Kuinka meille tuli pentu

Kerron teille (tosi)tarinan siitä, kuinka meidän perheeseen tuli toinen koira.

Elettiin huhtikuun loppua, kun Facebookissa silmiini osui Tainan kuvallinen tilapäivitys "Loki <3 Aia". Se nostatti saman tien pentukuumeen korkeisiin lukemiin! Yhdistelmä oli erittäin kiinnostava, joten harmittelin, ettei vielä ollut oikea aika toiselle koiralle. Loki on tullut hyvin tutuksi vuosien varrella, sillä Tainan ja Lokin kanssa olemme viettäneet paljon aikaa. Aia oli vähemmän tuttu, mutta se, mitä Aiasta olin nähnyt, oli saanut minut ihastumaan tyttöön. Vähän astutusuutisen jälkeen tapasimme Tainan kanssa, jolloin kerroin, minkälaisia tuntemuksia Loki-Aia-yhdistelmä oli saanut aikaan. Tainahan siitä innostui, sillä olisihan se kiva, että Lokin jälkikasvua asuisi lähellä. Vakuuttelin kuitenkin, ettei nyt ollut oikea aika.

Vastasyntynyt Rio aka Puro © Sanna Koivuranta

Rio vasemmalla © Sanna Koivuranta

Aika kului ja pentukuume laski. Pentujutut olivat poissa silmistä, poissa mielestä. Välillä kyllä mietin tulevia pentuja, mutta kuume oli mennyt.

Sitten tuli juhannus. Sain Tainalta viestin: kaksi poikaa etsii vielä kotia. Piti mennä heti naamakirjaan katsomaan, olisiko siellä pentupäivitystä. Ja kyllä siellä oli eli pennut olivat syntyneet, 4u+2n. Kirjoitin onnitteluviestin Esan päivitykseen. Mainitsin samalla pentukuumeesta, joka taas oli alkanut nousta. Sain melkein heti perään Esalta viestin, jossa toivotettiin tervetulleeksi katsomaan pentuja. Vaihdettiin viesti jos toinen ja lupasin harkita asiaa. Samaisessa pentutilapäivityksessä myös Tiina V-M kehotti ottamaan Mikolle kaverin. Erityisesti siksi, että hän mainitsi, ettei pitäisi odottaa liian pitkään, pentu alkoi tuntua entistä paremmalta ajatukselta. Pitikin alkaa ihan tosissaan miettiä, josko pennun aika voisi olla jo nyt. Alunperin halusin toisen koiran, kun Miko on 3-vuotias. Toista ei silloin tullut eikä vielä myöhemminkään, mutta aina ajattelin, ettei ikäero saisi olla liian iso. Vanhan koiran voi olla vaikeampi hyväksyä pentua. Tiinan kommentti pisti miettimään. Miko oli jo 6 vuotta.

Rio kasan päällimmäisenä (ylhäällä) © Sanna Koivuranta

Rio kolmas ylhäältä päin © Sanna Koivuranta

Mielessä oli epäilyksiä, mutta suurimmat esteet pennulle olivat isäntä ja vuokranantaja. Niistä suurin oli isäntä. Vuokrasopimuksessamme on maininta, että huoneistossa on lupa pitää yhtä koiraa. Kysyin, saako toisen ottaa. Vastaus oli myönteinen. Isännän kanssa otin asian välillä puheeksi, mutta hän ei ollut halukas puhumaan aiheesta. Sanoi vain, ettei Miko tule toisten urosten kanssa toimeen.

Pentuaiheiset ajatukset valtasivat pään. Ja epäilykset myös. Yksi huolta aiheuttava asia oli ajankohta, jolloin pennut ovat luovutusikäisiä. Elokuun puoliväli. Samana päivänä, kun pennut täyttäisivät 8 viikkoa, meillä olisi talossa yli 500 uutta opiskelijaa. Seuraavalla viikolla lisäksi vielä jatkavat opiskelijat, monta sataa heitäkin. Ei mahdollisuutta pitää lomaa tai tehdä lyhyempiä päiviä. Yksi vuoden kiireisimpiä aikoja ammatillisen oppilaitoksen opintotoimistossa. Jos Rio tulisi 8-viikkoisena, se joutuisi heti viikonlopun jälkeen jäämään yksin kotiin työpäivien ajaksi. Mietin myös mahdollisuutta, että Rio tulisikin meille vasta 10-viikkoisena, jolloin voisin pitää muutaman päivän loman tai etäpäiviä. Mutta riittääkö se pennun yksinolon opettamiseen? Vai olisiko meillä sitten eroahdistusta kotona huutava pentu, joka raastaa naapureiden hermoja?

Rio viikon ikäisenä © Sanna Koivuranta

© Sanna Koivuranta

Pennun ajatteleminen aiheutti ahdistusta. Syksy tulisi olemaan raskas. Olisi kaksi koiraa ulkoilutettavana. Erikseen. Isännästä tuskin olisi paljoa apua, sillä hänellä on pidemmät työpäivät + työmatkat sekä sählytreenejä ja -pelejä. Pentu pitäisi opettaa sisäsiistiksi. Pitäisi opettaa kaikkia muitakin juttuja. Se tosin ei ahdistanut, sillä olinkin jo odottanut, että pääsisi tekemään asioita eri tavalla kuin Mikon kanssa. Pitäisi sosiaalistaa. Pitäisi huomioida molempia koiria, erityisesti Mikoa. Entä jos pennun kasvettua poikien välillä on jännitettä? Mutta parhaassa tapauksessa Miko saisi itselleen leikkikaverin ja muutenkin seuraa. Mikolla ei oikein ole leikkikavereita.

Pennut noin 2 viikkoa, Rio vasemmalla © Taina Lempiäinen

Pikku-Rio © Taina Lempiäinen

Rio & Aia © Taina Lempiäinen

Rio oikealla alhaalla © Taina Lempiäinen

Jatkoin silloin tällöin kotona pennusta puhumista, mutta vastakaiku oli yhtä negatiivista. Pentujen ollessa kolmen viikon ikäisiä, menin katsomaan niitä Tainan kanssa. Myös isäntää pyydettiin mukaan, mutta ei hän lähtenyt. Kyllä hän tiesi, mitä taka-ajatuksia pyyntöön liittyi. Isäntä huikkasi lähtiessäni, että "älä sitten varaa pentua". Pennut olivat hirmu söpöjä, mutta eivät vielä niin eloisia, että ne kauheasti olisivat kasvattaneet pentukuumeen määrää.

Rio 3 viikkoa © Taina Lempiäinen

Rio alimpana

Kului 1,5 viikkoa ja oli pakko puhua pennusta ihan vakavasti, sillä pennut olivat jo lähes viisiviikkoisia. Jokin päätös pitäisi tehdä. Vastakaiku oli edelleen negatiivista. Oli ihan yllättynyt, kuinka negatiivista. Pennussa ei ollut mitään hyvää. Ne muun muassa ovat kovaäänisiä eikä sellaista voi kerrostalossa pitää. (Mikokin on ollut joskus pentu ja olemme aina asuneet kerrostalossa!?) Isäntä suostui kuitenkin lähteä pentuja katsomaan. Viisiviikkoiset pennut olivat jo paljon eloisampia, vaikkakin saavuimme paikalle pentujen juuri nukahdettua. Isäntä näytti ihastuneen pentuihin, mutta ehkä vielä enemmän hän ihastui aikuisiin koiriin, jotka tulivat rapsuteltavaksi ja tulivat syliin. Kotimatkalla isäntä mm. kysyi olenko jo miettinyt nimeä pennulle. Myhäilin tyytyväisenä.

Pennut 1 kk, Rio toinen oikealta © Sanna Koivuranta

Rio vasemmalla © Sanna Koivuranta

Viikonlopun jälkeen meidän piti ilmoittaa, mikä olisi päätöksemme. Päätös venyi viimeiseen asti, mutta viimein pääsin ilmoittamaan Esalle ilouutiset: me otetaan teiltä pentu! Isännältä kesti saada vastaus, mutta hän sitten myönsi, että oli myytyä jo heti kun näki pennut.

Rio 5 viikkoa

6-viikkoisia pentuja menimme katsomaan jo ihan eri mielellä, sillä joku niistä lähtisi muutaman viikon päästä meidän mukaan. Uroksia tuli katsottua nyt enemmän sillä silmällä kuin ennen, mutta se oli aikalailla selvää, että meidän pentu on joko Oiva tai Puro. Seuraavalla viikolla oli päätösten aika ja Sannan suosituksesta päädyimme Puroon.

Pennut 6 viikkoa, Rio oikealla

7-viikkoisia pentuja menimme jälleen katsomaan eri mielellä, sillä nyt menimme ensisijaisesti katsomaan meidän pentua. Kuviakin tuli pääasiassa otettua Purosta. Pennun nimestä oli jotain ajatuksia, mutta meillä oli isännän kanssa hyvin erilaiset ajatukset.

Pennut 7 viikkoa, Rio ylhäällä vasemmalla

Pennun tulo meille 10-viikkoisena ei onnistunut, mutta olikin lopulta hyvä, että pentu tuli meille 8-viikkoisena. Eli perjantaina 14.8.2015 pentujen saavutettua 8 viikon iän kävimme hakemassa oman pentumme kotiin. Nimi ei ollut vieläkään selvillä, mutta päätös syntyi Sannan ja Esan olohuoneessa ja niin pennusta tuli Rio.

Nyt Rio on ollut meillä kolme kuukautta eikä kertaakaan ole kaduttanut.

Muistelin kirjoittaneeni Pentuahdistus -postauksen viime vuonna, mutta siitä onkin jo kaksi vuotta aikaa. Osa ahdistuksen aiheista ovat olleet aiheettomia ja loppujen osalta aika näyttää. Mutta sen voin sanoa, että tällä hetkellä mikään ei ahdista.