Minulla oli perjantaina lomapäivä, joten pojat pääsivät hyvissä ajoin päivällä ulkoilemaan. Kävin molempien kanssa erikseen noin tunnin lenkit. Edelleen pääasiassa ulkoilutan pojat erikseen, mutta yleensä päivälenkeillä isäntä on mukana ja siksi myös molemmat koirat. Yhden koiran lenkit ovat siis pääasiassa lyhyempiä aamu- ja iltalenkkejä. Rio pääsi juoksemaan metsässä vapaana ja Miko pääsi käymään kirjastossa. Pohjois-Haagan kirjastoon saa mennä koiran kanssa, joten kävin noutamassa kirjan Mikon kanssa. Miko ei tosin kirjastosta pitänyt, vaan pisti liinat kiinni heti sisällä ja yritti sitten päästä kohti uloskäyntiä. Ihan kuin olisi eläinlääkärille mennyt...
Lauantaina kävin molempien poikien kanssa nauttimassa kauniista ulkoilusäästä ja vietimmekin ulkona kaksi tuntia. Ihan kivaa oli, ainakin välillä. Edelleen pojat kulkevat yksin paljon hienommin kuin kaksin...
Tänään Rio meni Mikon treeneihin. Teimme jälleen putkea niin, että Rioa pidettiin vähän kauempana putken suusta. Pari kertaa Rio meni putken vierestä, mutta muuten meni hyvin ja vauhdikkaasti. Jatkoimme myös hypyn tarjoamista. Seisoin tällä kertaa ja se oli Riolle vaikeampaa. Tällä kertaa Rio ei ollut yhtä hyvin perillä siitä, mitä sen olisi pitänyt tehdä, mutta onnistumisia tuli. Onneksi Saara oli paikalla sanomassa, että pitäisi seistä siivekkeen vasemmallakin puolella :) Itse en aina tajua treenata molempia puolia. Hienosti Rio keskittyi eikä Huugosta ollut häiriötä. Nätisti hiljaa Huugo odotti vuoroaan, joten ei muuta häiriötä ollutkaan kuin, että Huugo oli paikalla :)
Lauantaiaamuna kävin kuuntelemassa luennon, jonka aiheena oli "Koiran ei-toivotun käytöksen ratkaiseminen". Asiat olivat tuttuja, mutta sain uusia ideoita. Tässä jotain luennon asioita. Arkuuden ja rähjäherkkyyden poiskoulutuksessa hyviä menetelmiä ovat mm. toisen tunnetilan saaminen (klassinen ehdollistuminen) ja korvaavien käytöksen opettaminen tilalle (operantti ehdollistuminen) sekä BAT eli Behaviour Adjustment Training. Luennolla tuli esiin mieltäni askarruttanut asia kastrointiin liittyen eli se, että pelkoaggressiivista koiraa ei kannata leikata, erityisesti urosta ellei ole terveydellistä syytä. Monesti räyhääjille suositellaan kastraatioa, mutta vaikutukset voivat olla päinvastaisia. Mikon kastraatiota pidän edelleen välttämättömänä, mutta olen siirtänyt sitä eteenpäin. Kesä on todennäköinen ajankohta. Jos Mikon rähjäkäytös kastraation myötä pahenee (jota muuten nykyään on paljon vähemmän), niin kesään mennessä olen toivottavasti edennyt jo Rion kanssa hyvään vaiheeseen ohituksien ja koirapelon kanssa.
Youtubesta löytyy hyviä soittolistoja äänien siedättämiseen, mm. Grisha Stewartin kanavalta. Soittolistoilta löytyy mm. koiran haukuntaa, kissan naukumista ja ilotulitteiden ääniä. Ensin kannattaa opettaa koiralle, että äänien kuuluessa saa namia, jollakin ei-pelottavalla äänellä. Totuttaminen tarkoittaa sitä, että ärsyke on koko ajan yhtä lähellä ja yhtä voimakkaana. Sitä ei voi käyttää koiralle, joka jo pelkää ko. ärsykettä. Totuttaminen toimii hyvin pennuille, mutta on tärkeää tarkkailla pennun elekieltä, sillä seurauksena voi olla herkistyminen, joka on tottumisen vastakohta. Siedättämisessä ärsyke on aluksi kauempana ja sitä tuodaan vähitellen lähemmäksi. Ärsyke on liian lähellä, jos se aiheuttaa reaktion. Tauot ovat tärkeitä eikä koira saa missään vaiheessa pelästyä. Vastaehdollistaminen tarkoittaa sitä, että koira saa esim. herkkuja samalla kuin ärsyke on esillä. Ärsykkeen poistuessa näköpiiristä, loppuu myös namien saaminen. Vastaehdollistamisessa pelottavaan asiaan yhdistetään positiivinen asia. Ärsykkeen nähdessään koira kääntyy omistajaa päin, sillä häneltä saa namin. Lopulta ärsykkeestä tulee myös luoksetulovihje, sillä koiran pitää mennä omistajan luo saadakseen namin. Vastaehdollistamisen toinen versio on Look At That eli LAT, jossa idea on sama, mutta omistaja pyytää katsomaan vihjesanalla ärsykettä, jonka jälkeen koira palkataan. Peruskäytöksiä, kuten luopuminen, katsekontakti, eteen istuminen, voi hyödyntää esimerkiksi ohitustilanteissa. Korvaavaa käytöstä pitää ensin harjoitella ilman häiriötä ja lisätä häiriötä vähitellen.
Vielä on viikko aikaa ilmoittautua meidän seuran kesäkauden treeneihin ja olen tämän viikon miettinyt, mitä tekisin. Tarkoituksena on ilmoittaa Rio agilityyn ja molemmat pojat rallytokoon. Olen miettinyt onko Rio jo toukokuussa valmis ryhmätreeneihin ja toivonko poikien rallytokot samalle vai eri päivälle. Toivottavasti olemme Rion kanssa edenneet sen verran toukokuuhun mennessä, että se sietää häiriöitä paremmin ja kykenee olemaan samassa tilassa muiden koirien kanssa ilman enempiä rähinöitä.
Sunnuntaina menin aamupäivästä Rion kanssa Espooseen kooikereiden arkitokoon. Rion julkisissa kulkuvälineissä panikoimisen vuoksi Rion kanssa vähän pidemmälle matkustaminen tuntuu kovin epämieluisalta, mutta en sen takia halua olla menemättä minnekään. Yritän itse olla mahdollisimman rento, kun matkustamme, mutta kuitenkin hermoilen jonkin verran. Kaksi noin 20 minuutin bussimatkaa meni tällä kertaa ihan ok, vaikkei Rio ihan rennosti ollutkaan. Enemmän sydämentykytystä aiheutti bussista poisjääminen määränpäässä, sillä Rio syöksähti sivulle ja minulta pääsi hihna irti. Rio pysähtyi melkein heti, mutta ennen kuin ehdin ottaa hihnasta kiinni, Rio näki edellä vaunuja työntävän miehen koirineen ja lähti juoksemaan heitä kohti. Onneksi Rio reagoi huutamiseeni ja pysähtyi. Samalla mies kääntyi katsomaan, mitä takanaan oikein tapahtuu. Nappasin hihnan ja luikimme takavasemmalle. Enemmän, kuin se, etten tiedä miten Rio olisi reagoinut koiraan, pelotti, että Rio olisi voinut mennä autotielle. Siinä kohtaa oli mutka, joten auton olisi huomannut liian myöhään.
Kokoontumiseen osallistuivat meidän lisäksi Jack ja Hetja, Savina ja Bene, Havu sekä Guido ja Esteri-setteri. Kolmea jälkimmäistä odotellessa pojat pääsivät painimaan. Pistin Rion kiinni, kun näin Guidon ja Esterin tulevan, sillä uskoin Esterin olevan Riosta pelottava. Ei Rio sitä kohtaan lämpimiä tunteita osoittanutkaan.
Rio keskittyi paljon paremmin kuin viimeksi. Oli paljon kivempi touhuta, kun kontaktin sai helpommin. Teimme mm. seuraamisharjoitusta kiertämällä ympyrää, liikkeestä maahan menemistä, 360 käännöksiä seuraamisen yhteydessä ja istuvan koiran kiertämistä. Rion kanssa teimme oman osaamistason mukaan. Eihän Rio vielä juurikaan mitään osaa, ainakaan pysyä paikallaan. Välillä Rio piti taukoa, jolloin harjoittelimme saalistusleikkiä. Narun päässä oli lelu, jota vetelin Riolle. Rio oli ihan innoissaan leikistä. Täytyykin tehdä tuommoinen lelu. Sellaista joskus suositeltiin Mikolle, mutta en sitten ryhtynyt tuumasta toimeen. Erityisen iloinen olin siitä, ettei muiden koirien haukkuminen häirinnyt Rion leikkimistä tai treenailua. Varsinkin ulkoillessa Rioa pelottaa vieraiden koirien haukku, tai oikeastaan myös Mikon haukkuminen, mutta hyvä vain, jos se ei treenitilannetta häiritse.
Lopuksi Rio pääsi vielä leikkimään Jackin kanssa. Vähän hermostutti vapaaksi päästäminen, sillä en tiedä, miten Rio reagoi sitä pelottaviin koiriin. Hihnassa se reagoi välillä kovinkin aggressiivisesti. Rio ei huomioinut Esteri-setteriä ennen kuin Jack meni leikkimään sen kanssa. Rio meni haukkumaan sekä Esterille että Guidolle. Rio meni lähelle, muttei tullut iholle. Esteri ei onneksi ollut moksiskaan Rion rähjäämisestä, mutta Guido sanoi takaisin. Yritin saada Rion pois, mutta kun minä taisin olla ainoa, jota se häiritsi, niin se sai jatkua. Ei Rio pitkään haukkumista jatkanut, mutta oli yllättävää, että Rio meni muutamaan kertaan Esterin ja Guidon luokse, sillä olisin luullut, että se enemmin välttelee pelottavia koiria. Guidon ollessa vapaana se antoi Riolle pariin kertaan lähdöt, kun Rio kävi sille haukkumassa. Riolla on hyvin vähän kokemusta toisten koirien kanssa olemisesta, joten nämä tapaamiset tekevät varmasti hyvää. Silti vähän epäilyksellä mietin jännittävien koirien tapaamista, mutta kai Rio ajan myötä huomaa, ettei niistä ole vaaraa. Kuvia löytyy Hetjan ja Jackin blogista.
Olisin halunnut iltapäivällä jatkaa Rion kanssa edellisviikon putki- ja hyppyharjoituksia, mutta isäntä oli huonovointinen ja minun piti mennä yksin treeneihin. Rio oli väsynyt kahden tunnin leikkimisestä, treenaamisesta ja uusista jännittävistä kokemuksista, joten lähdin sitten Mikon kanssa. Miko hidasteli matkalla asemalle ja vaikka yritin kiriä loppumatkasta, niin emme ehtineet junaan. Vuoroväli oli liian pitkä, jotta seuraava junaa olisi kannattanut odottaa (meidän treeniaika on puoli tuntia), joten kävelimme sitten tunnin lenkin.
Rio on tänään 8 kk. Painoa sillä on 8,1 kg eli 100 g enemmän kuin kuukausi sitten ja korkeutta n. 38,7 cm, joka on 0,2 cm enemmän. Oikeasti mitta ei ole noin tarkka, mutta Rio on hieman alle 39 cm. Kasvu hidastuu, mutta niin on jo aikakin :)
Kuvaussessio pidettiin tiistaina, jolloin aurinko paistoi nätisti. Tosin parhaat paisteet oli jo ohi, kun työpäivän jälkeen käytiin ulkoilemassa. Kotona huomasin, etten ollut ollenkaan tajunnut säätää ISO-arvoa, joka oli jäänyt korkeaksi edelliseltä kerralta ja niin tuli kuviin jälleen reilusti kohinaa. Epätarkkuus on kyllä muutenkin tyypillistä kuvissani, joten varasin kirjastosta valokuvauskirjan. Vaikka nykyään aika paljon kuvaan manuaaliasetuksilla, niin säädöissä on vielä paljon opeteltavaa. Otin näyttelyhihnan mukaan, sillä ulkona kuvatessa on vähän sitä ongelmaa, että Rio on koko ajan menossa ja malttaa pysyä vain hetken paikallaan. Kun pistin Riolle näyttelyhihnan, se selkeästi keskittyi paremmin.
Kuukauden päästä Rio on jo junnuikäinen ja pääsee osallistumaan virallisiin näyttelyihin. Innoissani merkitsin ylös näyttelyitä, joihin voisimme osallistua. Onpa ihanaa, kun ei tarvitse niin tarkkaan tutustua tuomareihin :) Mahdollisuuksia on niin paljon enemmän kuin Mikon kanssa. Ennen ilmoittautumista aion kuitenkin lukea tuomareiden arvosteluita, jotta tiedän mistä he tykkäävät ja mistä eivät. Ennen virallisten kehien korkkausta Rio tarvitsee vielä runsaasti käsittelyharjoitusta, joten täytyy ajoittaa näyttelyt enemmän kesän puolelle. Harmittavasti yksi kolmen kerran käsittelykurssi peruuntui Rion ollessa ainoa osallistuja. Yksi näyttelytreeni ja mätsäri on kalenterissa, mutta treeniä tarvitaan paljon enemmän. Ensimmäinen näyttelyilmo junioriluokkaan on jo tehty. Tosin taisin jo seuraavana päivänä tulla katumapäälle. Täytyy sitten lähempänä katsoa osallistummeko vai emme.
Kahdeksan kuukauden ikäinen pikkumies on jo hyvän aikaa ollut sisäsiisti, mutta se ei kuitenkaan ole 100 %:sti. Rio on nimittäin yökastelija. Edelleen joudun välillä pesemään koirien petejä, koska ne haisevat pissalle. Kyseessä täytyy olla enemmän tapa kuin pidätyskyvyttömyys, sillä työpäivän aikana ei ole pitkään aikaan tullut pissoja sisälle. Viimeksi, kun olen kuullut lorinaa sängyn vierestä, olin juuri mennyt nukkumaan eikä Rion iltaulkoilusta ollut kuin kaksi tuntia.
Sunnuntaina menimme koko perheen voimin Mikon hyppytekniikkatreeneihin, sillä Saara ja Huugo eivät ehtineet paikalle. Rio pääsi aloittamaan putkella. Markus piti Riosta kiinni ja minä kutsuin. Kun välimatkaa putkeen kasvatettiin, Rio juoksi ensin putken vierestä. Täytyykin seuraavaksi keskittyä putkitreenissä lähetysetäisyyteen. Vaikka Miko ei enää vaikuta kipeältä, niin olen välttänyt riehumista. Nyt Miko sai kuitenkin juoksennella putkeen ja pallon perässä. Isäntä hoiti tämän osuuden ja minä olin Rion vieressä varmistamassa, ettei Rio satuta itseään riuhtomalla. Rio kun ei vielä oikein osaa odottaa omaa vuoroaan eikä se ymmärrä olevansa seinässä kiinni.
Riolle oli seuraavaksi luvassa hypyn tarjoamista. Siivekkeiden välissä ei ollut rimaa. Seisoin ensin toisen siivekkeen vieressä. Muutaman kerran Rio meni siivekkeiden välistä, mutta helpotin vähän menemällä istumaan. Onnistuneiden toistojen jälkeen Rio sai pitää tauon. En kuitenkaan pistänyt sitä kiinni, vaan annoin sen olla mukana, kun Miko harjoitteli takaakiertoja. Lopuksi teimme vielä lisää hypyn tarjoamisia, joka alkoi jo sujua paremmin. Pitäisi tehdä suunnitelma, miten Rion agilityn kanssa edetään. Tosin ei treeneihin vielä vähään aikaan ole tulossa muuta, kuin putki ja siivekkeitä.
Sain vihdoin alkuviikosta tuotua töistä kaksi pahvilaatikkoa kotiin, jotta pääsimme jatkamaan Nose Work treeniä. Pistin toiseen laatikkoon huopatarran, jossa oli eukalyptuksen hajua. Aloitin Mikon kanssa yhdellä laatikolla. Miko oli ihan varma, että kyseessä on laatikkoon meneminen, joten sitä se yritti ihan koko ajan. Miko pistää vain etujalat laatikkoon. Lopulta sain naksutetua siitä, kun Miko pistää päätä laatikkoon. Ja sitten Miko alkoi pistää leukaa laatikon reunalle. Oli näköjään tullut naksutettua, kun Mikon leuka osui laatikon reunaan... Rio oli hommassa paljon etevämpi ja sille sai onnistuneita toistoja useita. Toisella kierroksella laatikoita oli kaksi, joista toisessa ei ollut hajua. Miko oli edelleen laatikkoon menemisen kannalla, mutta se oli kiinnostunut laatikosta, jossa hajua oli. Riolle kaksi laatikkoa ei ollut ongelma ja se onneksi jaksaa yrittää, vaikka heti ei tulisikaan palkkaa.
Torstaina oli Nose Work treenien vuoro Mikolla. Purkin haistelu (tai ainakin toivottavasti Miko haisteli) meni oikein hyvin, mutta laatikot tuottivat vaikeuksia. Mikolla taisi ensin olla kolme laatikkoa ja sitten niitä vähennettiin kahteen ja lopulta yhteen. Miko ei ymmärtänyt mitä sen pitäisi tehdä ja koska Mikoa ei ole koulutettu niin, että se omatoimisesti tarjoaisi asioita, niin se lopettaa yrittämisen hyvin nopeasti. Ja sitten se ei tee mitään. Toisella kierroksella helpotettiin niin, että laatikot olivat pystyssä. Pariin kertaan naksutin vahingossa silloin, kun Miko pisti tassun laatikkoon (en ajoissa huomannut, että jalka liikkuu), joten Miko oli koko ajan pistämässä tassua laatikkoon. Saimme sitten hajupurkin, jotta hajun haisteleminen vahvistuisi. Tässä osuudessa ei mitään vaikeaa olekaan, mutta Miko varmaan luulee saavansa palkan kuonon pistämisestä purkin päälle, ei tietyn hajun haistelemisesta. Lopuksi Miko sai vielä etsiä hajun lähteen steppilaudasta ja se onnistui. Täytyy treenata kotona enemmän.
Lauantaina Riolla oli pentunäyttely Lahdessa. Näyttelyyn lähteminen ei tuntunut hyvältä idealta ja näyttely jännitti niin, etten saanut kunnolla nukutuksi. Tarkoituksena oli matkustaa bussilla Kamppiin ja sieltä bussilla Lahteen, mutta toisin kävi. Puolivälissä matkaa Kamppiin bussissa vaihtui kuljettaja. Istuimme Rion kanssa heti kuskin takana. Vaihdosta kuuluvat äänet, kai pääasiassa kuljettajan kopin oven sulkeminen, sai Rion hermostumaan ja se meni paniikkiin. Rio yrittää silloin kiivetä olkani yli ja lähteä kai karkuun. On iso työ saada pidettyä Rio aloillaan. Ja kun se ei pääse mihinkään, se tärisee ja läähättää sekä haukottelee kovaäänisesti. Panikoivan koiran kanssa matkustaminen ei ole kovin mukavaa ja lopulta jäimme pois jo aikaisemmin. Menimme Oopperan pysäkille odottamaan Lahden bussia. Oikeastaan se oli hyvä ratkaisu myös siinä mielessä, että Rio olisi saanut uuden paniikin aikaan käynnistyvän bussin äänistä. Bussia odotellessa meinasin kääntyä takaisin kotiin. Näyttelyyn meneminen tuntui entistä huonommalta vaihtoehdolta. Matka Lahteen sujui ihan ok, mutta Rio oli pääosin jossain määrin hermostunut. Ja loppumatkan vielä hermostuneempi sen jälkeen, kun yksi matkustajista oli käynyt bussin vessassa. Istuimme ihan takana, vessan vieressä. Ihan uskomatonta, kuinka pienestä asiasta Rio saa paniikin aikaiseksi... Miko on helppo koira, vaikka sillä on omat haasteensa. Rioon verrattuna Miko on ihan superhelppo koira. Rion kanssa taas haasteita riittää enemmän kuin haluaisin...
Pentunäyttely oli Lahden Messukeskuksessa, jossa ei tällä kertaa ollut muita näyttelyitä, joten tilaa oli kivasti. Hallissa oli mukavan väljää ja meidän kehällä melkein tyhjää. Edellisellä kerralla oli niin ahdasta, ettei se ollut yhtään mukavaa. Saavuimme meidän kehälle juuri tuntia ennen Rion arvioitua arvosteluaikaa eli klo 11. Kehässä olleen koiran poistuttua tuomari lähti kehästä oman koiransa kanssa. Katselin aikataulusta, että äskeinen koira taisi olla Rioa edeltävän rodun edustaja. Kävin kysymässä kehäsihteeriltä, mikä koira äsken oli ollut ja hän sanoi, että kooiker eli me ollaan seuraavana, mutta ennen klo 12 ei voida jatkaa, sillä aikatauluun merkittyä aikataulua ei voi aikaistaa. Hän ehdotti esim. pöydän harjoittelua. No, mehän harjoittelimme. Ja se olikin hyvä juttu, sillä alkuun Rioa jännitti pöytä ja se meinasi peruuttaa pöydältä alas. Sain sen rentoutumaan, jonka jälkeen Rio seisoi pöydällä ihan reippaasti. Harjoittelimme myös liikkeitä yhden kierroksen verran, jonka jälkeen tuomari palasi kehään ja toinen kehäsihteeri kehotti poistumaan (koska se ei ole reilua muita kohtaan, eipä meillä kilpakumppaneita olisi ollutkaan :) ). Hän jäi juttelemaan ja mainitsin Rion jännityksestä. Kehäsihteeri meinasi, että meillä on nyt hyvin aikaa totutella tunnelmaan eikä heti kehän jälkeen kannata lähteä pois. Ja hänestä Rio oli jo vähän rentoutunut, sillä se kävi häntä tervehtimässä.
Tunti kului yllättävän nopeasti. Kävimme kerran ulkona ja muuten istuimme kehän laidalla (ihanaa, että oli tuoleja). Rio oli rennon oloisesti ja välillä se meni kerälle syliini. Yksi kehäsihteereistä sanoi ohi mennessään, että onpa se rento. Jokin Rioa alkoi ahdistaa hieman ennen meidän vuoroa, mutta se rentoutui, kun laskin sen alas ja verryttelimme kehää varten. Hieman ennen kahtatoista tuomari arvosteli koiran, joka oli ilmeisesti myöhästynyt arvostelusta, kun tuomari oli ollut niin kovin nopea. Sitten oli meidän vuoro. Ensin tuomari katsoi liikkeet yhdellä kierroksella kehän ympäri. Sitten pöydälle. Tuomari lähestyi Rioa sanoen "Kukas se siinä on" :) Hän katsoi Rion hampaat ja sitten kehui kuinka hieno Rio on ja samalla Rio painautui minua vasten. Muutoin Rion jännitys ei näkynyt pöydällä. Ja sitten piti pistää Rio seisomaan maahan. Kauaa ei arvostelu kestänyt, kun kehäsihteeri sanoi, että KP ja rotunsa paras. Olipas yllätys, kun odotukset olivat ihan muuta! Se oli kyllä tosi nopea arvostelu eikä tuomari tutkinut Rioa muuten kuin katsoi hampaat. Kävimme hakemassa palkinnot ja ilmoitin, ettemme jää ryhmäkehiin. Miko oli yksin kotona eikä muutenkaan olisi kiinnostanut jäädä. Päästiin siis tunnissa näyttelystä pois. Ihan kivaa vaihtelua aikaisempiin usean tunnin odotteluihin.
13.2.2016 Lahti PN, tuomari: Rainer Vuorinen "Tasapainoinen pentu. Kaunis pää ja väritys. Korvissa jo oikea
rodunomainen väritys. Hieno ylälinja. Hyvät kulmaukset ja hyvin vapaat
liikkeet." PEK1 KP ROP-pentu
Kotiin menimme IC-junalla, jossa Rio pääasiassa lepäili, mutta välillä ääntelevät kanssamatkustajakoirat hieman hermostuttivat. Pasilassa vaihdoimme meille päin menevään junaan. Laskin Rion junan lattialle ja yllätyin, ettei se vaikuttanut olevan siitä moksiskaan. Syöttelin Riolle nameja ja ne maistuivat hyvin. Yksi aseman väli meni näin, seuraavalla Rio yritti päästä syliin ja kolmannella ja viimeisellä aseman välillä otin Rion syliin. Syli on sille turvapaikka, joten ajattelin, että parempi päästää Rio turvaan kuin antaa sen hermostua.
Viiden pentunäyttelyn tuloksena 4 x KP ja 3 x ROP-pentu, ei huono :) Miko pyörähti aikanaan pentuluokassa kuusi kertaa saaden 3 x KP ja ollen 2 x ROP-pentu.
Kennelliitolta tuli tällä viikolla postia. Olisin
mieluummin halunnut sen A5:n kokoisen
läpyskän, jota meille ei kehässä jaettu, mutta
kyllä tämäkin kelpaa :)
Kävin lauantaina Rion kanssa Espoossa kooikereiden arkitokossa. Menimme Nuottaniemeen Kampin kautta, joten Rio sai lisää kokemusta keskustasta ja kauppakeskuksessa kävelystä. Nuottaniemessä en halunnut päästää Rioa irti heti silloin, kun Jack tuli paikalle, joten pojat jonkin aikaa leikkivät hihnassa ja lopulta vain Rio oli hihnassa. Halusin ensin, että kaikki osallistujat tulevat paikalle, kun en tiedä miten Rio reagoi paikalle tuleviin koiriin. Mukana olivat Rion, Jackin ja Hetjan lisäksi Savina ja Bene sekä lähes 13 viikkoinen Indi (Muskettikoiran Öinen Tähtisilmä). Rio osoitti kiinnostusta pentua kohtaan, mutta alussa pennun ympärillä oli niin monta muutakin, että sitä vähän jännitti. Hieman myöhemmin, kun aloitimme arkitokoilun, olin kaivamassa jotain repustani ja pentu tuli käymään lähellä, mutta Rio ei suvainnut sitä repun luo. Rio on aikaisemminkin puolustanut omaa reppua. Teimme ympyrässä muiden ohitusharjoitusta. Rioon oli vaikea saada kontaktia, kun se joko itki Jackin perään tai haisteli maata. Välillä sen sai ihan kivasti kontaktiin, mutta sitten oltiin taas hajujen perässä. Muutoin oli vapaata seurustelua. Pidin Rion edelleen hihnassa, sillä vaikutti siltä, ettei se välttämättä siedä pentua. Rio ei varmaan juurikaan olisi muita nähnytkään kuin Jackin, mutta halusin ottaa varman päälle. Hihnassa leikkiminen, varsinkaan niin, että toinen on irti, ei ole ihan paras idea. Jack kerran sotkeutui Rion hihnaan ja kun se ei heti päässyt irti, tuli rähinä. Sotkun selvitettyä Jack vielä rähisi Riolle, joka tuntui olevan hämillään kaverinsa uudesta puolesta. Rio oli onneksi alistuva eikä muuten tullut mitään hämminkiä. Tilanne oli koirille epäreilu, mutta onneksi mitään ei jäänyt kaivelemaan. Pennun lähdettyä Riokin pääsi vapaaksi ja poikien leikit jatkuivat. Takaisin kotiin pääsimme Jackin ja Hetjan emännän kyydillä. Kaikki kolme mahtuivat hienosti takapenkille ja Riollekin oli omat turvavyövaljaat. Hetja pistettiin keskelle, sillä pojat eivät malttaneet pysyä toisistaan erossa. Riolla meni hetki ennen kuin se pystyi rentotumaan. Aluksi se tuijotti minua ja alkoi sitten vinkua. Lopulta se tyytyi kohtaloonsa ja meni maaten. Minun noustessa autosta Riolle tuli hätä, kun se luuli jäävänsä autoon :)
Kaikki kuvat ovat lauantailta. Yritin saada kuvia valoisammaksi kasvattamalla ISO-arvoa, mutta ei siitä mielestäni ollut hyötyä. En tajunnut palauttaa ISOa siihen, mitä se oli, joten tuloksena oli kuvia, joissa on paljon kohinaa. Kuvien laatu ei siis ole kovin hyvä, joten piti rajaamisetkin jättää minimiin.
Jack & Rio
Hetja & Indi
Savina & Bene
Bene, Savina, Rio, Indi, Jack & Hetja
Indi
Indi
Bene
Iltapäivällä lähdin poikien kanssa äidin luo äidin ja veljen synttärikahveille. Pääsimme veljeni kyydissä ja pojat matkustivat nätisti takakontissa. Rio oli kuulemma reipastunut sitten edellisen käynnin. Tosi nätisti se osasi olla ja antoi pusuja sekä veljelleni että veljenpojalle. Mikon kanssa piti päivystää keittiössä aina, kun siellä tapahtui jotain.
Sunnuntaina koko päivä meni Tampereella Kooho ry:n hallituksen kokouksessa ja näyttelytoimikunnan kokouksessa.
Mikolla loppui maanantaina kipulääkekuuri. Onneksi ainakaan kuurin aikana ei ole ollut kipuja eikä nytkään vaikuta olevan. Miko on erittäin tyytyväisenä nukkunut petissä tai makuualustalla. Muutamia kertoja se on hypännyt sänkyyn silloin kun esteitä ei ole ollut. Normaalisti Miko viettää hyvin paljon aikaa sängyssä, joten hieman huolettaa, ettei se ole enempää hyödyntänyt tilaisuuksia päästä sänkyyn. Vähän vaisun oloinen Miko on ollut, vaikka kipeältä se ei vaikuta. Miko on käyttänyt BoT-loimea aina silloin, kun olen sen muistanut ja sateessa ulkoillessa on ollut sademantteli päällä.
Riolla on lauantaina ensimmäinen ja viimeinen näyttely isompien pentujen luokassa. Kouvolan ja Jyväskylän pentunäyttelyt maaliskuussa olivat listalla, mutta Kouvolan näyttelypaikka oli liian syrjässä ja Jyväskylä väliin jättäminen on vaan säästöä. Lahdessa Rio edustaa jälleen yksin rotuaan. Tuomari vaihtui eikä uusi tuomari varmasti anna Riolle kunniapalkintoa, mutta mennään nyt silti kokemuksen vuoksi. Sitten keskitytään käsittelyharjoituksiin ja valmistaudutaan junnuluokan korkkaukseen.
Hevospatsaat
Hetja
Välillä keppi oli Riolla
Paljon jalkoja
Jack & Hetja pitävät kiinni samasta kepistä
Jack, Hetja & Rio
Rion mielestä pääpointti oli juokseminen eikä keppi
