Vielä kerran keinu

Tänään kävimme jälleen aamupäivästä kentällä keinutreenissä. Jätin keinun kisakorkeuteen ja pistin namikupin maahan. Ilokseni heti kun päästin Mikon irti, se syöksyi keinulle, jonka laskeuduttua Miko söi hyvillä mielin namit kupista. Tuosta jäi liian hyvät fiilikset, sillä ensimmäisellä varsinaisella toistolla, jolla videokin alkaa, oletin Mikon pystyvän itsenäiseen suoritukseen toistamiseen. Se oli virhearvio. Olisi pitänyt vähän ajatella kuinka pitkä aika Mikon edellisestä kisakorkeasta keinusta on eikä Miko varmasti olettanut laskun olevan isompi kuin mitä edellisillä kerroilla on ollut. Tyhmä minä. Onneksi pääosin toistot olivat ihan hyviä. Pari kertaa Miko hyppäsi sen sijaan, että olisi tullut kävellen alas. Siinä voi käydä ikävästi, mutta onneksi tässä tapauksessa keinu oli laskeutunut. Nyt tuli vähän niiaamistakin mukaan. Minun mielestä keinu on nyt hyvällä mallilla. Toki varmuutta saa olla vielä lisää ja vauhtia myös. Enempää keinutreeniä ei taida enää kalenteriin mahtua, mutta ohjatuissa treeneissä keinutreenitkin jatkuu. Elokuulle on pari kisasuunnitelmaa, joista ensimmäisessä mennään vielä hypärille.

Lopuksi teimme pari kertaa A:ta ja koska sen alla meni putki, niin samalla tuli A-putki-erottelua. Kerran Miko meni putkeen A:n sijasta. Puomiakin teimme pienen tauon jälkeen. Olin erittäin iloinen, että keinutreeni ei näkynyt puomilla mitenkään. Miko laukkasi puomin ylösmenon eikä himmaillut ollenkaan. Paitsi alastulokontaktilla. Oli taas vähän liian lämmin päivä treeneille enkä taaskaan ottanut märkäloimea mukaan. Kotona odotti mukavaa postia, jota en meinaa jättää kotiin hellepäivinä:

Keinuttelua

Perjantaina kävimme jälleen tekemässä keinutreeniä. Aloitimme kokonaisella keinulla keskimmäisellä korkeudella. Neljäs eli viimeinen toisto oli paras. Vaikka keinu on epämiellyttävä este, niin oli kiva, että Miko siitä huolimatta oli joka kerta tauon jälkeen menossa keinulle ihan omatoimisesti. Seuraavana teimme pelkkää laskua alimmalla korkeudella. Jätin Mikon odottamaan keinun eteen, kun menin pistämään kameran päälle, mutta ei Miko malttanut pysyä poissa keinulta :) Teimme vielä ennen taukoa pari kertaa kokonaisen keinun alimmalla tasolla. Tämän jälkeen nostin keinun taas keskitasolle ja pistin pöydän ylösmenon alle. Keinun laskeutuminen on vaikea paikka, joten siksi sitä pitää paljon harjoitella. Miko oli selkeästi hämillään, sillä taitaa olla pitkä aika siitä, kun pöytä on viimeksi ollut apuna keinuharjoitteluissa. Nostin lopuksi keinun vielä kisakorkeuteen, mutta pöytä oli edelleen mukana. Ihan alkaa jo olla hyvännäköistä (minun silmään, ei ehkä kenenkään muun :) ) Olisi varmaan parempi, jos keinun laskeutuessa Miko vähän painuisi alas päin eikä seisoisi suorin jaloin. Ensi kerralla voisi kokeilla jo kisakorkeaa keinua ihan normaalisti. Keinuttelu etenee nopeasti, joka saattaa kostautua, mutta toisaalta Miko jo osaa tämän esteen, siihen vaan tarvittaisiin vähän lisää vauhtia ja varmuutta. Ihan tosissani jo mietin, että elokuussa ilmoittaisin Mikon agilityradalle.

Torstaina iltalenkki meni Purinan ohi ja siellä näkyi olevan epikset. En ole varmaan kahteen vuoteen käynyt Mikon kanssa Purinalla epiksissä, kun aina ne menevät minulta ohi. Saa siis vinkata, jos siellä on epikset :)

Tänään sunnuntaina iltalenkki suuntautui taas Purinalle, sillä oli hyppytekniikkatreenien vuoro. Saara ja Huugo olivat lomailemassa, joten olimme kahdestaan. Tai no, oli meillä yleisöä koko puolituntisen ajan. En tykkää yleisöstä ja olenkin kaikkein vapautunein silloin, kun olemme ihan kahdestaan. Onneksi Miko oli hieno eikä yleisön tarvinnut nähdä meidän säälittävää räpellystä :D Teimme perussarjaa ja kasvavaa sarjaa, jotka yhdistettiin mutkaputkella. Ensin pari kertaa perussarjaa. Miko ei tainnut nähdä punaisen putken suulla olevaa oranssia namikippoa, joten se lähti matkaan hitaasti ja ennen viimeistä hyppyä kaartoi vasempaan ja lähti haistelemaan. Sitten, kun kuppi löytyi, niin vauhtiakin tuli. Kasvavaa sarjaa teimme myös pari kertaa. En muistanut Mikon etäisyyksiä, joten pistin 5-6-7-8, joka varmaan on oikea. Kun molemmat tekniikat menivät hyvin yksinään, oli aika yhdistää ne. Lähdin Mikon kanssa samaa matkaa kasvavalta sarjalta, putki ei aiheuttanut epäröintiä, vaan Miko syöksyi sinne ja sieltä perussarjalle. Teimme ehkä neljä toistoa ja kaikki olivat hyvin vauhdikkaita. Olisi pitänyt kuvata, sillä en tietenkään juostessani nähnyt miten tekniikkapuoli meni. Vinkupallo oli taas mieluinen palkka ja ensimmäisen heiton jälkeen Miko juoksi niin innoissaan vinguttaen palloa ympäri kenttää ettei se malttanut lopettaa. Hassu poika :)

Pennun tuoksua

Perjantaina kävin aamupäivästä Mikon kanssa tekemässä pienet keinutreenit Kivikossa. Taisipa olla meidän ensimmäiset omatoimitreenit sitten viime syksyn. Aamu oli hieman viileä, mutta kentälle paistoi suoraan aurinko, joten siellä oli hyvin lämmin. Aloitimme treenit säädettävän keinun alimmalta tasolta. Ainakin alkuun hyvän toiston jälkeen (= Miko hyppäsi keinulle) tuli vähän varovaisempi toisto. Nostin lopuksi keinun keskitasolle. Teimme muutaman toiston, jotka vain paranivat loppua kohden.

Teimme myös muutaman kerran A:ta ja aluksi käytin kosketusalustaa. Hyvin Miko pysähtyi joka kerta kontaktille, mutta kerran lähti kontaktilta minun kehuessa. Koska meillä on huomenna möllitokokoe, niin palauttelin mieleen luoksetuloa. Miko juoksi eteeni noin 1 - 1,5 metrin päähän istumaan. Piti sitten tehdä toinenkin toisto ja taas sama toistui. Otin sitten lyhyemmän etäisyyden, jolloin Miko tuli suoraan sivulle. Lopuksi piti ottaa vielä yksi luoksetulo pidemmällä etäisyydellä ja sekin meni hyvin. Miko ei ole koskaan aikaisemmin tullut luoksetulossa eteen istumaan, joten en tiedä mikä mielenhäiriö se oli... Olemme myös iltalenkeillä vähän tokoillut. Yhtenä iltana teimme jääviä liikkeitä, jotka menivät tosi hyvin. Yleensä Miko maahan menon jälkeen menee maahan myös kun pitäisi jäädä seisomaan, mutta tällä kertaa niin ei tapahtunut. Jospa niin sitten kokeessakin :)

Iltapäivällä pääsin Tainan mukaan Saloon katsomaan Lokin ja Rian pentuja. Pentuset lähtevät tänä viikonloppuna uusiin koteihinsa, joten ne ovat jo "isoja". Kaikki neljä olivat aivan ihania ja pörröisiä. Ne olivat myös hyvin vilkkaita ja menivät välillä aidan ali naapurin puolelle. Taina otti pennuista kuvia ja minä seisotin pentuja. Kaksi ensimmäistä, Brando ja Flame, olivat vähän helpompia tapauksia, mutta ei pentujen seisotus helppoa hommaa ole. Xema ja Velmu taisivat olla kovin nälkäisiä, sillä namikäden sormet kokivat kovia pentujen naskalien käsittelyssä. Velmu ei myöskään tahtonut pysyä paikallaan, mutta sai Taina silti ihan hyviä kuvia :) Pennut ovat kyllä tosi ihania, mutta ei reissusta pentukuumetta tullut. Lisää kuvia pennuista löytyy täältä.

Sain tällä viikolla kaksi odotettua pakettia. Toisesta löytyi magneetteja ja lompakko Mikon kuvilla ja HelsiTaren paketissa oli kaikkea kivaa oranssia. Tilasin kooikerhondje-t-paidan, isomman märkäloimen, lippiksen ja namipussin. Märkäloimen, jota olen kaikkein eniten odottanut, joudun pistämään takaisin, sillä siitä puuttui kooikerhondje-brodeeraus... T-paitaan olisin halunnut tekstin lisäksi kuvan, mutta verkkokaupan vaihtoehdoista ei ottanut selvää enkä kysellytkään, joten paidassa on pelkkä teksti, mutta kelpaa sekin. Alla myös kuva Berliinistä ostetusta namipurkista. Vein sellaisen äidille kiitokseksi Mikon hoidosta, mutta täytyi itsellekin sellainen ostaa :)

Sunnuntaitreeniä

Sunnuntaina hyppytekniikkatreeneissä teimme perussarjaa ja kasvavaa sarjaa. Perussarja meni ok ja kasvavan sarjan viimeisessä 9 jalan välissä Miko otti aluksi ylimääräisen askeleen. Viimeinen väli sujui yhdellä loikalla kun Saara oli namikipolla ja kun lähtö otettiin kauempana ponnarista. Mikolla on jostain syystä ollut aina näissä sunnuntain treeneissä tosi hyvä vire, joka aiheuttaa varastamisia, mutta en valita. Kivasti Miko mm. tarjoaa perusasentoa. Namikupin täyttämisten välillä jätin Mikon maahan, jotta tulisi edes jonkinlaista paikkamakuutreeniä.

Viimeiset minuutit käytin kontaktien treenaamiseen. Ensin tehtiin ilman etupalkkaa ja sitten etupalkan kanssa. Etupalkka on ehkä vielä liian vaikea häiriö, sillä aika helposti Miko lähtee kontaktilta ilman lupaa esim. silloin kun kyykistyn pistämään namin kuppiin. Nämä olivat viimeiset hyppytekniikkatreenit toistaiseksi. Katsotaan missä ja milloin jatketaan.

Kotimatkalla pysähdyimme sirkuskentälle tokoilemaan. Meillä on lauantaina edessä ensimmäinen möllitokokoe ja siitä huolimatta en ole saanut itseäni motivoitua treenaamaan. Pääasiassa teimme seuraamista, joka on paikoittain ihan hyvää, mutta pääasiassa melko surkeaa. Miko helposti menettää mielenkiinnon ja on sitten kuin lenkillä. Jos minulla on lenkeillä namia mukana, Miko seuraa oikein hienosti vierellä sen aikaa kun se odottaa namia ja olen sitä yrittänyt hyödyntää. Lenkeillä kävelen hyvin reippaasti ja tokon seuraamisessa taas hitaammin, joten ehkä siksi lenkkien seuraamisesta ei ole ollut ainakaan vielä hyötyä. Käännökset meni ok, mutta vähän Miko jäi jälkeen. Kokeilin myös juosten seuraamista, kun sitä kai on jo alokasluokassa. Juostessa seuraaminen oli parempaa kuin kävellessä. Luoksetulo oli vauhdikas. Liikkeestä seiso sujui hyvin, mutta kuten normaalistikin, sen jälkeen liikkeestä maahan ei meinannut onnistua kun Miko tarjosi vain seisomista.

Miko osaa ihan hyvin alokasluokan liikkeet, mutta kun seuraaminen on ongelma, niin se aiheuttaa ongelmaa moniin muihin liikkeisiin. Tässä pohdintaa liikkeiden tilanteesta:

Luoksepäästävyys: Harjoitellessa on mennyt ok enkä usko, että tässä on ongelmaa. Miko voi nousta seisomaan ja tervehtiä tuomaria.
Paikalla makaaminen: Olen nyt päätynyt siihen, että opetan paikalla makaamisen ihan normaalilla tavalla eli Mikon ei tarvitse pistää päätä maahan. Pää maassa makaaminen aiheutti liikaa harmia, joten uskon, että on helpompi saada liike toimimaan, kun en vaadi päätä maahan. Möllikokeessa etäisyys pitää pitää lyhyenä, sillä häiriötreeniä on alla liian vähän ja paikalla makaamisen pituudesta riippuen välillä pitää myös palkata.
Seuraaminen: Huonoin liike. Miko pitää kontaktia vaihtelevasti. Toivottavasti kokeessa ei ole pitkää seuruupätkää.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: Jos hyvin käy, Miko menee maahan ensimmäisestä käskystä ja pysyy paikallaan, mutta todennäköisesti vaatii toisen tai useamman käskyn.
Luoksetulo: Parhaiten hanskassa oleva liike. Paikalla istumisen kanssa ei ole ollut ongelmaa, mutta en tiedä miten häiriö vaikuttaa. Luoksetulo on nopea, mutta Miko saattaa syöksyä pain kättä ja joskus se jää sivulle seisomaan.
Seisominen seuraamisen yhteydessä: Tämä liike on myös hyvällä mallilla, mutta toki seuraaminen aiheuttaa vähän harmia. Mikon pitäisi pysähtyä yhdestä käskystä.
Estehyppy: Liike on sujunut pääasiassa hyvin. Joskus Miko ei ensimmäisellä treenikerralla hyppää ensimmäisestä käskystä ja joskus se saattaa jäädä seisomaan esteen viereen eikä taakse.

Tällä viikolla täytyy vielä hioa liikkeitä kotona ja lenkillä ja agilitytreenien yhteydessä tehdä pari tokohyppyä. Jos koepaikalla on paljon sellaista, mistä Miko ottaa häiriötä, niin se voi näkyä niissä liikkeissä, joissa koiran pitää pysyä paikoillaan. Jos Miko alkaa paineistua, niin se esim. jäävissä liikkeissä lähtee perääni.

Vielä on kesää jäljellä

Viikonloppuna oli taas koiramaista ohjelmaa, mutta Miko sai pysyä kotona. Sää oli lähes helteinen, joten hieman iho punoittaa. Lauantaina oli Vantaan kaikkien rotujen näyttely. Ilmoitettuna oli 6 kooikeria, mutta tuomarimuutoksen vuoksi vain 5 kävi pyörähtämässä kehässä. Ensimmäisenä bongasin Nekku-pennun (Tuulikaislan Gellert Zapphire), joka oli helppo tunnistaa kokonaan ruskeasta etujalasta. Nekku oli tutustumassa näyttelyihin samalla kun perheen toinen koira käväisi kehässä. Uroksissa ainoa oli Niko, mutta Nova-isoveikka oli myös mukana. Taika ja Gimma olivat myös turistina näyttelyssä. Kehässä kävi Nikon lisäksi kaksi junnunarttua ja kaksi veteraaninarttua. Kehää pyöritti vain yksi kehäsihteeri, joka siis joutui kirjoittamaan arvostelut ja kutsumaan koirat kehään jne. Aurinko paistoi vähän ikävästi kuvauksen kannalta. Tuomari tutki ja arvosteli koiran pääasiassa pöydällä. Liikkeiden jälkeen koiria ei ehtinyt yhtään seisottaa, kun laatuarvosana jo ilmoitettiin. Sekin lisäsi kuvaamisen haastavuutta, mutta onneksi liikkeistä tuli ihan ok kuvia. Niitä täällä.

Sunnuntaina oli Helsingin seudun piirinmestaruuskisat, joiden järjestämisvuorossa oli tänä vuonna meidän seura I-HAH. Päivä oli varmaan kuumempi kuin lauantaina ja kun meidän kentällä ei ole yhtään varjoa, niin auringossa sai käristyä... Kooikereita oli kisaamassa 4 (Veiko, Mizy, Dio ja Lily). Lily tuli yksilöpiirinmestaruuksissa toiseksi, Veiko oli HSKH:n voittojoukkueessa ja Mizy I-HAH:n pronssijoukkueessa. Hienosti siis meni punavalkoisilla! Aurinko oli taas vähän haitaksi, mutta jonkinmoisia kuvia sain medeistä. Kuvia täällä. Tällä kertaa en ollut normaaliin tapaan roturasisti, vaan kuvasin muunkin rotuisia ;) Oli kiva päivä ja tunnelma kisoissa oli mukava.

Mikokin pääsi jotain tekemään, kun kävimme illalla hyppytekniikkatreeneissä. Harjoituksena oli alastulo ja liikkuva hyppy. Molemmat muuten ihan ok, mutta ainakin liikkuvassa hypyssä Miko ähkäisi laskeutuessaan. Siitä Ulla on sanonut molemmissa hyppytekniikkakoulutuksissa ja se johtunee Mikon etupainoisuudesta. Hyppytekniikan osalta siis riittää vielä työstettävää. Loppuun harjoittelimme kontakteja ensimmäistä kertaa etupalkan kanssa. Kontaktiharjoittelut tehtiin puomilla. Ensin Miko sai hypätä sivusta kontaktille, josta vapautin sen namikupille. Saara toimi namikupin vartijana. Kokonaista puomia Miko meni tosi reippaasti. Etupalkalla on siis ainakin vauhtiin liittyviä positiivisia vaikutuksia. Mutta vähän vaikealta etupalkka vielä tuntui, sillä Miko tuli monta kertaa läpi. Helpotin jarruttamalla Mikoa omalla liikkeellä ja saatiin me onnistuneitakin suorituksia. Etupalkkaa käytetään jatkossakin. Mikolla oli koko puolituntisen ajan hyvä vire.

Rallytokomies

Emme päässeet tokotreeneihin perjantaina, joten kävimme sitten torstaina tuuraamassa rallytokotreeneissä meidän huimalla kahden aikaisemman kerran kokemuksella. Ensimmäisen kerran kokeilimme rallytokoa kooikereiden kesäpäivällä 2011, mutta siitä ei ole enää muistikuvaa. Toinen kerta oli 2,5 viikkoa sitten koiranpäivä-tapahtumassa.

Ensin kävimme radan läpi. Lähdöstä lähdettiin koira perusperusasennossa. Seuraavalla kyltillä koiran tuli pysähdyttäessä istua sivulle ja sitten lähdettiin juoksuun. Pujottelussa pujoteltiin tötsien välistä edelleen juosten ja seuraavalla kyltillä palattiin kävelyyn. Sitten käännyttiin 270 astetta oikealle ja jatkettiin houkutukseen, jossa pujotellaan tötsien ympäri kahdeksikon muotoisesti ja houkutuksena lähellä oli lelu ja namipurkki(?). Vasempaan käännöksen jälkeen vaihdettiin juoksuun ja koira hyppäsi esteen. Viimeisellä kyltillä ennen maalia koira istui taas perusasentoon pysähdyttäessä, sitten se käskettiin seisomaan ja kierrettiin koiran ympäri.

Mikon kanssa kaksi ensimmäistä kertaa oli aika surkeita, sillä kontakti oli melko olematon ja Mikon pää oli lähes koko ajan maassa. Houkutuksessa Miko kävi haistelemassa maassa ollut lelua. Ensimmäisen kerran jälkeen naksuttelin kontaktista, joten toinen kerta oli hieman parempi. Hyvin meillä alkoi mennä kuitenkin vasta kolmannella kerralla, jolloin kontakti löytyi. Ja kun kontakti vielä odotellessa pysyi, niin teimme radan neljännen kerran. Pujottelu juosten oli hieman haastavaa, sillä välit eivät olleet kovin isot, mutta muuten kaikki meni hienosti. Oli kivaa, toivottavasti päästään vielä myöhemminkin treenailemaan. Meidän kentällä voi harjoitella omatoimisesti, mutta kun laji on vielä niin vieras, niin en viitsi itsekseni yrittää rakentaa rataa. Rallytokosta tulee virallinen laji ensi vuonna, joten täytyyhän ainakin alo-luokka käydä korkkaamassa :) Meidän treeneissä oli sekä alokas- että avoimen luokan kylttejä.

Treenien jälkeen teimme hetken aikaa keinua sen matalimmalla tasolla. Välillä Miko himmaili, välillä meno oli sellaista, että lentokeinu olisi tullut normaalikorkuisella keinulla ja välillä oli oikein hyvän näköistä. Pidin Mikon koko ajan hihnassa, sillä viereisellä kentällä treenannut bortsu syystä tai toisesta kuumensi Mikon tunteita. Lopuksi heittelin Mikolle vinkupalloa ja lähdimme sitten tyytyväisen miehen kanssa kotiin.

Hellemejää

Kurakoira

Helleviikonloppua vietimme mejän ja hyppytekniikan merkeissä. Lauantaina lähdimme Saaran kanssa tekemään pojille jälkiä. Saimme talsia pitkän matkan metsäpolulla, sillä ensin maastossa liikkui paljon suunnistajia ja sitten löysimme mejäkokeen jälkeen viittaavia merkkejä. Jouduimme menemään toiseen paikkaan. Mikolle tehtiin aika lyhyt suora jälki, sillä edellinen jälki on tehty joskus syksyllä. Huugo sai hieman pidemmän katkokulmaisen jäljen.

Tänään lähdimme aamusta jälkipaikalle. Ensin pojat saivat käydä kastautumassa läheisessä järvessä, mutta ranta oli vähän huono siihen touhuun. Autolta oli melko pitkä kävelymatka jäljille. Matkan varrella oli kirkasvetinen oja, jossa kasvoi paljon jotain kasveja. Miko kävi siellä kahlaamassa niin, että vesi tuli kylkiin asti. Ojan pohja olikin mutainen ja Mikon noustessa takaisin kuivalle maalle, sen jaloista ihan valui kuraa. Ehkäpä kurakerros hieman viilensi. Lämpimän sään vuoksi molemmat koirat olivat mukana ja siksi teimme niin, että toisen koirakon käydessä jäljestämässä toinen odotti metsätiellä. Miko pääsi jäljelle ensin. Veto metsässä oli kova, mutta onneksi alkumakaukselle tultaessa Miko rauhoittui haistelemaan sitä. Lyhyen ohjauksen jälkeen päästiin jälkiliinan pitkäksi. Miko jäljesti mukavaa vauhtia joko pari metriä jäljen sivussa tai suoraan jäljen päällä. Kaksi kertaa Miko lähti vähän kauemmaksi, mutta minun pysähtyessä se meni takaisin jäljelle. Sorkka löytyi ja se kiinnosti. Palkaksi Miko sai tuttuun tapaan Cesar-purkin. Jäljestyksen jälkeen kävin viemässä sorkan Huugon jäljelle ja sitten lähdimme Mikon kanssa purkamaan meidän jälkeä. Miko ei enää vetänyt kun kävelimme jäljelle, mutta pienet hepulit piti metsässä tehdä. Miko haisteli uudestaan alkumakauksen ja se meni välillä jälkeä pitkin ja välillä muita paikkoja haistellen. Kaadon se myös haisteli ja kehuessani tuli hakemaan namia. Reissun päätteeksi kävimme vielä toisella järvellä uittamassa koiria.

Viime syksynä Mikolla oli myös kova veto jäljelle eikä se meinannut kyetä rauhoittumaan haistellakseen alkumakausta. Se myös meni jäljellä kauheaa vauhtia eikä jäljestys ollut siksi tarkkaa. Tämänpäiväinen jäljestys näytti paljon paremmalta ja toivottavasti samanlainen meno jatkuu myös kokeessa neljän viikon päästä. Toivottavasti päästään sitä ennen vielä kerran harjoittelemaan.

Illalla oli vielä hyppytekniikkatreenit. Teimme alastuloa ja korkeuden arviointia.  Alastuloa tehtiin kolme toistoa, sillä kuumuus vähän haittasi Mikoa, mutta muuten se jaksoi ihan hyvin. Korkeuden arviointia tehtiin 40-45-50-40 korkeuksilla. Molempien harjoituksien jälkeen Miko jaksoi juosta pallon perään. Lopuksi teimme kolme kertaa A:ta, jolla kontaktit olivat hyvät, mutta hieman oli haahuilua ylhäällä ja kontaktilta Miko ei meinannut luvallakaan lähteä.

Tokoa

Perjantain tokotreenit aloitettiin taas luoksepäästävyydellä ja paikalla makuulla. Menimme kehään kuin oikeassa tokotokeessa. Välihuomautuksena, että meillä oli nyt ensimmäistä kertaa meidän oikea kouluttaja :) Luoksepäästävyys meni ok, mutta Miko nousi seisomaan pysyen kuitenkin paikallaan. Paikalla makaaminen meni ihan hyvin, osittain. Miko pysyi hyvin paikallaan ja pää pysyi maassa niin kauan kun seisoin ehkä 1,5 metrin päässä. Kun palasin palkkaamaan, menin Mikon vierelle, jolloin Mikon pää nousi ylös. Käskin sen laskemaan pään maahan ja sitten palkkasin. Sitten pyysin sivulle ja siitä taas uudestaan maahan. Tein näin kolme kertaa ja viimeisellä kerralla sain useamman kerran käskeä päätä maahan kun olin palannut Mikon vierelle. Paljon olisi vielä tehtävää asennon vahvistamisen kanssa.

Tämän kerran muut aiheet olivat seuraaminen normaalisti, juosten ja hitaasti sekä nouto. Teimme pyynnöstäni vain pari lyhyttä pätkää normaalilla vauhdilla. Kaikki menivät ihan hyvin. Seuraaminen oli paljon parempaa kuin viimeksi. Mutta tämäkin kouluttaja oli sitä mieltä, että kannattaa ensin vahvistaa kontaktia ja vasta sitten alkaa tehdä seuraamista askel kerrallaan. Mikon kanssa ongelma on se, että heti namin saatuaan kontakti katoaa. Se on siis oppinut, että nami on vapautus. Kouluttaja kuitenkin sanoi, että kontakti on oikein hyvä silloin kun sitä on. Kontaktia vahvistetaan niin, että palkataan koira kun se pitää kontaktia ja vähitellen pidennetään kestoa palkkauksien välissä. Kontaktin katkeamisesta pitäisi antaa negatiivista palautetta eli nyppäistä hihnasta. Naksuttelu on ehkä kuitenkin paras vaihtoehto.

Koska Miko ei ota noutokapulaa suuhunsa, niin naksuttelin sille patukkaan koskemisesta ja aika pian Miko alkoi pistää suunsa sen ympärille. Kunnon otetta se ei vielä ottanut, mutta jatketaan naksuttelua. Patukka toimi joskus palkkana, mutta pitkään aikaan se ei ole kelvannut.

Treenien jälkeen tehtiin taas muutama A. Kontaktit olivat hienot, mutta kun vaihdoin A:n suoritussuuntaa, niin Miko jatkoikin matkaa mukanani. Otettiin A uudestaan, jolloin Miko jäi seisomaan puoliväliin alastuloa ja vasta toisella käskyllä meni oikeaan asentoon. Sen jälkeen seuraavilla toistoilla Miko jäi seisomaan joko A:n päälle tai alastulon keskelle ja koske-käskyä sai toistaa, että se tuli alas. Josko se etupalkka auttaisi tähän.

Pallolla on väliä

Viime torstaina Miko sai Bayvanticit niskaan ja viikonloppuna löytyi ensimmäinen punkki. Punkki oli tosi pieni, joten veikkaan sen olleen nymfi eli täysikasvuisuutta edeltävässä vaiheessa oleva. Se oli varmaan juuri kiinnittynyt, koska se ei ollut (juurikaan) ehtinyt imeä verta. Onneksi punkki lähti tosi helposti irti. Viime vuonna kaikki punkit olivat kovin lujasti kiinni, joten niiden irrottamiseksi sai tehdä töitä. Lauantaina kävin Helsinki KV:ssä kuvaamassa kooikereita. Kuvia löytyy täältä. Sain kokeilla Ivon (Manusia's Ivo) esittämistä siltä varalta, että paras uros-kehässä olisi tarvittu esittämisapua. Apua ei tarvittu, mutta oli kiva päästä hetkeksi toisen koiran näyttelyhihnan päähän :)

Eilen oli agilitytreenit, jossa aiheena valssit. Kouluttajamme oli kisaamassa, joten meillä oli sijainen. En kovin hyvin painanut rataa mieleen, joten ratapiirustus on taas suuntaa-antava. Todennäköisesti hyppyjen 2 ja 4 välissä oli kaksi hyppyä kuvassa olevan yhden sijaan. Koiraa kutsuttiin hypyltä 2 ja valssi tehtiin heti sen jälkeen. Jarruttava valssi tehtiin hypylle 4, valssi myös esteille 10 ja 11 ja persjättö hypylle 14.

Teimme ensin esteet 1-6 (esteitä oli 7, joten puuttuu se yksi hyppy). Meitä ennen oli narttu juoksupöksyissään, mutta se ei ollut ongelma. Ongelma sen sijaan oli hajut ja Mikon vire. Tämä olisi ollut hyvin meille sopiva rata, mutta Miko ei ollut yhtään mukana. Sen vauhti hiipui jo heti toiselle esteelle. Lentävällä lähdöllä päästiin paremmin alkuun. Alkua ei kauheasti jääty hinkkaamaan vaan siirryttiin esteille 6-11, mutta eipä siitäkään oikein mitään sanomista ole kun vire oli aivan liian matala ja Mikon kiinnostus kentän haistelemisessa. Hyvinkään näyttelystä ostamani vinkupallo ei kelvannut palkaksi. Miko juoksi sen luo, mutta ei koskenut palloon vaan tuli takaisin. Kaikki aikaisemmat kerrat pallo on ollut kiva palkka. Treenikaveritkin ihmettelivät Mikon menoa, ero viime kertaan oli suuri.

Ennen meidän seuraavaa vuoroa yritin sytytellä Mikoa, vinguttelin sille palloa ja heitin sitä lyhyen matkan. Mikoa ei kiinnostanut yhtään. Sitten kaivoin meidän toisen vinkupallon, sellaisen jolla on jalat ja joka on ollut jo pitkään käytössä. Ja niin muuttui Mikon ilme. Kentälle käveli kuin toinen koira. Aloitimme esteiltä 6-11 ja hienosti meni! Paitsi itse olin tietenkin valsseilla myöhässä ja jos olisin ollut ajoissa, niin Mikon käännökset olisi ollut pienempiä... Mutta Miko oli innokas ja se oli pääasia. Tehtiin kolme toistoa, joista viimeinen ei ollut enää niin hyvä. Olisi pitänyt itse tajuta, että yhteen kohtaan oltiin tehty jo tarpeeksi toistoja, ei vieras kouluttaja voi tietää, ettei Miko kestä toistoja. Lopuksi tehtiin loppusuora 12-16. Pätkä meni ihan hyvin ja persjättö oli kuulemma oikein hyvä, hyvä minä! Siihen oli hyvä lopettaa.

Kävimme vielä tekemässä muutamat kerrat A:ta. Pari kertaa jatkoin juoksemista ja joka kerta kontaktit oli tosi hienot! Miten ihmeessä yhtäkkiä kontaktit on alkanut olemaan näin hienoja :) Ehkä ensi kerralla voisi ottaa esteen tai pari mukaan ja katsoa toimiiko kontaktit vielä sittenkin.

Tokotreeneissä

Miko ja viehe © Paula Ylänne

Helatorstaina olisi ollut meidän lähellä möllitoko, jonka nakkiluokka kovasti houkutti. Harmittavasti vain havahduin etsimään siitä tietoa vasta edellisenä iltana lähes puolen yön aikoihin, vaikka Saara oli tapahtumasta aikaisemmin maininnut. Paikan päällä olisi vielä voinut ilmoittautua, mutta kun en löytänyt tarkempaa aikataulua, enkä olisi jaksanut herätä tarpeeksi aikaisin ja ilmomaksukin oli melko tyyris, niin jäin kotiin. Myöhemmin kävin katsomassa, miten Saara ja Huugo selviytyivät VOI-luokan liikkeistä. Me jatketaan harjoituksia ja käydään siellä nakkiluokassa joku toinen kerta.

Tänään alkoi meidän tokotreenit. Ensimmäisellä treenikerralla oli meille ennestään tuttu vieraileva kouluttaja. Toiveestani kaikki treenikerrat aloitetaan luoksepäästävyydellä. Siispä aloitimme sillä. Miko nousi ylös ja meni kouluttajaa vastaan, johon kouluttaja sanoi, että varautuneelle koiralle on parempi, että se menee tuomaria vastaan kuin pakittaa. Kouluttaja teki vielä toisen kierroksen, jolloin Miko pysyi hienosti sivulla. Kaikissa treeneissä tehdään myös paikalla makuu, joka oli seuraavana. Jouduin toistamaan down-käskyä muutaman kerran ennen kuin Mikon pää pysyi maassa. Sen jälkeen otin muutaman askeleen etäisyyden ja kävin palkkaamassa Mikon 10-15 sekunnin välein. Ongelma tässä on se, että Miko nostaa pään ylös heti kun lähden kävelemään kohti. Ensi kerralla pitää muistaa tehdä liike joka kerta loppuun asti, jotta pää pysyy maassa kunnes vapautan.

Miko liitää vieheen perässä © Paula Ylänne

Treenien muut liikkeet olivat seuraaminen ja hyppy. Seuraamisessa Miko näytti varmaan huonointa seuraamistaan, mikä toisaalta oli ihan hyvä. Kouluttaja sanoi, että perusasennossa Miko pitää hyvin kontaktia, mutta heti liikkeelle lähdön jälkeen se lopahtaa. Hän uskoi sen johtuvan liian aikaisin tehdyistä liian pitkistä seuraamisista. Kokeiltiin mitä Miko tekee kun sanon "seuraa" sen ollessa sivulla, mutta pysyn paikallani. Ensimmäisestä käskystä Miko meni maahan, johon kouluttaja kommentoi, ettei olisi osannut arvata niin käyvän :D Toisella kerralla Miko pysyi sivulla ja sai palkan (kouluttaja naksutteli, minä palkkasin). Kolmannella kerralla se meni taas maahan, jolloin kouluttaja sanoi, että olemme varmaan sitä paikkamaakuuta treenanneet... :) Ohjeeksi sain naksutella Mikolle kontaktin pitämistä perusasennossa kun sanon "seuraa".

Meidän ryhmässä oli yksi narttu, jolla oli juoksut ja se teki liikkeet juuri ennen Mikoa. Seuraamisessa se ei aiheuttanut ongelmia, mutta hyppyä se häiritsi. Mikolla painui nenä maahan siinä kohtaa, jossa tyttö oli juoksupöksyt jalassaan istunut enkä meinannut saada siihen kontaktia. Kun sain Mikon sivulle, niin heti palkan jälkeen se lähti taas haistelemaan. Siirsimme hyppyä eteenpäin, mutta edelleen Miko lähti hajuille. Siirsimme hyppyä vielä vähän, jonka jälkeen Miko pystyi keskittymään. Hyppy meni ihan ok kaikki kolme kertaa, mutta seisomiset hypyn takana olivat vinoja. Meidän seurassa tehtiin kuukausi sitten kevätkokouksessa päätös, että juoksuisen nartun kanssa saa treenata juoksupöksyt jalassa (kentällä saa olla vain oman vuoron ajan), mutta suosituksena on, että pidetään silloin taukoa. Me ollaan kerran treenattu agilitya juoksuisen nartun jälkeen kooikereiden kesäpäivillä ja se kerta meni ihan haisteluksi. En siis ole kovin innoissani juoksuisten treenimahdollisuudesta. En usko sen olevan ongelma, että meidän kanssa samassa ryhmässä on juoksuinen narttu, mutta näen ongelmana missä tahansa ryhmässä treenaavien narttujen jättämät hajut kentälle, kun ei ne varmaan kovin nopeasti katoa. Mikolle hajut on suuri häiriötekijä. Mutta oli kuitenkin kivat tokotreenit ja innolla odotan seuraavia treenejä.

Miko on napannut saaliin © Paula Ylänne

Treenien jälkeen tehtiin ehkä viisi toistoa A:ta. Jätin kosketusalustan pois, sillä 2on2off onnistui hyvin ilman alustaa keskiviikon agitreeneissä. Kaikki toistot olivat ihan supereita! Kahdella tai kolmella kerralla jatkoin itse matkaa eikä Miko näyttänyt edes harkitsevan kontaktilta lähtöä. Luvan saatuaan se lähti innokkaasti kontaktilta. Vähänkö olen tyytyväinen!

Menoviikot

Meillä on nyt näköjään menoviikot meneillään, kun kaikenlaista ohjelmaa on ollut ja on vielä tulossa :) Ohjelmantäyteisen viikonlopun jälkeen emme levänneet, vaan maanantaina mentiin treenaamaan Saaran ja Huugon kanssa hyppytekniikkaa meidän kentälle. Teimme ensin perussarjaa kun edellisistä ulkohyppytekniikkatreeneistä on niin pitkä aika. 5 jalan väleillä meni ihan ok, lähtö oli kauempaa. Viimeiseksi aiotulla toistolla Miko hyppäsi kahden riman yli, joten namikippo siirrettiin perussarjan viimeiseen väliin. Yhden toiston jälkeen namikippo siirrettiin takaisin, jonka jälkeen tehtiin sarja vielä kerran ja hyvin meni.

Toinen harjoitus oli kasvava sarja. Mikolla välit 6-7-8-9. Ensimmäisellä toistolla Miko otti ylimääräisen laukka-askeleen viimeiseen väliin, joten seuraavalla kierroksella vähän hetsasin. Vauhtia tuli siten enemmän ja viimeinen väli meni yhdellä askeleella. Seuraava toisto oli taas ilman hetsauksia ja taas tuli ylimääräinen askel. Taidettiin sitten ottaa vielä lähtö vähän kauempaa, jotta vauhtia tulisi enemmän. Molempien sarjojen jälkeen Miko pääsi juoksemaan putkien läpi pari kertaa, sillä uudet putket tarvitsevat karhennusta. Uusien putkien liukas pinta karhennetaan niin, että putken sisälle pistetään vähän hiekkaa ja sitten koiraa juoksutetaan siitä läpi ja putkea kieritetään välillään, jotta kaikki pinnat rikkoutuvat.

Tekniikkatreenien jälkeen teimme muutaman kerran A:ta. Miko teki ihan hyviä pysähdyksiä kontaktille, mutta aika helposti se lähtee kontaktilta ilman lupaa. Loppuun alkoi tulla jo läpijuoksukontakteja. Viimeisellä toistolla hidastin niin omaa vauhtia, että Miko varmasti pysähtyy. Täytynee seuraavilla kerroilla tehdä kontakteja vain puomin alastulolla, jotta saisi pienemmän vauhdin vuoksi vahvistettua kontaktilla pysymistä. Lopuksi tehtiin muutama toisto keinua hyppyjen kanssa ja pari kertaa ilman hyppyjä. Meno ei ollut yhtä reipasta kuin keinuklinikalla (toivottavasti muuten keinuklinikan videosta saa jotain selvää, video oli paljon tummempi työkoneella katsottuna kuin omalla läppärillä), joten ei me vähään aikaan taideta nostaa keinua korkeammalle. Keinutreenit tosin kannattaisi varmaan tehdä treenien alkuun.

Harjasin Mikoa maanantaina, sillä nyt se saa tiputtaa turkkinsa kun ei ole näyttelyitä tiedossa :) Ja sitä karvaahan lähti. Miko oli tosi hieno poika ja seisoi harjaussession ajan nätisti paikallaan. Tosin kyllä se lopulta tympääntyi koko hommaan ja meni maahan makaamaan. Jatkoin harjausta hetken aikaa siitä huolimatta. Harjasin varmaan Mikoa yhtä paljon kuin olen sitä koko sen elämän aikana harjannut. Harjaaminen on siis aika harvinaista hommaa täällä. Onneksi karvaa jäi vielä Mikon päällekin :)

Viime perjantain epiksissä Mikon aikavirhe oli -33,03. Medimöllien voittajan aika oli 15 sadasosasekuntia nopeampi eli meidän sijoitus olisi ollut 2. ilman hyppyjen ohituksia. Tai ehkä jopa ensimmäinen, sillä menihän kaarroksiin vähän aikaa :) Hieno mies!

Tänään kävimme oman seuran talvikauden päätöskisoissa, jossa osallistuimme medimölleihin. Seuran kooikerit taisivat kaikki olla paikalla eli Mikon lisäksi Mizy, Remus ja Nero. Vaikka meillä oli kaksi kenttää käytössä, niin kaikki luokat meni eri aikaa. Möllit olivat viimeisenä. Markus tuli kentälle juuri kun olin tutustumassa rataan. Joko se oli huono juttu, että Markus tuli eri aikaan tai sitten se että Markus ylipäätään oli paikalla. Osallistuimme möllien lisäksi keppien ajanottoon ja molemmissa Miko lähti etsimään Markusta. Mölliradalla oli yksi kohta, jossa sai kovasti juosta ja tämän suoran jälkeen oli kolme hyppyä, joilla en oikein tiennyt mitä tehdä. Muutin suunnitelmia viime sekunneilla ja sehän ei tiedä hyvää. Alku meni hyvin, mutta olin jotenkin niin varautunut juoksusuoraan, etten varmistanut meneekö Miko sitä edeltävään putkeen. Juostessa sitten huomasin, ettei Miko olekaan mukana. Kannattaisi ehkä katsoa missä koira menee :) Miko ei ollut mennytkään putkeen vai lähti etsimään Markusta. En yrittänytkään saada Mikoa ensin putkeen, koska luulin, että se oli jo suoritettu. Puomia edeltävällä hypyllä tuli kielto, kun ohjauskuviot ei ollut selvillä. Loppu meni hyvin. En tiedä meidän aikaa, mutta putken ohittamisesta tuli HYL, joka on 10 virhepistettä ja kiellosta vitonen eli tuloksena ratavirheitä 15.

Möllien jälkeen halukkailta otettiin aika kepeillä niin, että ajanotto alkoi hypyltä ennen keppejä ja päättyi hypylle keppien jälkeen. Miko haisteli maata ennen meidän vuoroa. Poika lähti hyvin, mutta juuri ennen keppejä alkoi taas haistella. Kun sain Mikon kepeille, se kyllä pujotteli hyvin, mutta jätti viimeisen välin pujottelematta. Keppien jälkeen Miko lähti etsimään Markusta, joten meidän aika oli varmaan hitain :) Keppien jälkeen olisi ollut vielä putkirallattelua, mutta en uskonut Mikolla riittävän enää puhtia. Palkintojen jaon jälkeen teimme pari kertaa puomia sekä A:n alastuloa. Oli hienot 2on2off kontaktit, vaikka ei ollut kosketusalustaa eikä Miko kertaakaan lähtenyt pois omin luvin.

Perjantaina todennäköisesti epistelemme jälleen ja lauantaina on viehejuoksu. Ensi viikolla alkaa agility- ja tokotreenit, saatamme käydä epiksissä, vietämme synttäreitä x 2 ja käyn Helsinki KV:ssä kuvaamassa kooikereita. Kivaa kun keväällä ja kesällä koirariennot lisääntyvät :)

Keinuklinikka

Eilen illalla osallistuimme seuramme järjestämälle keinuklinikalle, jonka piti Helena Tiainen. Olimme Mikon kanssa viimeisessä ryhmässä, jonka piti olla klo 20.15-21.30. Tulimme hyvissä ajoin paikalle ja sain sitten kuulla, että oltiin aikataulusta puoli tuntia myöhässä. Myöhästymisen oli aiheuttanut se, ettei kentältä meinannut löytyä toimivaa keinua. Osa esteistä on ollut koko talven ulkona. Säädettävä keinu oli taipunut vähän kaarelle. Se on ehdottomasti paras keinu säätömahdollisuuden takia, joten toivottavasti sitä jatkossakin pystyy käyttämään. Käytimme treeneissä sekä säädettävää keinua että toista alumiinista keinua.

Oli hassu sattuma, että meidän ryhmässä oli sama kääpiösnautseri, johon Miko viikonlopun mätsärissä ihastui. Miko piti alkuun kovaa meteliä ollessaan kiinni aidassa, vaikka seisoin vieressä. Kun treenit alkoivat ja Miko joutui jäämään yksin, se oli ihan nätisti, vaikka välillä alkoi huutaa. Kai se luuli, että se on unohdettu sinne kauas kentän toiseen päähän. Parilla ryhmän koirista tehtiin keinun pamauttelua niin, että ensin koira läpsi tassulla hieman koholla olevaa keinua maahan ja kun se alkoi sujua, koira hyppäsi sivusta keinun alastulolle ja siten pamautti sen alas. Kouluttajamme ei ollut keinun laskemisen kannalla eikä hän suositellut keinun heiluttelua ylösalas, sillä silloin koira ei tee itse keinun laskemista.

Teimme Mikon kanssa pari kertaa keppejä ennen omaa vuoroa. Mikolla oli varmaan odottelun vuoksi normaalia enemmän virtaa, joka näkyi kepeillä virheinä (väärä aloitusväli, liian aikaisin lopettaminen). Hyvä puoli oli se, että Miko pujotteli hyvin reippaasti. Kentällä oli mielenkiintoisia hajuja, jotka välillä veivät Mikon huomion. Ensin näytimme miten meidän keinu sujuu. Miko oli hihnassa, kuten tavallisesti, mutta kukaan ei ollut laskemassa keinua. Ensimmäisellä keinu-käskyllä Miko juoksi suoraan hajujen luo... Kun päästiin keinulle, se meni kivasti. Itse asiassa niin hyvin, että pitäisin ensimmäisen keinun kaltaista suoritusta tavoitteena. Kouluttaja pyysi ottamaan hihnan pois, koska ei nähnyt mitään syytä sen käytölle. Otettiin uudestaan ja ihan odotetusti Miko alkoi hidastella. Siirryimme sitten säädettävälle keinulle, joka oli alhaalla. Matalalla keinulla Miko välillä hidasteli, mutta välillä suoritukset olivat oikein hyviä. Himmailuista huolimatta Miko meni innokkaasti keinulle ja välillä se meni sinne jopa ihan itsenäisesti. Keinun jälkeen oli putki, jota kouluttaja kehotti käyttämään palkkana, mutta ajattelin vinkupallon olevan parempi palkka. Ja kyllähän Miko tykkäsi kun pääsi rallattelemaan pallo suussa. Kouluttaja sanoi, että Miko selvästi rentoutuu kun se pääsee juoksemaan pallon kanssa. Matalan keinun jälkeen tehtiin kaksi toistoa normaalilla keinulla. Hitaastihan ne menivät, mutta ihan hyvin silti aikaisempana verrattuna. Toisella kerralla Miko hyppäsi jo keinun alussa pois, mutta onneksi se jäi ainoaksi kerraksi kun keinun suoritus jäi kesken.

Toinen kierros aloitettiin säädettävän keinun keskitasolla. Se oli myös vielä Mikolle vähän vaikea. Toiselle toistolle lisättiin hypyt sekä keinun eteen että loppuun, mutta se ei vähentänyt himmailua. Matalimmalla tasolla hypyt sen sijaan toivat kivasti lisävauhtia. Videon kuvaamisesta kiitos treenikavereille!
 

Kouluttaja sanoi lopuksi, että Miko oli kovin reipas. Olin tosi tyytyväinen Mikon vireeseen, sillä se oli innolla mukana, vaikka hajut välillä veivät mennessään. Pitäisi vaan muistaa kehua ja kannustaa enemmän. Saimme treeniohjeeksi tehdä keinua ensin matalalla, max 5 toistoa kerrallaan ja niin, että mukana on muita kivoja esteitä. Parin treenikerran jälkeen nostetaan keinu keskitasolle. Jos himmailu jatkuu, niin palataan matalaan keinuun. Kouluttajan mielestä keinu kannattaa ottaa mukaan ratatreeneihin jo tässä vaiheessa. Hän kehotti pitämään keinutreenit hauskoina ja monipuolisina. Hän itse tekee välillä matalaa keinua oman kolmosluokkalaisen kanssa vauhtitreeninä.

Jäimme vielä treenien jälkeen tekemään pari kertaa puomia. Ensin pistin kosketusalustan paikalleen ja koske-käskyllä muistuteltiin, mitä alustalla tehdään. Tämän jälkeen Miko lähti kävelemään puomia pitkin. Taisimme tehdä puomin kolme kertaa ja kaikki olivat ihan hyviä. Ei keinuharjoitukset tai pitkä tauko puomista näkyneet. Miko pysähtyi kontaktille kaksi ensimmäistä kertaa hyvin, mutta viimeisellä kerralla juoksi läpi. Palautin Mikon kontaktille ja tein nytkähdyksen kuin olisin ollut lähdössä liikkeelle. Se oli vielä liian iso häiriö, joten Miko tuli uudestaan luvatta pois. Uusi palautus kontaktille, pieni niiaus ja sitten vapautus. Voidaan siis mennä mölleihin agi-radalle. Vaikkakin kontaktitreeni on kesken... Kotiin lähdimme noin klo 22.30, joten hieman meni nukkumaan meno myöhäiseksi.

Lintujahdissa

Unohdin edellisestä kirjoituksesta, että mätsärissä sai myös kirjallisen arvion, joka Mikolla oli tällainen:

Koiran kunto (turkki, lihaskunto): erinomainen
Rakenne: hyvä
Liikkeet: erinomainen
Esiintyminen ja esittäminen: hyvä

Sunnuntaina oli tarkoituksena lähteä toiseen mätsäriin, jossa isoilla aikuisilla olisi ollut miestuomari. Aamulla heräsin sopivaan aikaan, mutta en sitten viitsinytkään lähteä, kun ensi viikonloppuna saa olla joka päivä jossain. Päivä oli ihanan aurinkoinen ja keväinen. Parvekkeella pärjäsi hyvin t-paidalla. Miko nautti auringossa makaamisesta ja minä lakritsijäätelöstä.

Illalla menimme hyppytekniikkatreeneihin, jotka olivatkin tällä erää viimeiset ATD:n hallissa. Talvikausi päättyikin eilen eikä vasta tällä viikolla. Tehtiin ensin perussarjaa putken kera. Mikolla taisi mennä kaikki toistot oikein hienosti. Putki ennen perussarjaa toi kivasti vauhtia ja vauhdin kasvaessa Mikon tekniikka oli parempi. Ennen perussarjaa oli kaksi ponnaria rytmittämässä, mutta Miko taisi toiseen vähän kompuroida, joten toinen ponnari poistettiin. Toisena harjoituksena oli jotain uutta meille. En nyt muista etäisyyksiä, mutta hyppyjä oli kolme ja niiden välissä ponnarit. Välit olivat pidemmät kuin perussarjassa ja välimatka kasvoi loppua kohden. Tätäkin tehtiin putken kautta ja hyvin meni.

Aikaa jäi sen verran, että teimme vielä kontakteja A:lla. Miko tuli ensimmäiset kerrat A:sta läpi. Se kyllä koski kosketusalustaan, mutta takajalat tulivat myös maahan. Vähän tuntui olevan hakusessa mitä kontaktilla oikein pitäisi tehdä. Kerran Miko meni makaamaan kosketusalustan päälle… Alkukangertelun jälkeen alkoi toimia ja palkaksi lensi vinkupallo. Vähän pelkäsin, että seuraavalla kerralla Miko tulee läpi pallon lentämisen toivossa, mutta hyvin se pysähtyi. Tarkoituksena on alkaa käyttämään myös etupalkkaa, josta oli Oreniuksen luennolla puhetta, mutta alkuun tehdään vain kosketusalustalla, jotta saadaan ensin varmuutta pysähdykseen. Kevään ja kesän aikana on tarkoitus käydä paljon epiksissä, vaikka se ei oikein käy yhteen meidän kontaktitreenien kanssa. Harmittavasti vain harvoin mölliradat on hyppäreitä. Kisatilanteessa Miko tulee ihan varmasti kontakteista läpi. Pitäisi vähän harjoitella puomia, kun ollaan sitä tehty viimeksi varmaan vuosi sitten ja ekat epikset olisi jo perjantaina… Missä ja milloin hyppytekniikkatreenit jatkuvat ei ole vielä tiedossa. Voipi olla ettemme varaa sitä varten erillistä vuoroa, kun kesällä on niin paljon muutakin menoa.

Paluumatkalla kokeiltiin paikalla makuuta pää maassa ensimmäistä kertaa ulkona, sillä Malminkartanon sirkuskenttä oli kokonaan sula. Skeittipaikalla oli skeittaajia, joten menimme kentän toiseen päähän häiriön minimoimiseksi. Alkuun Miko ei meinannut pistää päätä maahan asti, vaikka pään laskikin alas. Tehtiin muutamia kertoja ja palkkasin heti kun pää meni maahan. Tästä on hyvä jatkaa harjoituksia ulkona. Viime viikolla kotitreeneissä tehtiin pisin paikalla makuu tähän mennessä eli 1 min.

Olin varautunut juoksulenkkarein, joten hölkkäsimme paluumatkalla ja jaksoin taas edelliskertaa pidemmälle. On tosin aina vähän pettymys katsoa RunKeeperistä matkan pituus, kun se on lyhyempi kuin miltä tuntui. Matkat on vielä sen verran lyhyitä, etten viitsi julkisesti pituutta kertoa :) Reppu pysyi hyvin paikallaan, kun pistin vyötäröhihnan kiinni, mutta toki se vähän ikävästi lämmitti selkää. Miko tuli taas tosi kivasti mukana, joten kyllä tästä jotain voi vielä tulla!

Matkan varrella on tämän alueen isoin koirapuisto, jonne Miko haikaili. Menimme sitten siellä käymään, kun kello oli niin paljon, että muita tuskin olisi tulossa. Hetken Miko haisteli innoissaan, kunnes se näki lintuja. Sitten se oli menoa. Miko lähti juoksemaan linnun perässä aidanviertä enkä ole varmaan koskaan nähnyt pojan menevän niin kovaa. Jos se vetää samaa vauhtia vieheen perään, niin voitto tulee kotiin ;) Miko juoksi puiston toiseen päähän, joka on aika kaukana. Välillä näkyi vähän Mikon valkoista häntää, mutta muuten pystyin vain arvailemaan missä se on ja mitä se tekee. Vähän yritin Mikoa huudella, mutta tuskin ääneni edes kuului niin kauas. Linnut juoksuttivat Mikoa ympäri koirapuistoa. Välillä Miko pysähtyi katselemaan ympärilleen ja silloin yritin sitä huudella, mutta lintujen perään se aina lähti. Kerran huutelin Mikoa, joka katseli minuun päin, mutta kun mitään ei tapahtunut niin lähdin juoksemaan. Miko tuli kovaa vauhtia perään, mutta juoksi ohi… Lopulta kävelin Mikon luo ja pistin sen kiinni. Koirapuistossa oli paikoin hyvin märkää, joten jaloista, vatsasta ja takapuolesta märkä ja roskainen Miko pääsi kotona suihkuun. Jos olen joskus miettinyt Mikon päästämistä irti jossain syrjäisemmässä paikassa, niin luovun niistä ajatuksista. Jos Miko lähtee lintujen perään, niin se voi joutua kadoksiin ja pahimmassa tapauksessa jäädä auton alle. Kun pojalla menee metsästysvietti päälle, niin se ei todellakaan ajattele missä minä olen eikä varmasti kuule mitään mitä sille huutaa. Vaikka Miko on nykyään paljon paremmin kuulolla, niin koirapuistot saa edelleen olla paikka irti pitämiselle. Metsässä on käytössä liina tai flexi. Kotimatkan lopussa Miko pääsi puun rungolle tasapainoilemaan. Täytyykin tehdä iltalenkit tähän suuntaan ja hyödyntää tasapainoilumahdollisuus kunnes nokkoset valloittaa rungon ympäristön.

Toivottavasti kaunis aurinkoinen sää jatkuu tämän ja ensi viikon. Viikonloppuna käymme Hyvinkäällä ja Lahdessa näyttelyissä ja kahden viikon päästä on viehejuoksu. On kiva mennä näyttelyyn kun ei tarvitse miettiä keitä siellä ja onko mitään mahdollisuuksia saada sertiä, kunhan vaan käydään kehässä pyörähtämässä.

Hölkällä

Viime päivinä ei kai ole tapahtunut mitään kummempaa. Sunnuntaina oli tarkoitus mennä mätsäriin, mutta en sitten jaksanutkaan herätä aikaisin. Illalla oli talvikauden kolmanneksi viimeiset hyppytekniikkatreenit ja tehtiin pingistä sekä korkeuden arviointia. Pingis oli taas vauhdikasta ja taas Miko Saaran luota tullessa kiersi ponnarin. Mietin, että se olisi johtunut siitä, ettei Miko osaa kunnolla hakea oikeaa ponnistuspaikkaa ja se mieluummin kiertää ponnarin kuin astuu sen päälle. Mutta sitten taas Saaran luo mennessä tätä ongelmaa ei ollut ja ponnari oli esteen molemmin puolin. Ei ymmärrä. Jossain vaiheessa tänä vuonna pitäisi taas päästä Ullan treeniin, hän varmasti tietäisi mistä tuo johtuu/mitä sille pitäisi tehdä. Korkeuden arvioinnissa taidettiin aloittaa 40 cm korkeudesta, josta nostettiin 5 cm kerrallaan 55 cm:iin. 55 cm:n korkeudessa Saara sanoi Mikon vetäneen takajalat alleen. Veikkasin, että se johtui hypyn korkeudesta, mutta en tiedä. Koirahan voi vetää takajalat alleen hypätessä, jos sillä on jumeja, mutta siitä tuskin on kyse kun ei sitä muilla korkeuksilla tapahtunut. Maksien matalin korkeus ei tunnu olevan liian korkea, sillä Miko hyppäsi riman yli ilman vauhtia kun se palasi sarjan alkuun. Mutta sitten toisella toistolla 55 cm:n rimalla Miko kiersi hypyn, hmm...

Lopuksi teimme kontaktitreeniä puomin alastulolla, joka oli minipöydällä. Miko pysähtyi kontaktille hyvin, vaikka jatkoin juoksemista. Ensimmäisellä kierroksella palkkasin vain nameilla kun lelu jäi reppuun. Välillä Huugo treenasi ja sitten jatkoimme kontaktitreeniä ja vaikeutin sitä pistämällä hypyn kontaktin jälkeen. Ensin tehtiin vaan kontaktia ja sitten otin hypyn mukaan. Sen jälkeen Miko juoksi iloisesti läpi kontaktin. Pysäytyksen sain onnistumaan vasta kun pistin pallon piiloon ja tehtiin hitaalla vauhdilla. Muutaman onnistuneen kontaktin jälkeen otettiin vielä hyppy mukaan. Jospa siis tehtäisiin ensin pysähtymisestä ja vapautuskäskystä varmoja ja sitten vasta lisättäisiin haastetta toisilla esteillä.

Tänään kävin ostamassa uudet juoksulenkkarit 6-7 vuotta palvelleiden Naikkien tilalle. Eipä ne kyllä ahkerassa juoksukäytössä ole ollut, mutta viime vuosina hoitaneet agilitykenkien virkaa. Merkki vaihtui Nikesta Asics'iin ja onpahan paljon paremman tuntuiset kengät. Uudet on selkeästi kevyemmät kuin vanhat ja istuvat jalkaan paaaaaljon paremmin. Kyllä näillä nyt kelpaa juoksennella. Heti piti päästä kokeilemaan, vaikka reidet vielä huutaa hoosiannaa viikonlopun treenien jälkeen. Olen siis (vihdoin, ainakin hetkellisesti) innostunut kunnon kohottamisesta ja tuli jumpattua viikonloppuna. Ja kun tekee lihastreeniä kerran puolessa vuodessa, niin kyllähän se sitten tuntuu. Haluan olla paremmassa kunnossa agilitya varten ja ikääkin alkaa olla jo sen verran, että pakko liikkua tai kiloja kertyy. Olen siis ihan rapakunnossa. Lähdettiin Mikon kanssa iltalenkille koleaan, sateiseen säähän. Juoksu alkoi, kun päästiin Pirkkolan hiekkateille. Aluksi en nähnyt Mikoa ollenkaan kun se tuli jossain perässä. Välillä se innostui sen verran, että tuli sivulle tai eteen. Alamäissä mentiin vähän kovempaa ja ylämäet Miko osittain laukkasi. Vähän kovempaan mentiin sitten kun Miko kuuli sen jonkun linnun ääniä, jotka pistää sen pään sekaisin. Hyvä ettei metsään menty... Valitsin vähän huonon reitin, kun hiekkatietä oli aika vähän. Jäi siis melko vähään meidän juoksut, mutta ihan ok näin alkuun.

Tänään myös vähän doboiltiin. Tehtiin asennonvaihtoja sekä yritin saada Mikon pyörimään ympäri pallon päällä. Toinen puoli oli helpompi, mutta en nyt muista kumpi.

Vähän agilitya, vähän mejää

Keskiviikkona meidän piti mennä heti aamusta treenaamaan agilitya. Lähtö vähän venyi ja kentällä olimme vasta klo 12. Jo lähtiessä tiesin, että aurinko paistaa liian lämpimästi, mutta en halunnut seuraavaksikin aamuksi pistää herätystä. Aluksi tehtiin valssiharjoitus kuudella hyppyesteellä. Ensimmäinen toisto meni ihan hyvin, toinen vähän huonommin kun sekoilin valsseissa ja Mikoa alkoi kiinnostaa hajut maassa. Tämän enempää ei tehty, koska Miko hyytyy niin helposti lämpimässä (eikä ollut edes hellettä).

Kilpajuoksu viimeiselle esteelle

Kontaktiharjoituksia voi onneksi tehdä lämpimälläkin ilmalla hyvin tuloksin. Harjoittelimme sekä A:n että puomin kontakteja. Kosketusalusta on hyvin Mikolla hallussa. Puomilla vaaraa kontaktin läpi juoksemisesta ei ole, mutta jyrkällä A:lla se on mahdollista. Toistaiseksi harjoituksissa olen pysähtynyt kontaktin päähän, pitäisi alkaa myös juosta edelle, sivulle jne. Harjoittelimme myös keinua niin, että Markus piti toista päätä ylhäällä ja alkoi sitä sitten vähän laskea ylös ja alas. Keinu laskettiin medipöydän päälle. Keinutus jännittää Mikoa eikä sille vieläkään meinaa namit maistua kun keinutus alkaa. Täytyy muistaa jokaisissa omatoimitreeneissä tehdä parit keinuherjoitukset, jotta se joskus alkaa edistyä.

Lopuksi harjoittelimme keppejä kahdeksalla kepillä. Ilman verkkoja tuntuu menevän paljon kivemmin, vaikkakin Miko saattaa välillä oikaista. Miko aloittaa kepit aika hitaasti, mutta loppua kohden alkaa tulla kunnon pujottelua.

Miko jossain keppien välissä :D

Ennen lähtöä leikittiin vielä pallolla. Miko tuntuu juoksevan paljon innokkaammin pallon perässä kun paikalla ei ole muita. Muiden läsnä ollessa Miko on pari ensimmäistä heittoa suht innoissaan pallosta, mutta sen jälkeen juoksee vain katsomaan maahan pudonnutta palloa tuomatta sitä takaisin.

Tälle viikolle oli suunnitelmissa tehdä yksi lyhyempi jälki viikolla ja yksi vähän pidempi lauantaina. Edellisen kirjoituksen mukaan tiistaina piti käydä tekemässä jälki, sitten keskiviikkona, sitten torstaina, sitten perjantaina... Jälki jäi tekemättä kun aika on mennyt mm. leipoessa, leffassa käydessä (2 leffaa käytiin katsomassa) ja pelatessa. Erityisesti tunnit on kulunut Wiin parissa kun pitkästä aikaa tuli innostuttua pelaamisesta... Mut hei, vedettiin parissa päivässä Wiin Super Mario läpi :D Luulin jo, ettei tänään lauantainakaan pääse jäljen tekoon kun aamupäivällä aurinko paistoi niin lämpimästi, mutta onneksi päivällä viileni ja alkoi sataa. Lähdin mukavassa sateessa jäljen tekoon. Noin 100m suora jälki sai muhia nelisen tuntia, sillä toistaiseksi teen Mikolle lyhyitä ja tuoreita jälkiä (yksi vinkki miten motivaatiota jäljelle voi saada kasvatettua). Miko meni hyvin innokkaasti haistelemaan alkumakausta, mutta lähti siitä hieman eri suuntaan kuin mihin jälki meni. En ollut varma oliko Miko oikeiden hajujen perässä, joten kutsuin sen takaisin haistelemaan makausta. Sitten Miko lähti oikeaan suuntaan. Miko jäljesti jäljen päällä (mutta kiersi pari puuta eri puolelta) mukavaa vauhtia ja pysähtyi kaadolle (jossa ei ollut mitään) haistelemaan. Miko jäljesti niin hienosti ja olin tosi tyytyväinen, mutta palkaksi Miko sai vaan kehuja ja taputuksia. Cesar-purkki oli pudonnut taskusta, joten se siitä superpalkasta kaadolla, höh. Housuissa oli niin pienet taskut, että purkki jäi pilkottamaan. Jossain vaiheessa jäljestystä kuului tömähdys, jolloin Miko pysähtyi ja katsoi minua. Silloin siis Cesar putosi taskusta, mutta huomasin sen vasta vähän myöhemmin. Ihan kauhea harmistus! Miko on usein poikennut jäljeltä minne lie tarkistuksille ja nyt kun Miko meni nätisti suoraan koko jäljen, niin palkkaa ei tule. Koska halusin antaa Mikolle palkan, vaikkakin myöhässä, niin lähdimme takaisin etsimään purkkia. Näin ei sitten saa koskaan tehdä jäljellä!!! Eli paluujäljelle ei saa lähteä koiran kanssa, sillä kokeessa siitä tulee hukka. En tosin tiedä kuinka pitkän matkaa paluujälkeä saa mennä ennen kuin hukka tuomitaan. Minä siis lähdin Mikon kanssa jälkeä takaisin päin (Miko ei onneksi enää siinä vaiheessa jäljestänyt), mutta purkkia ei löytynyt. Menimme jäljen vielä kerran alusta loppuun (Miko taas muiden hajujen perässä, ei se samaa jälkeä kahdesti mene), mutta ei löytynyt Cesaria. Jäljellä oli pariin otteeseen aika runsasta aluskasvillisuutta, joiden sekaan purkki varmaan katosi. Viikon päästä olisi mejäkoe, mutta ei me olla menossa. Kai.

Kontaktitreenit

Sunnuntai-iltana hieroin ja venyttelin Mikon jalkoja. Takajaloissa ei tuntunut mitään kipeää kohtaa, mutta vasenta etureittä ei pystynyt kovin paljon venyttämään. Samoin sisäreiden venytys ei onnistunut kun Miko ei antanut nostaa koipea. Oikealla puolella ei ollut mitään ongelmaa. Miko kyllä nostaa merkkaillessa myös vasenta koipea. Voisi siis olla aika viedä Miko ihan ammattilaiselle hierottavaksi. Pitää sellainen etsiä pääkaupunkiseudulta. Fyssarille voisi kesän jälkeen varailla aikaa. Peitsaamisen lisäksi toinen syy, jonka takia Mikoa fyssarilla haluan käyttää, on se, ettei se nykyään juurikaan istu normaalisti. Miko istuu lonkallaan tai pyllyllään eikä jalkojen päällä. Paitsi silloin kun käsken sen istumaan. Tässä yksi esimerkki:

Pahoittelen hieman törkeää kuvaa...

Tänään kävimme Kivikossa puolen tunnin kontaktitehotreenissä. Yhdessä puolituntisessa oli kaksi koirakkoa ja meidän kanssa oli Elisa ja Remus. Miko oli odotellessa tosi kiinnostunut Remuksesta, mutta ei onneksi ollut treenien aikana menossa Remuksen luo, vaikka koko ajan molemmat olivatkin vapaina. Teimme harjoituksia vuorotellen, joten siksi koiria ei pistetty hihnaan odottelemaan. Aloitimme puomista ja ensin näytimme miten sen sujuu. Miko jo heti ensimmäisellä kerralla koski hienosti alustaa, joten oppi alkaa mennä perille. Kouluttajamme otti molemmilta nameja ja toimi koirien palkkaajana. Mikolla alkoi mukavasti vauhti lisääntyä parin ensimmäisen toiston jälkeen. Harjoittelimme myös niin, että ohjaaja jatkaa matkaa, lähtee sivulle tai jää jälkeen. Miko ei jäänyt kontaktille kun itse painelin edellä, mutta sivulle meneminen ei haitannut. Jos jäin jälkeen, alkoi Miko hidastella, mutta koske-käskyn jälkeen jatkoi matkaa ja koski alustaan. Toistojen lisääntyessä alkoi vauhti taas hiipua ja ennen A:lle menoa kouluttaja kyseli miten Miko kestää toistoja. Vähän huonosti, vastasin.

A:lla taas ensin näytettiin miten se menee ja Miko oli taas oikein hyvä. A:lla tehtiin myös niin, että ohjaaja lähtee vähän sivuun tai jää jälkeen. Sivulle meneminen ei taaskaan haitannut, mutta kun jäin jälkeen Mikokin pysähtyi. Yksi syy siihen oli varmasti se, että pysähdyin aika yhtäkkiä. Kerran Miko jäi oman pysähdyksen jälkeen ylös istumaan, mutta jatkoi alas käskyn jälkeen. Montaa toistoa A:lla ei otettu kun Mikolle alkoi jo riittää.

Kentän aidan toisella puolella oli Elisan isä pikku-Neron kanssa ja sehän Mikoa kiinnosti. Mikoa sai useamman kerran kutsua ennen kuin se edes käänsi päätään pois pennusta. Miko ei tainnut muistaa, että näki Neron viikko sitten eikä pitänyt sitä kiinnostavana... Vuoron loputtua kävin vähän silittelemässä Neroa kun se oli sylissä ja voi miten ihana se olikaan! Nero tervehti niin innoissaan, ettei sylissä meinannut pysyä ja se tahtoi pusutella. Tosi suloinen.

Tärkein asia, joka treeneissä nousi esille, oli vapautuskäsky. Vapauttelen Mikoa eri käskyillä ja välillä Miko lähtee kontaktilta ilman lupaa.

Kontaktiharjoittelua sunnuntailta: Miko ja sen huima vauhti :)
Tämä kuva siksi, että siinä näkyy tuo kontaktiviritelmä. Kyllä
Miko ihan ravasikin :)