Jälleen mätsärissä

Perjantaina meillä päättyi talvikauden omatoimiset rally-tokotreenit. Teimme kisamaisen treenin ja olimme saaneet tuomariksi yhden rally-tokokouluttajista. Teimme AVO-radan ja aina jokaisen suorituksen jälkeen tuomari antoi palautteen. Meillä meni ihan hyvin, vaikka pari kertaa piti uusia. Eteen istuminen ei oikein tahtonut onnistua ja yhden kyltin ohi kävelin vahingossa. Saimme samaa palautetta kuin ennenkin eli kaikki ALO (ja AVO) -luokan kyltit on hallussa, mutta intoa ja reippautta tarvittaisiin lisää. Eteen istumisiin saatiin treenivinkkejä. Eteen istuminen on se liike, jossa paineistuminen ja epävarmuus näkyy heti. Silloin Miko tulee istumaan vinoon tai eteen istuminen ei tahdo onnistua. Muutoin rata mentiin palkatta, mutta palkkasin kerran eteen istumisesta, kun uusimme kylttiä. Kesäksi saimme puolikkaan paikan rally-tokotreeneihin. Nyt tulee taukoa treeneihin, sillä olemme vasta kesäkauden jälkimmäisellä puoliskolla mukana ryhmässä. Tosin pääsemme jo heti toukokuun alussa tuuraamaan treeneihin. Meillä on toukokuulle yksi varasija kokeeseen (varasija 3, joten mahdollisuuksia saada paikka on) ja yksi koepaikka. Jos hyvin käy, niin toukokuussa meidän seuran omissa kisoissa saamme RTK1:n ja jos huonosti käy, niin meillä on kisojen jälkeen edelleen vain yksi hyväksytty tulos :)

© Taina Lempiäinen

Lauantaina kävimme meidän seuran järjestämässä mätsärissä. Seuraksi saimme Tainan & Lokin. Vaikka Miko ja Loki eivät ole nähneet pitkään aikaan, niin oli mukava huomata, että pojat tulevat edelleen hyvin juttuun. Tällä kertaa odottelimme pääasiassa kehän laidalla, joten ympärillä oli paljon koiria. Jonkin verran oli ärinää ja haukkumista (kuitenkin pääosin haukkumista), mutta pääosin Miko oli nätisti. Koirien keskellä oleilu ei ollut Mikosta kaikkein mukavinta, mutta osasi se silti olla rennostikin. Kehään saimme pariksi bc:n ja Loki tuli mukaan kolmanneksi. Tuomari tutki koirat kunnolla ja katsoi liikkeetkin tarkasti. Mikolle punainen, mutta ei muuten menestystä.

© Taina Lempiäinen

Tänään sunnuntaina oli talvikauden viimeiset hyppytekniikkatreenit. Teimme perussarjaa ja alastuloa. Ei taaskaan ollut parhaat toistot, mutta se voi johtua ylimääräisestä painosta. Siksi en halunnut tehdä kovin montaa toistoa. Kesäkaudella on tarkoitus jatkaa hyppytekniikkatreenejä, jos vaan saadaan sopiva ajankohta. Ensi viikko on taukoa treeneistä ja toukokuun ensimmäisellä viikolla alkaa kesätreenit oikein rytinällä: rally-tokoa, agilitya ja tokoa.

© Taina Lempiäinen

Mätsärissä

Kävimme viime lauantaina mätsärissä, kun sellainen järjestettiin kävelymatkan päässä. Me ei olla tosi pitkään aikaan oltu missään koiratapahtumassa. Treeneissä Miko ei mitenkään erityisesti jännitä muita koiria (kun ne samat siellä pyörii), mutta muut tilanteet on asia erikseen. Ilmoittautumisjonoon päästyämme Mikon piti pariin kertaan haukkua muille koirille, kun vieressä mm. leikittiin. Kehien alkamista odotellessa kävelimme lähimaastossa ja Miko sai purkaa energiaansa. Ensin sillä oli hurjat keppileikit. Ei varmaan koskaan aikaisemmin Mikon kanssa ole saanut kunnon vetoleikkejä kepin kanssa aikaiseksi ja kova murina tietysti päälle. Kepit onkin kiinnostanut Mikoa kovasti viime aikoina ja kerran se kantoi keppiä useiden minuuttien ajan! Normaalisti Miko kantaa keppiä vain hetken ja tiputtaa sen sitten maahan. Isolla nurmikolla Miko intoutui juoksemaan ympyrää. Harmi, että se oli noin kahden metrin hihnan päässä, mutta aika hyvin Miko on oppinut arvioimaan minkälaisia juoksuspurtteja hihnan päässä voi tehdä. Teki varmasti ihan hyvää pyöriä muualla kuin kentällä ja Miko käyttäytyikin muuten mallikkaasti.

Kehään saimme pariksi labbisnartun. Tuomari oli hyvin nopea eikä käyttänyt kauheasti aikaa koiriin. Hän tutki ensin molemmat koirat ja juoksutti sitten ne yhdessä ympäri. Ja se oli siinä. Mikolle punainen nauha. Miko antoi hienosti tutkia, vaikka edellinen näyttely on ollut kesäkuussa. Liikkeet oli hyvät eli nenä ei juurikaan käynyt maassa eikä Miko ollut perässä vedettävä. Isoja aikuisia oli noin 20, joten homma oli nopeasti ohi. Värikehissä palkittiin kuusi, mutta meille ei kuitenkaan tullut sijoitusta. Hienosti Miko jaksoi seisoa koko sen pitkän ajan kun tuomari mietti sijoitettavia, vaikka loppua kohden kärsivällisyys alkoi hiipua. Mätsärin jälkeen kävelimme kaupalle, jonne isäntä tuli meitä vastaan. Kotona teimme heti ruokaa ja sen jälkeen loppupäivä meni sohvalla istuen/makoillen, kun katsoimme yhden sarjan loppuun. Mikolle taisi olla raskas päivä, vaikka ei se vaikuttanut stressaavan tai jännittävän, sillä Miko nukkui koko sen ajan, kun katsoimme telkkaria paria leikkiyritystä lukuun ottamatta.

Sunnuntaina hyppytekniikkatreeneissä teimme perussarjaa ja alastuloa. Perussarja oli ihan ok ja alastulo vähän vähemmän ok. Aika laiskasti Miko suoritti sarjan.

Eilen lenkkeilin Mikon kanssa eläinlääkäriasemalle punnitukseen. Mikoa ei ole punnittu sen jälkeen, kun joskus maaliskuun puolivälissä tiputin Mikon liha-annokseen 150 grammaan päivässä. Olen pitänyt lihamäärää sopivana, koska 100g on liian vähän ja 200g on liikaa. Lisäksi Miko on saanut kerran päivässä kasvissosetta, jonka määrää olen vähitellen tiputtanut. Nyt kasviksen määrä on 50g. Kasvista Miko ei kai tarvitsisi, mutta siihen on helppo sekoittaa mm. merilevä ja murskattu sinkkitabletti, jotka jäävät kuppiin, jos ne eivät ole kunnolla ruuan seassa. Oli tosiaan tarkoitus käyttää Mikoa vaa'alla jo aikaisemmin, mutta muuton vuoksi se jäi ja siksi, että isäntä on pääasiassa hoitanut arkipäivien pitkät lenkit. Toivon löytäväni sen ruokamäärän, jolla paino pysyy tasaisena, jotta voin hieman vähentää ruokamäärää ja saada Mikon laihtumaan yhdessä lisääntyneen liikunnan kanssa. Nyt on jo jonkin aikaa ollut sellainen tunne, että paino on noussut. Ja niin se vaaka näytti ikäviä lukemia... 16 kg eli 600g enemmän kuin viimeksi ja lähes 2 kg enemmän kuin 2 kk sitten. Koiran painonhallinnan osalta voin saada huonoimman koiranomistajan tittelin. Hankalinta ruokinnassa on tällä hetkellä päivän aikana annetun muun ruuan huomioiminen, koska pakastan valmiita, tietynkokoisia annoksia. Jos en anna koko annosta, niin mitä teen ylimääräiselle ruualle? Ehkä kasvissose pitää jättää pois, mutta erityisesti pitää tuo muu ruoka huomioida, jota namien lisäksi tulee pääasiassa isännältä.

Meillä on nyt ollut sohva 1,5 viikkoa, joten ei tarvitse enää lattialla istua. Valitsimme mustan kangassohvan, vaikka epäilytti kuinka hyvin karvat siinä näkyvät. No, kyllähän ne aika hyvin näkyy :)

Treeniä ja ulkoilua

Perjantaina teimme rally-tokotreeneissä ALO-luokan radan. Ensimmäisellä kerralla palkkailin ahkerasti ja toisella kerralla jaoin taas radan kolmeen osaan ja annoin palkan ruokapurkista joka osion jälkeen. Hyvin meni molemmilla kerroilla. Lopuksi vielä teimme eteen istumisia ja käännöksiä, joita radalla oli paljon.

Lauantaina kävimme Nuuksiossa lenkkeilemässä. Ilma oli ihanan keväinen ja ihmisiä oli hyvin paljon liikkeellä. Nuuksion parkkipaikalla oli luovaa parkkeeraamista, kun parkkipaikat olivat täynnä... Mikolla oli heti bussista jäämisen jälkeen veto kohti Haukkalampea. Taisi tietää, että ollaan menossa kivaan paikkaan. Kävelimme 7 km reitin. Reitin varrella on useampi lampi ja Miko kyllä aina tiesi mihin polulle pitää kääntyä, että pääsemme rantaan. Jokaisen lammen rannassa piti käydä :) Joissain paikoissa metsää oli vielä lunta ja lammet olivat pääsääntöisesti jäässä. Lammen jää kantoi Mikoa, mutta ei sitä uskaltanut päästää kuin noin metrin päähän rannasta, jos vaikka jää olisikin pettänyt. Lopuksi jäimme grillaamaan makkaraa. Mikolla taisi olla kova nälkä, kun se aluksi lähes syöksyi makkaroiden kimppuun. Kyse oli onneksi vain meidän makkaroista, jotka kaivoin repusta :) Reissuun meni 6 h (julkisilla matkustaminen kestää kauan...) ja käveltyä tuli reilu 12 km. Aikaisemmin Haukkalammella ei ole ollut 3g tai gps-yhteyksiä, joten pistin puhelimen RunKeeper-sovelluksen päälle vasta, kun tajusin, että yhteydet pelaavat. Siksi kävelymatkasta puuttuu ensimmäiset 3 km (punainen piste on sekä alku- että päätepiste eli bussipysäkki). Kotona Miko jaksoi vielä hetken riehua lelun kanssa, kunnes simahti.

Sunnuntaina eli tänään oli hyppytekniikkatreenien vuoro. Olimme Mikon kanssa keskenämme. Tein set poit- ja perussarja -harjoitukset. Set point meni ok ja perussarja myös, mutta siinä oli voinut olla enemmän vauhtia. Palkkasin molempien harjoitusten jälkeen vinkupallolla ja varsinkin ensimmäisellä kerralla Miko taas kovasti juoksenteli ympäri hallia palloa vingutellen. Kentän sivussa oli puomi ja kepit vierekkäin sekä mutkaputki niiden päässä. Teki mieli kokeilla vähän agilitya, olihan edellisestä kerrasta Mikon kanssa jo 7 kuukautta. Ensimmäisellä kerralla puomi oli hidas, mutta seuraavat olivat parempia, kun ei se sitten ollutkaan keinu, kuten Miko luuli. Kontaktin oikea pysähdyspaikka oli vielä Mikon mielessä ja putki oli nopea. Keppejä Miko sai kokeilla ensin yksinään ja ne meni oikein hienosti. Puomi-putki-kepit -pätkä meni hienosti. Putkelta joutui menemään viistoon kohti puomia, jota en ollut tajunnut ennen kuin oli tosi kyseessä. Ajattelin jo Mikon menevän  väärältä puolelta kepeille, mutta tosi hienosti se haki oikeaan väliin. Olin hyvin positiivisesti yllättynyt kuinka hyvin sujui tauosta huolimatta. Tosin ei kai ne taidot mihinkään katoa :) Olisi tehnyt mieli tehdä enemmänkin, mutta maltoin lopettaa. Toukokuun alussa alkaa taas agilitytreenit ja täytyy sitten pitää tiukasti kiinni siitä, ettei tee liikaa. Lopuksi teimme vielä hieman rally-tokoa: eteen istumista ja käännöksiä.

Muuton jälkeen

Oli jo aika kaivaa läppäri naftaliinista ja päättää yli kolmen viikon blogitauko. Ei tässä tosin kulunut kuin vain kaksi viikkoa, etten avannut läppäriä kertaakaan, mutta onhan se aika pitkä aika :)

2,5 viikkoa sitten kävimme rally-tokotreeneissä. Teimme AVO-luokan radan. Radalla oli houkutus ja houkutuksena lateksilelu ja tyhjä ruokakuppi. Ensimmäisellä kerralla houkutus meni hyvin, sillä Mikolla oli kontakti minussa eikä se siksi huomannut lelua. Ruokakupin se näki, mutta onnistuin olemaan kiinnostavampi. Houkutuksesta seuraava liike oli peruuttaminen 1-2-3 askelta. Liike palasi houkutuksen lähelle ja kun liikkeen päätyttyä kutsuin Mikon vierelle, se bongasi lelun ja lähti haistelemaan sitä. Onneksi lelu ei kuitenkaan ollut Mikolle kovinkaan suuri houkutus, kuten osalle muista koirista, jotka eivät enää houkutuksen jälkeen pystyneet keskittymään. Toisella kierroksella lelun tilalla taisi olla namikippo, mutta selvisimme siitä jälleen. Muutenkin rata meni hyvin. Pitäisi yrittää muistaa saada koepaikkaa, mutta viime aikoina ilmoittautumisajat on mennyt ohi... Onneksi on toukokuussa oman seuran kisat.

Saman viikon sunnuntaina eli kaksi viikkoa sitten meillä oli piiiitkästä aikaa hyppytekniikkatreenit. Tai onhan ne treenit ollut, mutta emme ole tehnyt hyppytekniikkaa. Aloitimme alastulosta ja toisena harjoituksena oli etäisyydet. Alastulo taisi mennä ok, ei voi enää muistaa. Etäisyydet, joita taisi olla kaksi, ei mennyt kovin hyvin. Mielestäni Miko hyppäsi kummallisen näköisesti ja Saaran mukaan meno oli laiskan oloista. Kerran Miko liukastui ponnistaessa. Kyse voi olla pitkästä tauosta tai sitten Mikon kunto on päässyt rapistumaan. Tai voi se olla hallin mattokin, vaikka Miko syksyllä meni siinä ihan ok sen pari kertaa, jotka ehdimme uudella matolla treenata.

28.3.2015 Kannelmäen asunnossa on tyhjää

Me siis muutimme reilu viikko sitten. Muuttomatkaa oli vain 2 km, mutta onhan muutto aina melko raskas. Miko selkeästi stressasi muutosta. Vanhassa asunnossa pakkaaminen ahdisti Mikoa, sillä pakkaaminen meinaa, että joku on lähdössä johonkin. Viikkoa ennen muuttoa meiltä lähti sohva ja olohuoneessa alkoi hieman kaikua. Sitten tuli muuttolaatikot. Miko nukkui aika paljon. Stressi näkyi myös korostuneena epävarmuutena, joka näkyi ulkona. Miko pääsi tutustumaan uuteen asuntoon ennen muuttoa, sillä otimme Mikon mukaan, kun kävimme siivoamassa asuntoa. Miko vietti yhden yön äidilläni poissa muuton tieltä. Kun kävimme hakemassa Mikon kotiin, se oli lähes yhtä iloinen kuin meidän palatessa Berliinin reissulta, jolloin Miko oli hoidossa neljä yötä. Vähän tuntuu olevan Mikolle vaikeaa tuo erossa oleminen... mutta oli se kuitenkin ollut nätisti eikä ollut kuin hetken ulissut perääni. Kävimme ensimmäiseksi tyhjässä asunnossa, jonne Miko meni iloisesti häntää heiluttaen, mutta ihmetys oli suuri, kun kaikki tavarat oli poissa. Miko ilahtui, kun tutun hajuiset tavarat löytyivät uudesta asunnosta.

30.3.2015 täällä oli talvi taas (ihan hetken aikaa)

Nykyisessä asunnossa ei ole ollenkaan väliovea, jonka vuoksi rappukäytävästä kuuluu äänet aika hyvin. Varmaan stressin aiheuttamasta korostuneesta epävarmuudesta johtuen Miko reagoi helposti ääniin. Se joko murisee tai haukkuu. Onneksi useammin murisee ja se on helpompi jättää noteeraamatta. Koskaan aikaisemmin Miko ei ole reagoinut rappukäytävän ääniin, joita toki kuuluu, vaikka olisi väliovi. Siksi uskoisin sen johtuvan muutosta. Aikaisemmin meillä oli välioven lisäksi pitkä eteinen, joten ulko-oven lähellä harvemmin oleskeltiin. Toivottavasti ajan kuluessa Miko lakkaa reagoimasta ääniin. Mikollahan on jo yksi aikaisempi muutto takana, mutta ehkä silloin vajaa kaksivuotiaana Miko ei vielä ollut yhtä herkkä kuin nyt.

15.3.2015

Vielä kaksi asiaa, joissa tuo korostunut epävarmuus on näkynyt. Ensimmäinen on ulkoilu. Nyt Miko on jo lenkeillä suht normaali, mutta varsinkin aluksi se oli kovin tarkkaavainen ja sitä tuntui pelottavan ulkona. Meidän lenkkimaisemat eivät ole uudet, mutta silti Miko oli varsinkin aamu- ja iltalenkeillä melko pian kääntymässä takaisin kotiin. Tässä on vieressä todella hyvät lenkkimaastot. Lähellä on paljon hiekkateitä ja aamulenkin voi tehdä pikkumetsässä. Keskuspuistokin on entistäkin lähempänä. Viereisessä pikkumetsässä on kahdesti käynyt niin, että Miko on toisen koiran havaitessa kääntynyt ympäri ja lähtenyt kovaa vauhtia kohti kotia. Ensimmäisellä kerralla metsästä kuului ison koiran haukkumista, mutta näin siitä vain vilauksen. Toisella kerralla näimme pienehkön terrierin (parsonin tms.), jossa ei pitäisi olla mitään pelottavaa.  Toinen juttu oli pitkäperjantaina, jolloin kävimme äidin luona syömässä. Siskonpojat pelasivat lattialla jotakin peliä, jossa oli pyörivä alusta ja pelin moottori piti pientä ääntä. Se oli Mikosta niin pelottava, että se haukkui/vikisi ja oli levoton vaihtaen koko ajan paikkaa ja ryömi välillä jalkojen alle. Onneksi pojat lopettivat pelaamisen pian meidän saavuttua. Miko kuitenkin reagoi muihin koviin ääniin eli jos pojat jotain huusivat, niin Miko haukahti pari kertaa. Onneksi kukaan lapsista ei välittänyt Mikon haukunnoista. Nyt Miko vaikuttaa jo normaalimmalta.  Se on viime päivinä halunnut kovasti leikkiä ja virtaa sillä tuntuu olevan varastossa ihan runsaasti.

Mikon ilme kertoo kuinka kivaa sylissä on

Vielä yhden huomion olen tehnyt. Miko juo tosi vähän. Ei se koskaan ole juonut niin paljon kuin sen pitäisi juoda (olikohan se 0,5 dl/kg eli reilu 7 dl), mutta täällä uudessa asunnossa vesikipon pinta ei tunnu laskevan ollenkaan (paitsi tänään oli selkeästi juotu). Miko kyllä juo sen verran, että pärjää ja ruuastakin tulee nestettä. FB:n raakaruokaryhmässä oli juomisesta keskustelua ja ilmeisesti osa raakaruokituista koirista juo hyvin vähän, sillä lihassa on paljon nestettä. Mielestäni Miko on juonut ihan normaalisti raa'alle siirtymisen jälkeen ennen muuttoa. Pitkäperjantaina äidin luona Miko joi tosi paljon ja illalla olikin sitten pissahätä sen mukainen. Ulkona Miko jonkin verran juo lätäköistä, mutta ei se kuitenkaan kovin janoiselta vaikuta. Samaa Päijänteen vettä kraanasta tulee, mutta voisiko putkista tulla jokin maku/haju, joka haittaa? Mietin, että voisin kokeilla keittää veden ennen kuin pistän sen kippoon ja katsoa kelpaako sitten. Työkaveri ehdotti, että veisin äidiltä pullossa vettä kotiin. Jos Miko sitten juo, vika on vedessä ja jos se ei vaikuta juomiseen, niin vähän juominen ei johdu vedestä vaan ehkä ikävästä vesikupin paikasta. Kummallista joka tapauksessa.

Uusi asunto alkaa jo tuntua ja näyttää kodilta. Varmasti näin on myös Mikon mielestä. Vielä kun ensi viikolla saamme sohvan, niin kaikki alkaa olla kohdillaan. Eiköhän tämä tästä.