Miko 9 vuotta

Miko täytti maanantaina 9 vuotta. Vaikka tuntuu, että Miko on ollut meillä aina, niin silti tuntuu oudolta ajatella, että siitä on jo lähes kymmenen vuotta, kun Miko tuli meille. Onneksi Miko on pysynyt terveenä sen jälkeen, kun se kastroitiin.

Miko kävi kuukausi sitten Mevetissä senioritarkastuksessa. Eläinlääkäri oli meille ennestään tuntematon, mutta erityisesti vanhat koirat ovat lähellä hänen sydäntään, joten siksi hän tuntui hyvältä valinnalta. Vaaka näytti Mikon painoksi 16,5 kg, vähemmän kuin odotin. Miko jännitti kovasti odotustilassa. Eläinlääkäri oli 15-20min myöhässä, joten jouduimme odottelemaan jonkin aikaa. Miko oli pienestäkin liikkeestäni lähtemässä kohti ulko-ovea. Onneksi jännittäminen ei näkynyt muille (koirille ja ihmisille) haukkumisena, kuten yleensä. Tosin yhdelle kovin innokkaalle ja läheltä menneelle dalmikselle piti vähän haukkua.

Eläinlääkärin huoneessa Mikoa jännitti vieläkin enemmän ja se yritti tulla syliini, kun istuin tuolille kertomaan Mikosta. Siinä Miko sitten röhnötti puolittain sylissäni. Kerroin eläinlääkärille, ettei mitään erityisiä huolia ole, mutta painonhallinnon kanssa on ollut haasteita. Halusin otettavan verikokeet, sillä suvusta löytyy munuaissairauksia. Kerroin myös Mikon ajoittaisesta löntystelystä lenkeillä, joka saa sen vaikuttamaan ikäistään vanhemmalta. Kivuliaalta Miko ei kuitenkaan vaikuta. Ell tutki Mikon, mm. kuunteli sydämen, katsoi korvat ja hampaat, tunnusteli selkää. Selän ja takapään lihaksistoa ell sanoi hyväksi ikäisekseen, joka oli vähän yllättävää. Mikon kanssa ei ole enää hetkeen tehty mitään normaalia lenkkeilyä kummempaa. Painosta ell kommentoi, että onhan sitä liikaa, mutta kylkiluut kuitenkin tuntuvat, kun vähän painaa. Hänestä kilon painonpudotus olisi hyvä. Minä pudottaisin ainakin 1,5kg. Mikon turkista ell oli samaa mieltä kanssani, että se on hyvä kastroidun koiran turkiksi eikä se enää tuosta räjähdä, sillä kastroinnista on jo aikaa.

Jäimme odottelemaan, että hoitaja tulee ottamaan verinäytteen. Olin vähän ihmeissäni, kun hoitajalla oli mukana kuonokoppa ja hän kysyi pistetäänkö se. Aina aikaisemmin hoitaja on tullut ilman kuonokoppaa ja mietin, että olikohan ell sitä ehdottanut, sillä hän varmasti oli nähnyt, että Mikoa jännittää. En ole Mikolla nähnyt tarvetta kuonokopalle, mutta sanoin, että voi sen laittaa, jos hän haluaa. Verinäytteen otto ei harmittavasti mennyt ihan perusrutiinilla, sillä en tiedä mitä tapahtui, mutta yhtäkkiä Miko vinkaisi ja alkoi rimpuilla. Ehkä hoitaja pisti kanyylin huonosti. Kun Miko rauhoittui, niin näyte saatiin otettua. Tosi harmi, että jännittäjä-Mikoa sattui, sillä ei se ainakaan yhtään kivemmaksi ell-käyntiä tehnyt. Siirryimme odotustilaan odottamaan verikokeen tuloksia. Nyt Miko oli jo rennompi ja meni lepäämään. Jonkin aikaa odoteltuamme ell toi tulokset ja kertoi, että kaikki arvot ovat normaalit. Juttelimme vielä hetken ja ell sanoi, että tarkastuksessa olisi hyvä käyttää 1-1,5 vuoden välein. Aikaisemmin hän mainitsi, ettei 9-vuotias kooikerhondje ole vielä vanha, vaan vasta keski-ikäinen ja niinhän se onkin. Eikä Mikokaan ole vielä edes harmaantunut yhtään :)

Viime viikon sunnuntaina kävimme Espoon Nuottaniemessä kooikerkoulussa, jossa teimme rally-tokorataa yhdessä Savinan, Benen ja Meekon kanssa. Miko suoriutui hienosti VOI-tasoisesta radasta, jossa tehtiin aika paljon oikealla puolella. Muutamia kuvia löytyy täältä. Tuolla otin myös Mikon synttärikuvat, joissa se näyttää kovin pullealta... Kuvakulma oli vain huono ja Miko leveässä asennossa, sillä oikeasti Miko ei ole niin pyöreä :D Alla vertailuna samana päivänä otettu kuva metroasemalta.

Menimme Espooseen bussi-metro-bussi yhdistelmällä. Metroon hyppäsimme Aalto yliopiston asemalta, jossa oli sunnuntaiaamuna kovin hiljaista. Mikoa jännitti puhuvassa hississä, jossa oli lasiseinät. Varmaan juuri se, että hissistä näkyi ulos/seinää oli hämmentävää. Myös metroasemalla Miko oli kovin hermostuneen oloinen. Ohi meni pari metroa ennen kuin tuli meidän metro. Miko ei niihin muuten reagoinut kuin hermostuneesti katselemalla ja liikkumalla. Yhdelle rullaportailla alas tulleelle miehelle Miko jännityksissään haukkui. Muita ihmisiä asemalle ei tullutkaan muuten kuin ne, jotka jäivät metrosta pois. Metrossa oli myös kovin jännittävää, vaikka Miko onkin pari kertaa aikaisemmin ollut metrossa. Kun nousin ylös, niin Miko ryntäsi kohti ovea ja kovaa vauhtia se oli myös menossa ulos asemalta. Jouduimme kuitenkin vielä matkustamaan samanlaisella jännittävällä hissillä, että pääsimme maanpinnalle. Kotiin pääsimme onneksi kyydillä :)

Agilitya, rallytokoa ja rokotuksia

Viime perjantain treeneihin sain ensimmäistä kertaa apukädet mukaan, joten sain apua palkkaukseen. Teimme Rion kanssa ensin hypyn tarjoamista. Lopuksi Rio innostui leikkimään, joten annoin sen hetken rallatella lelun kanssa. Kotona Rio leikkii välillä hyvinkin hurjasti, mutta jostain syystä nyt syksyn aikana hallilla Rio ei ole innostunut lelusta. Viime kevään treeneissä leikkimisessä ei vielä ollut ongelmaa. Edellisellä kerralla esitin itse innostunutta lelusta ja sain niin Rion vähän leikkimään. Täytyy jatkaa samaa linjaa. Teimme Rion kanssa myös suoraa putkea niin, että palkka oli perässä ja samalla tavalla myös kolmea peräkkäistä hyppyä. Alkuun eteen meneminen sujui hyvin, mutta sitten Rio alkoi tarjota yhtä hyppyä. Lopuksi vielä naksuttelin takaakiertoja. Olen miettinyt, että pitäisikö takaakiertoihin oikealta ja vasemmalta olla erilliset käskyt. Mikolla on vain yksi.

Miko oli innoissaan, kun tuli sen vuoro. Isäntä teki ensin vähän agilitya Mikon kanssa eli kerran A:ta ja muutaman kerran putkea. Sitten teimme rallytokoa, kuten edellisilläkin kerroilla. Vire oli ihan kiva, mutta pariin kertaan Miko lähti haistelemaan. Lopuksi vielä leikin Mikon kanssa ja piti jättää leikit myös videolle, sillä on erittäin harvinaista, että Miko repii lelua treeneissä. Ei se usein kotonakaan sitä tee, vaikka viime aikoina Miko on kyllä repinyt lelua enemmän kuin normaalisti.

Eilen Rion rokotukset saatettiin vihdoin ajan tasalle. Eläinlääkärin vaaka näytti 8,8 kg eli taas enemmän kuin viimeksi. Joku aika sitten vaihdoin Rion nappuloita, joten ehkäpä annostus on pielessä. Ell otti Riosta myös verinäytteen Hannes Lohen geenipankkiin. Jostain syystä verta tuli hyvin hitaasti, joten siinä sitten odoteltiin ja odoteltiin putkilon täyttymistä. Onneksi Rio malttoi pysyä paikallaan. Pyysin vielä lopuksi tarkistamaan, onko Rion anaalirauhaset täynnä. Rion anaalit on tyhjennetty jo kahdesti tänä syksynä ja oli niissä nytkin tyhjennettävää. Ell sanoi, että joillain koirilla ne eivät vaan tyhjene normaalisti. Itse en sitä osaa tehdä, joten täytynee välillä käydä tyhjennyttämässä anaalit eläinlääkärissä.

Miko hammaslääkärissä

Keskiviikkoaamuna vein Mikon Mevettiin hammashuoltoon. Vaaka näytti 14,2 kg, eli Miko painoi 100 g vähemmän kuin ennen kastraatiota. Hieno juttu, ettei paino ole lähtenyt nousuun. Kastroinnin jälkeen kävin Peten Koiratarvikkeen Tammiston myymälän avajaisissa, jossa mm. katselin uusia nappuloita Mikolle. Päädyin Canaganin Light/senior -ruokaan. Sain apua hyvin asiantuntevan oloiselta myyjältä. Hän ehdotti, että ruokaa vaihtaisi vasta sitten, jos painoa alkaa tulla, mutta halusin vaihtaa heti, sillä Mikoon tarttuu paino helposti. Toisaalta en tiedä, onko sillä mitään väliä, mitä nappulaa Miko syö, sillä pääosin sen päivittäisestä ruuasta 0,5 dl on nappulaa. Silloin tällöin Miko syö enemmän nappulaa, sillä välillä raakaruoka loppuu tai en jaksa paloitella pötköjä annoksiksi.

Mikon hammashuollon teki Elise Luttinen-Aho, joka on perehtynyt hampaisiin. Tarkoituksena oli poistaa heiluva etuhammas, ottaa hampaista röntgenkuvia ja poistaa hammaskiveä. Pyysin ensin tutkimaan Mikon selkää ja takaosaa, sillä muutaman kerran kastraation jälkeen Mikon selkä on tuntunut olevan kipeä. Lihakset sillä kyllä on jumissa, joten fyssariaikaa on jo jonkin aikaa pitänyt varata. En ole sen kummemmin ollut huolissani, sillä Miko on ihan normaalisti hyppinyt sänkyyn ja leikkinyt Rion kanssa. Lihaksista ell kirjoitti näin: "Rintarangassa lihaksisto kauttaaltaan aristava, lannerangan loppuosassa lievää arkuutta. Molemmin puolin etureidet ja iliopsoakset lievästi aristavat. Lievää epämukavuutta lonkkien ääriojennuksessa." Miko olikin enemmän jumissa, kuin mitä olin osannut ajatella. Ell kovasti suositteli fysioterapiaa ja määräsi viikon Rimadyl kuurin selän kipuiluun. Tarvittaessa kipulääkettä tulee antaa myös fysioterapian jälkeen, jos Mikoa "joudutaan käsittelemään rankasti". Sitten ell kuunteli sydämen ja pisti piikin takareiteen. Tällä kertaa Miko pisti vähemmän väsymystä vastaan kuin viimeksi ja se tuntui rauhoittuvan nopeammin. Mikon nukahdettua lähdin kotiin.

Olin flunssan vuoksi pari päivää sairaslomalla ja siksi pääsin hakemaan Mikon jo puolenpäivän jälkeen. Käynti maksoi ihan reilusti (130 €) hinta-arviota vähemmän, joten mitään yllätyksiä ei ainakaan ollut tullut. Miko huomasi minut heti, kun se pääsi ovesta vastaanoton puolelle ja lähti kovasti vetämään kohti. Miko oltiin vasta hetki aikaisemmin otettu tipasta pois. Miko oli yllättävän pirteä, mutta hoitaja sanoi, että todennäköisesti se menee kotona heti nukkumaan. Kaikki oli mennyt hyvin eikä etuhammasta ollut tarvinnut poistaa. Heiluminen oli ihan normaalia. Sama hoitaja oli meillä myös Rion ultrassa ja hän on kyllä ihanan pirtsakka ja iloinen :) Hän selitti, kuinka hän oli ollut ihan ihmeissään nähdessään Mikon hampaat. Nehän oli kuin kaksivuotiaalla :) Kovasti hän kehui Mikon hammaskaluston kuntoa. En kyllä voi ottaa siitä kunniaa itselleni, sillä en ole harjannut Mikon hampaita eikä Miko juurikaan järsi mitään kovaa. Nyt se on alkanut syödä hirvipuruluita, mutta en tarjoa niitä Mikolle yhtä usein kuin Riolle. En usko, että päivittäisillä Dentastixeilla on osaa eikö arpaa :) Mikolla on "oikea" syljenkoostumus, onneksi.

"Narkoosissa hampaat puhdistettiin ultraäänilaitteella, jonka jälkeen hampaat tarkistettiin ja lopuksi hampaat kiillotettiin.

Mikon hampaat ovat terveet, ikenissä lievää ientulehdusta, joka paranee nyt kun hammaskivi ja plakki poistettiin. Ylhäällä etuhampaiden 102, 202, vasemmalla alhaalla M3 (311), oikealla alhaalla M2 (410) hampaiden etuosassa hieman syventyneet ientaskut (3mm) -> rtg-kuvat ok. Alaetuhampaissa 301, 401 normaalia alaetuhampaan liikkuvuutta (ei hampaiden heilumista) -> rtg-kuva alueelta ok."

Ell suositteli, että hampaita alettaisiin harjata. Täytyy yrittää ottaa se tavaksi molempien kanssa.

Miko yritti kotona ensin pysyä hereillä (eikä näyttänyt iloiselta :D )

Ennen ja jälkeen kuvia:

(Rio molemmissa kuvissa taustalla :D )

Rio eläinlääkärissä, osa 3

Tiistaina oli kolmas kerta, kun Rion "virtsaamisongelmaa" (kuten ell papereissa on sanottu) tutkittiin. Riolle oli varattu aika virtsateiden ultraäänitutkimukseen samalle eläinlääkärille, joka leikkasi Mikon. Aika oli puolilta päivin ja koiran piti olla vähintään 4h virtsaamatta, jotta rakko löytyisi paremmin. Kävimme aikaisin aamulla aamulenkillä, jonka jälkeen menimme vielä pariksi tunniksi nukkumaan. Matkustimme Rion kanssa muutaman pysäkin bussilla ja kävelyiden aikana en päästänyt sitä lähelle tien reunaa, jossa koipea olisi voinut nostaa. Tuntui tosi ilkeältä estää toista pissaamasta.

Vaaka näytti Rion painoksi 8,5 kg. Se oli vähän yllättävää, vaikka olenkin antanut Riolle hieman isompaa ruoka-annosta. Tarkoituksena on ollut estää Rion painoa tippumasta, mutta se olikin noussut 600 g eli aika paljon reilun kuukauden aikana. Täytyy arvioida ruoka-annoksen määrää uudestaan, sillä ainakaan tuota enempää Rion ei tarvitsisi painaa.

Ell tunnusteli ensin käsin Rion virtsarakkoa ja takaosaa sekä kuunteli sydämen. Hän tunnusteli myös eturauhasen, joka hieman aristi, mutta koko oli normaali. Rion anaalirauhaset olivat täynnä, joten ell tyhjensi ne. Ell sanoi, että voi olla mahdollista, että Rion rakko ei pääse tyhjenemään kokonaan esim. ahtaan/puristuksissa olevan virtsanjohtimen vuoksi. Yöllä pissaamiset johtuisivat silloin siitä, että iltapäivällä ja illalla koirat ovat aktiivisimmillaan, joka vaikuttaa virtsantuotantoon ja kun rakko ei iltalenkillä kokonaan tyhjene, niin yöllä tulee hätä. Rio ei ole pitkään aikaan pissannut yöllä muualle kuin petiinsä, mutta juuri tuolloin tiistaiaamuna oli eteisen matolla märkä läntti.

UÄ-tutkimusta varten Rio piti saada kaukaloon selälleen. Rio pisti kovasti vastaan, mutta lopulta se rauhoittui ja pysyi paikallaan. Vatsan alueelta piti poistaa karvoja ja trimmerin surina oli myös epäilyttävää. Ell kertoi, mitä havaintoja hän teki. Eturauhanen oli epähomogeeninen ja saattoi olla, että sen vuoksi toinen virtsanjohdin oli vähän puristuksissa. Eturauhasessa oli myös juosteita, joita kuulemma on yleensä vanhoilla koirilla. Toisen munuaisen tutkimisen jälkeen Rio oli sitä mieltä, että eiköhän jo riittänyt, mutta saimme sen uudestaan rauhoittumaan ja pysymään paikallaan. Munuaisetkin olivat normaalit.

Ell meinasi, ettei virtsanäytettä tarvitse ottaa vatsan läpi, vaan se voidaan ottaa ihan perinteisesti kuppiin. Sain hoitajalta metallikepin, jonka päässä oli muovipurkki ja lisäksi sain purkille kannen. Ulkona Rio nosti heti koipea nurmikolle ja minun oli tosi helppo pistää purkki suihkun alle ja ottaa se sitten pois, kun näytettä oli riittävästi. Rio teki tosi pitkän pissan, joten taisi sillä olla jo hätä. Olisipa virtsanäytteiden otto olisi aina näin helppoa :)

Odottelun jälkeen ell kertoi, että virtsa oli ollut hieman laimeaa, mutta siittiöitä oli vähemmän kuin aikaisemmin. Eturauhasen aristuksen ja epähomogeenisuuden vuoksi Rio sai Tardak-pistoksen. Kyllä siinä tuli mietittyä, että alkavatko eturauhasvaivat Rionkin kanssa... Vähän tuli sellainen tunne, ettei oireiden selvittelyssä edetty mihinkään. Toki voi olla, että eturauhanen on ollut aikaisemminkin syynä, vaikka ei se silloin aristanut. Sen normaali koko on voinut hämätä ja ehkä aristus on ollut niin pientä, ettei aikaisempi ell sitä huomannut. Nyt siis odotellaan kolmisen viikkoa ja sitten mietitään jatkoa.

Väsyneitä koiria lauantai-iltana

Tässä ote ell-kertomuksesta:
"Yleiskunto hyvä. Ei arista vatsan palpaatiota. Limakalvot ja imusolmukkeet ok, auskultaatio normaali. Eturauhanen normaalin kokoinen, mutta pinkeä ja selvästi aristava palpaatiossa.

Uä: virtsarakossa hieman sakkaa, limakalvo normaali. Virtsanjohtimien laskukohdat rakossa havaittavissa, vasemmalla puolella havaitaan virtsasuihku, oikeassa ei saatu näkyviin. Eturauhanen normaalin kokoinen, mutta rakenne epähomogeeninen, juosteita ja pieniä kystiä. Munuaiset normaalin kokoiset ja muotoiset, ydin- ja kuorikerros erottuvat selvästi, munuaisaltaissa ei laajentumisen merkkejä.

Virtsanäytteessä siittiöitä ja epiteelisoluja, mutta vähemmän kuin viimeksi. pH normaali. Kiteitä ei havaita."

Muistin, että Rion rokotukset menisivät kuun lopussa vanhaksi, joten rokotukset oli tarkoitus myös uusia. Aamulla huomasin, että rokotukset olikin mennyt vanhaksi jo alkukuusta, joten muistelin ihan omiani. Rokotukset jäi antamatta Tardakin vuoksi, joten Rio on nyt jonkin aikaa ilman voimassaolevia rokotuksia.

Mikolta on välillä otettu kauluria pois ja pistetty takaisin, kun jalkoväli on alkanut punoittaa nuolemisesta. Eilen vihdoin pääsimme kaulurista kokonaan eroon. Ihanaa, että Miko pystyy jo tekemään muutakin ilman kauluria, kuin nuolemaan jalkoväliä. Nyt ollaan palattu normaaliin elämään :) Normaaliin myös siinä mielessä, ettei toistaiseksi mikään ole muuttunut kastraation myötä.

 Mikon haava 2 viikkoa ja 3,5 viikkoa leikkauksen jälkeen

Hei sun heiluvilles!

Torstaina oli Mikon kastraatio. Ilmeisesti sitä jännitin, kun nukuin edellisen yön huonosti. Meillä oli aika heti aamusta, joten seitsemän jälkeen lähdettiin kävelemään kohti Mevettiä. Rion ei tarvinnut viettää työpäivää yksin (vaikka se olisi ollut ihan hyvä juttu), sillä isäntä on ollut koko viikon sairaslomalla. Miko ei kakannut kertaakaan 2,5 km kävelymatkan aikana ja se oli harmi juttu, sillä edellinen tyhjennys oli ollut keskiviikon päivälenkillä. Miko kulki matkan tosi reippaasti ja se otti usein kontaktia, mutta en voinut palkata siitä, kun ennen leikkausta piti paastota.

Ell vaaka näytti 14,3 kg. Hetken odottelun jälkeen ell Paavo Karihaara kutsui meidät huoneeseen. Miko oli kovin hermostunut ja se yritti päästä syliini. Kerroin eläinlääkärille Mikon eturauhasvaivojen historian ja hän kertoi, miten leikkaus suoritetaan. Sitten ell kuunteli Mikon sydämen ja pisti rauhoituspiikin takareiteen. Jäimme Mikon kanssa huoneeseen odottelemaan rauhoituksen vaikutuksen alkamista. Miko on aikaisemmilla kerroilla ollut pöydällä ja nukahtanut siihen, mutta nyt Miko laskettiin maahan. Ei ollut kiva katsella aineen vaikutuksen alkamista. Tuli vaan paha mieli, kun näki miten kovasti toinen yritti taistella väsymystä vastaan ja välillä jalat menivät kummallisiin asentoihin. Kun pystyssä pysyminen alkoi olla jo hyvin vaikeaa, yritin saada Mikon menemään maahan. Onneksi se sitten luovutti ja meni makaamaan. Siitä hetken päästä ell tuli hakemaan Mikon ja vei sen leikkaushuoneeseen. Minä lähdin töihin.

Lähdin töistä aikaisemmin, sillä Mikon olisi voinut noutaa jo kahdentoista aikoihin. Ensin hoidettiin maksut ja paperiasiat ja sitten jäin odottamaan Mikoa. Toinenkin asiakas oli odottamassa koiraansa, mutta arvasin Mikon tulevan, kun ovi aukesi, sillä ensin ei näkynyt koiraa ja hoitaja joutui sanomaan "tule vaan". Sieltä sitten hieman hoiperteleva Miko tuli ja ilahtui minut nähdessään. Vähän siinä silmät kostuivat, mutta nopeasti kokosin itseni ja kuuntelin hoito-ohjeet. Hoitaja sanoi, että Miko voi olla koko torstain vähän tokkurassa saatuaan opiaatteja ja piippailla. Ulkona Miko yritti kovasti päästä nuolemaan haavaa ja tuntui, että olen ihan pulassa, kun minulla ei ollut mukana kauluria tai mitään millä nuolemisen voisi estää. Soitin meille taksin ja pääsimmekin tilataksissa kotiin, joten Mikolla oli hyvin tilaa makoilla. Matkan se piippasi, mutta jätti onneksi haavan rauhaan. Kotona puin Mikolle haavapuvun.

Miko hieman kotiutumisen jälkeen

Torstain ja perjantain Miko piippaili välillä aika paljonkin, erityisesti silloin, kun joku oli lähdössä ulos tai oli ruuasta kyse. Haava on kiinnostanut niin paljon, että silloin, kun Mikoa ei voi pitää koko ajan silmällä, sillä on ollut myös kauluri. Muuten Miko voi nuolla kangasta haavan päällä tai reisiään. Puku ei ole niin tiukka, etteikö Miko pystyisi saada kangasta sivuun haavan päältä. Ulkona Miko on ollut hyvin reipas, vaikka matka kotoa ulos on ollut hankala, sillä Miko vähän väliä painuu maahan. Ensimmäisellä ulkoilukerralla Miko nosti kahdesti koipea ja halusi sitten takaisin kotiin. Sen jälkeen Miko on halunnut ulkoilla pidempään ja on välillä ollut kotiin menemistä vastaan. Torstaina joskus illemmalla Miko vihdoin kakkasi ja se oli varmasti helpotus kaikille :) Luulin, että koivennostaminen tai kakkiminen olisi kivuliasta, mutta hyvin on molemmat sujuneet. Mikolla on vatsa ollut vähän löysällä. Kipulääkettä (Rimadyl) olen antanut puolikkaan aamulla ja illalla.

Haava oli torstaina aika pahannäköinen, mutta perjantaina näytti jo paremmalta, kun turvotus ja punoitus oli lähtenyt. Ohjeena oli pitää haava puhtaana ja suihkuttaa haavaa noin 5 min, jos se likaantuu tai erittää. Torstaina satoi ja tuuli. Haava näytti pysyneen silti puhtaana, mutta kerran suihkuttelin sitä. Ilmeisesti suihkuttaminen kirveli tai sattui, joten en jatkanut sitä sen pidempään. Olen myös kokeillut Septidinillä puhdistaa haavan ympäristöä, mutta sekin tuntui ikävältä. Se vähän huolettaa, että onhan haava pysynyt riittävän puhtaana. Tikit ovat itsestään sulavia, joten niitä ei tarvitse käydä poistattamassa.

Mikolta tutkittiin nukutuksessa myös hampaat. Röntgeniin ei ollut aikaa, sillä en ollut tajunnut mainita asiaa ajanvarauksen yhteydessä. Soittelin siitä kyllä jälkikäteen, mutta Mikon jälkeiset ajat olivat jo menneet eikä Mikolle oltu tietenkään varattu enempää aikaa kuin leikkaus vie. Mikon yksi alaetuhammas heiluu ja ientaskut ovat syvät (ilmeisesti heiluvassa hampaassa?), joten ell suositteli hampaan poistoa. Muissa hampaissa ei ollut ongelmia, mutta Mikolla on hieman ientulehdusta ja hammaskiveä. Ell oli suositellut hampaan poistoa ja puhdistusta noin kuukauden päästä. Viime aikoina on ollut niin paljon menoja, eläinlääkäriin ja muutenkin, että täytyy vähän katsoa mihin väliin kaikki menot saa sovitettua. Vielä olisi Rion ultra ja rokotus edessä sekä koirien vakuutusmaksut, joka ei ihan pieni menoerä ole... Mikon kastroinnin toivottavasti saan vakuutukseen, kun se on terveydellisistä syistä tehty. Mikon näyttelyura jäi tähän. Olisin halunnut viedä sen pari kertaa vetskukehiin, mutta ell todistus kiveksistä ei kelpaa enää vuodenvaihteen jälkeen, joten en sitten sitä pyytänyt ollenkaan.

Rallytokotreeniä, eläinlääkärissä, ulkoilua pitkän kaavan mukaan ja rallytokokisat

Tiistain rallytokotreeneissä aihe oli vapaa eli kaikki saivat treenata sitä, mitä halusivat. Halusin viikonlopun rallytokokisaa varten tehdä pienen radanpätkän, jossa oli vasemmalle käännöksiä ja eteenistumisia. Eteenistumiset menivät ihan ok, mutta peruutusliikkeessä asento alkoi mennä vinoon, kun tuli kaksi ja kolme askelta. Kääntymiset eivät sujuneet ollenkaan ja 360° vasempaan piti uusia pariin kertaan. Vasemmalle käännökset eivät koskaan ole niin hyviä, kuin pitäisi olla, mutta nyt oli tavallista huonompia käännöksiä. Jäi sellainen fiilis treenien jälkeen, ettei kisoista kannata odottaa tulosta.

Maisemia torstain lenkiltä

Keskiviikkona oli Riolla eläinlääkäri. Olin aikaisemmin FB:ssa tiedustellut, onko muilla kooikereilla ollut vastaavia oireita. Sain vastauksia, että juominen voi johtua närästyksestä tai stressistä ja myös kiputila nostaa stressitasoja. Närästys ja stressi voisivat hyvinkin olla syynä, jos mitään muuta ei löydy. Rio on kova stressaamaan ja sitä jonkin verran närästää. Rio usein röyhtäisee ruuan jälkeen, joskus muulloinkin ja välillä sille maistuu heinä kovin hyvin, joka myös viittaa närästykseen. Sain myös eläinlääkärin kommentin, mitkä sairaudet voisivat tulla kyseeseen ja mitä tutkimuksia vielä kannattaisi tehdä (virtsan proteiini/kreatiinisuhteen määritys, munaisten ultraäänitutkimus, vesipaastokoe, ACTH-koe). Hän myös sanoi, että Rion maksa- ja kilpirauhasarvoja ei oltu tutkittu. Se oli yllättävää, sillä luulin, että nuo arvot ainakin katsottaisiin. Olen joskus Mikonkin kanssa ajatellut, että verikokeesta tutkitaan kaikki mahdollinen, mutta laajempaa verikoetta pitäisi osata pyytää erikseen...

Vein aamusta virtsanäytteen, sillä sen piti olla aamupissasta. Pyysin, että virtsasta tutkittaisiin proteiini/kreatiini suhde. Asiakaspalvelija ei ollut varma pitääkö näyte silloin lähettää ulkopuolelle, joten sanoin, että tutkitaan, jos tekevät sen itse ja muuten ei. Illalla oli sitten aika samalle eläinlääkärille, jolla viimeksikin kävimme. Ell ensin kyseli onko oireet jatkunut jne. Sitten Riosta otettiin verinäytteet. Rioa taisi jännittää se, että heti oli kaksi ihmistä sen ympärillä, joten verinäytteen otto oli hieman haastavaa. Minun piti pyytää, että myös maksa- ja kilpirauhasarvot tutkittaisiin, mutta ell jo poistui huoneesta, kun meinasin avata suuni... Edellisellä kerralla koholla ollut urea-arvo oli nyt normaali. Ell pohti mahdollisia jatkotoimenpiteitä ja hän oli myös käynyt keskustelemassa toisen eläinlääkärin kanssa. Hän meinasi, että parempi keskittää tutkimuksia ja miettiä mitä kannattaa tehdä, ettei tämä tule minulle niin kalliiksi. Ell edelleen epäili Addisonin tautia, sillä osa Rion oireista viittaisi siihen, mutta ihan tyyppillisiä oireita ei kuitenkaan ole. Hän ehdotti, että varaisin ajan toiselle eläinlääkärille ultraäänitutkimukseen, sillä UÄ ei kuulu hänen vahvuuksiin. Samalla voisi harkita ACTH-rasituskoetta. Aika pitäisi varata aamulle, sillä ACTH-koe on kaksivaiheinen. Kerroin, että närästystä ja stressiä oli myös ehdotettu mahdollisiksi runsaan juomisen aiheuttajiksi, mutta siihen ell ei kommentoinut mitään. Rion virtsanäyte jätettiin kasvamaan ja olisin perjantaina voinut soitella, kasvaako siellä mitään, mutta en muistanut soittaa.

Itse en usko Addisonin tautiin. Koira-kissaklinikan sivuilla sanotaan oireista näin: "Aluksi oireita voi esiintyä vain stressitilanteissa (trauma, infektio, leikkaus), ja koiran vointi on välillä parempi. Yleisiä oireita ovat oksentelu, ripuli, ruokahaluttomuus, vatsakipu ja painon menetys. Koira on väsynyt ja haluton. Tärinää, lihasheikkoutta ja lihaskipuja voi esiintyä. Joskus tauti voi puhjeta kriisiksi: verenpaine laskee, koira on heikko, jopa tajuton, alilämpöinen ja kuivunut." Mikään noista ei sovi Rioon. Sairauden diagnosointia tukevat verinäytteessä alhainen natriumpitoisuus ja korkea kaliumpitoisuus (ei Riolla) sekä kohonneet munuaisarvot (ei Riolla, kai?). Diagnoosi varmistetaan ACTH-testillä.

Virtsatestin tuloksia en osaa analysoida, mutta jostain ell mainitsi. Virtsan sedimentissä näyttäisi leukosyytit (ja siittiöt) olevan viitearvon yli. Verestä ei tutkittu muuta kuin urea. Ei kai tässä muukaan auta, kuin varata aika uusiin tutkimuksiin...

Pitkäkoskella

Torstaina meille vaihdettiin ikkunat. Ikkunoiden vaihdon ajan eli noin klo 7 - 12.30 piti olla poissa kotoa. Lähdin aamulla poikien kanssa lenkille ja mietin, miten saisi 5,5 h kulutettua. Kävelimme ensin Pitkäkoskelle ja sieltä kosken vartta Vantaan puolella. Luonnonsuojelualueen loputtua tulimme asuinalueelle. Katsoin kartasta, että seuraava joen ylitys olisi vasta Haltialan tilan lähettyvillä, joten käännyimme takaisin ja jatkoimme matkaa vastapuolella eli Helsingin puolella kosken vartta pitkin. Metsäpolkujen jälkeen saavuimme pelloille, jonka laitaa pitkin kävelimme ja välillä poikkesimme joen rannassa. Yhdessä kohdassa joen penkka oli reilusti veden yläpuolella, mutta Miko silti kurkotteli veteen. Ja sitten tipahti. Yritin ohjata Mikoa vähän matalampaan kohtaan, mutta se vain yritti päästä ylös samasta kohdasta, josta putosikin. En mitenkään olisi saanut nostettua Mikoa vedestä eikä Miko itsekään olisi päässyt pois, joten nostin Mikoa hihnasta sen verran, että Miko sai puserrettua itsensä ylös vedestä. Sen jälkeen Miko sai kauheat hepulit ja ne juoksentelivat Rion kanssa. Yhtäkkiä tunsin piston pohkeessani ja yritin sitten saada pojat rauhoittumaan. Housuuni oli tarrannut koukku ja siimaa näytti olevan Rion jaloissa (onneksi ei ollut kuitenkaan mennyt jalkojen ympärille). Ilmeisesti koukku siimoineen oli ollut maassa. Koukku ei meinannut millään lähteä irti, mutta useamman minuutin yrittämisen jälkeen sain sen irti. Haltialan tilalla olimme noin viiden tunnin kävelyn jälkeen. Yllättävän nopeasti aika oli kulunut, mutta tuossa vaiheessa alkoi väsy painaa. Pidimme matkan aikana välillä taukoja. Itselleni olin varannut evääksi vain yhden välipalakeksin, joka ei ihan riittänyt energiaksi tuolle matkalle... Onneksi kotimatka oli lyhyempi, mutta kyllä 1,5 tuntiakin oli aikamoinen matka. Käveleminen alkoi sattua jalkoihin ja nälkäkin alkoi tulla. 6,5 h jälkeen olimme kotona. Koti oli ihan sotkuinen ja betonipölyinen, mutta siivoaminen ei siinä innostanut. Poistin sängyn päältä muovit ja menimme sinne poikien kanssa lepäämään. Miko ja Rio nukahtivat saman tien ja olivat väsyneitä koko loppupäivän.

Perjantaiaamuna meillä piti vielä tehdä ikkunoiden listoituksia, mutta sen piti kestää vain kaksi tuntia. Teimme 2 h aamulenkin kävelemällä Maunulan luontopolun. Kotiin palatessamme ei vielä ollutkaan valmista, sillä ikkuna-asentajilta oli mennyt sähköt. Piipahdimme vielä ulkona, kun miehet tekivät vielä jotain. Sen jälkeen sovimme, että he tulevat ensi viikolla uudestaan, jotta minä pääsin töihin, kun en ollut varautunut koko päivän poissaoloon.

Maunulan luontopolulla

Tänään sunnuntaina oli Mikolla rallytokokisat. Kisapaikalle kävellessä Miko välillä löntysti perässäni ja se entisestään lisäsi tunnetta, ettei tule menemään hyvin. Harjoittelin joitain kylttejä odotellessa ja Mikolla oli ihan ok vire. Juuri ennen meidän vuoroa harjoittelimme vielä radan alkua, mutta se ei enää sujunutkaan. Miko ei meinannut istua sivulle enkä meinannut saada sitä eteen istumaan. Onnistuin varmaan paineistamaan Mikoa, kun yritin saada yhden liikkeen onnistumaan. Mietin jo, että keskeytänkö, jos alku lähtee samalla tavalla. Nihkeästi se sitten lähtikin. En meinannut ensimmäisellä kyltillä saada Mikoa millään perusasentoon ja kun se vihdoin onnistui, niin en saanut sitä eteen istumaan. Jatkoimme sitten rataa. Yritin saada onnistumisia radalla, mutta oli vaikea piilottaa turhautumista, kun viidettä kertaa hokee sivu- tai istu-käskyä ja Miko vaan seisoo vieressä. Pääsimme maaliin asti ja Miko tietenkin sai Cesarinsa palkaksi. Miko ei ole ennen noin pahasti paineistunut kisoissa. Edelleen elättelen toiveita RTK2:sta, mutta jos kummallakaan ei ole kivaa, niin ei väkisin kannata yrittää. Liikkeet, joissa ei tullut yhtään virhettä olivat lähdön ja maalin lisäksi 2. "Hyppy, juoksua", 3. "Hitaasti", 5. "Juosten", 9. "Vasen täyskäännös" ja 14. "Liikkeestä maahan". 10 pisteen virheitä tuli useampia ja lopulta pistesaldoksi jäi 37...

Pojat eläinlääkärissä

Viime viikolla sain vihdoin varattua Riolle ajan eläinlääkärille. Ajan sain vasta viikon päähän eli tämän viikon torstaille. Olisin aamuaikaa mieluummin halunnut ajan iltapäivälle, mutta jos ensimmäinen vapaa aika löytyi vasta viikon päästä, niin seuraavaa ilta-aikaa olisi varmaan joutunut odottamaan vielä pidemmälle. Varasin ajan Mevetistä, sillä ajattelin, että voisin kokeilla siellä käymistä, sillä se on saman matkan päässä meiltä kuin Kannelmäen Evidensia (2,5 km), hintataso vaikuttaa samanlaiselta (tosin esittämistapa voi olla erilainen eli tuleeko päälle muita kuluja vai ei) ja se on arvostettu eläinlääkäriasema.

Virtsanäytettä ei oltu pyydetty tuomaan, mutta ajattelin sen olevan kuitenkin tarpeellinen. Virtsanäytteen saaminen oli niin paljon helpompaa kuin Mikolta. Rion nostaessa koipea, odotin hetken aikaa ja pistin sitten kipon alle. Pian näytettä oli jo ihan riittävästi ja otin kupin pois alta ennen kuin Rio laskee koiven, jotta se ei vahingossa potkaise kippoa. Mikolta on jo parin millin saaminen saavutus, Riolta olisi saanut helposti koko kupillisen. Jotain hyötyä sentään Rion pitkistä pissoista.

Eläinlääkäriaseman vaaka näytti 7,8 kg. Aulassa oli kolme muuta koiraa odottamassa ja kaksi niistä oli isoja koiria. Rioa kovin hermostutti muiden koirien läsnäolo. Hetken odottelun jälkeen eläinlääkäri otti meidät vastaan. Ensin hän haastatteli ja kerroin paljosta juomisesta, isoista pissahädistä, vahingoista kotiin, öisin petiin pissaamisesta ja Rion ruokavaliosta. Ell teki yleistutkimuksen, mm. katsoi hampaat, kuunteli sydämen ja tunnusteli Rion takaosaa. Hän kysyi voisiko Rio juoda nälkäänsä. Sanoin, että olen miettinyt pitäisikö ruokaa antaa enemmän, kun sillä on paino tullut alaspäin. Ell oli kuitenkin sitä mieltä, että Rion paino on juuri sopiva. Ell myös kyseli juoko Rio enemmän silloin, kun se syö nahkapuruluita. En osannut sanoa, mutta ei ne kuitenkaan voi syynä olla. Rio juo paljon joka päivä ja aina, kun menemme ulos, sillä on ensin iso pissahätä. Poikkeuksia ovat ne päivät, kun Rio juo niin paljon, ettei se pysty pidätellä ja pissaa sisälle.

Ell kävi katsomassa virtsanäytettä ja palasi takaisin hetken päästä. Virtsa oli ok, se ei ollut haaleaa, vaikka välillä se mielestäni näyttää aika värittömältä. Jotain sairauksia voitiin sulkea pois virtsanäytteen perusteella, mutta en tiedä mitä, kun ell sanoi niiden latinankieliset nimet. Sitten hän lähti suunnittelemaan verikokeita ja jäimme huoneeseen odottamaan. Reilun puolen tunnin odottelun päästä hoitaja tuli ottamaan kaksi putkiloa verta. Rio yritti vähän rimpuilla, kun sille pistettiin puristussidettä etujalkaan, mutta se seisoi ihan rauhallisesti, kun hoitaja pisti neulan ja valutti verta ensimmäiseen putkiloon. Vaihtaessaan toisen putkilon, hoitaja vähän käänsi neulaa, joka taisi kirpaista ja sen jälkeen Rio vaikutti saaneen tarpeeksi verenluovutuksesta. Hyvin kuitenkin toinenkin putkilo saatiin täyteen. Jäimme odottelemaan verikokeiden tuloksia. Kului tunti kunnes ell saapui kertomaan tuloksia. Maksa- ja munuais- sekä sokeriarvot olivat ok. Urea oli hieman viitearvojen ulkopuolella. Maksa- ja munuaisarvot olivat helpotus. Eläinlääkärikin sanoi, että vakavimmat sairaudet on suljettu pois. Hän tutki vielä Rion eturauhasen, joka oli ok. Anaalirauhaset olivat melko täynnä, joten hän tyhjensi ne. Anaalirauhaserite ei ihan osunutkaan paperille, joten sellainen mukava tuoksu levisi huoneeseen, kun ell alkoi putsata Rion housukarvoja. Hän vielä ihmetteli kuinka olikaan saanut sellaisen sotkun aikaiseksi... Ell sanoi, että yksi mahdollisuus on Addisonin tauti eli lisämunuaisen kuorikerroksen vajaatoiminta, jossa oireina on mm. runsas juominen, kohonnut urea-arvo ja löysähkö uloste. Kerroin Riolla olleen ripulin viime viikolla, jonka jälkeen sillä on ollut välillä löysempää ulostetta. Addisonin taudin oireista ruokahaluttomuus ja alakuloisuus ei kuitenkaan sovi Rioon. Ell sanoi, että mahdollisesti ruokavaliota täytyy säädellä. (Tiedän, että ko. ell ei kannata raakaruokintaa ja hän sanoikin, että välillä Rion nappuloihin lisäämästäni raa'asta lihasta Rio voi saada liikaa valkuaista, joten sen hän varmasti jättäisi pois.) Ell jätti virtsanäytteen vielä viljelyyn ja sanoi, että voin perjantaina soittaa ja tiedustella kasvaako siellä jotain. Jos kasvaa, niin tulokset saa viikonloppuna. Hän pyysi myös varaamaan soittoajan ensi viikolle, jolloin keskustelemme jatkotutkimuksista. Ainakin urea-arvoa kontrolloidaan. Ell vielä syötti Riolle muutaman kourallisen nappuloita ja lähti sitten tekemään papereita valmiiksi. Luulin, että eläinlääkärissä ei mene kovin kauaa ja olen työpaikalla jo aamupäivän aikana. Aikaa eläinlääkärillä vierähti 2 h 40 min. Kävelimme Rion kanssa kotiin, pesin sen housukarvat, vein Mikon pienelle lenkille, sillä jouduin olemaan töissä myöhempään, ja sitten pääsin lähtemään töihin. Töissä olin vasta klo 13... Rio oli tosi reipas eläinlääkärissä.

Se on hieno juttu, että Rio ei saanut (ainakaan toistaiseksi) mitään diagnoosia. Pelkäsin, että sillä on munuaisten vajaatoimintaa tms ja että se kuolisi sairauteensa nuorena. Toisaalta taas on ikävä, että mitään syytä ei löytynyt. Sisälle pissaaminen on hyvin ikävää ja tulee kalliiksi, jos mattoja pitää jatkuvasti pesettää. Olen toivonut Riosta harrastuskoiraa ja erityisesti siksi luustokuvaukset hieman jännittävät, sillä nivelissä voi olla jotain mikä estää agilityn harrastamisen. En ollut osannut huolestua siitä, että Riolla voisi olla sairaus, joka estää kisaamisen, ennen kuin oireita alkoi olla. On toki muitakin mahdollisia syitä, jotka voivat estää kisaamisen, virallisesti tai epävirallisesti.

Soittelin tänään virtsanäytteestä eikä siinä ollut bakteerikasvustoa.

Perjantaina oli Mikon vuoro joutua eläinlääkärille. Varasin sille ajan Kannelmäen Evidensiaan, sillä sieltä oli todennäköisempää saada sopiva aika. Perjantai oli Mikon rokotusten viimeinen voimassaolopäivä eli rokotuksista oli kyse. Mikon paino oli 14,1 kg. Miko ei ole koskaan aikuisiällä painanut alle 14 kg, mutta voisi se hyvinkin olla alle eikä se siltikään olisi liian laiha. Mikon paino on ollut laskussa, kuten Rionkin, joten täytyy tarkkailla molempien painoa ja antaa varmaan lisää ruokaa.

Mikoa jälleen hermostutti odotellessa ja se murisi tai haukkui kaikille näkemilleen hoitajille tai eläinlääkäreille. Kaikki olivat potentiaalisia pahantekijöitä. Eläinlääkärin pöydällä Mikolla aluksi tärisi takajalat ja se oli muutenkin surkean näköinen. Ell pisti ensin rokotukset ja kokeili sitten Mikon eturauhasen. Se ei ollut aristava eikä suuri, muttei pienikään. Ell sanoi, että siitä voi olla vielä vaivaa. Hän ehdotti kastrointiajan varaamista saman tien, mutta varaan sen vasta myöhemmin. Ell olisi muuten pistänyt vielä toisen Tardak-piikin, mutta se olisi voinut vaikuttaa rokotteiden vasta-aineiden muodostukseen.

Minulla on alustava suunnitelma kastroinnille. Suunnitelmana olisi, että meidän seuran syyskuisten rt-kisojen jälkeisellä viikolla olisi kastrointi (ehkä torstaina, jolloin voisin olla Mikon kanssa kotona perjantain ja sitten olisi vielä viikonloppu). Kastroinnista olisi sitten kuusi viikkoa aikaa kooikereiden rt-mestaruuskisoihin. En tiedä, ehtiikö varoajat umpeutumaan siinä ajassa, mutta eiköhän. En kuitenkaan lokakuun kisojen takia kastrointia siirrä, sillä muuten on kohta taas eturauhasvaivat kuvioissa.

Miko ja eturauhasvaivat...

Miko ei ole aamuvirkku. Se jää yleensä nukkumaan, kun minä nousen ylös. Rio taas on aamuvirkku ja kovin iloinen, kun joku vihdoin herää. Viime keskiviikkoaamuna heräsin aikaisin Mikon vikinään. Se oli yhdessä Rion kanssa eteisessä. Sama toistui torstaiaamuna, joten aamulenkillä otin virtsanäytteen ja soitin eläinlääkärille. Sain ajan aamupäivälle samalle eläinlääkärille, jolla kävimme alkuvuodesta samoissa merkeissä.

Eläinlääkäriaseman vaaka näytti 14,6 kg pannan ja hihnan kanssa. Hieno juttu! Mikolle alle 15 kg:n paino on oikein sopiva. Miko oli jälleen hermostunut, kun odottelimme vuoroamme. Hetken aikaa se tärisi. Muutoin Miko istui hermostuneena ja murisi tai haukkui, jos joku lähestyi sekä yritti välillä päästä kohti ulko-ovea. Vaikka Miko suhtautuu epäilyksellä kaikkiin lähestyviin ihmisiin eläinlääkärille pääsyä odottaessa, niin silti tutkiminen on mennyt aina hyvin ja ilman murinoita. Mikon pissanäytteestä ei löytynyt verta. Eturauhanen oli hieman suurentunut, mutta ei aristanut. Ell sanoi, että todennäköisesti eturauhasvaivat olivat vasta tuloillaan. Ell tutki Mikon pissanäytteen vielä uudestaan, sillä hän sanoi, että sen ph oli aika korkea ja hän halusi katsoa, onko siinä kiteitä. Niitä ei löytynyt, mutta ilmeisesti virtsassa näkyi tulehdus, sillä ell antoi antibioottireseptin ja Tardak-pistoksen. Antibioottikuuri on kahden viikon pituinen. Apteekin kassalla meinasi suu loksahtaa auki, antibiootti maksoi yli 50 euroa!

Olin juuri ennen eläinlääkäriin menoa antanut pojille matolääkityksen, sillä tarkoituksena oli käydä uusimassa Mikon rokotukset tällä viikolla. Mikon rokotukset vanhenevat elokuun alussa. Jos eturauhastulehdus on siihen mennessä ohi, niin rokotukset voi uusia, mutta Tardak vaikuttaa vielä silloin enkä tiedä onko sillä vaikutusta. Jos on, niin sitten Mikon rokotukset menevät vanhaksi. En tajunnut kysyä asiasta eläinlääkäriltä, mutta täytyy soittaa ja kysyä.

Toivottavasti tämä on viimeinen kerta, kun Mikolla on eturauhasvaivoja. Seuraavaksi selvitellään Rion vaivoja...

Toissaviikolla posti toi meidän Helsitaren rotutuotetilauksen. Tilaus ei ollut mennyt ihan nappiin Helsitaren osalta, mutta onneksi meidän tilaus oli ok. Olin tilannut tassupyyhkeen sekä Riolle märkäloimen ja sademanttelin. Mittaus oli onneksi ollut riittävän tarkkaa ja sademantteli sopi Riolle oikein hyvin. Märkäloimi oli hieman lyhyt, mutta tilasin tarkoituksella juuri ja juuri sopivan pituisen, sillä Mikon märkäloimen alaosa menee nivusiin asti. Se täytyy siis kerran kiepauttaa kaula-aukon ympäri, jotta Miko ei pissaisi loimen sisälle.

Miko kipuilee

Lauantaina Miko aika paljon makoili lattialla ja välillä vikisi. Luulin, että sillä on taas tytöt mielessä. Kävimme välissä ulkoilemassa enkä huomannut mitään erikoista. Joskus illemmalla kävin silittämässä maassa makaavaa Mikoa. Se näytti surkealta. Kun koskin Mikon takaosaan, Miko huudahti kivusta. Hetken päästä se reagoi samalla tavalla, kun isäntä koski takaosaan. Yritin varovasti kokeilla missä kipupiste on. Miko ei enää reagoinut kosketukseen. Ulos Miko lähti mielellään eikä sen liikkeissä näkynyt juurikaan epäpuhtautta. Koipi nousi molemmin puolin eikä isomman hädän kanssakaan ollut ongelmia. Kotona Miko pääasiassa makasi matolla, mutta se pääsi hyppäämään sohvalle. Yön Miko nukkui Rion pienessä petissä, joten sänkyyn se ei halunnut hypätä. Eipä ole Miko nukkunut muualla kuin sängyssämme sitten Rion tulon...

Sunnuntaiaamuna soitin Viikin pieneläinsairaalan päivystykseen. Sieltä kehotettiin tarkkailemaan tilannetta ja tuomaan paikan päälle, jos Mikon olo pahenisi. Lähdin sitten Rion kanssa Jackiä tapaamaan. Isäntä jäi Mikon kanssa kotiin. Palatessamme Miko oli jo selkeästi reipastunut. Se nukkui sekä sohvalla että sängyllä ja se makasi useammissa erilaisissa asennoissa. Ulos se lähti edelleen mielellään. Vaikutti siltä, että voisimme mennä maanantaina omalle eläinlääkärille.

Maanantaiaamuna Miko meni ulkona ihan normaalisti. Lenkin puolivälissä vastaan tuli nuori uros, josta Miko kiinnostui. Miko halusi kovasti päästä tervehtimään, mutta en päästänyt sitä. Ilmeisesti vetäminen vaikutti Mikon takaosaan ja ohituksen jälkeen Miko meni maahan ja ulvahti kivusta. Koskin sitä ja takapään kosketuksesta Miko vingahti uudestaan. Se vaihtoi paikkaa polulta hankeen ja jäi sinne makaamaan. Yritin houkutella Mikoa ylös, mutta se vain pysyi paikallaan ja laski päänsä hankeen. Jonkin aikaa seisoin ja odotin, jonka jälkeen yritin saada Mikon uudestaan ylös. Yritin nostaa sitä, mutta Miko murahti. Lopulta, kun ulkona oli mennyt jo useampi minuutti, pakotin Mikon ylös vetämällä sitä hihnasta. Oikopolkua pitkin pääsimme kotiin nopeammin. Miko tuli ihan reippaasti, mutta yritti välillä mennä makaamaan. Hississä Miko tärisi. Kotona Miko jäi makaamaan eteisen matolle, jossa se makasi siihen asti, kunnes parin tunnin päästä lähdimme eläinlääkärille. Välillä se vaihtoi asentoa ja paikkaa. Miko oli niin kipeän oloinen, että pidin ex tempore saldovapaan. Soitin eläinlääkärille heti aamusta ja sain Mikolle ajan puoli yhdeksitoista. Kysyin voinko antaa Mikolle yhden Dolox vet -tabletin, joka on koirien kipulääke. Lääke ei ollut vielä mennyt vanhaksi, mutta se pitäisi käyttää 6 kuukauden sisällä avaamisesta ja muistelin purkin olleen vuoden takaisista eturauhasvaivoista. Epäilyksenä kipujen aiheuttajalle oli eturauhanen. Minun piti siksi tuoda myös virtsanäyte.

Huolena oli, miten pääsemme eläinlääkärille, sillä epätasainen bussimatka tuskin tuntuu kivuliaana kivalta, autoon (taksiin) Mikoa ei välttämättä saisi, kun en sitä halunnut nostaa ja juna-asemalle on kilometrin kävelymatka. Päädyin lopulta junaan, sillä ne ovat matalalattiaisia ja matkaa on vain yksi asemanväli. Lähdimme matkaan hyvissä ajoin, sillä en tiennyt kuinka mielellään Miko liikkuu. Sain Mikon nousemaan ylös ja ulkona se käveli ihan ok. Pysähtyessä Miko olisi halunnut mennä maahan, mutta sain sen pysymään pystyssä. Tarpeiden teko onnistui eikä vaikuttanut tekevän kipeää. Laiturit ovat meidän asemalla "sillalla", joten laitureille pääsee joko portaita tai hissillä. Ajattelin mennä hissillä, mutta Miko meni itse portaisiin. Matkan ajan Miko makasi junan lattialla. Olimme sen verran ajoissa, että kävelytin Mikoa jonkin aikaa, jotta sain hyvin pienen määrän pissaa purkkiin. Miko painoi 14,8 kg. Edellisellä kerralla painoa oli 15,3 kg, mutta silloin Mikolla oli takki päällä.

Miko pääsi edelliseltä kerralta tutun eläinlääkärin tutkittavaksi. Pissanäyte oli ok, joten eturauhasesta ei ollut kyse. Ell tutki Mikon rankaa ja lihaksia. Kolmessa kohtaa tuli voimakas kipureaktio. Ensimmäinen oli lannerangan alkuosassa (L2-3 välissä) ja muut lannerangan loppuosan lihaksissa ja lonkan lihaksissa. Hän suositteli selän kuvaamista. Sanoin, että selkä on kuvattu vuosi sitten eikä silloin ollut mitään (toki vuoden aikana on jotain voinut tulla). Ell kyseli onko minulla kuvat ja kyllä ne sähköpostista löytyy. Ell sitten määräsi kahden viikon kipulääkekuurin (Rimadyl 50 mg, sama vaikuttava aine karprofeeni kuin Doloxissa) ja yhtä pitkän levon. Ulos vain tarpeiden tekoa varten, mielellään valjaissa, ja kotona pitää välttää liukkaita alustoja, riehumista ja hyppäämistä. Miko pitäisi kaksi viikkoa pitää poissa sohvalta ja sängystä... Jos on sateista, niin ell suositteli manttelia, että selkälihakset pysyy lämpimänä. Sadekelejä nyt onkin luvassa... Jos oireilu ei helpota, niin sitten neurologille ja mahdollisesti magneettitutkimukseen. Mielestäni ei ole tapahtunut mitään, joten en yhtään tiedä mistä kivut ovat lähtöisin. Toivottavasti ei ole mitään selässä/välilevyissä. En huomannut mainita eläinlääkärille, että Miko on tärissyt silloin, kun kivut ovat olleet kovimmillaan. Ell totesi, ettei neurologisia oireita ollut.

Kävin eläinlääkärin vieressä olevassa eläinkaupassa ostamassa pari aktivointilelua. Kipujen hellittäessä ja ajan kuluessa tarve aktivoinnille lisääntyy, joten täytyy miettiä muunkinlaista Mikolle sopivaa aktivointia.

Meniköhän nukkumapaikat oikein päin...

Miko vietti lähes koko maanantain eteisessä maaten. Välillä sillä takaosa tärisi. Luulen, että antamani kipulääkkeen teho oli aika olematonta, sillä purkki olikin avattu 1,5 vuotta sitten eikä vuosi sitten. Illalla Miko sai puolikkaan Rimadylin. Jo ennen sitä Miko reipastui ja nousi ylös nuolemaan leikkuulautaa, jossa olin pilkkonut sille ruokaa. Lenkillekin Miko lähti ihan mielellään. Menin molempien kanssa samaan aikaan, sillä menimme isäntää vastaan. Jo heti alkuun Rio kahdesti syöksyi Mikoa päin niin, että Miko huudahti. Sen jälkeen Miko meni hetkeksi hankeen makaamaan ja alkoi täristä. Sitten se halusi kotiin. Sain sen kääntymään takaisin ja lopulta saimme ihan ok tarpeidentekolenkin tehtyä. Iltaruoka maistui hyvin ja sen jälkeen Miko vielä kävi kerjäämässä meidän iltapalaleipiä. Oli tosi kiva nähdä Miko illalla reippaampana, sillä se oli koko päivän ihan surkeana. Tänään Miko on ollut jo selkeästi reippaampi ja aktivointilelut olivat jo testissä. Kipeä se toki edelleen on. Rio on ollut ihan nätisti Mikon kanssa ja pääasiassa nuollut sen naamaa ja korvia. Välillä Rio innostuu niin, että Mikoa täytyy suojella. Rion innostus ei siis välttämättä kohdistu Mikoon, vaan se innostuessaan hyppii varomatta mitään.

Näyttelytreeneissä, epiksissä ja eläinlääkärillä

Tiistai-iltana matkustin Rion kanssa Keravalle näyttelykoulutukseen. Vaihdoimme Pasilassa junaa. Keravan juna oli sen verran täysi, että jäimme junan eteiseen istumaan. Juna oli toiseksi uusinta lähijunatyyppiä (meidän suuntaan menee vain Flirt-junia), jossa kuuluu enemmän junan ääniä kuin Flirteissä. Rio oli ensin maassa ja säikähti yhtäkkiä tullutta ääntä. Äänen hiljennyttyä Rio meni lähemmäs katsomaan. Hetken päästä tuli uusi, hieman kovempi ääni, jota Rio pelästyi niin, etten saanut houkuteltua sitä luokseni. Otin Rion syliini, jossa se matkusti koko loppumatkan. Ääniä tuli aina välillä ja Rio tärisi sylissäni. Rion pelko kasvoi koko ajan ja se alkoi jossain vaiheessa läähättää. Läähätys ja tärinä vaan kasvoivat ja lopulta Rio oli jo lähes paniikin partaalla. Se yritti välillä rimpuilla sylistäni. Junassa olisi kyllä ollut joitain istumapaikkoja, joten olisin voinut siirtyä pois eteisestä, mutta en tiedä miksi en siirtynyt. En mielelläni istu koiran kanssa muiden viereen. Toisaalta luulen, ettei siirtyminen olisi välttämättä edes auttanut. Kannoin Rion junasta ulos ja laskin sen alas vasta, kun olimme pois aseman hälinästä. Heti laskettuani Rion maahan se oli taas ihan normaali. Vaikka Rio aika helposti pelästyy ja pelkää asioita, niin se onneksi palautuu nopeasti. (Siksi olin yllättänyt, että Rio suhtautui niin välinpitämättömästi raketteihin.)

Näyttelytreenien jälkimmäisessä ryhmässä olisi pitänyt olla toinenkin osallistuja, hieman vanhempi pentu, mutta heillä oli auto hyytynyt moottoritien varteen. Saimme siis yksityisopetusta lämpimässä, melko pienessä sisätilassa. Kouluttaja oli mukava ja osasi asiansa. Harjoittelimme paljon liikkumista, joka onnistuikin pääasiassa ihan hyvin. Toki tuttua pomppimistakin nähtiin. Tehtiin kokonaista kierrosta, kolmiota ja edestakaisin liikkeitä. Kouluttaja tutki Rioa sekä pöydällä että maassa. Tutkimiset menivät yllättävän hyvin, sillä kouluttaja otti hyvin huomioon Rion jännittämisen ja eteni Rion ehdoilla. Rio on nätisti pöydällä, kunhan sillä antaa vähän aikaa. Toki sitä jännittää sekä pöytä että tuomari ja sen kanssa saa olla valppaana, ettei Rio vain pääse hyppäämään alas. Tutkimistreenien jälkeen palkkasin Rion riehakkailla vetoleikeillä. Teimme myös pari kertaa harjoituksen, jossa käytiin koko koiran yksilöarvostelu kehään tulemisesta lähtien läpi. Kannatti matkustaa kovassa pakkasessa vähän pidemmälle näyttelytreenien vuoksi.

Asemalla junaa odottaessa Riolle alkoi tulla kylmä, joten otin sen syliin. Illalla juna oli paljon tyhjempi, joten pääsimme istumaan. Juna oli samaa mallia kuin aikaisempikin. Jäin aluksi istumaan ihan lähelle eteistä, mutta kun huomasin Rion hermostumisen, siirryin kauemmaksi eteisestä. Se ei auttanut. Koko matkan Pasilaan Rio jälleen tärisi ja läähätti. "Meidän" junassa jäin seisomaan Rio sylissäni, sillä tässä junassa oli enemmän porukkaa. Rio hieman tärisi, mutta en pysty sen perusteella sanomaan, saiko myös Flirt-juna pelon esille. Rio on nimittäin aikaisemminkin tärissyt, kun olen pitänyt sitä junassa sylissä ja seisonut. Silloin, kun istun, Rio on ihan normaalisti. Päällimmäisenä mieleen jäi harmistus Riolle aiheutuneesta pelosta, mutta turha sitä on murehtia. Pitää ensin selvittää, pelkääkö Rio myös Flirt-junissa ja lähteä sitten tekemään lyhyitä junamatkoja. Harmi vain, että kaikki hieman vanhemmat lähijunat taitavat kulkea Riihimäen ja Lahden suuntaan.

Keskiviikkoaamuna hieman harmitti, kun herätyskello soi jo klo 6.30. Koiraharrastusten takiahan sitä herää vapaapäivinäkin vapaaehtoisesti hyvin aikaisin... Pakkasta oli taas entistä enemmän ja harmittelin, kun Mikolle ei ole tossuja. Matkustimme Espooseen Sporttikoirahallille rallytokoepiksiin. Ensimmäisen kerran Mikoa alkoi palella, kun odottelimme vaihtobussia. Otin sen hetkeksi syliin, mutta onneksi bussi sitten jo tulikin. En siis nosta Mikoa syliin, jos se alkaa nostella tassuja, vaan sitten jos se menee kovin surkeaksi eikä enää liiku. Jäimme Vihdintien varrella pois, josta meillä oli 1,3 km kävelymatka. Matka tuntui tosi pitkältä, sillä oli hyvin kylmä ja pariin kertaan jouduin nostamaan Mikon syliin. Ei tuota 15-kiloista kovin kauan jaksa kantaa, mutta Mikoa pienetkin tauot kylmästä maasta tuntuivat auttavan.

Epävirallinen rallytokokoe 6.1.2016 AVO

Hallin isolla puolella oli melko ahdasta, sillä alokasluokan ja avoimen luokat kisat käytiin samaan aikaan. Kaikki koiratkin olivat sisällä, sillä ei niitä autoon voinut jättää. Kauhistelin ensin, kun kehät pistettiin ihan vierekkäin ja ympärillä oli muutenkin paljon häiriötä. Onneksi kehien väliin pistettiin näköesteet ja avoimen luokan rata oli toisessa päässä, jossa häiriötä oli vähemmän. Olimme luokan puolivälissä. Rata oli ihan kiva, ei ollut mitään vaikeita juttuja. Miko oli hyvässä vireessä radan ulkopuolella ja kaikki, mitä harjoiteltiin, sujuivat hyvin. Vasen -sana saa jo aikaan peruuttamisen ja vasemmalle kääntyminen on parantunut huimasti esim. vuoden takaisesta. Ei se vielä täydellistä ole, mutta kelvollista. Miko toimi radalla oikein mukavasti. Välillä se vähän hiipui, mutta vire sitten taas nousi. Radasta jäi tosi hyvä fiilis. Ehkä tämä oli fiiliksen puolelta meidän tähän mennessä paras kisasuoritus. Tulokset eivät vastanneet fiilistä, mutta tuomari sanoikin aluksi, että ei sillä tuloksella niin väliä, pääasia, että on kivaa. Meille -34 virhepistettä eli 66 pisteellä ei hyväksyttyä tulosta saanut. (Pyörähdys ei taaskaan toiminut radalla, edes uusimisen jälkeen, -13. Vasemmassa täyskäännössä -1 tvä, ei varmaan ollut riittävän tiivis käännös. Askel oikealle, istu -10 tvä, koska Miko ei liikkunut samaan aikaan kuin minä. 270 käännös oikeaan -10 tvä, sillä Miko oli ilmeisesti istunut lopuksi.)

Paluumatkalla Miko pärjäsi paremmin kylmässä säässä. Ehkä liikuimme niin nopeasti, ettei tullut kylmä. Bussipysäkillä meillä oli vähän pidempi odotus. Kun Mikoa alkoi paleltaa, nostin sen syliin ja menin istumaan penkille, sillä minulla oli paksut toppahousut. Miko istui sylissäni täristen. Kun kylmä alkoi tuntua takapuolessa, laskin Mikon maahan ja yritin pysyä liikkeessä. Mikolla oli edelleen kylmä ja se alkoi katsella penkin suuntaan. Lopulta se hyppäsi penkille ja käveli siinä hetken aikaa edestakaisin. Sitten se meni kerälle siihen kohtaan, jossa olin istunut. Miko näytti siinä viluisena maatessaan niin surkealta (luuli varmaan, että siinä olisi ollut lämmintä), että otin sen jälleen syliin. Kyllä kävi sääliksi raukkaa. Espoossa oli paljon kylmempi kuin meillä. Varmaan koskaan ennen Miko ei ole ollut niin innoissaan menossa bussiin kuin tällä kertaa. Voi pientä.

Rio ei tykännyt tossuista

Mikon viritelmät (sukka + tossu)

 Valmiina torstain päivälenkille

Luulin eilen, että oveemme oli jätetty tyhjä post-it lappu Mikon vinkumisesta, mutta teksti olikin toisella puolella. Sen mukaan Miko oli haukkunut koko päivän. Menin tänään töihin tekemään sen, mitä en pystynyt tekemään kotona etänä ja tulin sitten kahdentoista aikaan kotiin etätöihin. Kuuntelin hieman tallennetta poissaoloni ajalta ja ulvomistahan sieltä kuului... En kuunnellut sen enempää, sillä Rio hermostuu Mikon ääntelystä. Se tieto riitti, että hiljaa Miko ei ole ollut. Sain Mikolle eläinlääkäriajan iltapäivälle. Halusin varmistaa, että eturauhanen on ok. Epäilykseni osuivat oikeaan ja eturauhanen oli turvonnut. Se oli myös pinnaltaan hieman epätasainen. Kivekset olivat ok, mutta lisäkives oli turvonnut, joka kertoo aktiivisesta siittiöiden tuotannosta. Ell tyhjensi Mikon täydet anaalirauhaset, joista tullut neste oli hieman rakeista. Keskustelimme Mikon aikaisemmista eturauhasen suurentumisista ja kastraatiomietteistäni. Ell suositteli kastraatiota, sillä iän myötä

eturauhanen voi alkaa vaivaamaan enemmän ja siihen voi tulla kystia. Minulla ei ollut virtsanäytettä enkä uskonut, että onnistuisin yksin näytettä saamaan eläinlääkärin ulkopuolella, joten sovimme, että toimitan näytteen myöhemmin. Sen vuoksi ell ultrasi eturauhasen. Tulehduksesta kertovia rakkuloita ei löytynyt. Miko sai Tardak-piikin. Sen vaikutuksen pitäisi kestää noin 4 viikkoa. Sinä aikana meidän pitäisi päättää mitä Mikolle tehdään. Vaihtoehtoina on kastraatio ennen kuin Tardakin vaikutus loppuu tai uusi Tardak neljän viikon päästä. Enempää niitä ei suositella pistettävän, sillä se alkaa rasittaa maksaa. Kerroin, että minua huolestuttaa kastraation vaikutus epävarmaan koiraan. Ell vahvisti sen, mitä olen muilta kuullut. Eli epävarmuus voi tosiaan lisääntyä ja pelkotilat pahentua. Oli kiva, että eläinlääkäri ei vaan tuputtanut kastraatiota vaan kehotti huolella harkitsemaan, etten tee jotain mitä joudun myöhemmin katumaan. Hän suositteli kemiallista kastraatiota, jolloin 6-8 kk vaikutuksen aikana näkee, miten kastraatio koiraan vaikuttaa. Haittapuolena on 2 vuoden karenssi virallisiin kilpailuihin. Se kyllä taitaa olla vähän liian iso haitta, sillä jos Miko saisi takaisin sen vireen, joka sillä oli Tardakin vaikutuksessa, niin sen kanssa treenaaminen olisi niin kivaa, että harmittaisi ettei pääsisi kisaamaan. Miko olisi sitten jo lähes 9-vuotias, kun sen kanssa pääsisi taas kisaamaan. Ja jos päätyisin oikeaan kastraatioon, niin se karenssi olisi siltikin. No, tässä nyt mietitään ja punnitaan eri vaihtoehtoja. En kastraatiota haluaisi, mutta parhaassa tapauksessa se voi olla paras päätös, jonka olen tehnyt. Ja huonoimmassa tapauksessa kadun sitä koko loppuelämäni (tai Mikon loppuelämän). Mikon kannalta kastraatio olisi varmasti hyvä ratkaisu, sillä tuskin silläkään on kivaa näinä aikoina.

Rio 12 viikkoa

Tänään Riolla on ikää 12 viikkoa ja painoa 3,7 kiloa. Mittauksen teen viikonloppuna, kun pikkuinen nyt nukkuu. Siitä on nyt jo neljä viikkoa kuin haimme Rion kotiin. Kasvun huomaa erityisesti päästä. 8-viikkoisella Riolla oli valtavan suloinen, pieni pää. 12-viikkoisella Riolla on jo selkeästi isompi pää eikä se ole niin suloinen. Kasvuun kuuluu se vaihe, kun pentu/junnu ei ehkä näytä ihan parhaimmaltaan :) Takajaloissa näkyy myös kasvanut pituus.

Painovertailussa on nyt Mikon lisäksi mukana Xema-siskopuoli (Lokin tytär) ja Loki-isä. Mikolla ja Riolla on painossa eroa jo 1,8 kg. Lokin ja Rion painot ovat kehittyneet ihan samaan tahtiin, mutta iskä on mennyt vähän ohi, kun Rion painonkehitys on hidastunut. Xema on ollut hieman isompi pentu, mutta jossain vaiheessa Rio menee ohi (toivottavasti).

12-viikkoinen pentu pääsi/joutui tänään ensimmäiselle rokotukselle. Eläinlääkärin aula oli jännittävä, mutta pian Rio meni jo tutkimaan hyllyillä olevia ruokasäkkejä. Eläinlääkäri teki ensin tarkastuksen ja sitten oli rokotuksen vuoro. Rio ei edes huomannut pistoa, kun se ahmi broilerin sydämiä kädestäni. Ell suositteli madottamaan molemmat pojat kahden viikon kuluttua, sillä en ollut madottanut Mikoa samalla kuin Rion. Eipä tullut edes mieleenkään, mutta kyllähän se ihan fiksulta kuulostaa, että molemmille samaan aikaan. Muutenhan Mikon mahdolliset madot tarttuisivat Rioon. Ell sanoi, ettei painosta tarvitse huolestua, vaikka se onkin noussut vain 100g. Hänestä Rio on "hyvässä ravitsemustilassa" eli ei liian pullea eikä liian laiha. Ell ja hoitaja meinasivat, että Rio on kovin reipas ja rohkea. Hoitaja otti Riosta kuvan, joka löytyy Animagi Kannelmäen FB-sivuilta. Kotiin saimme mukaan pentukansion ja näytepussin (700 g) Hill'sin ruokaa. Sain mukaani myös rokotteen pullon, sillä tiedot rokotuksesta pistetään kuukauden päästä lemmikkipassiin, jota ei vielä voinut saada (pitää olla myös rabies annettuna). Täytyy siis pitää pullo tallessa, jotta siitä saa sitten tarran passiin. Nyt Rion rokotuksia ei merkitty mihinkään.

Pentupaketti

Torstaina Rio kävi taas tapaamassa Irra-bretonia. Nyt Rio jo innostui enemmän juoksemaan, joten leikki ei ollut enää pelkästään painimista.

Kotona Rio on leikkinyt ahkerasti Mikon kanssa. Hammastelua sekä jo ihan painia on ollut maanantaista lähtien useita kertoja päivässä.

Rio mahtuu vielä Mikon alle seisomaan

Takajaloilla seisten Rio on Mikon korkuinen

Kummalla on isompi suu

Ja kuvasaaste vielä jatkuu...

Vaaleanpunainen on poikien väri

Viili on herkkua

Suloisuus

Töyhtöhyyppä / punkkari

Tennispallo oli mieleinen

Unohtuikin mainita syyspäivien postauksessa, että Rio pääsi Loimaalla tutustumaan mejä-tarvikkeisiin. Erityisesti peuransorkka oli mieluinen. Riolle tarjottiin myös ryyppy / verisnapsi eli korkillinen verta ja se kelpasi pikkumiehelle. Veri katosi hetkessä ja sen jälkeen Rio lähti juoksemaan korkki suussaan. Myöhemmin Rio pääsi vielä haistamaan sientä, jota oli käytetty jälkien teossa. Se olikin jännittävämpi, vaikka veren ihan sellaisenaan luulisi haisevan voimakkaammin.