Kuulumiset loka-joulukuulta

Lokakuun 7. päivä oli Spanieliliiton päänäyttely, jonne piti tietenkin mennä kameran kanssa. Minulla oli valokuvaamiseen aika hyvä paikka ja lisäksi tuomarin pöydän edessä oli hyvä valaistus, joten sain ihan kivoja kuvia. Aika usein näyttelykuvissa tarkennus on ollut jossain muualla kuin koiran päässä, mutta nyt oli tarkennus osunut mukavasti kohdalleen. Oli kiva nähdä taas tuttuja ja erityisesti suloinen Lois-pentu. Kuvia löytyy täältä.

Muutama päivä erkkarin jälkeen huomasimme, että Mikolla on tassussa taas pikkuvammaa. Siltä oli lähtenyt pala anturan ihoa ja tassu oli siksi pari päivää tosi kipeä. Ulkoillessa Mikolla oli kumitossu jalassa ja sisällä oli pakko pitää jonkin aikaa kauluria, ettei Miko pääsisi nuolemaan tassua. Onneksi nämä pienet tassuvaivat paranevat nopeasti.

4. marraskuuta oli kooikereiden arkitokoa Espoossa, johon osallistuimme Mikon kanssa pitkästä aikaa. Nurmikko oli täynnä isoja rusakon papanoita, joita Miko söi alkuun ihan koko ajan. Mietin jo, ettei treeneistä tule mitään, sillä Mikoa kiinnostaa vain papanat. Teimme rallytokoa ja radalla oli myös joitain ylempien luokkien kylttejä ja oikealla seuraamista. Teimme radan kahteen kertaan (välissä muut tekivät eli ei tehty putkeen) ja molemmilla kerroilla meni tosi kivasti. Mikolla oli hyvä kontakti ja oikealla tehdyt liikkeetkin sujuivat ihan kivasti. Liikkeestä maahan tarvitsi kunnon avun, sillä Miko ei ole koskaan ennen mennyt maahan oikealla puolella. Ei sitä itse osaa ajatella, että se olisi koiralle jotenkin erilaista kuin vasemmalla puolella, mutta onhan se eri asia kuitenkin. Olin hyvin positiivisesti yllättynyt, ettei Miko syönyt papanoita meidän suorituksen aikana, mutta ehkä se oli jo imuroinut kaikki :D Keli ei ollut kovin kiva, joten rallytokon lisäksi otimme yhteiskuvan ja lähdimme kotiin. Miko oli vetänyt papanoita ihan runsaasti ja ne ei ollut mitään pikkupapanoita, joten Mikon piti saman ja vielä seuraavan päivän aikana käydä kyykkimässä aika monta kertaa...

Miko, Hetja, Jack, Savina & Bene

Itsenäisyyspäivänä oli kooikereiden tokomestaruuskoe Lohjalla. Menin yhdistyksen tokovastaavana paikalle palkitsemaan rotumestaruuskisan. Päivä oli aika talvinen ja yllätyin kuinka kylmä Lohjalla oli. Tuntui siltä, kuin pakkasta oli useita asteita, vaikka piti olla vain pari pakkasastetta. Bussipysäkiltä oli n. 1,5 km matka hallille. Bussissa tajusin, että olisin voinut lähteä tunnin myöhemmällä bussilla. Tulipahan sitten nähtyä myös voittajaluokan suorituksia. Olin saanut etukäteen tiedon, että neljä kooikeria on ilmoitettu, kaksi avoimeen luokkaan ja kaksi alokasluokkaan. Osallistujalistalla oli kuitenkin vain kolme nimeä, joten ilmeisesti yksi avo-luokan osallistuminen oli pitänyt peruuttaa juoksujen vuoksi. Mestaruuskokeessa pääsin ensimmäistä kertaa kunnolla testaamaan uutta objektiiviani, Canon EF 70-200 mmf/2.8L IS II USM. Kyseessä on sama objektiivi, jonka vuokrasin elokuun lopulla ja josta olen haaveillut jo jonkin aikaa. Löysin sen juuri ennen Black Fridayta käytettynä ja säästin siinä useamman satasen. Riittävän hyvää BF-tarjousta en löytänyt, joten käytetty sopi hyvin. Yritin hallissa säätää asetuksia niin, että saisin myös liikkeestä kuvia, mutta en millään saanut sopivia. Jälkikäteen harmittelin asetusvalintojani, sillä olisin voinut saada paljon parempia kuvia, jos en olisi yrittänyt saada myös liikekuvia onnistumaan, sillä ei ne onnistunut kuitenkaan. Kuvia löytyy täältä. Kooikereilla meni hyvin ja kaikki saivat tuloksen. Saapa nähdä löytyy kokeisiin osallistujia enää jatkossa, kun kilpaileminen vaatii lisenssin. Kooikereiden kanssa kun aika paljon harrastetaan tokokokeisiin osallistumista kerran, kaksi vuodessa. Paluumatka ei mennyt ihan putkeen, sillä jäin hallille liian pitkäksi aikaa kuluttamaan aikaa enkä ehtinyt bussiin. Seuraava meni vasta tunnin myöhemmin. Ihan helpolla ei aikaa saanut itsenäisyyspäivänä kulutettua pienessä Lohjan Virkkalassa :D Tokokoe vei koko päivän, vaikka se oli vain 60 km päässä meiltä...

Samalle viikolle riitti valokuvaamista koiratapahtumissa, sillä viikonloppuna oli kolmepäiväiset Koiramessut. Perjantaina oli mielenkiintoista ohjelmaa, joten pidin silloin vapaapäivän. Harmittavasti tosin mielenkiintoisimmat luennot menivät keskenään päällekkäin sen lisäksi, että ensimmäinen meni päällekkäin myös kooikereiden kehän kanssa. Kooikereiden kehä oli lopulta niin paljon myöhässä, että olisin ehtinyt kuuntelemaan luennon (lähes) kokonaan... mutta eipä sitä voi tietää. Kävin kuuntelemassa luennot/tietoiskut "Elämää ikääntyvän koiran kanssa", "SmartDOG-testit - mitä ne ovat ja mitä ne kertovat koirasta?" (tähän olisi myös liittynyt mielenkiintoisin luento "Koiran kognitio - mitä koira ymmärtää ja käsittää", jonka missaaminen erityisesti harmitti), "Opi yhteinen kieli koirasi kanssa" ja "Eutanasia - kun on viimeisen matkan aika". Kuvia perjantailta täällä.

Chriskooi's Ottilie / Helsinki Winner 2017

Lauantaina tein vain ostoksia ja katsoin kooikereiden kehät, joten se jäi lyhyeksi visiitiksi Messukeskuksessa. Ihan hyvä niin, sillä kolme pitkää päivää olisi ollut aika raskasta. Kooikereilla meni pentunäyttely ja Pohjoismaiden Voittaja -näyttely päällekkäin. Koska "aikuiset" oli pääasiassa tuttuja koiria, joita on tullut kuvattua monet kerrat, niin kävin ensin pentukehällä ja siirryin pentujen jälkeen aikuisten kehään, joka onneksi oli ihan lähellä. PMV-näyttelystä oli juuri paras uros -kehä meneillään eikä uroksista lopulta jäänyt kuvaamatta kuin pari. Lauantain kuvia täällä.

Royal Fayza v. Dyjadin / Pohjoismaiden Voittaja 2017

Riolla on jonkin verran resurssiaggressiota, se mm. puolustaa treenireppua. Treenireppu voi ihan huoletta olla meillä kotona lattialla (eteisessä on sille oma soppi), mutta Mikolla ei ole asiaa lähelle, jos pakkaan/purkaan reppua tai kaivan sieltä jotain. Hankin syksyllä kamerarepun ja huomasin viikonlopun aikana, että Rio tulee paikalle heti, kun kuulee vetoketjun avattavan. Arvelin siitä, että Rio saattaa puolustaa myös kamerareppua. Lauantaina juuri ennen kuin olin lähdössä Messukeskukseen pakkasin viimeiset tavarat reppuun. Miko oli repun lähellä, joten käskin sen pois ennen kuin koskin reppuun. Rio tietysti ryntäsi heti paikalle. Reppu oli lattialla ja minä kyykyssä sen edessä. Repun etutasku oli avoinna 180 astetta ja hetken päästä ihmettelin, kun Rio ryömi etutaskun alla. Jälkikäteen harmittelin, etten tajunnut erikoisen käytöksen johtuvan siitä, että Miko oli takanani. Pian sen jälkeen Rio hyökkäsi jalkojeni välistä Mikoa kohden. Ehdin reagoida sen verran, että pistin käteni Rion eteen ja sain sen vuoksi osumaa Rion hampaista. Rio ei ollut ketään puremassa, vaan se vain louskutti ja käteni sattui väärään kohtaan. Onneksi sain kämmeneen, peukalon kohdalle vain pintanaarmut enkä kunnon reikiä. Peukalo turposi heti ja oli tosi kipeä. Puhdistin ja laastaroin käden ja lähdin, mutta mietin pystynkö pitämään kameraa, sillä hampaat osuivat oikeaan käteen. Onneksi kuvaaminen onnistui ihan normaalisti. Sunnuntaina käsi ei ollut enää kipeä ja melko nopeasti haavat paranivat. Eniten harmitti se, etten pakannut reppua pöydän päällä kun kuitenkin osasin arvata, että Rio saattaa sitä puolustaa.

Sunnuntaina kooikerit oli kehässä heti aamusta ja jälleen pennut ja aikuiset menivät päällekkäin. Tällä kertaa jätin pentukehän välistä, sillä pennut olivat samoja kuin edellisenä päivänä. Näyttelyiden jälkeen oli ihan reilusti aikaa ennen seuraavia tapahtumia, joten kulutin aikaa kiertelemällä jälleen kerran myyntipisteet ja syömällä. Olin niin aikaisin jo hakemassa lounasta, etteivät keittiöt ollut vielä auki :D Iltapäivällä oli Houkutusten highway, jossa oli yksi kooiker mukana. Tulin istumaan jo hyvissä ajoin, jotta saan hyvän paikan kuvata ja paikka olikin hyvä niin kauan, kunnes kilpailu alkoi. Sitten eteen kerääntyi lapsia, joka vähän haittasi kuvaamista. Viikonlopun viimeisenä tapahtumana oli minun osalta sankarikoirien palkitseminen. Palkittavana oli kooikerhondje Masi, joten siksi palkitseminen piti nähdä. Isolla lavalla palkitsemisen jälkeen koirakot siirtyivät pressialueelle, jolla oli kahvit ja kuvaukset. Pääsin samalla jututtamaan Masin omistajaa ja ottamaan kuvia. Masilla oli ihan mielenkiintoinen tarina ja on se vaan hienoa, miten koirista voi olla apua, esimerkiksi sairaskohtauksen tullessa, kuten Masin tapauksessa. Erityisesti silmäkulmaa kostutti labradori Otto, jonka ansiosta pieni poika pelastui hukkumiselta (sankarikoirat). Masi oli suloinen pieni pappakoira. Harmittavasti en saanut kovin onnistuneita kuvia kuvauspisteellä, sillä tarkennus ei jostain syystä osunut kohdalleen. Onneksi vieressä oli oikeitakin kuvaajia, jotka onnistuivat paremmin. Kuvia sunnuntailta täällä.

Cavalriina's Didi Daniela / Voittaja 2017

Sankarikoira Masi

(Valitsin joka näyttelystä yhden kuvan, joka mielestäni on onnistunut / tarkennus kohdillaan. Eivät ole ko. näyttelyiden voittajakoiria.)

Jouluaaton vietimme kotona. Meille tuli ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2006 joulukuusi kotiin eli ensimmäistä kertaa kummankaan koiran elinaikana. Toki molemmat olivat joulukuusia nähneet äitini luona. Rio oli kuusesta ja sen koristelusta hyvin kiinnostunut, mutta Miko ei välittänyt ollenkaan. Lahjat pistimme kuusen alle vasta ennen niiden avaamista, sillä Miko on vähän turha innokas paketinavaaja. Omaa lahjaansa se oli hakemassa kuusen alta omatoimisesti :D Miko olikin innoissaan, kun pääsi avaamaan paketteja. Jälleen lahjapaperin repiminen oli se pääasia, ei se mitä paketti piti sisällään. Riokin oli nyt aikaisempaa kiinnostunut paketistaan ja avasi sen itse. Joulupäivänä menimme äitini luokse, mutta ensimmäistä kertaa ikinä koirat joutuivat jäädä kotiin. Ajattelin, ettei Riolla olisi kovin mukavaa enkä itsekään pystyisi rentoutua, vaikka Riolla olisi kuonokoppa. Nuorin sisarusteni lapsista on nyt sen ikäinen, että sitä kiinnostaa eläimet. Muut eivät juuri koirista välitä. Vierailun kesto piti suunnitella niin, ettei koirille tule liian pitkää ulkoilutusväliä. Ihan kivasti se meni näin eikä Mikoakaan tarvinnut vahtia, ettei se varastaisi ruokaa...

Treenit kesätauolle

Tässäpä katsaus viimeiseltä 1,5 viikolta. Viime viikon keskiviikkona emme menneet agilitytreeneihin. Taisi olla niin, ettei oikein huvittanut enkä uskonut, että treenit menisi yhtään edellistä kertaa paremmin, koska tytöt olivat edelleen mielessä. Treeneistä on ollut aika helppo jäädä pois, kun aksamotivaatio on vielä vähän hakusessa. Viime viikon torstaina oli viimeiset tokotreenit ennen kesätaukoa. Taisimme aloittaa paikalla makaamisella. Sen jälkeen teimme kukin mitä halusimme. Mikon kanssa teimme hyppyä. Jostain syystä Mikoa jännitti tokohyppy. Ehkä se pelästyi, kun otin lautoja hypystä pois. Miko kiersi hypyn ensimmäisellä kerralla, vaikka kertaalleen se oli hypyn ylittänyt. Teimme parit hypyt ja seuraavalla kerralla koko liike onnistui. Kouluttajan nähden teimme kaukoja. Uudessa ALO-luokassa kaukot onkin tosi helpot, koska etäisyys on lyhyt ja vaihtoja vaan pari. Kouluttaja suositteli ottamaan yhden asian kesäprojektiksi eli vaikka seuraamisen harjoittelun tai esineen pitämisen.

Viime sunnuntaina hyppytekniikkatreenit meni taas paremmin. Teimme etäisyyksiä ja alastuloa. Keskiviikkona meillä oli ylimääräinen agitreenikerta ja aloitimme jo tuntia aikaisemmin. 1,5 h aikana teimme kaksi lyhyttä radan pätkää ja puomia. Ratapätkänä oli yksi putki ja neljä hyppyä, jota tehtiin ensin yhdellä tavalla ja sitten toisella. Aluksi Miko ei oikein tahtonut innostua, mutta onneksi sain lopulta vireen nostettua ja pätkä meni ihan kivasti. Tauon jälkeen teimme puomia. Aluksi Miko oli puomilla tosi varovainen. Ensimmäisellä kerralla se hyppäsi alas jo pienen nousun jälkeen. Sen jälkeen sain Mikon nousemaan puomin ylös asti ja loppu menikin jo rennommin. Heti seuraavalla kerralla puomi oli jo paljon nopeampi, kun Miko jo tiesi, ettei se ole keinu. Jännä juttu tavallaan, sillä pari viikkoa sitten teimme treeneissä puomia ja edellisestä keinusta on lähes vuosi aikaa. Mutta se olikin lentokeinu kisoissa. Viimeksi teimme vielä toisen radan pätkän ja sekin meni ihan hyvin.

Treenien kesätauko on nyt ja syyskesäkaudella jatkamme agilityn ja tokon lisäksi myös rallytokon parissa. Hyppytekniikat jatkuu koko kesän, mutta tänään jouduimme jättämään ne välistä, sillä Miko ontuu. Lauantaina Miko onnistui jälleen telomaan tassuaan. Anturassa on samanlainen vamma, joista Miko on nyt jo useamman kerran kärsinyt. Ilmeisesti se on astunut johonkin terävään. Jälki anturassa oli aluksi pieni, mutta ilmeisesti yöllä Miko oli nuollut tassua niin paljon, että alue oli suurentunut. Se näyttää tosi kipeältä. Vielä lauantaina Miko käveli ihan normaalisti, mutta tänään se on nilkuttanut ja selkeästi varoo tassuaan. Aamulenkin jälkeen kävin hakemassa kaulurin varastosta. Sille onkin ollut paljon käyttöä...

Vasemmalla kuva lauantailta ja oikealla sunnuntailta.

Miko varoo oikeaa takajalkaa

Karvaton kooikeri treenaa ja viettää päivän tyttöseurassa

Mikki-metromatkustaja

Viime keskiviikko oli kovin tuulinen päivä. Jätin ihan suosiolla fillarin kotiin ja menin junalla töihin. Kova tuuli ei yhtään helpottanut iltaan mennessä, jolloin meillä oli agilitytreenit. Niinpä meille etukäteen pistetty rata oli vaihtunut radaksi, jolla oli vain putkia, kontakteja ja kepit. Muut meidän ryhmässä ovat niin alussa keppien ja kontaktien kanssa, että vain me teimme samaa rataa kuin edellinen ryhmä ja sitten muille tehtiin kolmesta putkesta treeni. Meidän suoritus alkoi ihan ok, mutta kolmen tai neljän esteen jälkeen alkoi takkuilla. Jotain saimme tehtyä, mutta melko pian Miko menetti viimeisetkin kiinnostuksen rippeet. Yritimme kouluttajan kanssa innostaa Mikoa heittelemällä vinkupalloa toisillemme ja alkuun saimme Mikon innostumaan. Mutta sekin meni ohi. En edes odottanut, että treenit menisivät hyvin, sillä ei Mikon mieleen oikein muuta mahdu kuin tytöt. Myöhemmin Mizy ja Xema tulivat kentälle ja siitähän Miko innostui. Se olisi niin kovasti halunnut päästä tyttöjen luo. Mari sentään kävi Mikoa tervehtimässä ja vaikka Miko iloisesti tervehtikin, niin tyttöjen luo se haikaili. Meidän oli lopuksi tarkoitus käydä treenaamassa vähän kontakteja, mutta en tiennyt, että uskaltaako Mikoa päästää irti. Kyllä me sitten kuitenkin mentiin A:lle. Teimme A:ta muutaman kerran ja Mikolla oli jo parempi vire eikä se katsellut tyttöjen suuntaan.

© Petra Mustonen

Torstaina oli tokotreenien vuoro. Aluksi kouluttaja teki kehääntulotarkastuksen ja kun oli puhetta, että mielestäni on hyvä, että luoksepäästävyys poistuu, niin ennen paikalla makaamista tehtiin luoksepäästävyys. Hyvin se meni, kuten aina treeneissä, mutta kouluttaja sanoi jo kehääntulotarkastuksessa, että kyllä sen selkeästi huomaa, että Mikoa jännittää. Paikalla makaaminen tehtiin uusien sääntöjen mukaisesti eli 1 min ja koirat käskettiin maahan yksitellen. Me olimme viimeisiä, joten Mikolla makuuaika oli lyhyin. Jonkun mielestä viimeisenä on pahinta, mutta Miko ei ainakaan tähän mennessä ole mennyt muiden käskystä maahan. Pahinta on ehkä se, että perusasennossa pitää istua pidempään. Muuten treenien aiheena oli seuraaminen + perusasento ja teimme myös merkin kiertämistä.

Perjantaina lenkkeilimme eläinlääkärin vaa'alle, joka näytti 15,7 kg. Miko on siis edellisestä punnituksesta eli seitsemässä viikossa laihtunut 300 g. Aika heikkoa ollut tuo laihtuminen... Pakko se on sitten pienentää Mikon ruoka-annosta tai katsoa, jos saisin vähempirasvaisia lihoja. En haluaisi vähentää ruokaa, koska annos on jo nyt pieni, mutta en kai muutakaan voi. Nyt Miko ei syö kovinkaan hyvällä ruokahalulla. En muista, että Miko olisi koskaan aiemmin menettänyt ruokahaluaan hormonien hurratessa, mutta nyt on jo pariin kertaan jäänyt ruoka kuppiin ja useamman kerran meinannut jäädä. Kuppia Miko ei nuole puhtaaksi. Vitamiinien ja hivenaineiden lisääminen ruokaan vähentää ruokahalua entisestään, sillä erityisesti BE-liuos on voimakkaan hajuista/makuista. Hetken aikaa tuntui, että tyttökaipuu alkaisi jo helpottaa, mutta se on taas pahentunut. Taitaa johtua siitä, että Miko saa taas sinkkiä normaalisti eli päivittäin. Vähennetään sitä taas...

© Petra Mustonen

Lauantaina vein Mikon Petralle hoitoon, sillä veljelläni oli häät. Petran luona oli kylässä tärppipäiväinen Pimu, joten Miko joutui aluksi erilleen muista. Myöhemmin Pimun lähdettyä Miko pääsi Taikan ja Gimman seuraan. Sunnuntaina kävin hakemassa Mikon takaisin kotiin. Hyvin oli mennyt ja vaikka Miko kovin nöyrää poikaa tyttöjen kanssa olikin, niin kaikki olivat mahtuneet sopuisasti samaan sänkyyn nukkumaan :D Eikä Mikon hihnankäyttäytyminenkään tainnut olla niin huonoa, kuin ajattelin :)

Taika, Gimma ja Miko © Petra Mustonen

Sunnuntaina oli vielä hyppytekniikkatreenit. Tein perussarjan ja lyhyen alastulon. Miko oli jälleen huonossa vireessä eikä vauhtia oikein ollut. Vinkupallon heittelystä Miko vähän innostui, mutta ei normaalilla tavalla.

Tässä kuva, jossa näkyy Mikon vähäturkkisuus, vaikka ei se kuvasta näy niin hyvin. Mari ja Petra kiinnittivät heti huomiota Mikon karvattomuuteen. Vatsanahka paistaa läpi, haaroissa ei ole karvaa juuri ollenkaan vaan sellaista pehmeää pennunmasuihoa, housukarvoja ei ole juuri ollenkaan ja turkki on kuin junnulla. Tai ehkä junnuillakin on enemmän turkkia :) Enää iho ei hilseile niin paljon eikä karvaakaan lähde normaalia enempää.

Karvaton ja hormonihuuruissa

Onpas viime kirjoituksesta vierähtänyt aikaa... Mitäs tässä onkaan tapahtunut. Treenirintamalla on ollut hieman hiljaisempaa. Toissa viikolla agilitytreenit jäi välistä, kun käytin illan mieluummin uuden pyykinpesukoneen etsimiseen. Paljonhan vertailut ja etsimiset vie aikaa ja kun vanha kone hajosi, niin pakko oli saada pian uusi tilalle. Astianpesukone lähti vaihtoon myös. Olihan siinä siis ihan riittävän hyvä syy treenien skippaamiselle... Torstaina tokotreeneissä aiheena oli nouto ja hyppy. Naksuttelin Mikolle muovikapulaa, joka on edelleen samassa vaiheessa kun joskus, kun sen naksuttelu on aloitettu. Eli Miko pistää hampaat kapulan ympärille. Pari kertaa olen myös kotona jatkanut treeniä, mutta edistystä ei ole vielä tapahtunut. Pakko tähän on panostaa, jotta päästään joskus kokeeseenkin. Onneksi alokasluokassa riittää, että koira pitää kapulaa. Hyppyä tehtiin uusien sääntöjen mukaan eli niin, että koira jätetään hypyn taakse ja kutsutaan sivulle. Ei ole uusiin sääntöihinkään tullut vielä sen tarkemmin tutustuttua, mutta estehyppyhän on tosi helppo. Mutta toki se voi mennä nollille :) Perjantaina oikea nilkkani kipeytyi niin, että käveleminen sattui. Jätimme siksi sunnuntain hyppytekniikkatreenit välistä.

Viime viikolla agility- ja tokoreenit jäivät nilkan takia välistä, mutta sunnuntaina menimme jo hyppytekniikkatreeneihin. Teimme perussarjaa ja etäisyyksiä. Miko teki molemmat harjoitukset hyvin reippaasti ja olin hyvän vauhdin lisäksi erittäin tyytyväinen Mikon keskittymiskykyyn. Se olisi nimittäin taas semmoinen kiva juttu, kuin naapuruston tyttökoirat juoksuineen... Olin jopa iloinen siitä, kun Miko yksi päivä lenkillä syöksyi oravan perään. Muutenhan lenkit on yhtä haistelua, pissojen nuolemista ja hajujen perässä säntäilyä. On välillä ihan sätkynukke-olo hihnan päässä... Ja hermoja kiristää. Onneksi isäntä on pääasiassa hoitanut pitkät lenkit. Miko ei sunnuntaina huomannut varista, jonka pesän läheltä ilmeisesti kävelimme. Se alkoi kovasti rääkyä ja levitellä siipiä läheisellä oksalla, joten lisäsin suosiolla kävelyvauhtia. Ei sitten ilmeisesti liikuttu tarpeeksi nopeasti ja varis syöksyi kohti. Lähdin juoksemaan ja Miko oli ihan hämmästynyt, kun ei tiennyt mistä on kyse. Takaisin kotiin mentiin toista reittiä...

Tyttöjen perään haikailun vuoksi Miko myös vinkuu kotona vähän väliä, erityisesti (hyvissä ajoin) ennen lenkkiaikaa. Viikonloppunakin Miko herättää jo ennen seitsemää (kun arkenakin pääsee niin aikaisin pihalle), mutta onneksi se menee takaisin nukkumaan jossain vaiheessa. Eilen aamulla jo luulin, että ollaan menossa parempaan päin, sillä Miko ei noussut samaan aikaan kuin minä ja se ihmeen vähän vikisi ennen ulos lähtöä. Mutta kotiin tultuani se vinkui lähes koko loppupäivän ja oli levoton... Ulkoa Miko ei haluaisi tulla sisälle. Se on jo ihan normaali osa lenkkiä, että meidän kotipihalla Miko piehtaroi nurmikolla. Ihan selkeästi tuo poika viivyttelee kotiin menoa ja tietysti maasta noustessaan se yrittää lähteä jonnekin muualle kuin kotiin. Tätä on nyt kai kestänyt kaksi viikkoa ja toivottavasti kohta helpottaisi.

Mikon painosta ei ole tietoa, mutta henkilövaa'alla sylissä punniten Miko painaisi edelleen 16 kg. Täytyisi sinne eläinlääkärin vaa'alle yrittää mennä, että saisi varmemman tuloksen. En vaan voi uskoa, ettei Miko olisi laihtunut. Ehkä kylkiluut tuntuu nyt hieman paremmin, mutta ylimääräistä kyllä vielä on. Muuten Miko näyttää aika solakalta, melkeinpä riutuneelta. Se ei ole koskaan ennen ollut niin huonossa karvassa kuin nyt. Karvaa lähtee ihan kauheasti ja iho hilseilee. Mikon monivitamiinijauhe on ollut jokin aikaa loppu enkä ollut saanut aikaiseksi hankkia kalkkia ja E-vitamiinia (koska niitä ei löytynyt lähiapteekista tai -eläinkaupoista). Viikonloppuna lähti purkit tilaukseen ja ostin Mikolle myös jauhettua maksaa, sillä tajusin, että A-vitamiinin saantikin on jäänyt puutteelliseksi. Sinkkiä olen antanut hyvin vähän, jotta hormonit ei hurraisi entistäkin enemmän. A- ja E-vitamiinit sekä sinkki ja öljyt vaikuttavat ihoon/turkkiin, joten toivottavasti näiden lisäykset auttaisivat tuohon surkeaan turkkiin.

Kuvat on viime viikonlopulta. Miko tykkää kun sille potkii voikukkia (niin, että kukat irtoaa ja Miko sitten pyydystää niitä) ja yleensä se innostuu niin, että alkaa napsimaan itsekseen voikukkia. Lisää kuvia lisäsin kuvasivustolle.

Tulipa tällä viikolla merkittyä Agirotukin kalenteriin...

Treeni- ja koeviikon hieno päätös: RTK1

Keskiviikkona meillä ei taaskaan ollut suosiolliset säät, vaan treenasimme taas agilitya sateessa ja tällä kertaa oli myös hyvin kova tuuli. Teimme noin 10 esteen radanpätkää, jossa tehtiin persjättöjä lähes joka väliin. Ensin kävimme sivupisteellä, jossa tarkoituksena oli treenata estehakuisuutta antamalla koiran tarjota hyppäämistä. Tiesin jo heti, ettei meillä varmaan toimi, koska Mikolla menee nenä maahan, jos muutakaan ei tehdä. Ja niinhän siinä kävi, että nenä lähti hajujen perään ja sitten Miko tuli perusasentoon ja istui siinä kontaktissa.  Päätin lopulta, että nyt riittää, sillä Miko vaan alkaisi paineistumaan, jos se ei tiedä mitä pitää tehdä ja se oli jo jonkin aikaa istunut vierelläni. Persjättörata alkoi hepuloinnilla, mutta sitten pääsimme asiaan. Persjätöt menivät välillä hyvin ja välillä vähemmän hyvin, välillä tahtoi tulla valssia. Kouluttaja ei antanut lopettaa sitten kuin halusin, sillä hän halusi lopettaa parempaan toistoon. Teimme sitten vielä kerran, mutta jos joutuu jo kovasti innostamaan koiraa, niin ollaan tehty liikaa. Saatiin kuitenkin parempi toisto tehtyä. On toki hyvä, että kouluttaja vaatii onnistuneita suorituksia, mutta en halua tehdä sitä Mikon vireen kustannuksella. Sivussa rallytokoilimme mm. eteen istumisia ja käännöksiä.

Saimme peruutuspaikan helatorstain rallytokokokeeseen Vihtiin. Kylläpäs jännitti paljon, kun edellisestä kokeesta oli jo yli puoli vuotta. Radan suurimmalta haasteelta vaikutti juoksemisen jälkeen tullut tempon muutos, joka ei ollutkaan normaalivauhti vaan hitaasti. Treenasimme sitä odotellessa ja aluksi kävi niin, että vauhdin hidastuessa Mikolla meni takapuoli maahan. Treeni tuotti kuitenkin toivotunlaista tulosta. Kentälle mentyämme tapahtui selkeä muutos Mikossa. Sitä varmaan jännitti muut koirat ja ehkä oma jännitys paineisti Mikoa. Vaikka olimme juuri hetki sitten tehneet joitain liikkeitä sivussa hyvällä vireellä, niin radalla meno tuntui tahmealta. Videolla meno ei näyttänyt yhtä laiskalta kuin miltä tuntui. Ihan reippaasti Miko tuli mukana. Mutta varsinkin käännökset tökki ja kumarruin niissä, kun yritin saada Mikoa mukaan. Eteen istumiset oli hankalia, mutta niistä selvittiin. Jälkimmäisessä Miko haukotteli. Tuloksena hienosti ALO 98 p.! Tuomarin kommentit: "Todella hieno suoritus, hyvät vauhdin muutokset." Yksi miinus tuli puutteellisesta yhteistyöstä ja yksi ilmeisesti hitaasta temposta käännöksessä.

Illalla meillä oli vielä tokotreenit. Hyvin Miko jaksoi, vaikka se oli kovin väsynyt kisareissun jälkeen. Teimme paikalla makaamista häiriössä ja liikkeestä seisomista. Paikalla makaamisessa keskityimme enemmän siihen, että Miko makaisi suorassa, sillä se usein menee vinoon asentoon. Liikkeestä seisominen on jäävistä liikkeistä epävarmempi ja saimme siihen kouluttajalta vinkkejä.

Miko olisi halunnut leikkiä rallytokokokeen ja tokotreenien välillä, mutta väsy iski

Perjantain ja lauantain Miko huilasi. Sunnuntaina oli taas koe- ja treenipäivä. Meillä oli oman seuran rallytokokoe, jossa yritimme viimeistä hyväksyttyä tulosta alokasluokasta. Rata oli ihan ok ja siinäkään ei onneksi ollut kuin kaksi eteen istumista. Radalla taas tapahtui vireen muutos ja meno tuntui vieläkin tahmeammalta kuin torstaina. Taaskaan videolta ei näyttänyt yhtä huonolta kuin tuntui. Normaalisti Miko istuu perusasentoon, kun pysähdyn ja paineistuessa se jää seisomaan. Ja niin kävi nyt ja jouduin siksi joka kerta erikseen käskeä Mikon istumaan. Toisessa eteen istumisessa Miko nousi seisomaan ja istui sitten uudestaan, joten uusin kyltin. Jännä, miten Mikon olemus muuttui heti maali-kyltin jälkeen. Kai se johtuu minusta eli kun jännitys laukeaa. Tai voi olla, etten tajua radalla kehua Mikoa. Paikalla oli useampikin tuttu ja heiltä tuli ihan hyvää palautetta. Tuloksena ALO 96 p. ja meidän ensimmäinen koulari RTK1! Pisteitä meni uusimisen lisäksi vinosta asennosta yhdessä käännöksessä. Mitali koulutustunnuksesta jäi saamatta, sillä alokasluokassa tuli useita koulareita eikä mitaleja riittänyt kaikille. Meidän seuralaiset jäi sitten ilman, sillä meille on helpompi toimittaa mitali jälkikäteen. Olen tosi tyytyväinen tulokseemme, vaikka meno olisi saanut tuntua sujuvammalta. Ylemmissä luokissa Mikon paineistuminen tulee tuottamaan vaikeuksia, mutta ehkä vielä avoimesta luokasta selviämme. Nyt ensin kuitenkin vielä lisää treeniä ja liikkeiden hiomista.

Illalla oli hyppytekniikkatreenit. Ehdimme olla kotona alle tunnin kisareissulta palaamisen jälkeen, kun piti jo lähteä. Miko kuitenkin lähti reippaasti mukaan. Teimme ensin etäisyyksiä (9-12-15) ja sitten perussarjaa. Etäisyydet Miko suoritti varsin vauhdikkaasti eikä turkkikaan meinannut pysyä päällä. Mikolta jäi karvatuppo harjoituksen keskelle :D Palkkasin viimeisen toiston jälkeen Mikon vinkupallolla ja Miko juoksi pallon kanssa täysiä kierroksen. Perussarja meni myös vauhdikkaasti ja lopuksi vielä löytyi intoa vinkupallon kanssa juoksemiseen. Nyt sitten levätään pari päivää.

En muista olenko asiasta aikaisemmin maininnut, mutta uskoisin ruokavalionmuutoksen vaikuttaneen Mikon aktiivisuuteen. Nykyään Mikolla tuntuu olevan ihan kauheasti energiaa ja se voisi leikkiä vaikka koko ajan. Hyvin poika tuntui jaksaneen, vaikka viime viikolla olikin treeniä ja koetta.

Viime viikolla Mikosta löytyi kauden ensimmäiset punkit ja niitä löytyikin sitten kuusi kappaletta, kolme kiinnittynyttä ja kolme vaeltelevaa. Aamulla löytyi vielä yksi kiinnittynyt.  Bayvantic on odottanut kaapissa varmaan jo yli kuukauden, joten eiköhän ollut aika pistää liuokset tänään niskaan...

Tuplasti epiksiä

Onpas tullut taukoa... Osittain syynä on ollut ajanpuute ja osittain se, että silloin kun on aikaa, niin ei jaksa/huvita. Hyppytekniikkakoulutus oli jo kolme viikkoa sitten, mutta videot on edelleen katsomatta, joten siitä myöhemmin (tällä viikolla). Tässä välissä on ollut kahdet agilitytreenit, mutta molemmat jäi meiltä välistä. Seuraavan kerran agilitya joskus tulevaisuudessa. Viime viikolla oli viimeiset tokotreenit, joissa aiheena oli kolme liikettä putkeen. Alkuun teimme paikalla makaamisen. Häkissä haukkuvan koiran vuoksi Mikolla oli korvat vedettynä ihan taakse, mutta sain ne hörölle, kun tein yhden haarahypyn :) Ja Miko pysyi paikallaan. Liikkeistä teimme jäävät liikkeet ja luoksetulon. Muuten kaikki meni ok, mutta luoksetulossa Miko jäi seisomaan sivulle ja liikkeestä seisominen ei tahtonut onnistua. Maahanmeno on niin varma, että täytyy jättää sen harjoittelut vähälle. Lopussa teimme uuden paikalla makaamisen, jossa kouluttaja kävi heiluttamassa nameja koirien lähellä. Se oli odotetusti Mikolle liian suuri häiriö. Talvella meillä jatkuu treenit rally-tokon ja hyppytekniikan merkeissä.

Reilu viikko sitten osallistuimme epävirallisiin toko- ja rally-tokokokeisiin. Lauantaina oli tokokoe. Ilmoitin Mikon ensimmäistä kertaa ALO-luokkaan, sillä halusin jättää palkkaamisen vähiin. Aikaisemmin olemme osallistuneet nakkiluokkiin. Myös Petra oli Taikan ja Gimman kanssa paikalla. Mikolla oli paljon energiaa ja se koko odotteluajan touhusi jotain, mm. silppusi keppejä. Ylimääräinen energia purkautui ikävästi meidän suorituksen aikana, mutta eipä siitä voi syyttää kuin itseään. Meiltä oli jäänyt sekä agility- että tokotreenit siltä viikolta välistä ja Mikon aktivointi oli jäänyt vähiin yllä mainituista syistä.

Luoksepäästävyys: 10 - Miko istui nätisti sivulla ja tuomarin lähdettyä kääntyi katsomaan palkkaa odottaen. Olen niin tyytyväinen!

Paikalla makaaminen: 10 - Kylläpä 2 minuuttia tuntui pitkältä! Miko makasi hienosti paikallaan. Jonkin verran se katseli ympärilleen, mutta edes vieressä seisomaan noussut koira ei häirinnyt. Onneksi viereinen koira hetken haisteltuaan meni takaisin maahan. Tähänkin olen hurjan tyytyväinen!

Seuraaminen kytkettynä: 0 - Seuraaminen oli ihan kamalaa. Videolta katsottuna se ei tosin näytä ihan niin huonolta kuin miltä tuntui, vaikka huonoa se silti oli. Miko oli epävarma eikä oikein tiennyt mitä pitäisi tehdä ja se oli paineistunut. Lopussa Miko teki yhden liikkeestä istumisen. Ei mennyt tällä kertaa yhtä hyvin kuin kesällä, jolloin seuraaminen oli parasta ikinä... Mutta ihme ja kumma, olisimme saanut tästä liikkeestä 8! Palkkasin Mikon liikkeen jälkeen vireen parantamiseksi ja siksi jäimme pisteittä. Edellisessä möllikokeessa, johon Mikon ilmoitin, mutta rappuonnettomuuden vuoksi jouduimme jättämään välistä, olisi ALO-luokassa saanut palkata liikkeiden välissä, mutta se olisi tiputtanut kokonaisvaikutuksen 5:een. Jotenkin ajattelin, että niin olisi tässä kokeessa. No, enpä sitten palkannut enää tämän jälkeen. (Palkkasin kyllä Mikon myös luoksepäästävyyden ja paikalla makaamisen jälkeen, joten niistäkin olisi kuulunut meille nollat!)

Seuraaminen taluttimetta: 7 - Kun ensimmäinen seuraaminen oli huonoa, niin ei seuraavakaan ollut hyvää, mutta ehkä kuitenkin vähän parempaa. Miko ennakoi jääviä liikkeitä vähän enemmän.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 7½ - Jouduin alussa antamaan toisen seuraa-käskyn, kun Miko ei lähtenyt mukaan. Sitten Miko ennakoi liikkeestä seisomista. Maahanmeno meni kyllä sitten oikein hyvin.

Luoksetulo: 0 - Mä oon niin pettynyt... Meidän bravuuri, varma liike meni nollille. Syynä tuo edellä mainittu energianpurkaus. Miko siis vähän innostui juoksemaan. Ensin se juoksi musta ohi ja kävi kurkkaamassa kehän ulkopuolella puuhun ja sitten Miko juoksi Markuksen luokse.

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 9 - Ensimmäistä kertaa epiksissä Miko pysähtyi seisomaan! Olen niin tyytyväinen!

Estehyppy: 9½ - Perusasento vaati kaksi käskyä, muuten hyvä suoritus.

Kokonaisvaikutus: 6 - Pisteitä vähensi Mikon poistuminen kehästä. Kokeessa siitä saisi kuulemma punaisen kortin. Varmaan liittyen luoksetuloon, kommentoitiin mun ja Mikon välistä rakkautta ja että joskus voisi käyttää tough lovea. En kyllä ollut yhtään samaa mieltä, mutta kunhan nyökkäilin.

Oli vähän ristiriitainen koe, kun joihinkin liikkeisiin olin tosi tyytyväinen ja joihinkin pettynyt. Huono fiilis oli kuitenkin päällimmäinen tunne.

Sunnuntaina oli rally-tokoepiksien vuoro. Vaikka kentän laidalla liikkeet sujui kivasti, niin radalla meno oli tahmeaa. Miko taas paineistui. Eteen istumista on harjoiteltu paljon ja se on sujunut hyvin, mutta radalla koko juttu tuntui olevan Mikolle vieras. Eteen istumista on tehty häiriössäkin. Kyltillä 5 tuli -3 p. (ohjaajavirhe) ja kommenttina "ota koira selkeästi sivulle". Aina olen ko. liikkeen tehnyt samalla tavalla eikä aikaisemmin ole tullut virheitä. Kyltin 14 uusin (-3 p.), sillä Miko ei ollut yhtään mukana. Uudella yrityksellä meni paremmin, mutta jatkoin matkaa ennen kuin Miko oli ehtinyt istua sivulle ja siitä -10 p eli väärin suoritettu tehtävä. Kyllä harmitti, kun tajusin virheen heti jatkaessani matkaa. Meille 84 p. ja arvostelulomakkeessa kommentti "Varma ja rauhallinen suoritus :)". Palkintojenjaossa tuomari sanoi, että näytti siltä kuin olisin yrittänyt houkutella Mikoa hihnalla. Miko kun tuli vähän perässä, niin yritin olla kiristämättä hihnaa.

Ei tästäkään jäänyt kovin hyvä mieli. Harmittaa tuo Mikon perässä laahaminen ja innottomuus, mutta en tiedä mitä pitäisi tehdä, ettei Miko paineistu. Meillä on muuten paikka toiseenkin rally-tokokokeeseen eli lokakuussa on sitten tuplasti tosi kyseessä. Täytyy vaan tehdä lisää palkattomuustreeniä. Ehkä se siitä.

Treenihöpinää

Viime viikonloppuna olimme hyppytekniikkakoulutuksessa, mutta siitä lisää myöhemmin, kunhan olen saanut videot katsotuksi. Sunnuntaina valvoin puoleen yöhön rally-tokokokeeseen ilmoittautumisen vuoksi. Ja ihan turhaan. Klo 00.01 lähetetyllä viestillä jäimme niin isolle varasijalle, ettei paikkaa varmasti saada. Alkoi sen jälkeen entistä enemmän harmittamaan meidän seuran kokeen väliin jääminen. Keskiviikkona matkalla tokotreeneihin huomasin, että ilmoittautuminen yhteen rally-tokokokeeseen oli alkanut juuri sinä päivänä.  Pistin heti viestiä, vaikka en kauheasti uskonut meidän mahdollisuuksiin päästä kokeeseen. Mutta niin vain kävi, että meille on nyt paikka rally-tokokokeeseen lokakuulle! Rally-toko- ja tokoepikset on myös tiedossa.

Tiistaina agilitytreeneissä kouluttaja-sijainen oli tehnyt sellaisen radan, jota pystyimme myös Mikon kanssa tehdä pienissä osissa. Teimme oman osuutemme kahdessa osassa ja kivasti Mikolla riitti motivaatiota. Radalla oli pari mutkaputkea vastakkain ja hyppyjä niiden välissä, persjättö tai valssi ohjauskuviona. Loppusuoralla oli muuri, pituus ja okseri. Miko hyvin vauhdikkaasti juoksi putkien välillä, mutta hyppyjä jäi monta kertaa välistä, kun ohjaus oli mitä oli… Mutta pääasia, että Mikolla oli kivaa eikä se huomannut mokiani. Loppusuoraa teimme niin, että kouluttaja oli palkkaamassa namikipolla. Ihan lopuksi oli tarkoitus tehdä helppo, vauhdikas ralli putkilla ja parilla hypyllä. Aloitusesteenä oli sama putki, jolta lähti myös loppusuoran harjoittelu aikaisemmin. Miko lähti putkesta loppusuoralle, vaikka itse oli ihan muualla. Toisella yrityksellä kävi sama juttu ja vähän epävarmasti Miko hyppäsi muurin ja pituuden ja tuli sitten takaisin. Kouluttaja siirtyi sinne päin, jonne oli tarkoitus mennä, mutta silti Miko jälleen lähti loppusuoralle ja teki sen nyt kokonaan. Ihan hyvää irtoamista, kun itse olin melko kaukana ;) Ei sitten jääty tuota hinkkaamaan. Kouluttaja oli edellisellä kerralla ehdottanut palkkaa, jonka Miko saa meidän poistuttua radalta. Mulla oli sitten pari kippoa, joissa oli Cesaria. Käytin samanlaista palkkaa jo edellisen viikon tokotreeneissä ja aika nopeasti Miko oppi odottamaan, että repulle mennessä se saa jotain :)

Keskiviikon tokotreenien aiheena oli häiriö paikkamakuussa ja kaukokäskyt. Aloitimme luoksepäästävyydellä. Miko on aina näissä treeneissä istunut nätisti paikallaan. Tällä kertaa Miko luoksepäästävyyden jälkeen kääntyi katsomaan minua namin toivossa. Ehkä se alkaa ymmärtämään, että se on liike siinä missä muutkin. Paikalla makaamisessa häiriöiden vuoksi pidimme vähän lyhyemmän välin koiriin ja kävimme palkkaamassa häiriöiden jälkeen. Ensin kouluttaja käveli koirien edessä. Sitten hän käveli koirien ohi lelua heitellen ja seuraavaksi vinkupalloa vingutellen. Kaikki koirat kestivät häiriön hyvin. Miko välillä vilkaisi kouluttajaa, mutta ei sillä näyttänyt olevan aikomuksiakaan reagoida häiriöihin. Toisessa osiossa jätimme koirat kauemmaksi seinästä, jotta kouluttaja voisi pujotella koirien ohi. Tämäkään ei ollut liian iso häiriö. Mikolle varmasti suurin häiriö on toiset koirat eli se, että joku lähtee rivistä/menee tekemään tuttavuutta. Vieressä maanneelle koiralle kouluttaja kävi ihan vieressä vinguttelemassa palloa. Miko lopulta ahdistui siitä ja tuli luokseni. Mua ei haittaa (no haittaa jonkun verran, kun liike menee nollille) jos Miko nousee ylös ja tulee luokseni, jos sitä alkaa ahdistaa. Se haittaa, jos Miko lähtisi toisia koiria häiriköimään. Kaukokäskyt menivät ihan hyvin, mutta jos Mikon vire on melko korkea, niin se ei kauaa malta odottaa seuraavaa käskyä vaan alkaa tarjoamaan mm. peruuttamista. Istu-maahan vaihdot menee hyvin, mutta seisomisen kanssa tekniikka kaipaa hiomista. Mikon tekniikka on sellainen, että se helposti liikkuu eteenpäin. Itsenäisesti treenasimme tokohyppyä. Käytin siinä eri palkkaa, joka nosti virettä sen verran, että Miko lähti useamman kerran suorittamaan hyppyä ilman lupaa. Suoritukset olivat muuten lähes täydellisiä ja Miko jäi ihan suoraan esteen taakse seisomaan kun se normaalisti on ihan vinossa (joka ei haittaa). Jouduin sitten miettiä palkkaanko vai en... Hyvät treenit oli!

Paluu treeneihin

Mikon huulessa oleva patti ei ole vielä kadonnut. Kyllä se vaikuttaisi pienentyvän, mutta jos se ei ensi viikon aikana katoa, niin täytynee käydä näyttämässä eläinlääkärille. Pitkästä aikaa on tullut tehtyä punkkihavaintoja, valitettavasti. Yhden irrotin Mikon jalasta alkuviikosta ja yksi turkilla vaelteleva koki loppunsa lenkillä keskiviikkona.

Tiistaina menimme pitkästä aikaa agilitytreeneihin. Meillä oli vieraileva kouluttaja tuuraajamassa omaa koutsia. Luvassa oli ratatreeniä, jota on tainnut olla lähes joka kerta kesätauon jälkeen. Rata oli ihan kivanoloinen, mutta mulla oli meille muita suunnitelmia. Mikon kanssa nyt keskitytään vaan vauhtiin ja siihen, että on kivaa. Katsoin siksi radasta sellaisen pätkän, joka sopisi tähän tarkoitukseen. Esteet olivat hyppy-putki-hyppy-hyppy-putki ja putket suoria. Ensimmäinen yritys ei vielä onnistunut, sillä Miko lähti haistelemaan ensimmäisen hypyn jälkeen. Hetki meni, että sain Mikon ajatukset takaisin agilityyn. Sitten alkoi sujua. Viimeisestä putkesta Miko juoksi ohi, joten uusimme sen ja Miko sai sitten namikupista nakkia. Teimme saman vielä toisen kerran ja se sujui oikein hyvin ja vauhdikkaasti. Se oli sitten siinä. Kerrankin lopetin tarpeeksi ajoissa. Kouluttaja ehdotti, että voisimme vielä ihan lopuksi tehdä jotain pientä, mutta aikaa ei sitten jäänyt, kun meidän jälkeen oli vielä yksi ryhmä tulossa. Sen sijaan teimme vähän rally-tokoliikkeitä ja niissä Mikolla oli oikein hyvä vire. Omatoimipisteellä, jossa oli keinu, emme käynyt ollenkaan.

Keskiviikkona oli tokotreenien vuoro. Aloitimme paikallamakuulla. Aika ja matka olivat oikeat. Treeniin tuli tarkoituksetonta häiriötä, kun ensin jonkun reppu tippui tuolilta lattialle. Se oli Mikolle liian suuri häiriö, joten Miko tuli korvat luimussa luokseni. Vein Mikon takaisin paikalleen. Juuri kuin aika oli tulossa täyteen, halliin tuli myöhässä yksi ryhmästämme kahden koiran kanssa, joista toinen haukkui. Se ei kuitenkaan ollut liian suuri häiriö ja kaikki koirat pysyivät paikallaan. Miko ei tainnut edes vilkuilla taaksepäin. Koirat olivat siis takapää ovelle päin. Treenien aiheena oli liikkeiden väli ja hyppy. Kouluttaja sanoi, että liikkeestä toiseen siirryttäessä koiralla olisi hyvä olla joku käsky, jolla se tulee mukana. Mikolla "mennään" tai "tule" yleensä toimii. Teimme ensin liikkeestä maahan palkkaamatta ja siitä siirryimme seuraavalle paikalle, jossa vasta palkkasin Mikon. Tämä sujui hyvin. Tokohyppy meni myös hyvin ja kouluttaja kannusti ilmoittautumaan kokeeseen. No, maanantaina alkaisi ilmoittautuminen kooikereiden tokoestaruuskokeeseen... Miten se nyt tuleekin näin nopeasti... Katsotaan.

World Dog show 2014 ja vähän kaikkea muutakin

Oho, hieman on tullut päivitystaukoa. Ryhdyin elokuun alussa tekemään yhtä opiskelutehtävää, jota olisi ollut koko kesä aikaa tehdä... Ja kiirehän siinä sitten tuli ennen deadlinea, joten illat vierähtivät kulttuurieroja pohtiessa. Tämän viikon ja ensi viikon olen nimennyt tappoviikoiksi. Elokuu on töiden osalta vuoden kiireisintä aikaa, erityisesti nämä kaksi viikkoa, joten teen pitkiä työpäiviä ja sen lisäksi samaan aikaan on intensiivikurssi meneillään eli jatkan töistä suoraan koulun penkille. Hullun hommaahan tämä, mutta se lohduttaa, että viimeiset kurssit ovat tänä syksynä ja sitten on enää opinnäytetyö. Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan, mutta en varmasti lähde enää opiskelemaan töiden ohessa. Tai ehkä aika kultaa muistot... Mutta jos sitten koira-aiheisin.

Elokuun ensimmäisenä sunnuntaina olimme jälleen keskenämme hyppytekniikkatreeneissä Saaran ja Huugon lomaillessa. Taisimme tehdä alastuloa. Siinä ei mitään kummempaa. Olin juuri edellisellä kerralla todennut, että vaikka Mikon olisi hyvä saada keinutreeniä myös muilla keinuilla kuin sillä jolla aina treenaamme, niin ATD:n keinuun ei kosketa. Tällä kerralla keinu oli sitten sen paikan vieressä, johon pistän Mikon kiinni. En huomannut, kun Miko menikin takaani keinulle, jota se taisi luulla puomiksi. Miko ei nimittäin hidastanut yhtään ja kun keinu alkoi laskeutua, niin Miko hyppäsi sivusta pois. Se vaati tosi paljon houkuttelua, että sain Mikon menemään keinun kahdesti. Keinu ei laskeudu samalla tavalla kuin kisavaatimukset täyttävä keinu, joten vähän autoin laskemisessa. Ei hyvä juttu ollenkaan.

Tiistain agilitytreenit peruttiin, koska olisimme olleet ainoat osallistujat. Olisimme mahtuneet edelliseen ryhmään, mutta lauantaina oli kisat, joten ihan hyvä oli pitää pieni tauko.

Söpö Aia

Perjantaina oli sitten Maailman voittaja eli World Dog Show 2014. Kooikereita oli ilmoitettuna 65 eli oikein mukava määrä, vaikka enemmänkin olisi voinut olla. Kuvia näyttelystä löytyy täältä. Minä ihastuin pikku-Aiaan, joka kooikereiden arvostelun loputtua hyppäsi syliini. Tosin Aia ei kovin kauaa sylissäni viihtynyt, vaan siirtyi vieressä istuneen Tainan syliin, pöh. Siinä Aia hengaili meidän kanssa sillä aikaa, kun sen ihmiset kävivät ostoksilla. Tainan kanssa kiersimme myyntikojut nopeasti, mutta mukaan ei tarttunut muuta kuin HauHau-herkkuja. Joukukuussa voi sitten shoppailla enemmän. Olisi ollut kiva käydä pyörähtämässä paikan päällä vielä lauantaina tai sunnuntaina, mutta aikaa ei valitettavasti ollut.

Lauantaina meillä oli yksi hypäri meidän seuran kisoissa. En onneksi ollut ehtinyt jännittämään kuin vasta samana päivänä. Ajattelin, että joudumme varmaan lähtemään kesken kaiken radalta, kun Miko ei jaksa helteessä hyppiä. Mikolla oli märkäloimi päällä ja ennen meidän vuoroa poikaa viritellessä Miko oli ihan innokkaan oloinen. Lähdössä Miko lähti perääni ja palautin sen takaisin istumaan. Toisena esteenä oli muuri, jolta tuli kielto. Neljäs este oli putki, jolta tuli hylkäys. Rataantutustumisessa ajattelin, että valitsemallani ohjaustavalla Miko varmaan menee väärään päähän, mutta yritin silti. Fiksua :) Kuudentena oli kepit ja juuri ennen niitä Mikoa alkoi kutittaa ja sen täytyi alkaa rapsuttamaan. Mutta sen jälkeen kepit meni hyvin. Keppien jälkeen kaksi seuraavaa estettä meni hyvin, mutta sitten Miko pysähtyi. En saanut sitä hyppäämään estettä enkä liikkumaan mihinkään. En sitten nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin kävellä pois. Teimme kuitenkin vielä kolmen hypyn loppusuoran, joka meni ihan ok. En tiedä mitä tapahtui. Virettä laskevia asioita olivat ainakin lähtöön palauttaminen ja muurin kielto. En tiedä oliko Mikolla liian kuuma (ei se varmaan ennen ole niin lämpimällä hypännyt maksikorkeuksia) vai eikö sitä vaan huvittanut vai paineistuiko Miko. Kentällä oli paljon ampiaisia, jotka ahdistavat Mikoa. Olisiko sellainen lennellyt lähellä?  Oli miten oli, niin ei kisoista hyvä mieli jäänyt. Yksiin kisoihin Miko on vielä ilmoitettu, katsotaan miten siellä menee.

Sunnuntaina olin itse talkoilemassa kolmosten kisoissa. Maksien aikana ei ainakaan tullut tylsää, kun putkia sai oikoa koko ajan ja aika usein maksit tiputtelee rimoja tai osuu renkaaseen. Mutta voi sitä hiekkapölyn määrää... Medeissä oli kolme koohoa kisaamassa. Hyppytekniikkatreeneihin ei ehditty.

Intensiivikurssin takia tiistaina jäi agilityt välistä, mutta keskiviikkona kesätauon jälkeen jatkuneisiin tokotreeneihin ehdimme. Teimme temppurataa, jossa oli erilaisia tokoliikkeiden osia: luoksetulo, seuraamista, liikkeestä seisominen, hyppy, kartion kierto ja ruutu. Kouluttajan kanssa katsoimme liikkeestä seisomista ja itseksemme teimme hyppyä.

Kesäkivaa: tokoa ja uintia

Kävimme keskiviikkona vähän tokoilemassa muutamien ennestään tuntemattomien kanssa. Mulla pääasiallisena tavoitteena oli luoksepäästävyys ja paikalla makuu, koska ne ovat ainoat liikkeet, jotka estävät kokeeseen menemisen. Nyt kun kalenteriin on merkittynä tokokoe, niin pakko nuo liikkeet on saada varmoiksi. Taisi olla vasta viime syksynä, kun tajusin, että meillä voi ihan oikeasti jäädä koe välistä siksi, ettei luoksepäästävyyttä läpäise. En tosin tiedä, mitä se vaatii, että luoksepäästävyydestä saa nollan, mutta ei se kuitenkaan ole kiva, jos koira väistää/murisee/haukkuu. Aluksi Miko sai vähän seurata ja sain siihen vinkkejä. Porukan lisäännyttyä teimme paikalla makaamisen, rivissä bc, aussieita ja Miko. En mennyt kovin kauaksi ja kävin usein palkkaamassa, sillä Miko jonkin verran haisteli maata ja katseli ympärille. Mukana oli myös kaksi pentua, jotka olivat melko lähellä puihin kytkettynä. Kesto taisi olla 3-4 min. EVL-koirien ohjaajat olivat piilossa autojen takana ja heidän tultua puiden takaa Miko nousi ylös ja liikkui hieman eteenpäin sekä haukkui. Käskystä Miko meni takaisin maahan. Otimme piilosta tulemisen uudestaan, jolloin olin hieman lähempänä ja Mikokin pysyi hiljaa paikallaan.

© Tiia Hämäläinen

Luoksepäästävyydessä meidän luokse tuli ihmisiä lähes non-stoppina. Ensin vain Mikon lähellä pyörähtäen, sitten Miko sai käden haisteltavaksi ja lopuksi vähän koskettiin. Kolme uutta ihmistä teki luoksepäästävyyden ja kaikki meni hyvin. Ei luoksepäästävyys niin huonossa jamassa ole, kuin mitä ehkä annan ymmärtää, sillä en muista treeneissä koskaan olleen ongelmaa ja kolmesta möllikokeesta on väistäminen, vastaan tuleminen ja haukkuminen saldona. Mutta väistämisen, murisemisen tai haukkumisen mahdollisuus on kuitenkin sen verran suuri, että pakko asialle jotain on tehdä. Onneksi ei kuitenkaan tarvitse pelätä, että Miko purisi. Tein vielä Mikon kanssa käännöksiä ja liikkeestä seisomista. Vähän on lenkkipolkujen varrella olevalla nurmikentällä hankala saada Miko treenimoodiin.

© Tiia Hämäläinen

Tänään torstain kävimme katsomassa millainen on toinen Espoon koirien uimarannoista. Koirien uimarannat ovat Laajalahti ja Toppelund. Tarkoituksena oli mennä Laajalahden rannalle, koska se on lähempänä, mutta luettuani arvosteluja rannoista (ks. linkit) mieli muuttui. Toppelundin koiraranta on meiltä melko kaukana ja sinne pääsy vaati kolmella eri bussilla matkustamisen, mutta oli se sen arvoista. Ranta oli iso ja siisti. Ranta jatkuu pitkään matalana, joten aika pitkälle saa kahlata ennen kuin Mikon kokoisella koiralla ei enää jalat yletä pohjaan. Alussa pohjassa on isompia kiviä, joiden päällä ei ole kiva kävellä, mutta sen jälkeen pohja on hienoa hiekkaa. Vesi oli tosi lämmintä ja olisi itsekin tehnyt mieli mennä uimaan.

Tänne ovat koirat tervetulleita

Miko lähti mielellään kahlaamaan ja pääsimmekin melko syvälle. Sitten Miko lähti vetämään kohti rantaa. Menimme sitten hetkeksi rantahiekalle kävelemään, mutta houkuttelin hetken päästä Mikon takaisin veteen. Mikon eteneminen oli vähän vastentahtoista, Mikoa olisi enemmän kiinnostanut muut suunnat kuin syvempi vesi. Namin avulla sain Mikon takaisin syvemmälle ja lopulta Miko ui hetken aikaa. Sen jälkeen Miko lähti takaisin kohti rantaa ja se olikin hyvä aika lähteä kotiin. Reissu sai Mikon väsytettyä ja se yritti nukkua bussien lattioilla. Olisimme voineet olla tuntia aikaisemmin kotona ellen minä olisi halunnut ottaa kaikkea irti seutulipusta ja matkustaa yhdellä bussilla väärään suuntaan. Ja kun vielä bussissa syventyy feisbuukkiin, niin ei sitä edes huomaa menevänsä toiseen suuntaan...

Suunnitelmissa on mennä rannalle vielä huomenna uudestaan, kun on viimeinen lomapäivä. Täytyykin sitten kiinnittää enemmän huomiota mahdolliseen sinilevään, sillä juuri tänään sain tietää, että yksi koira seurastamme, joka on meidänkin kanssa samassa ryhmässä treenannut, kuoli sinilevämyrkytykseen. Toppelundin rannan viimeisin "ei sinilevää" havainto on kahden viikon takaa, mutta läheiseltä rannalta löytyi tältä päivältä havainto "ei sinilevää".

Illalla osallistuin kenttätalkoisiin, johon kuului esteiden siirtelyä, sillä kenttä lanattiin tasaiseksi. Lähtiessä pääsin tervehtimään Mizyä, Xemaa ja Brandoa. Olipas kiva kun kaikki tulivat niin iloisesti tervehtimään, ensin Mizy ja sitten pennut syöksyivät yhtä aikaa syliin :)

Vielä jalat ylettää pohjaan :)

"Mitä sä siinä kuvaat?!?"

"Tässä sulle!"

Ihana ranta

Ehkä siitä joskus tokokoira tulee

Lauantai-iltana teimme viime hetken treenit lähikentällä. Teimme seuraamispätkän kaikilla käännöksillä ja se meni oikein hienosti. Jäävätkin onnistuivat. Tänään oli sitten möllitokokoe Tikkurilassa. Miko oli ryhmäliikkeissä toisen ryhmän ensimmäisenä. Paikalla makaamisessa on aina kiva saada reunapaikka, mutta harjoituksen kannalta olisi ollut parempi olla keskemmällä. Tositilanteissa reunapaikka olisi erittäin toivottu. Kehääntulotarkastus meni ok. Mainitsin Mikon olevan varautunut ja syötin sille namia tutkimisen ajan.

Pihakeinussa

Luoksepäästävyys: 8 - Miko nousi ylös ja haukahti tuomarille, mutta kävi sitten haistelemassa. Luulin, että olisi tullut huonommat pisteet.

Paikalla makaaminen: 10 - Aika oli minuutti ja en mennyt ihan täyden matkan päähän. Miko makasi nätisti katsellen välillä ympärilleen ja kerran se ihmetteli jotain jalkojensa juuressa. Vieressä makasi musta isovillakoira ja sen vieressä maannut koira lähti kerran pois rivistä. Miko katsoi koiran suuntaan, mutta missään vaiheessa Mikolla ei ollut aikomuksia nousta. En käynyt palkkaamassa suorituksen aikana. Hienosti meni!

Seuraaminen kytkettynä: 9 - Miko piti koko liikkeen ajan kontaktia, ei mitään haahuiluja tai kiinnostuksen loppumista. Ihan parasta seuraamista ikinä! Tuomari kommentoi lopuksi, että muuten hyvää, mutta käännöksissä Miko vähän jätätti. Taluttimetta seuraamista ei ollut nakkiluokassa ollenkaan.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 9 ½ - Ei kommentoitavaa. Liike meni hyvin, en tiedä mistä puolen pisteen vähennys tuli.

Luoksetulo: 10 - Luoksetulo oli hyvin reipas. Vähän Miko törmäsi käteeni sivulletulossa. Tuomarin kommentit olivat, että hyvä vauhti ja juuri sellainen suoritus kuin pitäisi ollakin.

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 0 - Miko lähti liikkeen aloitettuamme haistelemaan ja löysi namin nurmikolta. Tästä tuomari olisi kai tehnyt vain pienen pistemenetyksen, mutta uudella yrityksellä ei sitten mennyt nappiin. Miko meni istumaan ja sitten pari kertaa maahan ja lopulta jouduin kädellä pysäyttämään. Juuri ennen meidän vuoroa liikkeestä maahan sujui yhtä hyvin kuin tämän viikon treeneissäkin. Ja hieno oli liike myös meidän vuoron jälkeen. Niinpä tietysti.

Estehyppy: 0 - Hyppy-käsky oli Mikolle vapautus etsimään lisää nameja nurmikolta. Uudella yrityksellä sama juttu ja siinä vaiheessa meni jo liike nollille. Sain sitten ehkä neljännellä yrityksellä Mikon tekemään pyydetyn asian ja hienosti Miko jäi seisomaan hypyn taakse. Argh se, joka oli niitä nameja kylvänyt...

Kokonaisvaikutus: 8 - Tuomarin mukaan paikoitellen oli oikein hyvännäköistä menoa, mutta intoa voisi saada lisää.

Yhteensä pisteitä 113/160. Vain kolme parasta pistettiin järjestykseen, joten sijoituksesta ei tietoa. Luoksepäästävyys ja nollille menneet liikkeet jäivät harmittamaan, mutta muuten olen tosi tyytyväinen. Videota ei ole, joten sen sijaan tässä postauksessa kuvia Mikon kesäpäivän vietosta torstaina.

Illalla oli vielä hyppytekniikkatreenit. Teimme alastuloa ja set pointia. Molemmat menivät ihan ok, set pointissa piti ponnaria tuoda vähän lähemmäksi. Tokokokeen vuoksi jouduimme syömään lounasta kovin aikaisin, joten Markus oli hakenut meille pizzan iltapalaksi. Rapussa Miko haistoi pizzan (ja Markuksen) ja se vikisi koko hissimatkan. Meidän pieni pizzapoika.

Jäätelöä

Pennun tuoksua

Perjantaina kävin aamupäivästä Mikon kanssa tekemässä pienet keinutreenit Kivikossa. Taisipa olla meidän ensimmäiset omatoimitreenit sitten viime syksyn. Aamu oli hieman viileä, mutta kentälle paistoi suoraan aurinko, joten siellä oli hyvin lämmin. Aloitimme treenit säädettävän keinun alimmalta tasolta. Ainakin alkuun hyvän toiston jälkeen (= Miko hyppäsi keinulle) tuli vähän varovaisempi toisto. Nostin lopuksi keinun keskitasolle. Teimme muutaman toiston, jotka vain paranivat loppua kohden.

Teimme myös muutaman kerran A:ta ja aluksi käytin kosketusalustaa. Hyvin Miko pysähtyi joka kerta kontaktille, mutta kerran lähti kontaktilta minun kehuessa. Koska meillä on huomenna möllitokokoe, niin palauttelin mieleen luoksetuloa. Miko juoksi eteeni noin 1 - 1,5 metrin päähän istumaan. Piti sitten tehdä toinenkin toisto ja taas sama toistui. Otin sitten lyhyemmän etäisyyden, jolloin Miko tuli suoraan sivulle. Lopuksi piti ottaa vielä yksi luoksetulo pidemmällä etäisyydellä ja sekin meni hyvin. Miko ei ole koskaan aikaisemmin tullut luoksetulossa eteen istumaan, joten en tiedä mikä mielenhäiriö se oli... Olemme myös iltalenkeillä vähän tokoillut. Yhtenä iltana teimme jääviä liikkeitä, jotka menivät tosi hyvin. Yleensä Miko maahan menon jälkeen menee maahan myös kun pitäisi jäädä seisomaan, mutta tällä kertaa niin ei tapahtunut. Jospa niin sitten kokeessakin :)

Iltapäivällä pääsin Tainan mukaan Saloon katsomaan Lokin ja Rian pentuja. Pentuset lähtevät tänä viikonloppuna uusiin koteihinsa, joten ne ovat jo "isoja". Kaikki neljä olivat aivan ihania ja pörröisiä. Ne olivat myös hyvin vilkkaita ja menivät välillä aidan ali naapurin puolelle. Taina otti pennuista kuvia ja minä seisotin pentuja. Kaksi ensimmäistä, Brando ja Flame, olivat vähän helpompia tapauksia, mutta ei pentujen seisotus helppoa hommaa ole. Xema ja Velmu taisivat olla kovin nälkäisiä, sillä namikäden sormet kokivat kovia pentujen naskalien käsittelyssä. Velmu ei myöskään tahtonut pysyä paikallaan, mutta sai Taina silti ihan hyviä kuvia :) Pennut ovat kyllä tosi ihania, mutta ei reissusta pentukuumetta tullut. Lisää kuvia pennuista löytyy täältä.

Sain tällä viikolla kaksi odotettua pakettia. Toisesta löytyi magneetteja ja lompakko Mikon kuvilla ja HelsiTaren paketissa oli kaikkea kivaa oranssia. Tilasin kooikerhondje-t-paidan, isomman märkäloimen, lippiksen ja namipussin. Märkäloimen, jota olen kaikkein eniten odottanut, joudun pistämään takaisin, sillä siitä puuttui kooikerhondje-brodeeraus... T-paitaan olisin halunnut tekstin lisäksi kuvan, mutta verkkokaupan vaihtoehdoista ei ottanut selvää enkä kysellytkään, joten paidassa on pelkkä teksti, mutta kelpaa sekin. Alla myös kuva Berliinistä ostetusta namipurkista. Vein sellaisen äidille kiitokseksi Mikon hoidosta, mutta täytyi itsellekin sellainen ostaa :)