pentujen naskalien käsittelyssä. Velmu ei myöskään tahtonut pysyä paikallaan, mutta sai Taina silti ihan hyviä kuvia :) Pennut ovat kyllä tosi ihania, mutta ei reissusta pentukuumetta tullut. Lisää kuvia pennuista löytyy täältä.

Sain tällä viikolla kaksi odotettua pakettia. Toisesta löytyi magneetteja ja lompakko Mikon kuvilla ja HelsiTaren paketissa oli kaikkea kivaa oranssia. Tilasin kooikerhondje-t-paidan, isomman märkäloimen, lippiksen ja namipussin. Märkäloimen, jota olen kaikkein eniten odottanut, joudun pistämään takaisin, sillä siitä puuttui kooikerhondje-brodeeraus... T-paitaan olisin halunnut tekstin lisäksi kuvan, mutta verkkokaupan vaihtoehdoista ei ottanut selvää enkä kysellytkään, joten paidassa on pelkkä teksti, mutta kelpaa sekin. Alla myös kuva Berliinistä ostetusta namipurkista. Vein sellaisen äidille kiitokseksi Mikon hoidosta, mutta täytyi itsellekin sellainen ostaa :)

Agirotu 2014

Viikonloppuna oli Agirotu Turengissa Janakkalassa. Joukkueviestikilpailut olivat sunnuntaina. Olimme Mikon kanssa ALO medi-joukkueessa Oranje Koohon Jeugdbende ja varalla KIL medi-joukkueessa Oranje Koohon Voor Altijd. Vähällä olikin, ettei meitä nähty myös kilpailevien radalla, mutta onneksi joukkueen nartun juoksut ehtivät juuri loppua. Muuten meille olisi tullut pitkä päivä, kun kilpailevat oli heti aamusta ja aloittelevat iltapäivällä. ALO-joukkueessa olivat Rex (Tuulikaislan Gilderoy Zapphire), Jéla (Estaika's Just Beautiful), Eevi (Estaika's Just Being Me) ja Miko. Estaika's-painotteinen joukkue siis :)

Oranje Koohon Jeugdbende: Rex, Jéla, Eevi & Miko

Päivä oli hyvin lämmin, mutta onneksi varjoakin löytyi jonkin verran. Pukukulkueeseen en vielä pistänyt Mikolle märkäloimea päälle (koska Mikon punainen ei olisi sopinut meidän oranssiin teemaan), joten Miko oli kulkueen jälkeen kuumissaan. Sen jälkeen pidin märkäloimea Mikolla aina, kun se oli häkin ulkopuolella. Kyllä se vaan selkeästi helpottaa koiran oloa. Pukukulkueessa Hollanti-teemalla olivat molemmat Oranje Koohon -joukkueet. Jalkapalloteema oli suosittu näin MM-kisojen aikaan, mutta kooikereilla Hollannin jalkapallojoukkue on ollut teemana jo useasti. Vähän meitä ennen meitä oli brassijoukkue ja kuuluttaja sanoi heidän kohdalla, että tässä tulevat maailmanmestarit (vaan kuinkas kävikään ;) ) ja meille sitten joku vähättelevä kommentti. Yksi tuomareista oli britti, joten ei tullut voitto meidän joukkueelle. No, ehkä silläkin oli jotain tekemistä, että Agilityliiton pj oli meidän joukkueessa. Ja ehkä muilla saattoi jonkun mielestä olla hienompi pukeutuminen. Pukukulkue oli jälleen kiva kokemus, vaikka jouduinkin sen vuoksi tulla kolme tuntia aikaisemmalla junalla kuin muuten olisin tullut.

© Kaisa Suominen

© Kaisa Suominen

Monica tuli paikalle hieman myöhemmin ja olikin mukava yllätys kun Mikon Gipi-isä oli mukana. Gipistä piti sitten napsia useampiakin kuvia. Jéla oli kovasti kehittynyt viime näkemästä (joulukuussa Messarissa) ja tyttönen taisi minut vielä muistaa. Harmittavasti vasta sen jälkeen, kun Monica oli lähtenyt, tuli mieleeni, että Mikosta ja Gipistä olisi voinut ottaa yhteiskuvan. Kerrankin olisi isä ja poika ollut samassa paikassa. Mutta ilmankin, että isä ja poika olisivat olleet vierekkäin, huomasi, että Gipi on Mikoa isompi, vaikka sama säkäkorkeus on molemmille mitattu. (Mikon säkäkorkeudesta on yleensä muut eri mieltä, mutta en mittaa saa 46 cm:ä vähempää näyttämään.) Toinen ero, jonka olen jo aikaisemmin huomannut, on se, että Mikolla on isommat ja ylemmäksi kiinnittyneemmät korvat. Kuitenkin päässä on paljon samaa. Gipi on hyvin lunki koira, toisin kuin poikansa, jolla vähän tahtoo kierrokset nousta tuollaisessa ympäristössä.

Gipi

Gipi

Gipi

ALO medien rata oli kiva. Radan alkuosan takaakierto oli vähän hankalampi ja siinä kohtaa olikin rataantutustumisessa ruuhkaa. Muuten rata oli simppeli ja vaati vain pari valssia. Meidän joukkue oli neljäs, joten kovin kauaa ei tarvinnut omaa vuoroa jännittää. Miko oli joukkueen viimeinen. Olisi pitänyt paremmin suunnitella radalle lähtö, sillä siihen meni turhan paljon aikaa. Radan alku meni ok vaikka Miko heti alkuun bongasi jotain maasta. En osannut ajatellakaan, että Miko saattaisi takaakierto-kohdassa mennä putkeen. Ohjaus oli varmasti  myöhässä ja rintamasuunta putkeen, joten siitä ensimmäinen hyl. Sitten tuli pari valssia, joista jälkimmäinen ilmeisesti ihan liian myöhään, sillä Miko oli menossa putken väärään päähän. Tästä kielto. Eikä tullut mieleenikään, että Miko saattaisi loppusuoralla mennä suoraan pituudelle. Taas syyttävä sormi osoittaa taas omaa ohjausta ja rintamasuuntaa. Siis toinen hyl. (Edit. 10.7. tulokset lisätty.) Odotettavasti meidän joukkue oli tuloksissa peräpäässä, sillä saimme radalla melko paljon aikaa kulutetuksi ja virheitäkin kertyi liuta. Pääasia kuitenkin, että oli kivaa :) Sijoitus oli 21/23. (Mulla ja Mikolla ratavirheitä 5 vähemmän kuin viime vuonna!) Meidän joukkueessa oli kaksi koirakkoa, joilla ei ollut edes epiksiä takana. Hyvin koirat siitä huolimatta menivät noin erilaisessa ympäristössä. Videolla meidän suoritus alkaa noin kohdasta 3:22.

Julkaisu käyttäjältä Petteri Kerminen.

Kuvia löytyy täältä. Kiitos kaikille, jotka ottivat kuvia silloin kun en itse pystynyt!

© Kaisa Suominen

© Ville Ruth

© Ville Ruth

© Kaisa Suominen

© Kaisa Suominen

Kotona olimme sen verran myöhään, että hyppytekniikkatreenit jäivät välistä. Edellisviikon treeneissä teimme perussarjaa ja pingistä. Mikolla oli sen verran paljon energiaa hoitopäivien jälkeen, ettei se yhtään malttanut odottaa lähtölupaa. Mutta ainakin suorituksissa oli vauhtia.

Pentutreffit Berliinissä

En juurikaan matkusta Suomen rajojen ulkopuolelle, mutta alkuvuodesta, kun suunnitelmissa oli kesäkuinen Budapestin matka (erään yhdistyksen 20-vuotismatka), niin matkakuume heräsi. Matkakohteeksi valikoitui Berliini. Miko on osasyy siihen, miksemme ole matkustanut, Mikolla kun ei oikein ole hoitopaikkaa. Miko on ollut vain yhden yön meistä erossa ja se oli Mikon ollessa muistaakseni 1,5-vuotias. Aina jompikumpi on ollut kotona tai sitten matkakohde on valittu niin, että Mikon voi ottaa mukaan. Hoitopaikka onneksi löytyi. Äitini olisi ollut valmis ottamaan Mikon, mutta halusin sen osaavampiin käsiin. Äidilläni ei ole juurikaan kokemusta koirista ja hän on Mikon kanssa vähän varovainen. Mikon oli tarkoitus olla vain viimeinen yö äidillä, mutta suunnitelmiin tuli viime hetken muutos, kun hoitopaikassa oli pieni riski kennelyskälle. Onneksi äitini pystyi sittenkin ottamaan Mikon. Jännitti jättää Miko hoitoon ja äiti sai paljon ohjeita mm. älä päästä Mikoa tekemään tuttavuutta toisten koirien kanssa, pidä lenkillä kunnolla hihnasta kiinni, huolehdi ettei Miko pääse karkuun...


Kaksi päivää ennen lähtöä sattumalta selvisi, että yksi Hennan pennuista ja Henna on lähdössä Berliiniin samana päivänä kuin me ja Hennan paluukin oli samana päivänä kuin meidän. Harmittavasti kumpikaan lennoista ei ollut sama. Sovimme tapaavamme Berliinissä. Lähdimme matkaan tiistaina ja keskiviikkona tapasimme Hennan ja Clancin (Mendikan Clanci Bema) Tiergartenissa. Istuimme puistossa jonkin aikaa ja Clanci koko ajan touhusi jotain. Pentunen juoksenteli, maisteli maata, leikki vetoleikkejä, metsästi perhosta, söi sormia, kieri maassa rapsuteltavana yms. pentujuttuja :) Kävelimme Voitonpylväältä pitkin Straße des 17. Juni -katua Brandenburgin portille. Koko katu oli suljettu autoilta ja siellä oli screenejä ja kojuja ilmeisesti jalkapallon MM-kisojen vuoksi. Clanci matkusti repussa eikä se malttanut nukkua ollenkaan. Jatkoimme matkaa etsien ruokapaikkaa. Sopivan ravintolan löydyttyä istuimme terassille ja Clanci nukahti melkein saman tien. Kun olimme saaneet vatsat täyteen, jatkoimme matkaa valtiopäivätalolle, jossa tapasimme Clancin tulevan omistajan Susannen, jolla on myös Mikon velipuoli Luke (Estaika's Lucky Lukas). Clancin matka jatkuu siis Berliinistä rapakon taakse Texasiin. Susannea odotellessa Clanci hurmasi ihmisiä ja hyvä, ettei se lähtenyt yhden nuoren naisen matkaan, joka niin hurmioituneena piteli Clancia sylissä. Oli ihanaa nähdä tuo hurjan söpö ja reipas pentu! Tosi kiva, että onnistuimme Hennan kanssa tapaamaan ja viettämään hieman aikaa. Aika hassua, että reissuun sisältyi myös kooikerin ja kooikerihmisten tapaaminen :)

 

 

Perjantai-iltana lähdimme takaisin kotiin päin ja kotona olimme lauantain puolella. Aamupäivällä lähdimme hakemaan Mikoa kotiin. Äiti oli ulkona ja varmaan siksi Miko oli heti ulko-oven takana, kun astuimme sisälle. Voi sitä riemua, kun Miko huomasi meidän palanneen. Ensin poika syöksähti antamaan pusuja ja sen jälkeen Miko mateli maassa pitäen kovaa ääntä. Tervetuloseremonia kesti usean minuutin ajan. Äiti oli pärjännyt Mikon kanssa ihan hyvin. Samaan aikaan siskonpojat 8v ja 6v olivat äidillä hoidossa ja lähtivät päivää ennen Mikoa. Ainoa ongelma oli se, ettei Miko suostunut käymään lenkillä. Ensimmäinen lenkki tiistaina oli ollut n. 45 min kun äiti oli ulkoiluttanut Mikoa vastusteluista huolimatta. Sen jälkeen lenkit olivat n. 15 min pituisia, sillä Miko pisti liinat kiinni ja välillä meni maahan makaamaan. Äiti oli sitten käynyt Mikon kanssa useammalla lenkillä päivän aikana. Välillä muiden ollessa pihalla Mikokin oli ollut terassilla kiinni, mutta kovin paljoa Mikoa ei siinä viitsitty pitää kun se haukkui kaikille pihan ohi kävelleille... Äidin mielestä Mikon päivittäinen ruokamäärä oli niin pieni, että äiti toi kaupasta maksalaatikon, jota pisti ruuan sekaan :D Ihmisten ruoka-aikaan Miko sai maksamakkaralla täytetyn kongin, jotta muut saisivat syödä rauhassa ja keittiössäkin poika viihtyi vähän turhan hyvin. Muuten oli mennyt hyvin :) Ihanaa, kun ollaan taas koko perhe kotona.