torstai 3. maaliskuuta 2016

Nose Work treenailua ja näyttelykoulutus

Viime viikolla treenailin kahdesti poikien kanssa Nose Workia ja torstaina Mikolla oli treenit. Ensin kotona yritin vahvistaa hajun merkitystä. Rio on mielestäni paremmin perillä siitä mistä on kyse, kun taas Mikolla ei tunnu olevan hajua. Pistin hajustetun huopatarran lasisen jälkiruokakupin pohjaan ja kupin nurinpäin (tarra oli siis kupin ulkopuolella). Tämä oli helppoa molemmille. Sitten otin mukaan toisen kupin, jossa ei ollut hajua. Riolle se ei tuottanut vaikeuksia. Tosin en osaa sanoa johtuuko se siitä, että Rio tietää hajun olevan se juttu vai se, että Rio muutenkin jaksaa yrittää, vaikka asia josta palkka tulee ei heti löytyisikään. Mikoa sai palkattua oikean kupin päälle nenän pistämisestä silloin, kun kupit olivat vierekkäin tai peräkkäin ja hajukuppi ensimmäisenä. Mutta sitten ei enää onnistunut, kun hajukuppi oli kauempana. Miko ei edes yrittänyt haistaa sitä ja turhautui, kun palkkaa ei tullut.

Seuraavalla kerralla käytin pahvimukeja. Ensin mukeja yli yksi, sitten kaksi ja lopuksi kolme. Pidin mukeja nurinpäin ja huopatarra oli pohjassa. Tämä sujui Mikon kanssa paljon paremmin ja se löysi helposti oikean kupin silloinkin, kun niitä oli kolme. Rion kanssa kevyet pahvikupit olivat haastavia, sillä ne lentelivät ympäriinsä, kun Rio ryntäili kupilta toiselle. Mutta hyvin sekin oli perillä siitä, miltä kupilta sai palkan.

Torstain treeneissä hajustettu huopatarra oli ensin muovikorin sisällä ja kori nurinpäin. Silloin Miko oli koko ajan astumassa korin päälle. Kun kori käännettiin oikein päin, oli Miko koko ajan menossa koriin sisälle. Kouluttaja sitten piti koreja pystyssä ja silloin Miko alkoi pistää päätä koriin sisälle. Seuraavana haju oli muovikartion sisällä. Kartiossa oli reikiä sekä sivuilla että päässä. Lattialla oli myös koreja. Miko löysi ensin hajun kartiosta (tai kokeili vaan saako siitä palkkaa), mutta kun kartioita oli kaksi, se yritti laskea päätä vain toisen päälle. Mikolla tuo pään laskeminen esineen päälle on vahva toimintatapa. Täytyy edelleen jatkaa hajun opettamista. Viimeisenä huopatarra oli tokohypyssä. Mikon kanssa me tuttuun tapaan vaan seisoskeltiin ja Miko katsoi minua. Sellaisia meidän treenit pääasiassa ovat. Kiersimme välillä estettä, mutta Miko ei edes yrittänyt tehdä mitään. Kouluttaja tuli sitten koputtelemaan/taputtelemaan estettä, jolloin Miko kiinnostui siitä ja haju löytyi. Yhden palkkauskerran jälkeen Miko löysi hajun uudestaan. Vielä on yksi kerta treenejä jäljellä. Jatkokurssia ei ainakaan vielä tarvitse harkita :)

Poikien uudet ruokakupit


Keskiviikkona Riolla oli näyttelyharjoitukset Espoossa. Samassa paikassa, samalla kouluttajalla kävimme myös joulukuun alussa. Pienessä tilassa oli tällä kertaa seitsemän koiraa, joka oli mielestäni liikaa. Tosin loppujen lopuksi aikaa ja tilaa oli hyvin koko porukalle, mutta Rio olisi tarvinnut joko enemmän tilaa tai vähemmän koiria ympärille. Paikalla oli kaksi isompaa koiraa, joista toinen oli hyvin levoton ja se hermostutti Rioa. Seisominen meni Riolla hyvin, mutta aika helposti sillä painui takapuoli maahan. Liikkuminen yhdessä toisen koiran kanssa ei mennyt yhtä hyvin. Toinen koira ei ollut häiriöksi, mutta odottavat koirat olivat. Jonkin verran Riolla tuli myös hyppimistä. Edestakaiset liikkeet tehtiin yksitellen. Alkuun Rio otti kovasti häiriötä muista koirista eikä liikkuminen mennyt siksi hyvin. Muutaman kerran jälkeen alkoi kuitenkin sujua.

Pöydällä tutkittaessa Rio ei väistänyt yhtään. Se seisoi nätisti tutkimisen ajan. Olin siitä yllättynyt, mutta toki hyvin iloinen :) Kouluttaja totesi, että selkeästi kehittymistä on tapahtunut sitten viime kerran. Lihaksisto oli kehittynyt, erityisesti takaosassa on hyvät lihakset. Etuosa tarvitsee vielä aikaa. Kouluttajan mielestä Riolla on edelleen hyvin pieni yläpurenta. Ei hän nähnyt siitä haittaa, mutta hampaista tarkka tuomari voisi siihen puuttua. Toisella kierroksella nuorimies tutki Rion pöydällä. Silloin Rioa hieman jännitti, mutta hyvin meni silläkin kertaa. Lopuksi liikkeitä harjoiteltiin vielä ryhmässä. Rio oli nyt yhdessä kolmen muun pienemmän koiran kanssa. Siinä vaiheessa Rioa alkoi jo enemmän hermostuttaa muut koirat, joten loppu oli aika rähinäherkkää... Eikä ne liikkeetkään mennyt hyvin. Hyvä fiilis jäi kuitenkin kokonaisuudessaan. Tällä hetkellä näyttelykäyttäytymisessä haastavin osuus on muiden koirien kanssa liikkuminen. On harmi, että tänä vuonna kaikissa pentunäyttelyissä Rio oli yksin eikä harjoitusta tullut rotukavereiden kanssa, jotka Rioa hermostuttavat vähemmän kuin muun rotuiset.


Sylissä nukkuja

Keskiviikkoaamuna kävin molempien koirien kanssa yhtä aikaa aamulenkillä. Puolessa välissä selvittelin Rion aiheuttamaa "hihnasotkua" (se oli kiertänyt takakauttani tms.), jolloin Rion hihna putosi kädestäni. Olin juuri tarttumassa hihnaan, kun yhtäkkiä vierestä pongahti citykani juoksuun. Ja niinhän siinä kävi, että Rio syöksyi sen perään. Olimme hieman normaalia aikaisemmin ulkona, jolloin oli vielä melko hämärää. Rio juoksi pupun perässä rinteeseen, jossa kasvaa puita. Ei sitä metsäksi voi sanoa, mutta kuitenkin melko tiheästi siellä kasvaa. Jos Rion valjaissa ei olisi ollut valoa, en olisi nähnyt sitä. Pystyin seuraamaan, missä sininen valo kulkee. Muuten olisi varmasti tullut hätä, kun Hämeenlinnanväyläkin on vaan muutaman kymmenen metrin päässä. Lähdin Mikon kanssa kulkemaan rinteessä olevaa polkua ja kutsuin Rioa. Pupu oli varmaan aika nopeasti karistanut Rion kintereiltään ja Rio tuli meitä kohti. Kun Rio oli lähellä, meinasin tarttua hihnaan, mutta Rio lähtikin uudestaan juoksemaan. Ei se enää pupun perässä ollut, mutta hajut veivät. Lähdin Mikon kanssa tarpomaan hangessa Rion perään eikä onneksi mennyt kauaa, että sain tartuttua hihnaan. Hajujen perässä Rio ei mennyt yhtä reippaasti ja pysähtyi välillä. Kylläpä tuo säikäytti. Onneksi Rio ei missään vaiheessa kadonnut niin, etten olisi nähnyt sitä. Olipa huonoa tuuria, että pupu sattui juuri sillä hetkellä lähtemään, kun hihna ei ollut kädessäni.

2 kommenttia:

  1. Voi tuo pahvilaatikkopeti :D
    Sängyssä makaava Rio. Samanlainen ilme kuin Xemalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rio on niin söpö nukkuessaan "pentulaatikossa" :) Miko-pentu matkusti pahvilaatikossa kotiin ja kotona pahvilaatikosta tuli samanlainen peti. Se tosin ei kauaa kestänyt. Rio ei jostain syystä ole syönyt laatikkoa (kuin vähän), vaikka se on ollut käytössä ihan pikkupennusta lähtien :)

      Poista