Agilitytreenit ja vähän kaikenlaista muutakin asiaa

Torstaina päivälenkin yhteydessä piipahdimme eläinlääkärissä tarkistamassa vaa'an lukemat. Vaaka näytti 14 kg, tasan. Olin ihan hämmentynyt, sillä Miko ei ole ollut koskaan noin kevyt ja mielestäni ylimääräistä on. Pohdin painoasiaa lenkillä ja harmittelin, kun en hämmennyksestä johtuen tajunnut palata tuulikaapista, jossa vaaka on, kyselemään hoitajien mielipiteitä. Hyvä juttu kuitenkin, että voin edelleen luottaa luottovaakaani eli Wiihin. Agilitytreeneissä Lotta ja Taina saivat kokeilla Mikon kylkiä ja kertoa mielipiteensä. Mikolla ei sitten kai kuitenkaan ole rasvaa niin paljon kuin ajattelin, vaan sillä on vain löysää nahkaa. Toki rasvakerrostakin löytyy, mutta niin pitää löytyäkin. Miko on hoikahko, tai ainakin normaalipainoinen. Painoa voi vielä agilitya varten pudottaa, mutta ehkä vasta sitten lähempänä kesätreenien alkua. Normaalia pienempi vaa'an lukema voi johtua siitä, että tämän ei niin aktiivisen kauden aikana Miko on menettänyt lihaksiaan. Pitää muistaa, että lihas painaa enemmän kuin läski eli painon pitäisi tässä meidän kunnon kohotuksen ja lihaksien kehittämisen aikana vähän kasvaa. Mikon painonpudotus alkoi vuodenvaihteen jälkeen, joten hyvin paino sitten on kai pudonnut, vaikka silloista lukemaa en tiedäkään. Siitä voi johtua, että löysää nahkaa tuntuu olevan vähän normaalia enemmän.

Agilitytreenit aloitimme hyppytekniikalla. Lokin hyppytekniikkavideota katsoessa tuli mieleen, ettei me olla tehty hyppytekniikkaa pitkään aikaan. Sitten tuli jo vähän ikävä meidän sunnuntai-illan hyppytekniikkatreenejä Saaran & Huugon kanssa ;) Miko pääsi hyppimään perussarjaa. Ensimmäinen kerta oli varovainen ja hidas, mutta sen jälkeen Miko taisi muistaa missä on kyse, niin hyvässä kuin pahassa... Ei se nimittäin malttanut ensimmäisen kerran jälkeen odottaa lupaa. Pitäisi tehdä hyppytekniikkaharjoituksia joka treenien alkuun.

19.1.2014 Pesun jälkeen

Toisena vuorossa olivat kepit. Tehtiin taas kuutta keppiä namikipon kera. Nyt meni jo paljon paremmin kuin edellisellä viikolla. Vauhti oli parempi, kepit löytyivät hyvin, vaikkakin pari kertaa Miko meni toiseen väliin. Ehkä jos ensi kerralla ottaisi jo 12 keppiä. Tavoitteenahan siis oli, että Miko suorittaisi kepit aina loppuun asti, kun sillä on vähän tapana jättää viimeinen väli pujottelematta enkä siksi pysty itse ottamaan etäisyyttä keppeihin.

Tauon jälkeen Miko pääsi tai joutui keinulle. Keinulla on tullut tosi paljon takapakkia. Toivon, että se suurimmaksi osaksi johtuu hallista ja ulkona keinu sujuisi ihan ok. Siksi myös mietin, että kannattaako keinua alkaa treenaamaan hallissa. Sitä kuitenkin tehtiin maksipöydän kanssa niin, että lähtö oli pöydältä. Miko varoi keinahdusta hyvin paljon. Ensimmäisen kerran jälkeen se alkoi varovaisesti kokeilla missä kohtaa keinu alkaa liikkua ja siten eteneminen oli hyvin hidasta. Kun Lotta tuli apuun, niin saimme alastuloon vähän lisää vauhtia. Ihan lopuksi, kun oli vielä hetki aikaa, Miko pääsi tekemään pussia pari kertaa, kun sitä niin harvoin tehdään.

Treenien jälkeen kävin kaupassa ja sitä ennen piti piipahtaa Mustissa & Mirrissä. Olen katsonut videon viime viikonlopun rally-tokotreeneistä pari kertaa ja joka kerta tulee hyvä fiilis. Mikolla heiluu häntä ja se pitää tosi hyvin kontaktia. Tämä on meillä ongelmakohta, joten siksi tuo video niin ilahduttaa. Hyvä fiilis myös kasvattaa haluja päästä kisaamaan. Ja siksi piti päästä eläinkauppaan. Rally-tokokokeessa ei saa olla puolikuristavaa pantaa ja hihnan pitäisi roikkua koko ajan löysänä. Hymyilevä hihna tai jotain vastaavaa termiä Mari treeneissä käytti :) Piti siis saada Mikolle kevyt hihna. Ja pakko uuteen hihnaan oli saada sopiva panta, vaikka peruspantoja jo kaksi löytyy. Rukan ihanan vihreät panta ja hihna lähtivät sitten mukaan. Hihna on siitä kiva, että sitä pystyy säätämään metristä kahteen metriin ja lyhyenäkään "hihnan puolikkaat" eivät roiku häiritsevästi. Hihnojakin löytyy kotoa pari kappaletta, mutta ne eivät ole riittävän kevyitä rally-tokoon. Oikeastihan sillä ei ole väliä, mutta totesin, että nahkahihna on turhan raskas. Oli kyllä tosi kiva lähteä "luvan kanssa" panta- ja hihnaostoksille, sillä aika usein on tehnyt mieli ostaa uusia, mutta olen ajatellut järjellä ja jättänyt ostamatta. Gessin nahkapanta ja -hihna ovat meillä jokapäiväisessä käytössä, muita en käytä kuin erikoistilanteissa, joten tarvetta uusille ei ole.

Tulipas tekstiä. Silti vielä mainitsen yhden asian vähän aiheen vierestä. Olemme asuneet Kannelmäessä nyt 3 vuotta ja tykkään sekä tästä asunnosta että asuinalueesta kovasti. Asunto on hyväkuntoinen ja iso kaksioksi, kulkuyhteydet ovat hyvät ja lähellä on hyviä lenkkimaastoja. Viihdymme siis täällä erinomaisesti eikä muuttohaluja ole. Alkuviikosta vuokranantaja, yhteisö, joka omistaa kaikki asunnot tässä talonyhtiössä, tiedotti aikovansa syksyllä myydä kaikki tämän kiinteistön asunnot. Meillä vuokralaisilla on kolme vaihtoehtoa: 1) ostaa asunto, 2) jatkaa vuokralla mikäli uusi omistaja ei halua itse muuttaa asuntoon tai 3) muuttaa pois, mahdollisesti yhteisön muista kiinteistöistä vapautuviin asuntoihin. En tykkää yhtään! Putkiremontti tuskin on kovin kaukana tulevaisuudessa, joten vaihtoehto 1 ei siksi houkuta, vaikka muuten tämän kämpän voisin ostaa (jos olisi asuntosäästöjä). Saa nähdä, missä asutaan vuoden päästä. Onneksi tässä on vielä aikaa ennen kuin pitää mitään päättää.

Kesäksi kuntoon

Tällä viikolla alkoi projekti "kesäksi kuntoon". Tarkoituksena on, että olisimme molemmat (tai ainakin Miko) hyvässä kunnossa kun ohjatut agilitytreenit alkavat tai viimeistään silloin kun aloitamme kisaamisen. Talvikausi on ollut melko ei-aktiivista aikaa enkä ole viimeisimmän fyssarikäynnin jälkeen harjoittanut Mikon syviä lihaksi kuin muutaman kerran. Ylimääräistä painoakin on Mikolle kertynyt, kun aktiivitonta aikaa ei ole huomioitu ruokinnassa ja loppuvuoden kiireiden vuoksi tuli annettua Mikolle ylimääräistä purtavaa aktiviteetiksi. Ja ruoalla tuli myös paikattua huonoa omaatuntoa siitä, etten ehtinyt pahemmin Mikon kanssa touhuta.

Ylimääräinen paino on ollut jo työn alla, mutta tänään punnitsin Mikon "lähtöpainon". Tosin en saanut lukemaa, joka olisi kelvannut, joten jos vain muistan, niin huomenna Miko voisi piipahtaa eläinlääkärin vaa'alla. Wiillä punnittuna Mikon painoksi tuli 14 kg, oikealla vaa'alla Markus punnitsi ensin itsensä, sitten Miko sylissä ja erotukseksi tuli 14,1 kg, houkuttelemalla Mikon vaa'an päälle tuli lukemat 15,3 kg, 14,1 kg ja 14 kg. Näistä voisi päätellä, että 14 kg olisi oikea luku, mutta Miko ei ole koskaan aikuisena painanut niin vähää. Se ei siis voi pitää paikkaansa, sillä vaikka Miko onkin solakan näköinen, niin kyllä sen kyljissä tuntuu ylimääräistä. Pidän Mikon ihannepainona noin 14,4 kg, mutta agilitya varten olisi varmaan hyvä painaa vähän vähemmänkin.

Onpas Mikolla jumppavälineitä!

Maanantaina kaivoin fyssarin ohjeet esiin ja Miko pääsi jumppaamaan. Mikon on aikaisemmin täytynyt pyöriä sohvatyynyn päällä, mutta koska se sujuu jo niin hyvin, niin alustaa piti pienentää. Fyssarilla oli hyvänkokoinen tasapainotyyny, jonka hän oli tilannut ulkomailta, kun Suomesta ei isompia silloin saanut. Meillä ei ollut mitään sopivankokoista alustaa, koska fyssarin ehdottama vati, jota käytämme yhdessä harjoituksessa, on ainakin vielä liian pieni. Maanantaina uskaltauduin tilaamaan ensimmäistä kertaa tavaraa ulkomailta (Saksan Amazonista) ja samalla katsoin tasapainotyynytarjonnan. Niitä löytyi vaikka kuinka, mutta lähes kaikki samaa kokoa ja vain pari isompaa. Googlaamalla löysin yhden suomalaisen verkkokaupan, josta sai halkaisijaltaan 55 cm tasapainotyynyn. Tilasin sen, koska hinta oli yhtä kallis kuin Amazonissa. Tasapainotyyny tuli tänään ja se on juuri sopiva!

Mikon harjoitusohjelmaan kuuluu fyssarin antamat harjoitukset: istu-seiso -vaihdot etujalat pesuvadilla, tasapainotyynyllä pyöriminen ja peruuttaminen pää alhaalla/selän jatkeena muutaman askeleen, sitten istumaan ja ponnahdus ylös sekä takapäänkäyttöharjoituksia, doboilua dobopallolla ja pienemmällä tasapainotyynyllä. Harjoituksia pitäisi tehdä joka toinen päivä, tällä viikolla on jo kaksi treenikertaa takana. Ehkä jossain vaiheessa kokeilemme vielä juoksulenkkejä, vaikka aikaisemmin into on laantunut melko pian. Keväämmällä ajattelin kokeilla töihin pyöräilyä. Matkaa töihin on noin 6-7 km/suunta, joten matkan ei pitäisi olla ongelma. Omalta osalta kunnonkohotus/liikkuminen ylipäänsä olisi varmasti paljon helpompaa, jos minulla olisi joskus ollut joku liikuntaharrastus. Pitää vaan kovasti yrittää ja tsempata, jotta kesällä olisimme molemmat hyvässä kunnossa.

Tasapainotyynyllä pyörimistä

Agilitya ja rally-tokokoulutus

Perjantaina agilitytreeneissä pääosassa oli jälleen kontaktit. Aluksi teimme pientä radanpätkää, joka päättyi puomiin. Puomilla oli ihan kivasti vauhtia. Toisella kerralla teimme puomia yhden hypyn kanssa, jolloin puomin alastulolla oli myös namikuppi. Tällä kertaa vauhti oli mielestäni hitaampi, mutta kontaktit hyviä. Viimeiselle kerralla Miko sai pujotella kuutta keppiä, joiden perässä oli namikuppi. Ensin namikuppi oli siinä suunnassa, johon koira viimeisestä keppivälistä tulee, sillä Miko helposti jättää viimeisen välin pujottelematta. Ensimmäisellä kerralla Miko juoksi suoraan kipolle, mutta sen jälkeen se pujotteli hienosti. Harjoitusta vaikeutettiin niin, että namikuppi siirrettiin samaan linjaan keppien kanssa. Tällöin Miko tahtoi jättää viimeisen välin pujottelematta. Ensimmäisen yrityksen jälkeen Miko muutaman kerran pysähtyi viimeisen keppivälin kohdalle ja se näytti miettivän mitä sen oikein pitäisi tehdä. Pienellä ohjauksella se pujotteli vielä viimeisen välin ja lopulta onnistui kaikki kuusi keppiä. Epävarmuus vaikutti hieman Mikon motivaatioon. Tätä pitää tehdä enemmänkin.

Rally-tokoilua

Lauantaina oli Suomen Kooikerhondje ry:n agility-rally-tokopäivä. Me osallistuimme rally-tokokoulutukseen. Kouluttajana meillä oli Mari ja Ari, joiden opissa me Mikon kanssa ollaan oltu meidän seuran omatoimitreeneissä. Teimme ALO/AVO-luokan rataa, josta me teimme vain ALO-kylttejä. Tokossa meillä on ongelmana se, ettei Mikon vire ja motivaatio pysy riittävänä. Rally-toko on mennyt paremmin, mutta usein ensimmäinen kierros menee haisteluksi. Tällä kertaa jo ensimmäisellä kerralla motivaatio oli hyvä ja liikkeet menivät hyvin, mutta 270 asteen käännöksessä vasemmalle Miko melkein istui ja liikkeestä maahan ei onnistunut ensimmäisellä yrityksellä. Toinen kierros tuli videolle, videosta kiitos Kaisalle! Motivaatio ei ollut ihan yhtä hyvä kuin ensimmäisellä kierroksella, joten kontakti katosi välillä hetkeksi. Jouduimme ottamaan 270 asteen käännöksen pari kertaa uusiksi. Liikettä uusiessa Miko kerran pysähtyi eli ennakoi liikkestä seisomista... Takapään käytössä ko. liikkeessä olisi parantamista, kuten videolta huomaa. Molempiin suorituskertoihin olen tyytyväinen ja kun vielä palkkaamisen saisi jätettyä pois, niin voisi lähteä kisaamaan :) Koulutuksen jälkeen Miko pääsi moikkaamaan ihanaa Robin-pentua (Chriskooi's Robin). Jäin vielä hetkeksi katselemaan seuraavan ryhmän agilitytreenejä. Miko muistaa erityisesti ne ihmiset, joilta se on saanut herkkuja, mm. Sari, jonka Miko näki tänään Vuokkosilla. Sarista Miko meni ihan sekaisin, vaikka häntä Miko ei juuri muuten ole nähnyt kuin kooikerkoulussa.

Aktivointia ja vinkupalloleikkejä

Tällä kertaa olisi videoita katsottavaksi. Ensin tältä päivältä Mikon puuhailuja aktivointipelien parissa. Ensimmäisen pelin ostin Mikolle Messarista joululahjaksi ja se onkin ollut hyvä hankinta. Vaikeustaso on sopiva ja alun turhan raivokkaiden yritysten jälkeen Miko tajusi miten namit saa esille. Toisen olen ostanut joitain vuosia sitten, mutta se ei ole ollut kovin ahkerassa käytössä. Peli on Mikolle liian vaikea, vaikka yksinkertaiselta se vaikuttaakin. Mikolla ei selkeästikään ole hajua miten peli toimii, mutta vahingossa se saa namit esille. Aktivointipelit olivat joululomalla lähes päivittäisessä käytössä ja sen jälkeen niitä on tullut välillä kaivettua esille. Ihan mukavaa puuhaa. Ehdotuksia Mikolle sopivista aktivointipeleistä otetaan vastaan, sillä mielelläni hankkisin vielä yhden tai kaksi peliä lisää. Peli ei saa olla kovin vaikea, koska Mikolla ei kärsivällisyys riitä. Se tuskin nostelee mitään, joten nenällä ja tassulla pitäisi saada namit esille.

Toisena Mikon ja Markuksen vinkupalloleikkejä vuodenvaihteen tienoilta. Yleensä poikien leikit on aika kovaäänisiä. Mikolla murina kuuluu leikkiin, ainakin Markuksen kanssa, kun silloin leikit ovat rajumpia kuin minun kanssa. Kummallekohan Miko mieluummin palloa kuskaa ja yrittää saada leikkimään... Tapaninpäivän leikeissä, jotka ovat videolla ensin, Miko haukkuu naapureiden iloksi poikkeuksellisen paljon. Yleensä leikkeihin kuuluu vai muutama haukahdus, jos sitäkään. Tammikuun leikissä Markus laukoo sählymailalla Mikolle palloa ja se on varmaan yksi Mikon lempileikeistä. (Olen sanonut, että mailalla pitäisi huitoa vain eteisessä pitkän maton päällä, jotta äänet vaimenevat ja lattia kiittää...)

Täällä taas

Oho, ei ole blogikirjoittelu aktivoitunut loppuvuoden hiljaiselon jälkeen, kun neljän viikon tauko on ollut... No, mutta mitäpä sitä kirjoittelemaan jos mitään kirjoittamisen arvoista ei ole tapahtunut. Agilitytreeneissä oli kolmen viikon tauko, kun työt on haitannut harrastamista ja flunssassakin olin. Heti joululoman jälkeen meillä otettiin töissä käyttöön uusi järjestelmä, jonka pääkäyttäjä olen ja ohjelman parissa olen tehnyt tiiviisti töitä siitä lähtien, kun vieläkään kaikki ei ole valmista. Jotain hyvää pitkistä työpäivistä, voin nimittäin pitää talvilomaviikon vapaata kertyneiden saldojen vuoksi. Opinnotkin ovat alkaneet ja nämä vuoden pari ensimmäistä kuukautta ovat melko kiireisiä. Onneksi opiskelujen ja töiden osalta helpottaa keväällä, kun koittaa taas koiraharrastusten aika.

Viime viikonloppuna kävimme lenkkeilemässä Jättärillä. Tarkoituksena oli ottaa kuvia nätissä talvisäässä, kun kuvia on tullut viime aikoina otettua niin vähän. Aurinko ei tietenkään paistanut enää aamun jälkeen, joten harmaata oli, mutta tulipahan edes joitain talvisia kuvia. Nyt on taas niin lämmintä ja vettä sataa, ettei kunnon talvikuvia varmaan enää edes saa. Vaikuttaa siltä, että tällä kertaa kunnon talvesta sai nauttia vaan muutaman viikon verran... Onhan tässä toki vielä aikaa kevääseen. Matka meiltä Jättärille ja takaisin on noin 10 km, joten vaihteeksi tuli vähän pidempi lenkki.

Perjantaina agilitytreeneissä teimme alkuun pientä, helppoa radanpätkää. Toivoisin, että Mikolla riittäisi virtaa ja intoa treeneissä, kun on ollut taukoa, mutta ei tauolla ole vaikutusta. Alkuun meno oli vähän vaisua eikä ehtimisen kanssa ollut ongelmaa, kun juoksin Mikoa kovempaa. Harjoittelimme takaakiertoa yhdellä hypyllä ja se meni jo innokkaammin. Tauon jälkeen teimme muutaman kerran keppejä (6 kpl) molemmin puolin ohjaten. "Vaikeammalla puolella" ohjatessa mukana oli hyppy ja kulma kepeille oli melko jyrkkä (en tiedä oikeita termejä, mutta ehkäpä avokulman vastakohta :) ). Olin ihan yllättynyt kuinka hyvin kepit siitä huolimatta meni. Teimme vielä A:ta namikupin kanssa, sillä viime aikoina ongelmia on aiheuttanut 2on2off asentoon jääminen, tai siis jäämättömyys. Aluksi takajalat tulivat pois kontaktilta, mutta sitten alkoi sujua, kun namikupin oikea etäisyys löytyi.

Lopuksi aikaa jäi 15 min, jonka hyödynsin tokoiluun. Ensin pari luoksetuloa, sitten seuraamista sekä jääviä liikkeitä. Seuraaminen oli normaalia parempaa, mutta pari jäävien ennakointia mahtui mukaan. Liikkeestä maahan oli nappisuoritus, mutta liikkeestä seisominen ei tahtonut onnistua. Muutaman kerran kun muistuttelin Mikolle mitä se "seis" tarkoittikaan, niin alkoi sujua. Ihan viimeiseksi harjoiteltiin vielä saksalaista yhdellä hypyllä.

Espoossa oli kovin sumuista. Menomatkalla bussipysäkiltä kohti Sporttikoirahallia oli ihan kivannäköistä kun joka puolella oli valkoista, mutta paluumatkalla oli jo pimeää, joka teki usvaisuudesta vähän pelottavaa. Ensi viikolla on treenejä kaksin kappalein tiedossa, agilitya ja rally-tokoa.