Vuosi 2014

Niin on taas yksi vuosi tullut päätökseen. Koiraharrastusten osalta vuoteen on mahtunut sekä iloa että "surua". Itselle vuosi on ollut töiden ja opiskeluiden osalta melko raskas eikä siksi ihan kauheasti ole ollut intoa treenaamiseen. Sen lisäksi, että vuosi sitten työkuormani nousi melko reippaasti, meillä oli töissä yt:t loppuvuodesta. Ei ollut kovin mukava miettiä onko kohta enää töitä tai kuulla huhuja siitä, ketkä joutuvat lähtemään tai se, että yhtäkkiä joku, jota näki aikaisemmin töissä päivittäin, vain katoaa työpaikalta. Onneksi työt jatkuvat.

Vuodenvaihde vietetään meillä jälleen kotona. Heti joulun jälkeen alkoi satunnainen rakettien ampuminen, mutta onneksi sillä ei ole ollut vaikutusta meidän lenkkeilyyn. Joihinkin kovempiin pamauksiin Miko on reagoinut nostamalla hetkeksi pään ylös, mutta nopeasti se on taas uppoutunut hajujen maailmaan. Kovimmat pamaukset tulivat eilen päivälenkillä. Ensimmäistä säikähdin itsekin, kun ääni oli niin kova ja kaikui talojen välissä. Nopeasti kuitenkin kokosin itseni ja sanoin Mikolle "mennään" ja niin lenkki jatkui normaalisti. Lenkin loppuvaiheessa pari paukkua sai hetkeksi Mikon hännän laskeutumaan selkälinjan alapuolelle, mutta ei kuitenkaan ihan alas, ja haistelun loppumaan. Hetken päästä häntä kuitenkin nousi normaaliin korkeuteen ja pää painui maahan. Olin niin iloinen, ettei Miko reagoinut sen kummemmin pamauksiin. Aikaisemmin isommat pamaukset ovat saaneet Mikon kääntymään takaisin kotiin. Tänään kävimme aamulla pidemmän lenkin, joten voimme viiden aikaan ja joskus puoli kahden maissa yöllä käydä lyhyemmät lenkit.

Ja sitten vielä perinteinen tavoitekatsaus. Tavoitteet kokonaisuudessaan löytyvät täältä, mutta tässä lyhyesti.

Agility
Tavoitteena oli aloittaa kisaaminen. Tuloksilla ei niin väliä, kunhan meillä on kivaa.
Tavoite saavutettiin eli meidän ensimmäinen startti ykkösissä oli 4.6.2014 Purinalla. Mikolla ainakin oli kivaa ja hyllytimme aika monessa kohtaa :) Meidän toinen startti oli 9.6.2014 myöskin Purinalla ja hyppyradalla. Tällä kertaa meno ei ollut yhtä hyvää, mutta teimme silti ratavirheettömän suorituksen 7,74 s yliajalla... Yliaika ei johtunut Mikon hitaudesta vaan jonkun etsimisestä radanreunalta. Jatkoimme kisaamista elokuussa kolmen startin verran, joissa kaksi oli agilityratoja. Ensimmäinen kolmesta startissa oli meidän oman seuran kisoissa ja meillä oli kaikkea muuta kuin kivaa. Kaksi seuraavaa starttia olivat Nummelassa, joista ensimmäisessä Mikolla oli alkuun kivaa, mutta lentokeinun jälkeen ei enää ollut. Sen verran huono fiilis jäi, että saa nähdä miten meidän agilityn käy. Kisojen saldona HYL, 7.74, HYL, HYL, HYL.

Toko
Tavoitteena oli osallistua pariin möllitokokokeeseen ja mahdollisesti viralliseen kokeeseen sekä saada varmuutta paikalla makaamiseen, luoksepäästävyyteen ja seuraamiseen.
Tavoitteet täyttyivät osittain. Osallistuimme kahteen möllitokokeeseen, joissa molemmissa oli sekä erittäin hyvin menneitä liikkeitä että niitä vähemmän hyviä. Viralliseen kokeeseen ilmoittautuminen oli lähellä. Liikkeissä varmuutta vielä tarvitsee, vaikka erityisesti paikalla makaamisessa on ollut erittäin onnistuneita treenejä.

Rally-toko
Tavoitteena oli käydä ainakin kerran möllikokeessa ja saada virallisesta kokeesta hyväksytty tulos.
Tavoitteet saavutettu. Osallistuimme kolmeen möllikokeeseen, joista yhdestä tuli 99 p. ja voitto! Ilmoitin Mikon myös kolmeen viralliseen kokeeseen, joista ensimmäinen piti peruuttaa Mikon loukattua jalkansa, toisessa meidät suljettiin kokeesta ja kolmannessa pääsimme vihdoin radalla asti ja teimme hienon 91 pisteen arvoisen suorituksen.

Mejä
Tavoitteena oli lisätä Mikon jäljestysmotivaatiota ja jälkiuskollisuutta.
Tavoite ei täyttynyt, sillä emme tehneet yhtään ainoata kertaa mejää tänä vuonna. Ei ollut tarkoituksellista.

Näyttelyt
Tavoitteena oli osallistua muutamaan näyttelyyn ja saada niistä EH tai ERI.
Tavoite saavutettiin. Ilmoitin Mikon vuoden aikana kolmeen näyttelyyn, joista tuloksena toukokuun Helsinki KV:stä ERI ja vara-cacib ja kesäkuun spanielierkkarista EH. Kolmas näyttelyreissu peruuntui Mikon tassuvaivojen vuoksi.

Muina tavoitteina oli osallistua dobon jatkokurssille, nostaa meidän molempien kuntoa ja saada ohitukset kuntoon. Joop... ehkä nuo on meidän tavoitteet myös ensi vuonna :p

Tähän vuoteen mahtui aika vähän blogikirjoituksia, tämä on vuoden 66. kirjoitus ja vuonna 2013 kirjoittelin 114 postauksen verran. Melkein puolet vähemmän. Kauhean aktiivinen vuosi ei ollut, mutta kivoja asioita kuitenkin tapahtui ja saimme kivoja tuloksiakin. Esimerkiksi mätsäreissä kävimme kaksi kertaa ja sijoituimme kaksi kertaa! Huhtikuussa tulos oli SIN2 ja toukokuussa PUN3. Toukokuussa Miko pääsi myös juoksemaan vieheen perään ja meillä oli kivat treenit pieneksi kutistuneen porukan kanssa. Kesäkuussa osallistuimme RotuRaceen ja joukkueemme sijoitus oli hienosti 5. ja jäimme 3. tulleesta joukkueesta vain 0,02 s päähän! Heinäkuussa Agirotu oli kuun päätapahtuma ja mukavaa meillä olikin, vaikka tuloksilla ei juhlittu. Vuoden jälkimmäinen puolikas oli treenien suhteen melko hiljainen.

Tapahtui joulukuussa

Ei ole blogi päivittinyt juurikaan joulukuun aikana... Enimmäkseen kiirettä aiheuttivat viimeisten kurssien tehtävät, varsinkin yhden tilintarkastustehtävän vaatiman ajan aliarvioin oikein kunnolla. Sen parissa meni ilta jos toinenkin enkä saanut sitä edes määräpäivään mennessä valmiiksi. Mutta nyt olen palauttanut kaikki tehtävät, mitä viimeisiin kursseihin kuului. Tammikuussa ei siis tarvitse istua enää yhtään iltaa koulussa :) No, ehkä pari iltaa menee opinnäytetyöryhmän tapaamisessa, mutta kursseja ei enää ole. Vain opinnäytetyö ja raportti, jolla kuittaan työharjoittelun. Kylläpäs tuntuu hyvältä, että loppu häämöttää! Koneen äärellä ei ole kauheasti tehnyt mieli istua sen jälkeen kun loma alkoi.

Joulukuuhun ei sisältynyt ollenkaan treenejä Mikon jumien aiheuttaman treenikiellon vuoksi. Mietin kyllä, että kai rally-tokoa voisi tehdä, mutta parempi kuitenkin vaan pysyä poissa treeneistä kunnes toisin sanotaan. Tähän syksyyn meille mahtui vain hurjat kaksi treenikertaa rally-tokoa. Onneksi omatoimiryhmä ei maksa kovin paljoa...

6. - 7.12.2014 oli Messariviikonloppu. Olin taas paikalla kuvaamassa kooikereita ja Miko sai jäädä kotiin. Olin varautunut ostoslistalla, sillä kaikenlaisia tarpeita oli ilmaantunut. Miko sai mm. ruokaa, Dentastixejä, Nutrolin-öljyä, herkkuja jumppaamista varten, hihnan rally-tokoon / tokoon sekä Back on Track verkkoloimen. BoTin hankin Mikon lihaskireyksien vuoksi. Joskus joku fyssari on puhunut BoTista ja ollut sitä mieltä, ettei siitä ole hyötyä, joten en ole nähnyt sitä tarpeellisena. Mikon jumien vuoksi päätin kuitenkin kokeilla, sillä Mikon fyssari sanoi, että lämpö olisi hyväksi lihaksille. BoT oli ehkä hieman iso Mikolle, joten kävin vielä sunnuntaina keskustelemassa siitä. Myyjät olivat erittäin asiantuntevia ja olin erityisesti ilahtunut siitä, että rotu oli myös tuttu. Näytin sunnuntaina yhdelle myyjälle kuvia Mikosta loimi päällä. Hän oli sitä mieltä, että koko 52 on parempi kuin edellinen koko, koska kooikerurokset on usein melko leveitä edestä. Olenkin joutunut löysäilemään loimea edestä, kun se tuntuu vähän tiukalta. Miko ei edes ole kovin leveä edestä. Viikonlopun aikana oli tarkoitus käydä kuuntelemassa paria luentoa, erityisesti Tommy Wirénin luento hienosti hihnassa kulkemisesta kiinnosti. Aikataulullisesti luento olisi molempina päivinä sopinut, mutta en kumpanakaan päivänä jaksanut mennä sitä kuuntelemaan. Se harmitti kovasti jälkeenpäin, varsinkin nyt kun Miko on koko joulukuun ollut tyttöjen perään ja se aiheuttaa välillä ikävää hihnakäytöstä (vetämistä, syöksyilyä sinne tänne). Flunssa oli iskenyt ja ainakin tuntui siltä, että olin viikonlopun kuumeessa. Siksi kotiinlähtö silloin vaikutti paremmalta idealta kuin luento. Kuvia lauantain Helsinki Winneristä löytyy täältä ja sunnuntain Voittajasta täältä.

Perjantaina 19.12. kävin iltapäivällä hakemassa Mikon töihin. Halusin ennen lomalle jäämistä saada joitain töitä tehtyä, sillä heti tammikuun alusta riittää taas kiireitä. Markus lähti aikaisin sählypeliin, joten lenkitysapua ei ollut saatavilla. Neljän aikaan, kun saavuimme työpaikalleni, oli lähes kaikki jo lähtenyt, joten saimme olla Mikon kanssa keskenämme. Pidin huoneeni oven raolla, jotta Miko pysyisi huoneessa, vaikka alue, jossa työhuoneeni sijaitsee ei ole kovin iso. Yksi työkaveri tuli käymään opintotoimistossa ja hänelle Miko kovasti haukkui, vaikka menikin heti tekemään tuttavuutta ja antoi rapsutella. Vaikka tulija oli todettu vaarattomaksi, niin Mikon piti silti jonkin aikaa jatkaa haukkumista. Juuri sillä hetkellä vartija oli kävelemässä ohi. Itse en häntä nähnyt, kun en ollut lasiseinien kohdalla, mutta työkaverini viittoi vartijalle, että kaikki on ok :) Miko oli melko levoton koko sen 4,5 tuntia, jotka työpaikalla vietimme, mutta loppua kohden se alkoi levätä enemmän. Tosin levoton se on ollut myös kotona tyttöjen takia, kun pihalle pitäisi koko ajan päästä. Lähdimme kotiin vasta klo 20 jälkeen.

Kylläpäs olikin ihanaa, kun ennen joulua alkoi sataa lunta ja tuli pakkasta. Nautin näistä keleistä ihan kunnolla ja Miko tykkää myös. Ihanaa kun on valoisaa eikä tarvitse joka lenkin jälkeen viedä Mikoa suihkuun. Motivaatio lenkkeilyynkin on kasvanut ja lenkit siksi pidentynyt. Toivottavasti nyt talvi kestäisi helmikuun loppuun asti. Maaliskuussa voi sitten alkaa jo kevät tulla :)

Jouluaaton vietimme äidin ja Mikan luona Vantaalla. Meitä oli vain neljä plus Miko (illalla myös äidin anoppi liittyi seuraan), joten aatto oli melko rauhallinen. Miko viihtyi tapansa mukaan keittiössä, mutta jossain vaiheessa se aloitti äidin ahdistelemisen ja sitten myös Mikan. Miko siis yritti astua heidän jalkaa... Miko ei malttanut levätä ollenkaan ja se seurasi äitiä kuin hai laivaa. Miko kyllä lopetti astumisaikeensa kun sitä kielsi, mutta silti se vaan yritti ja yritti. Kyllä Mikolle sitten kotimatkalla ja kotona maistuikin uni. Kuusen alla olleet lahjat kiinnosti Mikoa kovasti ja se oli hyvin iloinen, kun pääsi avaamaan lahjojaan, joista tuli kivoja leluja. Jossain vaiheessa iltaa kaikki neljä ihmistä leikki Mikon kanssa heittelemällä palloa :)

Joulupäivänä menimme myös äidille ja Mikalle, mutta porukkaa oli sitten vähän enemmän, muistaakseni 15. Veljen poika Niklas on nyt vuoden ikäinen ja ajattelin, että parempi pitää Miko Niklaksesta erossa, sillä pieni lapsi voi napata ikävästi turkista tai korvasta tms. enkä tiedä miten Miko siihen reagoi. Syytä huoleen ei ollut. Miko oli heti kiinnostunut Niklaksesta (ei tosin mukavissa merkeissä) ja oli koko ajan nuolemassa tai yrittämässä nuolla Niklaksen korvia. Yritti Miko ottaa sitä syleilyynsäkin... Niklas tykkäsi erityisesti Mikon tassuista, joita se yritti ottaa kiinni ja Mikon naama oli myös kiinnostava. Olen tosi tyytyväinen, ettei Miko ollut moksiskaan, vaikka Niklas kopeloi sen naamaa ja välillä vähän läiski kädellään. Olen myös tosi iloinen siitä, että vaikka paikalla oli ihmisiä, joita Miko harvemmin näkee ja yksi uusikin mies, niin Miko haukahti vain pari kertaa ja oli sen jälkeen kaikkien kanssa kaveria. Se välillä meni jonkun viereen rapsutuksia kerjäämään. Vaikka osin sain olla hyvin tyytyväinen Mikon käytökseen, niin ei vierailusta kovin hyvä mieli jäänyt. Myöskään joulupäivänä Miko ei malttanut levätä vaan se oli koko ajan jonkun kimpussa. Joko se yritti kosiskella Niklasta tai sitten oli jonkun muun jalassa kiinni. Siskon pojat Miko jätti rauhaan. Mikoa joutui olla kieltämässä ihan koko ajan. Ja silti se vaan jaksoi ja jaksoi yrittää astumista. Normaalisti Miko ei ole tuollainen. Tällaisina aikoina, kun ulkona on paljon ihania tyttöjen hajuja, Mikon tekee mieli astua meidän sohvatyynyjä. Pari kertaa kun sitä kieltää, niin se lakkaa yrittämästä. Välillä minä tai Markus otimme Mikon sohvalle viereen emmekä päästänyt sitä hetkeen mihinkään. Ruokailun ajan syötin Mikolle jotain pientä vähän väliä, jotta se pysyisi meidän vieressä eikä menisi pöydän alle jalkoihin tarttumaan. Mikoa selkeästi välillä ahdisti kaikki se kieltäminen, mutta tuntui, ettei poika vaan voinut itselleen mitään. Jäi sellainen fiilis, että onko tuon pojan kiusaamista, että se saa pitää pallinsa. Tapaninpäivänä kävimme isän ja Päivin luona, mutta jätin silloin Mikon kotiin.

Jatkan vielä lomailua viikon ajan. Vielä en ole päässyt opinnäytetyötä tekemään, kun siivoamista riittää ja tv:n ääressäkin on ollut kiva viettää päiviä. Ensi viikolla pitää ryhdistäytyä. Mikolla on jumppapäivä joka toinen päivä (välillä kyllä vähän venähtää väli). Yksi liike saa Mikon selän värähtämään, joten jumeja vielä on. Fyssariaika täytyy varata vuoden alkuun.

Hyvän joulun toivotus

Hyvää joulua kaikille blogin lukijoille!

(Lähipäivinä tulee jotain luettavaakin... ja kuvat © Eläinten Koulukuvaus)

Ihan jumissa

Viime viikon perjantaina kävimme pitkästä aikaa rally-tokotreeneissä. Se oli vasta meidän toinen kerta näissä treeneissä... Teimme radan, jolla oli ALO ja AVO luokkien kylttejä. Miko oli hyvässä vireessä, joten rata meni oikein sujuvasti. Perusasennot olivat aika vinoja, mutta en viitsinyt pilata virettä korjailemalla asentoa. Toinen kierros meni myös hyvin. Vire oli hieman matalampi, mutta kuitenkin hyvä. Enempää en viitsinyt tehdä, vaikka aikaa olisi ollut. Tulimme treeneihin myöhässä lumipyryn vuoksi, joka sotki liikennettä. Mikon kanssa ei päässyt kovin ripeästi etenemään, kun lumen alla on niin paljon hyviä hajuja ja kun olimme jo muutenkin myöhässä, niin mitä sitä enää kiirehtimään... Paikalla oli vain kolme koirakkoa ja treeniaikaa 1,5h.

Sunnuntaina oli sitten hyppytekniikkatreenien vuoro. Teimme kolmea etäisyyttä ja liikkuvaa hyppyä. Kaikki menivät ihan hyvin, mutta Miko ei taas malttanut yhtään odottaa lupaa lähteä.

Tänään oli kauan odotettu fyssariaika. Mikon vatsa ja jalat olivat aivan mustana, kun saavuimme Aistiin. Olin ottanut pyyhkeen mukaan ja sille tosiaan oli käyttöä. Jouduimme odottamaan sen verran pitkään omaa vuoroa, että Miko ehti jo kuivuakin ja loppu lika varista pois. Mutta vatsakarvat ei yhtään näytä siltä, että ne olisi tiistaina pesty. Miko kävi vaa'alla, joka näytti ikäviä lukuja: 15,8 kg! Elokuussa Miko painoi 15 kg ja toukokuussa 14,4 kg. En ymmärrä miten painoa on voinut tulla noin paljon lisää, mutta tästä käyrä lähtee alaspäin, sen lupaan. Noh, ehkä sittenkin tiedän mistä painonnousu johtuu (isäntä "puhutteluun").

Pesun jälkeen

Oli hyvä, että meillä oli nyt myöhäinen aika, sillä saimme odottaa ihan keskenämme. Alkuun Miko oli kovin levoton, mutta lopulta se rauhoittui makaamaan. Eläinlääkäri on ahdistusta herättävä paikka. Rauhallisuus loppui siihen, kun fyssari tuli kutsumaan meitä. Mikolta sai haukkuvastaanoton kera mulkoilevan katseen. Kerroin alkuun kuulumiset eli pääasiassa Mikon tassuongelmat ja epäilyt ehkä isommistakin jumeista. Mainitsin myös hyppytekniikkakoulutuksessa Ullan mainitseman mahdollisen tukilihasten heikkouden Mikon etupäässä. Fyssari ei päässyt tutkimaan Mikon syvien lihasten tilannetta Mikon seistessä, koska Miko väisti. Mentiin siksi suoraan asiaan eli Miko kyljelleen hoitopöydälle. Hieman myöhemmin fyssari meinasi, että on aika uskomatonta, että huolimatta Mikon epäilevästä käytöksestä häntä kohtaan Miko pystyy hänen käsittelyssä rentoutumaan. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun hän sitä ihmettelee. Miko on vähän erilainen tapaus.

Mikolla oli voimakkaita lihaskireyksiä rinta- ja lannerangassa molemmilla puolilla. Kireydet olivat symmetrisiä, johtuen kai siitä, että tassuvaivaa oli sekä oikealla että vasemmalla puolella. Fyssari kyllä mietti olisiko Miko voinut törmätä johonkin tms. sen verran pahasti se oli jumissa. En keksi mitään mistä jumit olisi voinut tulla kuin ontumisista. Edellisestä kerrasta on aika pitkä aika, joten onhan tässä välissä voinut olla vaikka mitä, mikä jumit on aiheuttanut. Miko reagoi kireyksiin pääasiassa hiljaisella ääntelyllä ja yrittämällä kierähtää selälleen. Lopuksi laserhoitoa selkään. Fyssari myös tutki Mikon tassuja ja ihmetteli vasemman takajalan anturavammaa ja sitä mistä sellainen olisi voinut tulla. Yleensä anturasta lähtee ihoa niin kuin Mikon oikeasta takajalasta oli lähtenyt. Fyssari teki myös sellaisen huomion, että Mikon toinen kives on pyöreämpi/pulleampi kuin toinen. Hän kehotti tarkkailemaan sitä, sillä en ollut itse sitä huomannut eikä kukaan muukaan Mikoa kopeloinut ole asiasta huomauttanut. Jäi jonkin verran häiritsemään, kun en tiedä onko ero ollut aina. Täytyy jonkin aikaa tarkkailla ja käydä mahdollisesti näyttämässä palleja eläinlääkärille.

Mikon kaikkia jumeja ei saatu auki. Nyt täytyy tehdä säännöllisesti venyttelyjä ja jos ne auttavat jumeihin, niin voimme seuraavan kerran mennä ensi vuoden alussa. Mutta jos venyttelyt eivät tuo helpotusta, niin olisi hyvä käydä vielä tämän vuoden puolella uudestaan. Messarin ostoslistaan täytynee lisätä BOT-loimi, vaikka en tiedä uskallanko ostaa sitä ilman koiraa. Saimme myös yhden etuosan syvien lihaksien harjoitteen. Fyssari sanoi lopuksi, että jos Mikolla on jo hyppytekniikkakoulutuksen aikaan ollut jumeja, niin etupään joustamattomuus alastulossa on voinut johtua myös siitä. Se olisi sitten taas vaihteeksi treenitauko. Nyt on kyllä huono omatunto, että kävimme Mikon kanssa kahtena viime viikkona hyppytekniikkatreeneissä.

Tältä vtj antura näytti 24.11.2014

Kuulumiset viime viikolta

Mikon tassuille kuuluu ihan hyvää. Otin eilen illalla kuvat, jotta näkisi miltä nyt näyttää. Kuvista ei kuitenkaan näy yhtä hyvin tassujen tilanne kuin paljaalla silmällä, sillä Mikon tassut on niin kuivat. Täytynee ottaa öljy mukaan ruokavalioon. Pistän kuvat kuitenkin tähän, näkee ainakin kuinka kuivat anturat on. Seuraavan kynsienleikkuun yhteydessä saa nuo rehottavat tassukarvat lähteä ;)

Vas. oikea tassu, jossa anturan alaosassa erottuu vielä rikki mennyt kohta,
oik. vasen tassu ja siinä anturan yläosassa iso alue

Torstaina kävimme Malmin Mustissa ja Mirrissä joulukuvauksessa. Tai siis Miko kävi. Kuvaaja oli sama kuin toukokuussa. Ensin otettiin kuvia ilman mitään rekvisiittaa ja lopuksi pistettiin joulukoristeet mukaan. Toivottavasti tuli hyviä kuvia :)

Kuvausreissun jälkeen mietin, että pitäisi varmaan käydä enemmän Mikon kanssa eri paikoissa, niin kuin silloin nuorempana käytiin. Miko ei ollut kovin rennosti Mustissa ja Mirrissä, paitsi silloin kun kävelimme hyllyjen välissä ja Miko olisi halunnut haistella kaikkea. Muuallakin olen huomannut epävarmaa, hieman pelokasta olemusta. Tuntuu, että Mikosta on tullut iän myötä epävarmempi. Tai sitten kyse on vaan siitä, että nykyään tiedostan paljon paremmin epävarmuuden. Jos Mikoa jännittää, niin se näkyy myös suhtautumisessa vieraisiin ihmisiin. Ihan kuin joku olisi joskus tehnyt Mikolle jotain pahaa ja sillä olisi syytä olettaa, että vierailla ihmisillä on pahat aikeet. Tutut ihmiset on sitten ihan kauhean kivoja. Varsin iloisen tervehdyksen sai eilen Mari, joka kävi hakemassa meiltä kisapaikalle unohtuneen kisakirjansa, jonka vein mukanani kotiin.

Syyslomalla 17.10.2014. Huomaa tuike silmässä!

Sunnuntaina pääsin Tainan ja Lokin mukana Kirkkonummelle katsomaan kooikereiden agilitymestaruuskisoja. Kisoihin osallistui mukava määrä kooikereita ja turistejakin oli useita. Taina ja Loki menestyivät mestaruuskisassa hienosti. Kenenkään muun suoritusta katsellessa ei jännittänyt yhtä paljon :) Kun kooikereita oli niin runsaasti paikalla, niin punavalkoisesta porukasta otettiin yhteiskuva. Mulla oli kolme kameraa kaulassa ja kun yleensä ihmiset ei kovin kauaa jaksa pönöttää, niin aika pikaisesti piti yrittää kuvia räpsiä. Mulla ei ollut paras objektiivi tuollaiseen tarkoitukseen, mutta onneksi ainakin Tainan kameralla sai koko porukan samaan kuvaan. Kuvia täällä (ja yhteiskuva edellisen linkin takana). Ja kun ilman koiraa olisin muuten ollut toimettomana, niin sain muutamat radat kuvata videolle :)

Syyslomalla 17.10.2014

Heti kotiuduttuani pistin treenikamat kasaan ja lähdimme hyppytekniikkatreeneihin. Muutamat treenit on jäänyt välistä ja pääsimme nyt ensimmäistä kertaa testaamaan hallin uuden keinonurmimaton. Vaikka kivituhkapohja onkin minulle mieluisin, niin olihan tuo matto aika kiva. Hieman se taisi aiheuttaa Mikolle vaikeuksia huomata oranssi namikippo. Teimme perussarjaa ja etäisyyksiä. Muuten meni ihan hyvin, mutta Mikolla oli pää vähän ylhäällä. Se viittaisi jumeihin selässä ja olenkin aika varma, että 1,5 viikon päästä juurikin selästä löytyy jumeja, vaikka Miko ei mitenkään erityisesti selkää arista.

Tassuongelmia osa 2

Mikon oikean takajalan antura parani lähes kokonaan viime viikolla, mutta ihan kokonaan iho ei ole vielä kasvanut takaisin. Tällä viikolla tiistai-iltana Miko alkoi hyppiä kolmella jalalla kun olimme ylittämässä tietä. En pimeässä nähnyt tassussa mitään, mutta pyyhin sitä vähän jos joku roska olisi pistänyt. Ei se auttanut ja koko ulkoilun ajan Miko ontui. Välillä se vähän astui vasemmalle takajalalle ja välillä liikkui kolmella jalalla. Kotona tassua tutkiessa selvisi, että kyse on samanlaisesta anturavammasta kuin viime viikolla. Viime viikon tiistaina oikea takajalka ja tämän viikon tiistaina vasen takajalka...

Tiistai-iltana

Pistin Mikolle tiistaista torstaihin iltaisin ja aamuisin Cothivet-haavasuihketta sekä kaulurin. Perjantaina en enää pistänyt suihketta ja annoin Mikon jäädä ilman kauluria työpäivän ajaksi. Oletin, että anturavamma paranisi yhtä nopeasti kuin edellisviikkoinen, mutta niin ei käynyt. Haavasumute kirveli Mikoa, joten sen pistäminen ei ollut ollenkaan mieluisaa. Torstaiaamuna Miko juoksi minua karkuun ympäri kämppää, kun jouduin yksin pistämään suihkeen tassuun. Useamman kerran sain tassusta kiinni, mutta Miko riuhtaisi itsensä irti, kun en viitsinyt kovin tiukasti pitää kiinni, ettei olisi mitään sattunut. Miko ei edelleenkään anna tutkia tassua, joten tutkiminen pitää tehdä niin, että Markus ottaa Mikon selälleen syliin ja minä tutkin. Mielelläni olisin kuvannu tassun joka päivä, jotta olisin voinut nähdä mihin tahtiin antura paranee, mutta kuviinkin tarvitsi kaksi. Tai olisi kipeimpinä päivinä tarvinnut kolme. Lauantai-illan kuvaa ottaessa osuin johonkin kipeään kohtaan tassussa ja Miko vinkaisi kovaa. Edelleen antura näyttää ikävältä. Miko vielä perjantaina ontui, mutta nyt alkaa liikkuminen näyttää normaalilta. Ulkona Mikolla on vielä kumitossu jalassa. Parin viikon aika Miko on ontunut enemmän tai vähemmän, joten mielenkiinnolla odotan fyssariaikaa. Varmasti on tullut jumia.

Perjantai-iltana

Lauantai-iltana

Eilen vietin päivän talkoillen agikisoissa. Paikan päällä oli pari punavalkoista. Pääsin tervehtimään Terraa ja Nena (Bullbenz Kooi Nena Sade) voitti kaikki kolme miniykkösten rataa nousten kakkosiin. Olin ilmoittanut Mikon Jyväskylän kv-näyttelyyn, joka oli tänään. Teki mieli käydä pitkästä aikaa näyttelyssä, mutta piti sitten jättää välistä. Ehkä sitten joskus ensi vuonna.

Ensilumikuva

Tassupäivitys

Onneksi anturavamma on parantunut nopeasti ja nyt ollaan jo ohi kipeästä vaiheesta. Miko taitaa jo astua ihan normaalisti oikealla takajalalla.

Keskiviikkona, jolloin pistin Mikon anturaan ensimmäistä kertaa Cothivet-haavasumutetta, en pistänyt Mikolle kauluria vaan tarkkailin, ettei se pääse nuolemaan tassuaan. Sumutteen yrttituoksujen on tarkoitus estää nuolemista, mutta ei haju Mikoa haitannut. Pari kertaa Miko ehti hetken aikaa nuolla tassua. Illalla pistin sumutetta uudestaan, mutta en pistänyt kauluria yöksi. Yön aikana Miko oli varmasti nuollut tassuaan enemmänkin eikä pojan vatsa tainnut tykätä haavasumutteesta. Heräsin kahdesti yöllä, kahden ja neljän aikaan, kun Miko oksensi. Aamulla Miko oksensi vielä kerran. En sen vuoksi pitänyt haavasumutetta, koska en halunnut oksennusriskin vuoksi pistää Mikolle kauluria. Päivän aikana Miko oli vielä oksentanut. Onneksi kaikki kerrat osuivat samalle matolle.

Punatossu

Torstaiaamusta lähtien Mikolla on lenkeillä ollut tassussa punainen kumitossu, jonka alla ei ole ollut mitään. Sininen on M-kokoa ja aika reilu Mikon jalkaan, mutta sinne mahtuu alle tassuside tms. Punainen on S-kokoa ja hyvin nafti Mikolle. Se voisi olla hieman isompi, mutta menee ihan hyvin jalkaan. Tossun sisälle ei ole muodostunut kosteutta. Varmaan silloin, kun niin kävi, oli kesä ja lämpimämmät ilmat. Torstain ja perjantain vastaisen yön Mikolla oli kauluri ja perjantaina työpäivän ajan. Sen jälkeen en ole enää pistänyt haavasumutetta eikä ole ollut tarvetta estää tassun nuolemista. Antura ei ole enää kipeä ja se alkaa jo näyttää ihan hyvältä. Haluan vielä muutaman päivän lenkeillä suojata tassua lialta ja teräviltä kiviltä. Kumitossu on kestänyt hyvin eikä ole ollut vielä tarvetta ottaa uutta käyttöön. 12 tossun pakkaukset (molempia kokoja) taitavat riittää koko loppuelämäksi :)

Torstai (antura oli vielä arka enkä saanut siksi tuota roskaa pois)

Perjantai

Lauantai