Sateinen sää ei ollut houkutellut kovinkaan montaa osallistujaa, joten mätsäri sujui mukavan ripeästi. Mikolla oli parina jokin vinttikoira. Arvelin vinttikoiran juoksevan sen verran meitä reippaammin, että ehdotin heidän menevän edellä. Vinttikoira oli tyttö, joten Miko liikkui ihan kivasti sen perässä ;) Normaalisti Miko saattaa olla hieman perässä vedettävä, mutta nyt Miko meni välillä edellä. Olen tyytyväinen liikkumiseen. Kopeloinnit menivät hyvin, mutta yksittäiset liikkeet edestakaisin eivät olleet yhtä hyvät kuin yhteiskierroksella. Meille sininen nauha. Sinisten kehässä Mikon sijoitus oli 2. ja palkinnot olivat hyvät! Pokaalin ja ruusukkeen lisäksi saimme isojen koirien nappuloita ja retkituolin. Retkituolin hankkimista olen välillä suunnittelut, joten se tuli tarpeeseen. Ilmoittautumisen yhteydessä saimme vielä näytepussin RC ruokaa, isojen koirien sekin. Ei ehkä kannattaisi mainita, mutta isojen koirien sinisten kehässä osallistujia oli huimat 3... Mutta sijoitus on aina sijoitus ja hei, ei me oltu viimeisiä ;) Meidän molemmat mätsärien SIN2 sijoitukset ovat tulleet sateisina päivinä, kun osallistujia on ollut vähän, mutta ei se haittaa, jotain muuta me mätsäreistä kuitenkin haetaan :) Taina ystävällisesti heitti meidät kotiin, joten ei tarvinnut palkintojen ja märän koiran kanssa lähteä julkisilla seikkailemaan.
 |
| 13.4.2014 Match show Munkkiniemi SIN2 |
Moi! Löysin blogisi, ja jostain postauksesta bongasin että Miko on ensimmäinen koirasi ja olet ottanut sen ilman kunnon koirakokemusta. Miten olette pärjänneet näin yleisesti ottaen? Itse olen kovin haaveillut koikkerista, enkä ihan kokematon koirien suhteen ole. Nettikeskustelujen mukaan ensikoiraa ottavan voi olla vaikea saada koikkeria. Saitko Mikon miten helposti, ja miten kasvattaja suhtautui sinuun?Oletko ollut mitenkään mukana rotuyhdistyksen toiminnassa, tai osaatko sanoa millainen yhteishenki ja ilmapiiri on koikkerien rotuyhdistyksen tapahtumissa:? :)
VastaaPoistaMiko on tosiaan ensimmäinen koirani eikä aikaisempaa koirakokemusta juuri ole. Mielestäni olemme pärjänneet ihan hyvin, mutta toki on paljon asioita, joita osaan tehdä seuraavan koiran kanssa toisin. Miko ei ole ollut helpoin tapaus ensimmäiseksi koiraksi ja on vienyt aikaa ennen kuin olen ymmärtänyt joitain Miko käyttäytymistapoja ja miten niihin pitäisi reagoida. Mikohan on varautunut ja epävarma koira. Sen olen jo pitkään tiennyt, että Miko on varautunut, mutta epävarmuuden tajuaminen vei pitkään. Ei se ollutkaan iso ego, jonka vuoksi Miko rähjää monille uroksille… Kaikesta huolimatta Miko on helppo ottaa kaikkialle mukaan ja se on minulle sopiva harrastuskoira :)
PoistaUskoisin kasvattajien arvostavan erityisesti sitä, että on etukäteen tutustunut huolellisesti rotuun ja tietää mitä on hankkimassa. Ainakin olen siinä käsityksessä, että Mikon kasvattaja oli mielissään siitä, että olin tutustunut kooikereihin näyttelyissä, agilitykilpailuissa ja rotuyhdistyksen järjestämässä match showssa sekä tavannut muutamia kooikereiden omistajia. Taisin ottaa ensimmäisen kerran yhteyttä kasvattajiin noin 5 kuukautta ennen kuin Miko tuli meille. Alkuvuonna 2009 oli vain pari pentuetta, mutta meitä onneksi lykästi melko pian. Mikon pentue syntyi toukokuussa ja olin yhteydessä kasvattajaan vasta jonkin verran pentujen syntymän jälkeen (pentue oli jotenkin mennyt ihan ohi). Voisi melkein sanoa, että puhelinsoiton jälkeen se oli siinä. Pennun saaminen ei tuntunut vaikealta, koska olin siinä onnellisessa asemassa, että olisin saanut pennun kahdesta eri pentueesta ja jouduin valitsemaan kummasta otan. Silloin, kun olin käynyt katsomassa Mikoa, toinen pentue oli vasta muutamien päivien ikäinen. Mikon luovutusajankohta oli parempi ja eihän pennun nähtyä voinut edes sanoa ei :) Mikon kasvattaja suhtautui minuun oikein kivasti. En päässytkään katsomaan Mikoa silloin kuin oli sovittu, kun junaliikenteessä oli häiriöitä. Mikon kasvattaja oli käymässä Tampereella ja ehdotti, että olisin matkustanut sinne, jolloin olisin päässyt heidän kyydissä Ouluun ja voinut yöpyä heillä. Eikä me edes oltu koskaan nähty! En olisi päässyt niin nopealla aikataululla Tampereelle, joten menin katsomaan Mikoa seuraavana viikonloppuna (joka oli juhannus). Mikolla on mukava kasvattaja :)
Rotuyhdistys on tullut tutuksi. Liityin siihen puoli vuotta ennen kuin koiraa oli talossa. Olemme osallistuneet moniin rotuyhdistyksen tapahtumiin ja viimeiset kaksi(?) vuotta olen ollut yhdistyksen hallituksessa, ensin varajäsenenä ja sitten varsinaisena. Ja rotulehden julkaisuvastaavana loppuvuodesta 2010, muistaakseni :) Kooikerpiireissä on oikein hyvä yhteishenki ja kaikissa tapahtumissa on ollut hyvä ilmapiiri. Siitä tykkään kovasti.
Kannattaa käydä tutustumassa kooikereihin erilaisissa tapahtumissa ja ns. tehdä itseään tunnetuksi. Silloin voi olla paremmat mahdollisuudet saada oma punavalkoinen kotiin :) Onnea kooikerin hankintaan!