Mikon joululoma

Videokameralle ei ole vielä tullut kauheasti käyttöä, kun vuoden viimeisellä neljänneksellä ei juurikaan ollut kisoja tai treenejä, joten kuvailin kaikenlaista joululomalla. Ohessa kooste Mikon joululomasta. Videot on kuvattu ajalla 24.12.2014 - 8.1.2015 ja biisi, jolla vähän peittelin videon ääniä, on isännän käsialaa.

Kesäksi kuntoon

Tällä viikolla alkoi projekti "kesäksi kuntoon". Tarkoituksena on, että olisimme molemmat (tai ainakin Miko) hyvässä kunnossa kun ohjatut agilitytreenit alkavat tai viimeistään silloin kun aloitamme kisaamisen. Talvikausi on ollut melko ei-aktiivista aikaa enkä ole viimeisimmän fyssarikäynnin jälkeen harjoittanut Mikon syviä lihaksi kuin muutaman kerran. Ylimääräistä painoakin on Mikolle kertynyt, kun aktiivitonta aikaa ei ole huomioitu ruokinnassa ja loppuvuoden kiireiden vuoksi tuli annettua Mikolle ylimääräistä purtavaa aktiviteetiksi. Ja ruoalla tuli myös paikattua huonoa omaatuntoa siitä, etten ehtinyt pahemmin Mikon kanssa touhuta.

Ylimääräinen paino on ollut jo työn alla, mutta tänään punnitsin Mikon "lähtöpainon". Tosin en saanut lukemaa, joka olisi kelvannut, joten jos vain muistan, niin huomenna Miko voisi piipahtaa eläinlääkärin vaa'alla. Wiillä punnittuna Mikon painoksi tuli 14 kg, oikealla vaa'alla Markus punnitsi ensin itsensä, sitten Miko sylissä ja erotukseksi tuli 14,1 kg, houkuttelemalla Mikon vaa'an päälle tuli lukemat 15,3 kg, 14,1 kg ja 14 kg. Näistä voisi päätellä, että 14 kg olisi oikea luku, mutta Miko ei ole koskaan aikuisena painanut niin vähää. Se ei siis voi pitää paikkaansa, sillä vaikka Miko onkin solakan näköinen, niin kyllä sen kyljissä tuntuu ylimääräistä. Pidän Mikon ihannepainona noin 14,4 kg, mutta agilitya varten olisi varmaan hyvä painaa vähän vähemmänkin.

Onpas Mikolla jumppavälineitä!

Maanantaina kaivoin fyssarin ohjeet esiin ja Miko pääsi jumppaamaan. Mikon on aikaisemmin täytynyt pyöriä sohvatyynyn päällä, mutta koska se sujuu jo niin hyvin, niin alustaa piti pienentää. Fyssarilla oli hyvänkokoinen tasapainotyyny, jonka hän oli tilannut ulkomailta, kun Suomesta ei isompia silloin saanut. Meillä ei ollut mitään sopivankokoista alustaa, koska fyssarin ehdottama vati, jota käytämme yhdessä harjoituksessa, on ainakin vielä liian pieni. Maanantaina uskaltauduin tilaamaan ensimmäistä kertaa tavaraa ulkomailta (Saksan Amazonista) ja samalla katsoin tasapainotyynytarjonnan. Niitä löytyi vaikka kuinka, mutta lähes kaikki samaa kokoa ja vain pari isompaa. Googlaamalla löysin yhden suomalaisen verkkokaupan, josta sai halkaisijaltaan 55 cm tasapainotyynyn. Tilasin sen, koska hinta oli yhtä kallis kuin Amazonissa. Tasapainotyyny tuli tänään ja se on juuri sopiva!

Mikon harjoitusohjelmaan kuuluu fyssarin antamat harjoitukset: istu-seiso -vaihdot etujalat pesuvadilla, tasapainotyynyllä pyöriminen ja peruuttaminen pää alhaalla/selän jatkeena muutaman askeleen, sitten istumaan ja ponnahdus ylös sekä takapäänkäyttöharjoituksia, doboilua dobopallolla ja pienemmällä tasapainotyynyllä. Harjoituksia pitäisi tehdä joka toinen päivä, tällä viikolla on jo kaksi treenikertaa takana. Ehkä jossain vaiheessa kokeilemme vielä juoksulenkkejä, vaikka aikaisemmin into on laantunut melko pian. Keväämmällä ajattelin kokeilla töihin pyöräilyä. Matkaa töihin on noin 6-7 km/suunta, joten matkan ei pitäisi olla ongelma. Omalta osalta kunnonkohotus/liikkuminen ylipäänsä olisi varmasti paljon helpompaa, jos minulla olisi joskus ollut joku liikuntaharrastus. Pitää vaan kovasti yrittää ja tsempata, jotta kesällä olisimme molemmat hyvässä kunnossa.

Tasapainotyynyllä pyörimistä

Hölkällä

Viime päivinä ei kai ole tapahtunut mitään kummempaa. Sunnuntaina oli tarkoitus mennä mätsäriin, mutta en sitten jaksanutkaan herätä aikaisin. Illalla oli talvikauden kolmanneksi viimeiset hyppytekniikkatreenit ja tehtiin pingistä sekä korkeuden arviointia. Pingis oli taas vauhdikasta ja taas Miko Saaran luota tullessa kiersi ponnarin. Mietin, että se olisi johtunut siitä, ettei Miko osaa kunnolla hakea oikeaa ponnistuspaikkaa ja se mieluummin kiertää ponnarin kuin astuu sen päälle. Mutta sitten taas Saaran luo mennessä tätä ongelmaa ei ollut ja ponnari oli esteen molemmin puolin. Ei ymmärrä. Jossain vaiheessa tänä vuonna pitäisi taas päästä Ullan treeniin, hän varmasti tietäisi mistä tuo johtuu/mitä sille pitäisi tehdä. Korkeuden arvioinnissa taidettiin aloittaa 40 cm korkeudesta, josta nostettiin 5 cm kerrallaan 55 cm:iin. 55 cm:n korkeudessa Saara sanoi Mikon vetäneen takajalat alleen. Veikkasin, että se johtui hypyn korkeudesta, mutta en tiedä. Koirahan voi vetää takajalat alleen hypätessä, jos sillä on jumeja, mutta siitä tuskin on kyse kun ei sitä muilla korkeuksilla tapahtunut. Maksien matalin korkeus ei tunnu olevan liian korkea, sillä Miko hyppäsi riman yli ilman vauhtia kun se palasi sarjan alkuun. Mutta sitten toisella toistolla 55 cm:n rimalla Miko kiersi hypyn, hmm...

Lopuksi teimme kontaktitreeniä puomin alastulolla, joka oli minipöydällä. Miko pysähtyi kontaktille hyvin, vaikka jatkoin juoksemista. Ensimmäisellä kierroksella palkkasin vain nameilla kun lelu jäi reppuun. Välillä Huugo treenasi ja sitten jatkoimme kontaktitreeniä ja vaikeutin sitä pistämällä hypyn kontaktin jälkeen. Ensin tehtiin vaan kontaktia ja sitten otin hypyn mukaan. Sen jälkeen Miko juoksi iloisesti läpi kontaktin. Pysäytyksen sain onnistumaan vasta kun pistin pallon piiloon ja tehtiin hitaalla vauhdilla. Muutaman onnistuneen kontaktin jälkeen otettiin vielä hyppy mukaan. Jospa siis tehtäisiin ensin pysähtymisestä ja vapautuskäskystä varmoja ja sitten vasta lisättäisiin haastetta toisilla esteillä.

Tänään kävin ostamassa uudet juoksulenkkarit 6-7 vuotta palvelleiden Naikkien tilalle. Eipä ne kyllä ahkerassa juoksukäytössä ole ollut, mutta viime vuosina hoitaneet agilitykenkien virkaa. Merkki vaihtui Nikesta Asics'iin ja onpahan paljon paremman tuntuiset kengät. Uudet on selkeästi kevyemmät kuin vanhat ja istuvat jalkaan paaaaaljon paremmin. Kyllä näillä nyt kelpaa juoksennella. Heti piti päästä kokeilemaan, vaikka reidet vielä huutaa hoosiannaa viikonlopun treenien jälkeen. Olen siis (vihdoin, ainakin hetkellisesti) innostunut kunnon kohottamisesta ja tuli jumpattua viikonloppuna. Ja kun tekee lihastreeniä kerran puolessa vuodessa, niin kyllähän se sitten tuntuu. Haluan olla paremmassa kunnossa agilitya varten ja ikääkin alkaa olla jo sen verran, että pakko liikkua tai kiloja kertyy. Olen siis ihan rapakunnossa. Lähdettiin Mikon kanssa iltalenkille koleaan, sateiseen säähän. Juoksu alkoi, kun päästiin Pirkkolan hiekkateille. Aluksi en nähnyt Mikoa ollenkaan kun se tuli jossain perässä. Välillä se innostui sen verran, että tuli sivulle tai eteen. Alamäissä mentiin vähän kovempaa ja ylämäet Miko osittain laukkasi. Vähän kovempaan mentiin sitten kun Miko kuuli sen jonkun linnun ääniä, jotka pistää sen pään sekaisin. Hyvä ettei metsään menty... Valitsin vähän huonon reitin, kun hiekkatietä oli aika vähän. Jäi siis melko vähään meidän juoksut, mutta ihan ok näin alkuun.

Tänään myös vähän doboiltiin. Tehtiin asennonvaihtoja sekä yritin saada Mikon pyörimään ympäri pallon päällä. Toinen puoli oli helpompi, mutta en nyt muista kumpi.

Miko jumppaa

Tässä Mikon jumppavideo. Se sisältää kaikki kolme fyssarin antamaa harjoitusta. Viimeisessä harjoituksessa Mikon pitäisi tehdä istu-seiso-vaihdot niin, että takajalat pysyy koko ajan paikoillaan, mutta toista takajalkaa se joka kerta korjaa.

Ja vielä vähän pääaiheen sivusta. Tänään lenkillä liikennevalojen vaihtumista odotellessa vieressä seissyt nainen yhtäkkiä kysyi onko Miko kiltti. Vastasin, että se on hieman varautunut vieraita kohtaan. Samalla Miko meni häntä heiluen haistelemaan naista ja vielä hyppäsi häntä vasten. Osaahan se ihan sosiaalinenkin olla :) Nainen jatkoi, että hänen pojallaan on iso paimenkoira, jota on vaikea hallita ja lähtiessämme ylittämään tietä hän vielä sanoi, että kiva nähdä noin hyvin käyttäytyvä koira. Loppulenkin mietin, että koska Miko on niin rauhallinen, niin sitä usein pidetään hyvin käyttäytyvänä, tottelevaisena koirana. Vilkasta koiraa voidaan taas helposti pitää tottelemattomana ja huonosti käyttäytyvänä. Ei Miko rauhallisuudestaan huolimatta niin hyvin käyttäydy, se esim. rähisee joillekin koirille eikä osa olla kaikkien koirien kanssa nätisti ja joskus hihnakäyttäytyminen on ihan kamalaa. Onneksi se kuitenkin useimmiten käyttäytyy ihan ok :) Tottelevaisuus... Musta ei oikein voi sanoa, että koira on tottelematon vaan enemmin se on huonosti koulutettu. Esimerkiksi Mikolle en ole osannut opettaa luoksetuloa niin, että aina tänne-käskystä se tulisi luokse, saman tien. Ei Miko tottelematon ole kun se ei reagoi luoksetulokäskyyni, se ei vaan ole oppinut että silloin kannattaa tulla luokse. Äitikin pitää Mikoa niin hyvin koulutettuna, mutta oikeasti se on vaan rauhallinen :)

Naksuttelua ja tokoa

Eilen oli 10. kauluripäivä, joten Miko pääsi siitä eroon. Jonkun verran Miko pääsi oikeaa nivustaan nuolemaan kymmenen päivän aikana, mutta iho ei ole alkanut punoittaa. Nyt en ole katsonut tilannetta, mutta täytyy ainakin pari päivää seurailla.

Eilen illalla naksuttelin hetken kapulaa ja peruuttamista. Edellisestä kapulasessiosta on jo vaikka kuinka kauan aikaa. Pitäisi ehkä vähän säännöllisemmin sitä tehdä, että joskus päästäisiin eteenpäin. Sama vaihe on ollut jo pitkään. Peruuttelua ja iltalenkillä puun rungolla tasapainoilua olen yrittänyt teettää Mikolle muutamia kertoja viikossa, jotta takapää ja syvät lihakset vahvistuisivat. Peruuttamista Miko jo kovasti tarjoaa ja lenkillä se osaa hypätä rungolle pyytämättä. Videoin minuutin pätkät molempia.

Tokossa oli tänään aiheena luoksepäästävyys ja erilaiset kisatilanteeseen liittyvät asiat. Niitä ei tosin tehty ollenkaan, mutta teoriaosuus oli. Paikkamakuu taisi olla 1min. Miko makasi niin rauhallisena, etten käynyt sitä palkkaamassa. Kävi sitten tietenkin niin, että Miko nousi. Se vain kääntyi katsomaan sivulle maahan ja nousi sitten ylös. Kouluttaja sanoi, että näytti kuin Miko olisi unohtanut mitä oltiin tekemässä. Teimme myöhemmin yksin paikalla makaamista. Harjoittelua tuli myös hypystä ja seuraamisesta. Luoksepäästävyys meni oikein hyvin, mutta kouluttaja on jo liian tuttu. Tässä tarvittaisiin paljon vieraiden apua, sillä Mikolle se, että vieras tulee luokse ja alkaa silitellä ei ole kovin helppoa. Jotkut tuntemattomat on kivoja ja niitä Miko voi mennä moikkaamaan, mutta kaikki ei ole. Ensi kerralla pidetään möllitoko.

Talvikausi päättyi

Viime aikoina on aika usein tunnit loppunut kesken päivästä, joten siksi taas maanantaiaamuna kirjoittelen töissä eilisistä agitreeneistä... Eilen oli siis talvikauden vikat treenit. Oli kyllä niin nätti ilma, että olisi jo voinut mennä ulos. Tätä on jo odotettu, kun hallitreenit ei ole ihan meidän juttu. Viimeiseksi pidettiin kisat. Radalla oli kaikki kontaktiesteet ja mutkaputkia taisi tulla 3-4. Kouluttaja suositteli meille kahden pätkän tekemistä, joista ensimmäinen oli alku eli hyppy-puomi-hyppy-hyppy-kepit. Kepit olivat samassa linjassa puomin kanssa, joten hypyt olivat kaarteessa ja kepeille piti valssata ja ohjata vaikeammalta puolelta eli vasemmalta. Miko oli selkeästi innokkaampi jo radalle mennessä, joten hyviä suorituksia oli odotettavissa. Olin itse vähän hukassa valssi kohdassa, kun en nähnyt missä kepit olivat ja siksi meni vähän pyllylleen. Otettiin kepit kerran yksinään ja voi kun Miko meni hienosti! Toisella yrityksellä taas sössin ennen keppejä, joten kouluttaja pisti mut tekemään ohjauskuvion kerran ilman koiraa. Ei se edes olisi ollut niin vaikeaa, mutta kun sählää niin ei siitä mitään tule. Otettiin sitten vielä kerran uudestaan. Valssi ei taaskaan ihan onnistunut (syynä siis se, etten vain osannut ajoissa katsoa missä kepit on ja sitten oltiin jo väärässä paikassa), mutta sain korjattua virheen niin, että Miko meni kepeille. Ja taas, mitä kepittelyä! Kouluttajakin olin ihan, että vau ja sanoi, ettei enempää keppejä enää tehtäisi. Jostain Miko oli kaivanut vauhdin kepeille, joten eilen sai olla supertyytyväinen pojan pujotteluun.

Toinen pätkä oli hyppy-rengas-pituus-hyppy-hyppy-hyppy. Renkaalle piti valssata, mutta muuten esteet oli melkein ringissä, joten ei ollut kovin vaativa pätkä. Ensimmäinen kerta meni hyvin ja kouluttaja oli taas iloisesti yllättynyt Mikon menosta. Toisella kerralla onnistuin taas valssaamaan niin, etten tiennyt renkaan sijaintia, joten meni pieleen. Aloitettiin alusta. Oma ohjaaminen oli jotain sinne päin, joten tuli paljon huonompi suoritus ja taisi Miko jonkun hypyn kiertääkin. Viimeisellä kerralla olin taas mukana ja saatiin hyvä suoritus. Hyvään toistoon sitten lopetettiin. Kouluttaja vielä sanoi, että loppukeväästä Mikolle on kivasti alkanut tulla intoa lisää ja mietti johtuuko se keväästä vai siitä, että teen itse jotain toisin. Tähän oli kiva päättää talvikausi. Tällä viikolla ei ole ollenkaan treenejä, mutta käydään joku päivä kentällä tekemässä hyppytekniikkaa, putkea ja keinua.

Takapään ja syvien lihasten vahvistusprojekti on viime viikolla edennyt niin, että kävimme keskiviikkona, torstaina, perjantaina ja sunnuntaina sellainen iltalenkki, jonka varrelta löytyy puunrunko. Runko aika kivasti kapenee loppua kohden, joten aluksi on helpompi pitää tasapaino, mutta sitten Mikon lihakset joutuvat tekemään enemmän töitä. Eilen myös naksuttelin peruuttamista, jota Miko jo tosi kivasti tarjoaa. Lauantaina piti käydä juoksemassa, mutta olin pukeutunut aivan liian lämpimästi, joten lyhyttä pyrähdystä pidempään ei vaan pystynyt.

Lauantaina ostin uuden veripullon, jonka jätin sulamaan. Illalla pistin sen jääkaappiin ja sunnuntai-iltana pakkaseen. Ei siis tehty vielä viikonloppuna kevään ensimmäistä jälkeä, vaikka aikomus oli. Ehkä ensi viikonloppuna. Ja lopuksi itselleni muistiin: Mikolle on keskiviikkona pistetty punkkipanta.

Juoksentelua

Perjantaina kun oli niin nätti keväinen päivä, niin päätin aloittaa juoksu- eli hölkkälenkit Mikon kanssa. Puolentoista tunnin mittaiseen lenkkiin juoksemista mahtui vaan muutama minuutti, mutta kun kuntoa ei ole ja Miko ei ole kiinnostunut, niin ei vaan pysty enempään. Aluksi Miko tuli ihan kivasti ja ravasi vierelläni. Kovasti yritin samalla kehua. Toisella pätkällä Miko oli perässä vedettävä eikä meno oikein muutenkaan kulkenut kun mentiin loivaa ylämäkeä. Mutta tästä on hyvä jatkaa.

Tänään sunnuntaina vihdoin pääsin osallistumaan Suomen Kooikerhondje ry:n vuosikokoukseen. Aikomusta on ollut jo kolmena aikaisempana vuotena, mutta aina on ollut jotain. Mukavat pari tuntia tuli vietettyä kokouksessa, josta matkaan lähti yksi uusi luottamustoimi eli hallituksen varajäsenenä olen seuraavan vuoden. Yhdistyksen nettisivujakin tulee tulevaisuudessa päivitettyä muutenkin kuin jäsenlehden osalta kerran vuodessa.

Kotiuduttua lähdin Mikon kanssa lenkille ja juoksua oli taas ohjemassa. Ensimmäinen pätkä oli ihan ok ja toisella Miko jopa innostui ravaamisesta ja kulki edelläni. Vauhtia pojalla oli niin paljon, ettei menoa enää hölkkäämiseksi voinut kutsua vaan juoksemiseksi. Siksi kunto loppui nopeammin. Tosi positiivista, että Miko lähti juoksuun mukaan, kun meillä viime syksynä oli ongelmana se, että Mikoa saa vetää perässä. Juoksu/ravilenkit aloitettiin siis fyssarin kehotuksesta takapään vahvistamiseksi ja viime kerralla kerroin miten oli mennyt. Fyssari sanoi, ettei siitä oikein ole hyötyä että Miko laahustaa perässä vaan ennemmin koiran pitäisi jopa vähän vetää. Miko mielellään ravaa reippaasti, mutta jostain syystä mun kanssa juokseminen ei nappaa. Mutta eiköhän tämä tästä. Voin olla ylpeä itsestäni, että ollaan päästy jo alkuun tämän vuoden osalta.

Urheilupäivä

Nyt on Mikolle varattu aika selkäkuvaukseen, joka on heti erkkarin jälkeen. Olin varaamassa aikaa erkkariviikolle, mutta onneksi kalenteria selatessa tajusin, etten voisi sitten viedä Mikoa näyttelyyn. Fyssari antoi kolme eläinlääkärisuositusta ja oli hankala päättää kenelle niistä Mikon veisin (Timo Talvio, Pauli Keränen, Jan Räihä). Googlailun jälkeen varasin ajan Talviolle, jolla on pitkä kokemus koirien selkäsairauksista ja -kirurgiasta. Juuri sopivasti veljeni pääsee huomenna takaisin siviiliin 9 kuukauden palveluksen jälkeen, joten saatiin kuski eläinlääkärireissulle :D

Erkkariin on tulossa 91 kooikeria, joka oli kyllä melkoinen yllätys! Tosi kiva, että noin moni on tulossa. Tekisi kyllä mieli jättää Miko kotiin ja keskittyä vaan kuvaamaan ja rapsuttamaan muita koiria :) Kevään ja syksyn karvanlähtö ja -vaihtoajat eivät ole ihan parhainta näyttelyaikaa kun Mikon pilkut tulee niin näkyvästi esille. Toivottavasti ne ei tuomaria kauheasti haittaa.

Elokuun alussa Miko painoi 15 kg ja tänään vaaka näytti 14,9 kg. Musta alle 15 kg tuntuu kovin vähältä Mikolle kun sillä on kuitenkin kokoa, mutta kai siitä täytyy agilityn takia, Mikon omaksi parhaaksi tehdä ihan laiheliini.

Miko päiväunilla

Maanantaina ja tiistaina olen tehnyt pienet juoksulenkit Mikon kanssa. Matka on ollut kovin lyhyt, koska mulla on niin huono kunto. Tiistaina Mikoa sai melkein vetää perässä, ei tainnu ravaamiset innostaa. Tänään kävimme Malminkartanon jättärillä, sillä fyssari suositteli mäkikävelyä. Noustiin huipulle jyrkintä hiekkatietä ja kylläpä se oli raskasta. Hetken huilauksen jälkeen menimme takaisin alas jyrkimmän osuuden ja kiipesimme taas. Miten se ottikin niin kunnon päälle. Miko tietysti meni ihan yhtä kevyesti kuin muutenkin. Alas menimme loivempaa tietä ja poikkesimme metsään. Takaisin jättärin luo menimme hiekkatietä pitkin, jonka varrelta löytyi paljon kaatuneita puita. Miko pääsi tasapainoilemaan puun rungoille, joka oli myös fyssarin suosittelemaa. Ensimmäinen runko oli liian liukas kun siinä ei ollut kaarnaa, joten siirryimme kaarnallisen rungon luo. Miko piti nostaa sen päälle. Namin avulla hitaasti liikutin Mikoa eteenpäin, nostin takaisin alkuun ja liikutin uudestaan saman n. 1,5m pätkän. Kyllä sai Mikon lihakset tehdä töitä, takajalkojen lihasten "tärinä" näkyi ihan selvästi. Kun pääsimme takaisin jättärin luo, lähdimme hölkkäämään. Matka ei edelleenkään ollut kovin pitkä, mutta ainakin tuplasti enemmän kuin muina päivinä. Lopussa Miko alkoi jäädä vähän jälkeen, mutta muuten pysyi hyvin vierellä. Lenkkiin kului aikaa kolme tuntia, joten kovin reippaita olimme tänään. Viikko tulee jatkumaan aktiivisena, josko maanantai olisi sitten lepopäivä...

Metsästä löytyi vähän syvempi lätäkkö

AEL:n pihalta löytyi värikkäitä lehtiä

Mikoa pensaissa poseeraaminen alkaa jo tympiä