Maksimöllien korkkaus

Tänään osallistuimme Tainan ja Lokin kanssa I-HAH:n seuramestaruuskisoihin. Loki ja Taina osallistuivat medimölleihin ja me ensimmäistä kertaa maksimölleihin. Viime vuonna me vielä osallistuttiin medien möllikisoihin, mutta nyt kun maksihypyistä on jo kokemusta, niin oli aika mennä oikeaan kokoluokkaan.

Mua jännitti kovasti ennen kotoa lähtöä, mutta kisapaikalla en onneksi enää muistanut jännittää. Rata oli onneksi aika helppo eikä siinä tarvinnut juurikaan eri ohjaustyylejä. Miko oli maksien ensimmäinen. Miko lähti hyvin liikkeelle, mutta jo viidenneltä esteeltä tuli hylky (= 15 vp) kun Miko juoksi hypyn ohi enkä korjannut. Taisin keskittyä niin juoksemiseen, että Miko jäi selän taakse enkä ohjannut hyppyä mitenkään. Onneksi rataantutustumisessa Tainan ehdotuksesta muutin ohjaustapaa viimeiseltä putkelta seuraavalle hypylle, joka oli vinossa. Muuten tuo kohta ei varmaan olisi onnistunut eli todennäköisesti Miko olisi mennyt seuraavaksi väärälle esteelle. Mutta eipä tuokaan mennyt ihan putkeen kun Mikolle ei oikein jäänyt ponnistamiseen tilaa ja tulimme pituudelle jotenkin huonosti, jolloin viimeinen palikka kaatui. Miko ei onneksi pituuteen osumisesta välittänyt ja loppu meni hyvin.

Olin tosi tyytyväinen Mikon menoon. Muiltakin tuli hyvää palautetta Mikon vauhdista ja siitä että jätin kiellon korjaamatta. Olen myös itse tosi tyytyväinen siihen, etten alkanut korjailemaan ja siten laskenut Mikon virettä. Yksi meidän talviryhmässä ollut oli ihan hämmästynyt Mikon radasta kun ei siltä koskaan treeneissä tuollaista menoa nähty :) Kyselin myös kesäkauden kouluttajalta palautetta. Hän kysyi, että mitä oikein tein alussa Mikon motivoimiseksi kun se meni niin hyvin. Maksamakkara on meidän salainen ase. Sytytellessä/lämmitellessä Mikoa ennen meidän suoritusta annoin sille vähän maksamakkaraa, jolla on ollut aina positiivinen vaikutus agilityssa. Kouluttaja meinasi, että ennen pituutta olisi voinut tehdä haltuunoton ja siten saada paremman linjan pituudelle. Radan olisi saanut mennä kahteen kertaan, mutta hyvään suoritukseen oli hyvä lopettaa.

Ihanneaika oli muistaakseni 42s ja Mikon aika 21:22, joten aikavirhe oli -20,78. Ratavirheitä olisi omien laskujen mukaan ollut 20, mutta hyllystä tuli ilmeisesti sittenkin 10 vp, joten ratavirheet 15. Sijoitus oli 4/6. Jos olisin ohitetun hypyn ohjannut kunnolla, niin olisimme päässyt palkintopallille :)

Tässä  meidän suoritus, kiitos Tainalle kuvaamisesta! Mieltä lämmittää lopussa kuuluva "Wau!" joka tulee meidän kouluttajan suusta :)

Vuoden viimeiset ohjatut treenit

Tänään meillä oli viimeiset ohjatut treenit kun kesäkausi päättyi. Tehtiin siksi kokonaista rataa kisanomaisesti. Olisin toivonut kontakteja mukaan, mutta hyvä välillä harjoitella myös hyppäreitä :) Ensimmäisellä kierroksella alun hyppy-hyppy-muuri-putki-hyppy meni hyvin, mutta olin myöhässä valssin kanssa ja niin lähti Miko rallattelemaan. Yritin saada Mikon putkeen, jotta rata voisi jatkua, mutta ensimmäinen yritys ei onnistunut. Toisella yrittämällä Miko sujahti putkeen ja päästin jatkamaan matkaa vaan yhden hypyn verran. Aloin liian aikaisin kutsua Mikoa joten se kielsi seuraavan hypyn. Sen jälkeen Miko jäi hetkeksi hajujen pauloihin. Samassa kohtaa myös muut koirat haistelivat, joten joku oli tainnut viljellä nameja... Kun matka taas pääsi jatkumaan meni seuraavat hyppy-hyppy-putki-hyppy-hyppy hyvin ja kouluttaja käski lopettamaan ennen keppejä. Kouluttaja ehdotti skippaamaan kepit ja tekemään loppusuoran. Rengas oli jäänyt maksikorkeudelle (ainoa este, jota ei vielä olla tehty oikeilla korkeuksilla), joten jäljelle jäi pituus ja hyppy.

Toisella kierroksella ajattelin menevän vähän paremmin, mutta hitaammalla vauhdilla ja ilman rallia. Motivaation kanssa tuli kuitenkin ongelmia jo heti kättelyssä. Lähtökäskystä Miko lähti laahustamaan kohti hyppyä, joten hetken innostin sitä ja tehtiin sitten lentävä lähtö. Alku meni sitten taas ihan ok, mutta ensimmäisellä putkella Miko kielsi. Jätettiin putki ja heti seuraavan hypyn jälkeen en muistanut miten rata menee ja näin onnistuin taas omalla mokalla laskemaan Mikon virettä entisestään. Päästiin kuitenkin jatkamaan rataa hyppy-hyppy-hyppy-putki-hyppy-hyppy-hyppy ja onnistuin jopa tekemään ihan hyvännäköisen valssin! Mutta sitten tuli taas kielto putkella. Hetken käytin Mikon sytyttelyyn kunnes keksin kaivaa maksamakkaran esille. Sitten päästiin jatkamaan rata loppuun. Kepeillä tuli pari virhettä kun Miko oli niin kiinnostunut sormissani olevasta maksamakkarasta. Palkkasin keppien jälkeen ja sitten loppusuora.

Olisi tosi kiva jos aina treeneistä olisi videomateriaalia, mutta en sitten koskaan viitsi pyytää muita kuvaamaan... Tänään otin kameran mukaan viimeisen kerran vuoksi. Vähän on pimeää :)

Ei nyt ihan paras fiilis jäänyt näistä treeneistä, mutta kyllähän Miko kuitenkin ihan ok meni. Ehkä sen vireelle olisi ollut parempi jos olisi satanut :) Nyt sitten treenaillaan omatoimisesti niin kauan kuin meidän kentällä pystyy käydä. Saaran ja Huugon kanssa on tarkoitus treenata hyppytekniikkaa hallissa kerran viikossa omatoimitreenien lisäksi.

Vielä punkkipäivitys. Tällä viikolla (keskiviikkona?) Mikon kaulasta/rinnasta löytyi kiinnittynyt punkki. Verta se oli imenyt vasta vähän, joten punkkipihdeillä sitä ei saanut irti. Pinseteillä lähti. Mutta olipahan taas tiukasti kiinni! Viime viikolla löysin lenkillä yhden kävelemästä rintakarvoista. Punkkeja on tänä vuonna riittänyt...

Tavoite saavutettu

Pistin torstai-iltana itselleni tavoitteen RunKeeper-sovellukseen, joka oli 30 km kävelyä Mikon kanssa syyskuun loppuun mennessä. Laskeminen alkoi perjantaista ja päiviä oli 10 eli 3 km/päivä. Perjantaina lenkitin Mikoa huimat 1,28 km. Ei siis ollut meidän aamu- ja iltalenkki kovin pitkiä. Lauantaina kävelyä kertyi 11,84 km, sunnuntaina 10,31 km ja maanantaina 9,04 km. Neljän päivän aikana käveltiin Mikon kanssa yhteensä 32,47 km, joten tavoite saavutettiin aika paljon nopeammin kuin kuvittelin.

Tällä hetkellä pystyn käymään näillä pitkillä lenkeillä ainoastaan viikonloppuisin ja maanantaisin (toim.huom. Markus toki myös lenkittää Mikoa, joten saa Miko muinakin päivinä ulkoilla). Sunnuntaina satoi koko päivän, joten lenkkeiltiin sitten sateessa. Reissu suuntautui Malminkartanonhuipulle ja yllättäen meillä ei ollut kauheasti seuraa ;) Lenkkeilyyn kului aikaa kaksi tuntia ja matkaa kertyi 9 km. Normaalisti meidän vauhti on jotain 4km/h luokkaa, mutta sateessa päästiin vähän reippaampaa eteenpäin.

Maanantaina mentiin taas ihanille lenkkipoluille Maununnevan suuntaan. Kuljimme aika paljon metsässä ja löydettiin taas tosi kivat polut. Löysimme myös juoksuhautoja ja muita 1. maailmansodan aikaisia rakennelmia. Mun mielestä juoksuhaudat ja niihin liittyvät rakennelmat ovat mielenkiintoisia, joten niihin piti jonkin aikaa tutustua. Näissä oli se kiva puoli, että rakennelmat olivat aika siistejä. Täällä Kannelmäessä ne on täynnä roskia ja graffiteja ja niissä on varmaan asustellut/viettänyt aikaa ties mitä pultsareita ja nistejä. Maanantaina löydetyillä juoksuhaudoilla on harrastettu ilmeisesti muovikuulasotaa, sillä maa oli täynnä pieniä valkoisia muovikuulia. En yhtään tiennyt missä päin seikkailimme, joten olikin aika yllätys kun yhtäkkiä olimmekin taas Maununnevan pelloilla. Luulin, että menimme koko ajan suoraan, mutta olimmekin mennyt ympyrän. Kahdessa tunnissa teimme 7,5 km lenkin.

Täytyy taas mainita, että olen hyödyntänyt aivan liian vähän näitä meidän ihania lenkkimaastoja. Voi kun olisi jo lauantai, että pääsisi taas keskuspuiston metsiin!

Terve on!

Varasin jo alkukesästä Mikolle ajan Malmin eläinklinikka Apexiin uuteen silmäpeilaukseen ja polvitutkimukseen. Olin ensimmäinen joukkotarkkiin ilmoittautunut ja kun ajalla ei ollut väliä niin saimme päivän ensimmäisen ajan. Herätys oli siksi eilen klo 7... Varasin ajan Apexiin, koska halusin, että silmät tutkii Sari Jalomäki kuten viimeksikin eli kaksi vuotta sitten. Myöhemmin sain kuulla, että hän on yksi parhaita koirien silmälääkäreitä. Aluksi Miko pääsi punnitukseen ja vaaka näytti 15,4 kg. Reilu puoli kiloa saisi paino pudota. Silmätippojen laitto osoittautui kovin hankalaksi, mutta kyllä ne lopulta saatiin. Toisella kierroksella pistin itse tipan vasempaan silmään kun ei siitä meinannut tulla mitään... Tutkimukset maksoivat 87 € eli vain 2 € enemmän kuin kaksi vuotta sitten.

Spooky eyes Mikke

Itse tutkimukset meni hyvin. Eläinlääkäri selosti koko ajan mitä hän teki ja kertoi löydöksistä. Vasemmassa silmässä oli edelleen pieni sikiökautinen kalvojäänne eli iris-ris PPM, jonka sijainnin ell merkkasi lomakkeeseen. Hän sanoi, että se tulee aina olemaan silmässä, on vähän niin kuin syntymämerkki eikä siitä ole haittaa. Oikeassa silmässä näkyi myös edelleen hentoa pigmenttiläiskää, mutta sitä ell ei merkannut lomakkeeseen. Viimeksi siitä oli maininta ja merkattu kuvaan sijainti, mutta ilmeisesti nyt se oli jo niin pientä. Näytin lopuksi edellisen kerran lomaketta, josta ell sanoi, että viimeksi iris-iris PPM:stä meni tieto johonkin NB-rekisteriin, mutta nyt ei enää mene, koska se on niin merkityksetön asia, joten tietoa ei enää kerätä. Tosin joillain roduilla noihin täytyy kiinnittää huomiota. Silmien jälkeen katsottiin polvet, jotka edelleen pysyivät kiinteästi paikoillaan. Eli tuloksena ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia ja polvet 0/0.

Mikon silmät ja polvet on nyt kaksi kertaa tutkittu sekä lonkat, kyynärät ja selkä kuvattu terveiksi. Miko on siis luustoltaan, niveliltään ja silmistään parasta A-luokkaa :) DLA on myös kartoitettu, joten tutkimuksia on tehty. Kaksi tutkimusta vielä kiinnostaa eli vWd- ja ENM-testi.

DLA:sta tuli mieleen, että Mikon sisaruksista yhden haplot on selvitetty. Siskopuoli Pimun (sama isä) haplot ovat Kooi2 ja Kooi6. Mikon haplot ovat Kooi1 ja Kooi4, joten Gipi-isän haplovaihtoehtoja ovat:

• Kooi1 / Kooi2
• Kooi1 / Kooi6
• Kooi2 / Kooi4
• Kooi4 / Kooi6

Kun silmätippojen vaikutus oli lakannut, lähdimme Mikon kanssa vihdoin ensimmäiselle luontopolulle. Menimme Espooseen Tremanskärrin luontopolulle, sillä autottoman päivän vuoksi bussiliput olivat yli puolet halvempia. Luontopolku sijaitsee Vihdintien varrella lähellä Serenaa. Lähtö meni hieman myöhäiseksi, mutta pääasia että valoisaa oli koko lenkin ajan. Aluksi kuljettiin kuntopolulla, josta sitten käännyttiin metsään. Metsäpolulla vaihdoin Mikolle flexin, jotta sillä olisi vähän enemmän mahdollisuuksia nauttia metsästä. Polku meni ihanassa kangasmetsässä ennen kuin tulimme suolle. Osan matkasta Miko kulki suolla ja osan pitkospuilla. Jonkin verran metsässä ja suolla näkyi sienestäjiä/marjastajia, mutta muuten oltiin ihan keskenämme.

Suolta polku jatkui metsään ja järven rannalle. Mikolla oli kova veto kohti vettä ja se olisi ollut menossa järveen jyrkännettä pitkin. Etsittiin kuitenkin vähän helpompi reitti alas järvenrantaan. Rannassa ei ollutkaan ihan matalaa, joten Miko yritti löytää sopivaa paikkaa kauhomalla vettä. Turhautuessaan Miko päästi sellainen äänen, jota en nyt osaa selittää :) Lopulta Miko löysi sopivan paikan ja pääsi hieman kahlaaman. Sen jälkeen poika veti kunnon hepulit ja raivoisasti riuhtoi keppiä. Palasimme sitten luontopolulle, jota pitkin matka jatkui järvenrantaa pitkin. Ranta alkoi olla soisempaa ja sitten mentiinkin hyvin liukkaita pitkospuita pitkin kaislikkoon ja edelleen metsään. Luontopolun lopussa metsässä oli enemmän lehtipuita ja Mikoa kiinnostavia lintuja. Loppumatka meni taas kuntopolkua pitkin. Tänne pitää lähteä toistekin! Koska meillä oli vielä aikaa bussin tuloon, niin seikkailimme vielä hetken metsässä. Kohtasimme kuntopolulla 9-viikkoisen belgianpaimenkoira tervuerenin, joka oli niin söpö! Luontopolun pituus oli 3,7 km ja kävelemiseen meni 1,5 h. Yhteensä lauantaille kertyi kävelyä n. 12 km. Olen nyt joka lenkin ajaksi pistänyt RunKeeper-sovelluksen päälle, sillä haluan tietää kuinka paljon Mikon kanssa kävelen.

Lisää kuvia löytyy täältä.

Tremanskärrin luontopolku + muut kävelemiset Espoossa

Suolla

Pitkospuilla

Kahlaaja

Miko on bongannut linnun

Metsälenkkeilyä, naksuttelua

Lauantaina oli tarkoitus käydä taas siedättämässä koiria laukauksien ääniin. Ampumaradan kalenteriin oli merkitty lauantaille hirvikoe, joten odotimme laukauksia kuulevamme. Taina oli mennyt paikalle Lokin ja Fionan kanssa hieman aikaisemmin, mutta mitään ei ollut kuulunut.

Lähdimme Saaran ja Huugon kanssa metsään kävelemään, kohti ampumarataa. Miko taas veti ihan kauheasti. En ymmärrä mihin sillä on niin kiire. Ehkä me vaan ollaan käyty metsässä ihan liian vähän. Löydettiin ampumaradan aidan vierelle ja jotain toimintaa siellä vaikutti olevan, mutta ei ne vaan ampunut. Metsästä löytyi tuoreita hirvenpapanoita. Metsätiellä pidimme pienen tauon ja pidin Mikoa paikallaan, jotta sen hengitys tasaantuisi. Sitten taas jatkettiin matkaa. Pojat taisi päästä hirven jäljille kun Huugo välillä vähän haukahti ja Mikokin malttoi jopa pistää päätä maahan. Hirven jälkiäkin näytti maassa olevan. Pojat sai jäljestää hirveä niin kauan kunnes Saara löysi suppilovahveroapajat. Sitten joutui pojat puuhun kiinni. Olin jo aikaisemmin kerännyt muutaman suppiksen Saaralle, mutta nyt niitä oli niin paljon, että rupesin keräämään niitä omaan kakkapussiin. Saara oli aikaisemmin pitänyt pikasienikurssin eli mistä tunnistaa suppilovahveron. Huugo ja Miko alkoivat jo kyllästyä odotteluun ja ryhtyivät päästelemään ääniä. Teki kyllä oikein hyvää Mikolle kun joutui olemaan aloillaan. Ajattelin jo, että se vielä kuolee sydänkohtaukseen tai kuristuu hengiltä kun hengitys alkoi jo vinkua vetämisestä. Matkan jatkuttua Mikon meno oli rauhallisempaa. Myöhemmin päivällä vein suppikset isälle, sillä itse en sieniä syö. Tulikin käveltyä normaalia enemmän kun metsäreissun lisäksi kävelin kahdesti Kannelmäestä Malminkartanoon ja kerran takaisin päin. Välimatkaa on 3 km eli yhteensä 9 km kävelin tuota väliä. Sunnuntaina ja maanantaina kävimme lenkillä Pirkkolassa ja tarkoituksena oli kävellä mahdollisimman paljon metsässä. Poluilla kävellessä Mikon meno on paljon rauhallisempaa, joten jos taas viikonloppuna pääsisi ihan kunnolla metsään.

Olen miettinyt, että tokon paikalla makaamisessa olisi parempi jos Miko makaisi pää maassa. Niin se ei pystyisi tarkkailemaan ympäristöä niin paljon kuin se nyt tarkkailee eikä siten niin helposti ottaisi häiriötä. Viime keskiviikkona ryhdyin tuumasta toimeen ja ryhdyin naksuttelemaan. Ensin naksuttelin muutaman kerran peruuttamisesta ja kun lopetin siitä palkkaamisen, niin melko pian Miko meni maahan ja laski päänsä. Naksun ja palkan jälkeen Miko taas tarjosi peruuttamista. Kun Miko seuraavan kerran painui maahan ja sai palkan, niin sillä välähti. Sen jälkeen tuli hienoja suorituksia toisen perään :) Eilen taas jatkettiin eikä Miko enää edes tarjonnut peruuttamista.

Siitä tulikin sitten mieleen, että pitäisikö kerrallaan olla vain yksi asia naksuteltavana, johon ei ole vielä mitään käskyä? Haluan edelleen vahvistaa peruuttamista, mutta en vielä haluaisi käyttää käskyä, koska se ei ole vielä riittävän hyvin Mikolla hallussa. Jos vaan odotan, että Miko tarjoaa jotain, niin nyt se tarjoaa vain maahan menoa enkä haluaisi olla siitä palkkaamatta. En nyt oikein saa mitenkään fiksusti kirjoitettua naksuttelumietteitä tähän… Äh, tarvitsisi käydä joku kurssi.

Perjantain agilityt

Tänään treenattiin agilitya kahden hurrikaanin rippeissä eli keli oli varsin mukava... Eipähän tule koiralle kylmä :) Omatoimipisteellä oli aiheena leijeröinti ja kouluttajan pistellä välistävedot.

Menimme Mikon kanssa ensin kouluttajan pisteelle, joka kuvassa on vasemmalla. Miko oli meidän vuoroa odotellessa kovin innostunut, mutta välistävetopisteellä alkoi hajut viedä mukanaan. Koira piti jättää hypyn 1 taakse. Kutsuin Mikoa ja ohjasin putkeen, mutta Miko tempautuikin hajuihin juuri ennen putkea. Jätettiin sitten kaksi ensimmäistä estettä pois ja aloitettiin hypyltä 3 (Mikon jätin putken sisäkaarteeseen). Molemmat välistävedot meni mielestäni ok. Kouluttaja sanoi, että Miko luki hyvin ohjaustani, mutta silti hänellä olisi siitä huomautettavaa. Aikaisemmin kai piti kertoa koiralle, että pitää kääntyä.Yritin sitten keskittyä enemmän ohjaukseen. Aloitettiin taas hypyltä 3 ja kun aloin peruuttamaan, menetin tasapainoni ja pari sekunnin sadasosaa yritin pysyä pystyssä peruuttaen, mutta sitten pyllähdin maahan. Oli varmaan ensimmäinen kerta kun kaaduin kentällä :) Ja kivasti sitten märkä hiekka tarttui märkiin vaatteisiin... Jatkettiin sitten harjoituksia. Heti kun aloin palkata vinkupallolla Mikoon tuli enemmän intoa. Hinkattiin vielä omaa ohjausta ja sitten tehtiin toiseen suuntaan eli hypyltä 5 aloittaen. Tuo puoli oli paljon vaikeampi. En tiedä miksi on niin kauhean vaikeaa keskittyä ohjaukseen kun koira on mukana. Edelleen olisi runsaalle kuivaharjoittelulle tarvetta...

Pienen tauon jälkeen tehtiin omatoimiharjoitusta. Aluksi tehtiin hypylle 5 asti ja sen jälkeen jätin kepit pois ja tehtiin loppuun. Leijeröintiä ei kyllä tullut tehtyä vaan ihan putken takapuolella kävin hypyt ohjaamassa. Radanpätkällä olisi ollut toinenkin harjoitus, mutta sitä me ei tehty ollenkaan vaan tein pari omaa sovellusta. Tunnin päätteeksi tehtiin vielä perussarjaa neljä hyvältä näyttävää (tai ainakin vauhdikasta) toistoa.

Huomasin muuten tänään, että KoiraNetissä Mikon MH-luonnekuvauksen tulos on muutettu hylätystä kuv. kesk. eli kuvaaja keskeytti. Tästä olen iloinen, koska MH-kuvausta ei kuulu arvioida asteikolla hyväksytty-hylätty. Hylätystä kuvauksesta tulee niin negatiivinen mielikuva. Eihän se tietenkään hyvä juttu ole, että kuvaus keskeytettiin sen vuoksi ettei Miko pystynyt palautumaan, mutta ei Miko kuitenkaan ollut aggressiivinen tai peloissaan. Katsoin myös muiden tuloksia ja hyväksytyt oli muutettu muotoon suoritettu. Hyvä niin.

Orava

Keskiviikkona kävin Mikon kanssa lenkillä läheisessä pikkumetsässä. Olimme jo lähdössä pois kun yhtäkkiä kuului oravan kujerrusta. Miko jähmettyi saman tien paikoilleen ja kuunteli valppaana. Sitten se nousi yhtä isoa mäntyä vasten ja alkoi katsella korkeuksiin. Enimmäkseen Miko istui puun juurella ja katseli ylöspäin, mutta välillä se kiersi puuta ja nousi sitä vasten. Kun orava taas äänteli, Miko alkoi haukkua ja vikistä. Miko on hyvin kiinnostunut oravista eikä tosiaan ollut ensimmäinen kerta kun se katselee puiden latvoihin. Oravaan Mikon suhtautuminen on positiivisempi kuin vaikka kissaan. Ihan kuin Miko ei haluaisi tehdä oravalle pahaa vaan haluaisi tehdä siihen paremmin tuttavuutta. Kissaan taas Miko suhtautuu tappoasenteella. Olimme puun juurella useita minuutteja eikä oravasta tehty näköhavaintoja, mutta välillä kuului kujerrusta ja pari kertaa maahan tippui syöty männynkäpy. Miko ei olisi millään halunnut jatkaa matkaa.

Kuvasin muutaman pätkän videolle ja haluan videon jakaa muidenkin kanssa siitä huolimatta, että sen katselu vaatii pään taivuttamista 90 astetta vasemmalle :) Voihan toki myös vinoa kuvaa katsella. Ja joo, opin ettei kännykän kameralla voi kuvata kuin vaakatasossa.... Äänet päälle!