Naksuttelua

Olen viime aikoina lueskellut erilaisia koirakirjoja oppiakseni uutta ja välttääkseni virheitä, joita Mikon kanssa on tullut tehtyä. Olisi varmasti ollut hyödyllistä lukea näitä kirjoja enemmän jo ennen kuin Miko tuli taloon, mutta eiköhän käytäntö ole kuitenkin opettanut paremmin. Nyt tiedän, mitä en halua :)

Yksi kirjoista oli Naksutinkoulutusta koirallesi (Morten Egtvedt & Cecilie Køste). Lainasin tämän kirjastosta, koska haluan käyttää kouluttamisessa enemmän naksutinta. Mikoa on koulutettu pääasiassa houkuttelemalla. Kirjan mukaan se on viimeinen keino, jota naksutinkoultuksessa voidaan käyttää, jos mikään muu ei toimi. Tekniikan ongelma on se, että koira ei tarvitse itse ajatella. Tekniikan passivoivan vaikutuksen on voinut huomata ainakin Mikossa. Miko on hyvin huono tarjoamaan mitään saadakseen palkan. Miko tekee muutamia asioita (istuminen, maahan meneminen, katsekontakti, tassulla läppääminen, peruuttaminen) ja jos ne eivät toimi, se turhautuu. Tämän vuoksi on ollut hyvin hankalaa opettaa esimerkiksi noutokapulan pitoa. En pysty vaikeuttamaan kriteeriä ilman, että Miko turhautuu. Vikaa voi toki olla (ja varmasti onkin) kouluttajassakin, mutta shaping eli käytöksen muovaaminen ei Mikolla oikein toimi.

Toivon, että onnistun saamaan Riosta sellaisen koiran, joka aktiivisesti tarjoaa erilaisia toimintoja. Silloin monien asioiden opettamisesta tulee varmasti helpompaa. Viikonloppuna aloitimme Rion kanssa naksutinkoulutuksen. Maanantaina otin jo kosketusalustan mukaan, mutta eilen Riolla vasta kunnolla välähti, mikä oli ideana. Positiivista oli se, että vaikka Rio välillä pitkään istui ja katsoi minua, niin se silti lähti välillä yrittämään jotain ja minäkin maltoin odottaa ja antaa pennun tehdä työn. Nyt tassujen pistäminen kosketusalustalle, joka on parinkymmenen sentin päässä, onnistuu. Palan halusta päästä naksuttamaan pennulle vaikka mistä! Mutta yritän nyt edetä maltillisesti, ettei tulee liikaa kerralla :)

Jotain hyötyä kirjan lukemisesta on varmasti Mikonkin kanssa. Innostuin nimittäin capturing eli käytöksen sieppaaminen -tekniikasta. Se voisi oikeasti toimia Mikon kanssa. Esimerkiksi vierellä hihna löysällä kulkemisesta voisi naksuttaa. En ole sellaista koskaan Mikolle opettanut ja lenkillä poika yleensä meneekin hihnanmitan päässä edellä. Joskus, esimerkiksi keskustassa tai jossain muualla, jossa on paljon ihmisiä, olisi hyvä, jos koira kulkisi kivasti vierellä. Miko näissä tilanteissa yleensä vetää ja tilanne on sitten se, että Miko ei ole ihan vierelläni vaan vähän edelläni. Miko kuitenkin lenkillä tulee välillä vierelle, joten ehdottomasti sitä voisi vahvistaa.