tag:blogger.com,1999:blog-4084548048310039849.post8941976342568246433..comments2023-04-02T17:03:26.712+03:00Comments on Kooikerhondjet Miko & Rio: Rion haasteetSuvihttp://www.blogger.com/profile/03912982750819509936noreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-4084548048310039849.post-43052588050692166692016-04-10T12:21:43.801+03:002016-04-10T12:21:43.801+03:00Kiitos kommentistasi :) Haastavan koiran kanssa op...Kiitos kommentistasi :) Haastavan koiran kanssa oppii enemmän ja paremmaksi koirankouluttajaksi. Tutulta nuo sinunkin tuntemukset Terran kanssa kuulostaa. Kaikista haasteista huolimatta Rio on aivan ihana koira :)Suvihttps://www.blogger.com/profile/03912982750819509936noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4084548048310039849.post-80895145976424795932016-04-08T01:43:32.751+03:002016-04-08T01:43:32.751+03:00Niiin tutulta kuullostaa. Terra oli kans sellainen...Niiin tutulta kuullostaa. Terra oli kans sellainen pelkuripentu että oksat pois! Jäin ekat kerrat monttu auki katsomaan kun parikuinen jo osasi pelkorähistä ja uhmaavasti murista pelottavaa maailmaa pysymään poissa. Tai kun tyhjässä puistossa yritin houkutella leikkiin ja pentu änkee syliin vapisten, ei pysty, maailma voi vaikka nielaista. Siinä meni suunnitelmat uusiksi.<br /><br />Pirun paljon tuo koira on minulle toki opettanut. Ennen luulin että pennut sosiaalistetaan niin että niille vaan annetaan tilaisuus leikkiä muiden ihmisten/koirien kanssa ja eri paikoissa ja tilanteissa, ne voi vähän jännittää mutta sitten uteliaisuus voittaa ja kaikki on hyvin maan päällä. Ennenkuin ne oppii huonoille aikuisten tavoille ne vaan viedään kaikkialle ja ne sosiaalistaa itsensä. Kun pennut nyt vaan on sellaisia hömelöitä ja uteliaita, koska pentu. Ai ei vai? Ei sit.<br /><br />Tuo koira olisi varmaankin pärjännyt paremmin jonkun muun kanssa. Tuo koira voisi olla tänä päiväni hyvin erilainen, jos olisin tiennyt sen pentuaikana sen mitä nyt tiedän, ja osannut mitä en osannut. Mutta niin se menee: En minä vieläkään tietäisi enkä osaisi ellei Terra olisi opettanut, joten näin sen vaan piti mennä, onneksi tuo koira minulle tuli. Rakkain painajaispentu, minun toinen puolisko, tuli ihan oikeaan osoitteeseen.<br /><br />Viime kisoissa vedin Terraa halliin. Siis Terra repi hihnaa siinä kävellessä, se on sen duuni. Silleen puolihuolimatonta vetoleikkiä että piti kiinni muttei kunnolla kamppailtu ku tehtiin siirtymää. Ohitettiin yksi koira läheltä ja Terra kunnolla ärisee. Siis ärisee hihnaansa, ei päästä irti työstä vaan vetää kovempaa, oikeen kamppailee ja möykkää. Purki turhautumista työhön, ei luovuttanut. Pirusti hymyilytti. Pikkuhiljaa. Pikkuhiljaa tuo koira minulle opettaa, että osaisin sille opettaa, ja kaikille jotka tulee sen jälkeen, miten pelottavassa maailmassa eletään.<br /><br />Ei se ole ollut minullekaan helppoa. Itseasiassa pirun vaikeata. Rähisevän pelkuripennun vienti ihmisten ilmoille tuomitsevien katseiden eteen tai täysin epäkiinnostuneen koiran houkuttelu leikkiin ihmisten ihmetellessä vieressä ei yhtään natsaa. Itsekin olen aran luonteinen. Parempi vain olla hiljaa, seisoskella tai rauhassa syötellä koiralle niitä nakkeja, ettei vaan kukaan kiinnittäisi meihin huomiota. Vaikea tehdä mitään erilailla kuin muut. Vaikea pitää meteliä, vetää asenteella ja heittäytyä. Vaikeaa uskaltaa tahdä omaa juttua ja kokeilla, vaikkei ihan vielä tiedä mikä se juttu on. Noloa jos ja kun epäonnistuu. Mutta on se kumma juttu kun maailma katoaa ympäriltä kun vire nousee. Sekä ihmiseltä että koiralta.<br /><br />Tulipa pitkä kommentti. Mutta tsemppiä Rion kanssa. Kisoissa varmaan joskus nähdään. Meiltä saa aina tulla kerjäämään nakkeja :).<br /><br />Lottanoreply@blogger.com