keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Nuuksiossa

Meidän lenkki on merkitty keltaisella,
kuvakaappaus täältä
Tiistaina kävimme Mikon kanssa Nuuksion kansallispuistossa. En ole koskaan ennen käynyt Nuuksiossa. Tai no olen käynyt Luukkaan ja Pirttimäen ulkoilualueilla, jotka ovat Nuuksiota. Nuuksiossa on useita luontopolkuja ja rengasreittejä, joista tällä kertaa kävelimme 7 km Korpinkierroksen. Bussipysäkiltä oli 2 km kävelymatka Haukkalammelle, josta monet reitit alkoivat.

Haukkalammella Miko kävi purossa vilvoittelemassa. Se näytti matalalta, mutta turvepohja olikin upottava. Miko vajosi turpeeseen hieman yli vatsan ja mietin mahtaako se päästä sieltä ollenkaan ylös. Mutta kyllä Miko ponnistelujen jälkeen pääsi pois ja oli aivan ruskea. Onneksi matkan varrella oli useita lampia ja ensimmäisessä Haukkalammen jälkeen Miko kävi puhdistautumassa. Reitti oli hyvin merkattu, joten pelkoa eksymisestä ei ollut. Varsinkin matkan alkupuolella (lähdimme kiertämään reittiä vastapäivään) oli hyvin juurakkoista. Välillä en nostanut jalkaa tarpeeksi, joten kenkä otti kiinni juureen. Myöhemmin huomasin, että toinen kenkä oli vähän repeytynyt päädystä. Onneksi jalassa oli huonommat ulkoilukengät. Reitillä oli paljon melko jyrkkiä ylä- ja alamäkiä. Kävimme kaikkien vastaan tulleiden lampien rannassa ja Miko kyllä tiesi mitä polkua rantaan pääsee, jos ranta ei ollut ihan reitin varrella :) Parissa lammessa Miko kävi kahlaamassa tai uimassa. Osassa lampia oli kalliota, josta oli helppo mennä veteen, mutta pääasiassa rannat olivat turpeisia, joten niistä ei päässyt helposti veteen. Tai siis Miko ei päässyt, kun se tarvitsee matalan rannan. Turvepohja oli myös upottava, joten rannat eivät olleet niin matalia kuin näyttivät.

Miko "turvekylvyn" jälkeen

Ja puhdistautumisen jälkeen

Metsässä oli paljon mustikoita ja olisin kovasti tahtonut jäädä niitä poimimaan. Pariin otteeseen poiminkin hetken aikaa, mutta Mikolle olisi hyvin tylsää odotella. Mikon ilona olivat kepit, joita se välillä jäi järsimään. Välillä metsässä oli jotain niin mielenkiintoista, että hihnasta sai pitää ihan kunnolla kiinni, kun Mikolla oli niin kova veto. Matkan alkupuolella Miko syöksähti jonkun maassa liikkuvan perään. En nähnyt aluksi mikä se oli, mutta piipitys kuului. Juuri kun sain Mikon pysäytettyä, pieni orava pysähtyi puun juurelle. Hetken aikaa se kökötti siinä ennen kuin kiipesi puuhun. Se taisi olla oravanpoikanen ja luulen, että Miko olisi saanut sen kiinni jos olisi vielä hetkeksi päässyt sen perään. Aikuinen oravahan olisi salamana kiivennyt puuhun, mutta pikkuiselta kiipeäminen ei tainnut onnistua vielä niin hyvin.




Seitsemän kilometrin lenkkiin meni aikaa 3 tuntia. Maasto ei ollut helppokulkuista, mutta maisemat olivat hienot. Välillä pääsi kävelemään hiekkatiellä, mutta pääosin mentiin metsäpoluilla tai pitkospuilla. Harmittavasti päätin vasta maanantai-iltana lähteä Nuuksioon, joten sopivia eväitä ei kotoa löytynyt. Haukkalammella kävin ostamassa suklaapatukan, jota istuin syömään kivelle. Miko meinasi tulla syliini, mutta se ei sopinut (valkoinen paita ehti kuitenkin saada väriä...), joten Miko istahti vierelleni. Siinä sitten istuimme kylkikyljessä :) Harmittavasti puhelin ei löytänyt gsp-signaalia, joten en saanut RunKeeperiä lenkin ajaksi päälle. Kaiken kaikkiaan reissuun meni 6,5 h, josta melkein 3 h matkustamiseen. Matkustusaikaan kuuluu myös se noin puoli tuntia per suunta, joka meillä meni kävellessä bussipysäkiltä Haukkalammelle ja takaisin pysäkille. Ensi kerralla käymme kävelemässä pari lyhyempää lenkkiä. Lisää kuvia löytyy täältä.

Lampien turverannat


Miko olisi halunnut jäädä keittokatokselle, mutta meillä ei ollut
eväitä mukana

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Projekti jatkuu

Loppuviikosta oli niin lämpimiä päiviä, että piti ihan miettiä koska agilitykentälle viitsii lähteä. Päätin sitten lähteä perjantai-iltana. Luulin, että saamme olla kentällä ihan keskenämme, mutta siellä olikin jo yksi rakentamassa rataa. Vähän meidän jälkeen tuli toinen, joka joutui jäädä odottamaan, kun kenttiä on vain kaksi. Oli siis ihan ruuhkaa perjantaina yhdeksän jälkeen! Meillä oli ohjelmassa edelleen maksiesteet, tällä kertaa pituus ja muuri.

Aloitimme pituudella, jossa oli ensin neljä palaa ja pituutta n. 120 cm, joka on maksien lyhyin pituus. Ennen pituutta oli yksi hyppy, joka tehtiin takaakiertona (olen nyt yrittänyt tehdä mahdollisimman paljon takaakiertoja) ja pituuden jälkeen A. Ensimmäisellä kerralla ponnistaminen näytti hyvältä, mutta Mikon etujalat koskettivat viimeistä palaa. Toinen toisto samalla pituudella näytti oikein hyvältä. Sitten lisäsin viidennen palan ja pituutta tuli n. 140 cm. Maksimipituushan oli 150 cm. Ensimmäisellä kerralla Miko joutui vähän hakemaan ponnistuspaikkaa, mutta muuten este sujui hyvännäköisesti. Toisella kerralla Miko lähti takaakiertohypyn jälkeen tekemään ylimääräistä kaarrosta (oma rintamasuunta ehkä näytti sinne päin), joten Miko tuli pituudelle hieman vinosti ja se vähän korjasi askeleitaan ennen ponnistusta. Korjaus on hyvin pieni, sillä katsoin hidastusta monta kertaa ennen kuin olin varma.

Toisena oli muuri, jonka olin aluksi ajatellut jättää pois tästä "projektista", sillä maksimuuria Miko on hyppinyt joitain kertoja ilman ongelmia. Onneksi otin sen kuitenkin mukaan, sillä jos jossain esteellä alkaa näkyä rimakammoa, niin se on muuri. Vaihdoin muurin pituuden tilalle, joten hyppy ja A olivat edelleen mukana. Aloitettiin hypyltä, jonka jälkeen Miko vähän mietti ja päätyi sitten kiertämään muurin. Se oli odottamatonta, sillä en muista, että Miko olisi koskaan aikaisemmin kiertänyt muuria. Päätin sitten vaihtaa suuntaa eli lähdimme A:lta. En halunnut hidastaa Mikon vauhtia, joten A:n kontaktilla en vaatinut pysähtymistä, mutta normaalit siihen liittyvät käskyt annoin. Ja sitten Miko hyppäsi muurin. Tehtiin vielä toinen kerta ja taas muuri ylittyi. Ajattelin myöhemmin, että olisi varmaan pitänyt pistää useampi hyppy ennen muuria/pituutta, jotta Miko olisi saanut paremman vauhdin. Mittasin muurin korkeuden, joka oli irrallisten palojen kanssa noin 60 cm. Harmittavasti en ollut huomannut, että muistikortti oli täyttynyt, joten muuriharjoitukset eivät tulleet videolle.

Teimme pari kertaa keskikorkeudella olevaa keinua, jota ennen oli siivekkeen takaakierto vauhdin saamiseksi. Lopuksi hieman tokoilimme, sillä oli aikaa ennen bussille lähtöä. Tokohyppy meni hienosti. Liikkeestä maahan meni ensin hyvin, mutta sen jälkeen Miko jäi joko istumaan tai seisomaan. Sitten alkoi taas sujua. Teimme myös pari seuraamispätkää.



Sunnuntai-iltana kävimme pitkästä aikaa hyppytekniikkatreeneissä. Neljä viimeistä viikonloppua on mennyt reissatessa, joten sen verran on taukoa tullut näistä sunnuntai-illan treeneistä. Olimme keskenämme ja teimme liikkuvaa hyppyä, ensin muuttuvalla etäisyydellä ja sitten muuttuvalla korkeudella. Aloitimme etäisyydestä 5-5-8 ja joka toiston jälkeen siirsin viimeistä hyppyä jalan eteenpäin 12 jalkaan asti. Korkeuden arviointia tehtiin etäisyyksillä 5-5-10, jotta Mikon olisi helpompi ponnistaa korkean hypyn yli. Viimeinen rima oli ensin 45 cm, josta joka toiston jälkeen nostin 5 cm ylöspäin 60 cm asti, jonka jälkeen laskin 10 cm. Kaikki toistot menivät hyvin. Loppuun otin keppitreeniä. Pistin renkaan ennen keppejä. Aluksi Miko kiersi maksikorkeudella olleen renkaan, mutta vaihtamalla ohjauspuolta vasemmalle eli keppien kannalta vaikeammalle puolelle alkoi sujua. Miko ehkä hakee paremmin oikeaan väliin silloin kun olen keppien vasemmalla puolella. Oikealla puolella oma liike vie helposti toiseen väliin. Näin kävi, kun seuraavalla toistolla vaihdoin ohjaamaan oikealle puolelle. Kolmas kerta tehtiin pelkkiä keppejä oikealta ohjaten, jotta sain Mikon oikeaan väliin. Voisi joskus kokeilla osaisiko Miko hakea itsenäisesti oikeaan väliin.

Tästä alkaa jo viimeinen lomaviikko... Toivottavasti ilmat ovat sopivat, ettei ihan kotona makoiluksi mene.

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Suomenlinnassa ja turistina näyttelyssä

Lauantaina kävimme Tainan, Lokin & Fionan sekä Sallan & Tessin kanssa Suomenlinnassa. Kauppatorilla oli runsaasti ihmisiä, mutta onneksi koirat eivät jääneet kenenkään jalkoihin. Suomenlinnaan oli juuri lautta lähdössä, joten meidän ei tarvinnut odotella. Matkustimme sisällä, sillä ulkona ei ollut enää tilaa. Lauttamatka oli kuin junamatkailua, yhtä tasaista ja Miko kävi heti lattialle maaten. Koko matkan jännittävin osuus oli kun piti mennä lautalle sellaisen pyörivän portin läpi. Suomenlinnan keskivaiheilla pidimme juomatauon, sillä oli hyvin lämmin päivä. Jatkoimme sitten matkaa rantaan ja linnoituksille, josta palasimme keskivaiheille. Siellä kävimme kahvilassa ja söimme varjossa koirien levätessä. Jatkoimme vielä kerran linnoituksille, mutta ihmisiä alkoi olla jo niin paljon, että lähdimme kohti lauttaa. Paluumatkalla olimme ulkona, jossa kaikki koirat matkustivat yhtä hyvin kuin sisälläkin. Juuri kun olimme päässeet ulos lautasta, se tööttäili muutamia kertoja. Ääni oli melko kova ja säikäytti yhden jos toisenkin, mutta ei se ketään sen enempää haitannut. Oli kiva päivä, mutta ihan liian kuuma. Miko oli ihan poikki reissun jälkeen. Kuvia ei tullut juuri otettua, mutta täällä pari.

Maisemia linnoituksen päältä

Koko porukka: Tessi, Fiona, Loki ja Miko

Miko lauttamatkustaja

Tänään kävin katsomassa kooikerit Helsinki KV:ssä. Näyttelyyn osallistui vain kolme urosta, Mikon siskopuoli Pimun poika Affe (Myrskymatalan Villi Tuuli), kerran aikaisemmin tapaamani Rex (Maricosan's Rex Orion) sekä Loki. Myös Vili kävi piipahtamassa. Loki oli hienosti ROP ja pokkasi jälleen yhden CACIBin! Kuvia näyttelystä löytyy täältä.

Mikon sukulainen Affe

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Maksiesteet, osat 2 & 3

Perjantaina kävimme aamusta agikentällä, sillä keskiviikkona aamupäivällä oli jo vähän turhan lämmin. Menomatkalla oli mukavan viileää, mutta kentällä aurinko paistoi lämpimästi ja Miko oli jo heti vähän "löysän" tuntuinen. Vire ei siis ollut paras mahdollinen. Aloitimme keinulla. Ensin Miko sai muutaman kerran pamautella tassuilla keinua ja sitten nostin keinun keskimmäiselle tasolle. Pidin keskiviikon keinua hitaana, mutta jälkeenpäin totesin, että keinut olivat ihan hyvät. Matalalla keinulla tulee ehkä helpommin odotettua päähän juoksemista, joka ei ole tavoitteena, joten siksi siirryttiin korkeampaan. Tehtiin neljä toistoa, joista kaikki muut paitsi ensimmäinen olivat riittävän hyviä. Tiedän kyllä, että Mikon kanssa sekunteja pitää nipistää sieltä mistä mahdollista eli kontakteilta, mutta toistaiseksi keinu saa olla hitaahko ja muilla kontakteilla pysäytykset.

Aamun toinen aihe oli okseri. Esteiden mittoja olen katsonut jostain tuomarin oppaasta ja näin se sanoo maksiokserista: 1. riman korkeus 35-50 cm ja 2. riman korkeus 55-65 cm, enimmäissuoritussyvyys on 55 cm. Rimojen korkeuseron tulee olla 15-25 cm. Pistin ensimmäiseksi korkeudeksi 35-50, jonka jälkeen nostin 40-55. Mielestäni molemmat menivät ihan ok, vaikka Mikoa sai olla kannustamassa kun vire ei tosiaan ollut ihan kohdillaan. Ennen okseria oli putki, josta haettiin vauhtia. Pidimme pienen tauon, jonka jälkeen nostin vielä rimoja 45-60. Miko on tainnut vain kerran aikaisemmin hyppytekniikkatreeneissä hypätä 60 cm ja ihan hyvin se meni. Meinasin jättää yhteen toistoon, mutta en sitten malttanut ja toisella kerralla Miko tiputti korkeamman riman. Tämän jälkeen laskin rimoja 10 cm ja teimme yhden onnistuneen toiston. Kun menin sammuttamaan kameraa, huomasin, etten ollut tauon jälkeen muistanut pistää sitä päälle. Kyllä harmitti, sillä olisin halunnut nähdä molemmat 45-60 hypyt. Teki mieli tehdä uudet toistot, jotta saisi kuvamateriaalia ja yhden 40-55 okserin Miko hyppäsikin, mutta sitten (vihdoin) totesin, että Miko on liian väsynyt suorittamaan niin korkeaa hyppyä. Olisi saanut lopettaa jo aikaisemmin, sillä tippuneen riman pistän väsymyksen piikkiin.



Iltapäivällä lähdin Pohjanmaan lakeuksille ja pojat jäivät kotiin. Olin muun perheen kanssa papan luona Isojoella ja lauantaina kävimme serkun rippijuhlissa Seinäjoella. Vasta viime viikolla tajusin, että agilityn mm-karsinnat olivat samana viikonloppuna Seinäjoella, mutta tähän reissuun ei koiria kuulunut. Sunnuntaina poimin ensimmäistä kertaa itse mustikat pakastimeen ja samalla kotiin lähti runsaasti vadelmia.

Hetken mietin jaksanko vielä tänään lähteä agikentille, mutta sääennuste näytti, että tämä päivä on sopiva päivä. Lämpimät ilmat ja helteet ovat tulossa takaisin. Meille sopi paremmin tämän päivän sateinen ilma. Aloitimme treenit okserilla, sillä se on varmaankin raskaimpia esteitä suorittaa. Aloitimme korkeudesta 40-55 ja yhden toiston jälkeen nostin korkeuteen 45-60. Ennen okseria oli hyppy, jossa rima 45 cm ja okserin jälkeen oli A, Mikon lempieste. Molemmat toistot menivät hyvin. Miko ei kummassakaan ojentanut missään vaiheessa takajalkoja, mutta en tiedä pitäisikö? Katsoin hidastuksia monta kertaa ja omaan silmään näyttää ihan hyvältä, mutta en ole asiantuntija. Saa esittää oman mielipiteen, jos jollain on tuosta jotain sanottavaa :) Ensimmäisellä kerralla A:sta Miko tuli läpi, mutta toisella kerralla pysähtyi.

Seuraava oli rengas, jota tehtiin 7 toistoa ja 6 nostoa. Ensimmäinen toisto oli samalla korkeudella kuin mihin viimeksi jäätiin. Sen jälkeen nostin joka toiston jälkeen yhden ketjun välin kunnes olimme maksikorkeudessa. Helpon näköisesti Miko läpäisi maksirenkaan, josta olen hyvin iloinen. Joskus maksirengas tuntui ihan mahdottomalta, sillä aina kun sitä yritettiin, Miko meni renkaan ali. Onneksi on olemassa tuollaisia renkaita, joita saa pikkuhiljaa nostettua. Yksi tavoite saavutettu, jes! Jatkossa rengas saa siis olla maksikorkeudella, mutta jos tulee ongelmia, niin lasketaan.

Loppuun tehtiin kolme toistoa keinua keskitasolla. Perjantain keinut olivat paremmat. Seuraavan kerran ohjelmassa pituutta ja muuria.

torstai 18. heinäkuuta 2013

"Minulle tulee aina niin paha mieli kun näen tuon sun koiras"

Otsikko on eräästä viime viikon kohtaamisesta meidän pihalla eikä kyseessä onneksi ole mitään niin negatiivista kuin miltä se kuulostaa :) Mutta jotenkin tuo jäi mieleen. Mummo oli tamppaamassa mattoja kun lähdimme Mikon kanssa lenkille ja hän kovasti kehui kuinka nätti koira Miko on. Hän myös sanoi, että Miko muistuttaa hyvin paljon hänen edesmennyttä koiraansa. Siihen liittyen mummo sitten sanoi tuon otsikon kommentin ja meinasi sillä sitä, että Mikon näkeminen saa hänet kaipaamaan koiraansa ja nostaa muistot pintaan. Vielä meidän jatkaessa matkaa hän vielä sanoi kuinka kaunis koira Miko on. No onhan se :)

Tänään kävimme kävelemässä Haltiavuoren luontopolun. Viime kesänä luontopolkujen kiertäminen jäi haaveeksi Mikon tassuhaavan vuoksi, mutta nyt on tarkoitus päästä mahdollisimman monelle. Vähän tosin ahdistaa, kun loma on jo puolivälissä eikä aikaa välttämättä ole kaikkeen mitä haluaisi tehdä... Luontopolku lähtee Paloheinän ulkoilumajalta ja myös päättyy sinne. Pituutta on noin 7 km. Matkustimme Mikon kanssa bussilla muutaman pysäkin ja kävelimme Kehältä Paloheinään. Pistin jo silloin RunKeeperin päälle. Kävelymatkaa luontopolun alkuun tuli 1,88 km. Luontopolku kulki kivassa ympäristössä eikä yhtään tuntunut, että on keskellä kaupunkia. Haltialassa kävelimme pari kertaa harhaan. Kartassa 4 km:n kohdalta olisi pitänyt jatkaa suoraan kohti 7 km kohtaa eli lenkit, joilla 5 ja 6 km täyttyivät, ovat ylimääräisiä harhailuja.

Matkan loppupuolella lenkkipolun varrella oli palanutta metsää. Tuoksusta päätellen metsä oli palanut ihan lähiaikoina. Lähellä palanutta metsää oli kissa, joka maukui meille. Palasimme Mikon kanssa katsomaan lähemmin palanutta aluetta, jolloin kissa alkoi lähestyä meitä. Otin Mikon lyhyeen hihnaan ja kyykistyin. Kissa tuli luokse ja sain silittää sitä. Miko oli ihme kyllä ollut ihan nätisti ja sekin pääsi tutustumaan kissaan. Miko ja kissa olivat hetken lähes nenäkkäin kunnes Miko alkoi haukkua sille. Miko oli utelias, mutta myös hämillään oudosta otuksesta. Kissa ei tykännyt Mikon haukkumisesta ja hyppimisestä, joten se hyökkäsi kohti Mikoa. Miko lähti lähes ulisten karkuun ja alkoi sen jälkeen haukkua hyvin kovalla ja korkealla äänellä, jollaista en ole ennen kuullut. Lähdimme suosiolla jatkamaan matkaa kun metsä raikasi Mikon haukusta. Kissa lähti meidän perään, mutta piti pitkän etäisyyden. Jossain vaiheessa Miko kääntyi ja jäi maahan makaamaan katsoen kohti kissaa, joka oli useamman kymmenen metrin päässä. Kissa lähti kävelemään kohti ja tuli lopulta ihan lähelle. Miko ei aluksi reagoinut siihen mitenkään, joten kyykistyin silittääkseni kissaa. Sitten Miko syöksähti haukkuen paikalle ja liikkui koko ajan mennen välillä leikkiinkutsuasentoon. Kissa ei taaskaan pitänyt tästä ja hyökkäsi kohti Mikoa, joka taas lähes ulisten lähti karkuun ja aloitti saman kumman haukun. Jatkoimme sitten matkaa, ettei Miko saisi kissalta turpaansa ja koska kissa tuntui olevan vähän liikaa Mikolle. Loppumatkasta metsässä, hiekkatiellä tuli paloauto vastaan. Löysin kotona uutisen, että eilen eli keskiviikkona keskuspuistossa Paloheinän lähellä oli ollut maastopalo. Ehkä siellä vielä oli jotain kytemässä. Meille tuli kävely Paloheinään mukaan lukien lähes 11 km lenkki, johon meni aikaa 2 h 22 min. Miko oli aika poikki kun saavuimme ulkoilumajalle ja se meni hetkeksi maahan lepäämään. Todennäköisesti kissa oli liian jännä kokemus.

Miko katselee palanutta metsää

Jotain siellä silti tuoksuu

Miko katselee kissaa (ja kieli roikkuu oikealla puolella)

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Maksiesteet-projekti

Agirodun pukukulkueessa

Viime viikon keskiviikkona kävimme Mikon kanssa viimeisessä Purina Openissa, jossa Saara & Huugo kisasivat kisatauon jälkeen. Järjestys oli maksi-mini-medi ja oletin, että kakkosissa ei ole paljon kisaajia, joten tulimme paikalle noin 1-1,5 h kisojen alkamisen jälkeen. Maksit olivat silloin vielä kesken. Viralliseen kisaan osallistuneita oli yli 40! Onneksi maksi-kakkosissa ei ehkä normaalisti ole noin paljon osallistujia, sillä muuten meillä ei olisi mitään mahdollisuuksia nousta koskaan kolmosiin. Paikalla oli monia tuttuja ja Miko tykkäsi kun pääsi tervehtimään kivoja ihmisiä. Maksien aikana Miko joitain kertoja pääsi ärähtämään/haukkumaan isoille, pelottaville koirille, mutta minien ja medien aikana poika oli nätisti. Olisi kiva päästä itsekin kisaamaan, mutta möllejä ei nyt oikein ole missään lähellä.

Vielä hetkeksi Agirodun tunnelmaan. Kaikki kuvat ovat Liisa Kotisalon ottamia ja täältä löytyy hieman parempi video meidän joukkueen suorituksesta.

Ja sitten itse asiaan. Eli tänään aloitimme maksiesteet-projektin. Ensimmäisenä oli pituus ja rengas. Maksien pituudessa on 4-5 palaa ja se on 120-150 cm pitkä. Tarkoituksena oli ottaa mitta mukaan, mutta harmittavasti se jäi kotiin enkä löytänyt kentän kontistakaan sellaista. Pistin pituuteen neljä palaa lyhyillä väleillä. Ennen pituutta oli kaksi hyppyä, rimat 45 cm ja ensimmäinen hyppy tehtiin takaakiertona, jotta sitä tulisi vahvistettua. Kahden toiston jälkeen lisäsin palojen etäisyyttä ja luulisin, että esteelle tuli pituutta reilu metri. Kaksi toistoa pidemmällä etäisyydellä sai riittää, sillä oli aika lämmin. Mielestäni molemmat sujuivat hyvin ja yritin videota katsoessa kiinnittää huomiota ponnistamiseen. Jonkin verran Miko ottaa pienempiä askeleita, mutta ponnistuspaikan löytäminen ei näyttäisi tuottavan vaikeuksia.

Sitten siirryimme renkaaseen, jota tehtiin ilman muita esteitä. Aluksi Miko hyppäsi kaksi kertaa medikorkeudella ja sitten nostin rengasta joka toiston jälkeen yhden ketjuvälin ylöspäin. Yhteensä nostoja tuli viisi (tosin videolta laskin kuusi...) ja vielä jäi viisi väliä ennen maksikorkeutta. Mielestäni kaikki kerrat menivät hyvin eikä ponnistamisessa näyttänyt olevan vaikeuksia. Ensi kerralla siirrän renkaan kauemmaksi aidasta, jotta vauhtia pystyy ottamaan enemmän.

Vaikka kuumuus hyydytti Mikoa, niin teimme vielä keinua, koska sen harjoittelu on jäänyt ihan liian vähälle. Jonkin verran Miko sai pamautella keinua, joka on vielä vähän nihkeää. Pari kertaa tehtiin myös kokonaista (laskettua) keinua, joka oli hidas. Mutta hidas vauhti kelpaa, sillä en jaksa uskoa, että saisin ikinä keinusta nopeaa. Vähän lisää vauhtia olisi kuitenkin tarkoitus saada. Kannattaisi tehdä keinut treenien alkuun eikä lopuksi, niin olisi ehkä helpompaa saada lisää vauhtia.


Se sai riittää ja lähdimme kotiin kun Miko oli saanut hieman juosta vinkupallon perässä. Perjantaina olisi tarkoitus mennä seuraavan kerran ja onneksi sitten pitäisi olla viileämpää. Silloin voisi tehdä ainakin okseria ja keinua. Tähän projektiin kuuluu myös Mikon takapään vahvistaminen. Mikon takapäätä on fyssarin jälkeen jumpattu ja tarkoituksena on tällä kertaa noudattaa ohjeita eli tehdä liikkeitä joka toinen päivä. Istu-seiso -vaihdot etujalat korokkeella on Mikolle vaikea, mutta edistystä on jo tapahtunut. Samoin peruuttaminen pää alhaalla tai selän kanssa samassa linjassa on kovin vaikeaa, mutta eiköhän se siitä.



Vielä lopuksi: kun olimme menossa agitreeneihin, kävelemässä kohti bussipysäkkiä, niin Miko kävi tarpeillaan. Kyykistyin keräämään jätökset ja kun nousin ylös ja käännyin, niin säikähdin kun vieressäni seisoi meidän perässä tullut mummo. Mummo kiitti, että keräsin koirani jätökset kun sellaista kuulemma harvoin näkee. Olin hämmästynyt enkä saanut sanaa suustani ja mummo sitten vielä sanoi, että pitää kiittää kun joku tekee hyvän työn :) Minähän vain noudatin järjestyslakia...

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Oulun reissu

Miko toivotettiin tervetulleeksi hotelliin
Lähdimme torstaina hyvin aikaisin kotoa kohti rautatieasemaa, sillä meidän juna lähti klo 7.30 Ouluun. Tai oikeastaan Ylivieskaan, sillä ratatöiden vuoksi Ouluun asti ei päässyt junalla vaan Ylivieskassa piti vaihtaa bussiin. Järvenpäässä juna pysähtyi, sillä veturissa oli jotain vikaa. Ensin selvitettiin mitä vikaa ja sitten vikaa yritettiin korjata. Lopulta piti kuitenkin vaihtaa veturi ja sitten odottelimme uuden veturin saapumista Helsingistä. 1,5 tunnin päästä pääsimme jatkamaan matkaa... Tampereella saimme seuraa lemmikkivaunuun yhdestä koirasta ja kahdesta kissasta. Kissat olivat meistä takaviistossa ja ne nukkuivat penkeillä. Miko pystyi ne näkemään, mutta onneksi suhtautui niihin välinpitämättömästi eikä edes maukuminen haitannut. Ulkona nähtyihin kissoihin Miko on reagoinut lähes tappoasenteella. Kerran kissojen omistajien lähdettyä vessaan toinen kissa lähti perään ja silloin Miko alkoi haukkua. Kissa palasi pikaisesi omalle paikalleen ja rauha oli taas maassa. Juna ei saanut yhtään kurottua aikaa kiinni, joten Ylivieskaan saavuimme 1,5 tuntia myöhässä. Asemalla meidät bongasi Edi-kooikerin omistaja. He olivat olleet Kalajoella ja kehuivat sitä koiraystävälliseksi paikaksi. Käytin Mikoa pikaisesti pissalla ja menimme sitten bussiin, jolla matkustimme noin 2h Ouluun. Ouluun saavuimme 10 tuntia sen jälkeen kun olimme lähteneet kotoa. Jälleen kerran voin todeta, että onneksi Miko on helppo matkakaveri.

Aikaisemmilla Oulun reissuilla olemme majoittuneet Nallikarin leirintäalueella, mutta tällä kertaa olimme ihan keskustassa, Sokos Hotel Arinassa. Vaikka hintaa tuli paljon enemmän, niin oma vessa ja suihku, aamupalabuffet sekä kaupat ja ruokapaikat ihan vieressä olivat sen arvoista. Ihan hotellimme vieressä oli Rotuaari Piknik-festari, joka oli alkanut keskiviikkona ja päättyi lauantaina. Iltaisin keskustassa kävellessä/Mikoa pissattaessa saimme siis kuunnella suomipoppia/rockia. Hotelli oli täynnä festariväkeä ja oli siellä muutama koirakin. Hotellissa tuli nähtyä Yön Olli Lindholmia, Popedan väkeä ja Kaija Koota.

Torstai kului pääasiassa hotellissa lepäillen, sillä vähien yöunien vuoksi olimme hyvin väsyneitä. Perjantaina kävimme kävelemässä Hietasaaressa, jossa Nallikarin leirintäalue sijaitsee. Söimme jäätelöt Hietasaaressa ja lähdimme sitten takaisin päin. Pikisaaren päädyssä vaihdoin Mikolle flexin ja se pääsi uimaan. Olin tosi iloinen, kun Miko kävi monta kertaa uimassa. Koskaan ennen se ei ole uinut niin paljon. Välillä tekniikassa oli parantamista eli meno oli roiskuvaa, mutta osasi Miko uida ihan nätistikin. Videolla pieni pätkä Mikon uintia. En tiedä miksi laatu on noin huonoa, kun sen pitäisi olla HD-kuvaa...



Sen verran pitää korjata tuohon videon nimeen, että Miko ei varsinaisesti uinut Perämeressä vaan paikka on Hartaanlahti, joka on Oulujokea. Tuosta on muutama kilsa merelle :) Muutama uimakuva löytyy täältä.



En ollut tehnyt Mikolle mitään näyttelypuunausta ja katselin Mikon nukkuessa hotellin valkoisilla lakanoilla, että se näyttää aika keltaiselta. Onneksi uinti puhdisti ja karvasta tuli valkoisempaa. Kynnet olisi pitänyt lyhentää ja tassukarvoja siistiä, ehkä vähän rintakarvojakin harjata, mutta mitään välineitä ei ollut mukana. Onneksi kooikerit voi mennä näyttelyyn ihan au naturel :) Näyttelyt olivat Äimäraution raviradalla, jonne oli noin 4 km. Matkan olisi muuten voinut kävelläkin, mutta häkki on vähän turhan raskas kannettavaksi pidempiä matkoja. Reissaaminen sujui bussilla (paitsi sunnuntaiaamuna jouduimme menemään taksilla, kun busseja ei kulkenut niin aikaisin), mutta Oulun paikallisliikenne on kyllä kallista... Näyttelyistä ja lauantain kooikertapaamisesta kirjoittelin jo edellisessä postauksessa, joten ei niistä sen enempää. Tai no pari juttua, jotka unohtuivat. Tajusin Mikon lauantain arvostelua kirjoittaessa, että sieltä puuttui kokonaan maininta Mikon korvakoruista. Tuomari sanoi, että korvakorut ovat erinomaiset ja ne ovat rodulle tyypilliset. Ehkä se jäi kehäsihteeriltä kuulematta. Ja sunnuntaina ROP-kehän jälkeen tuomari sanoi, että Miko piristyi kun kehään tuli tyttö eli Gimma :)

Tuomari Rita Reyniers tutkii häntää
Sunnuntaina kun näyttelyt ja festari olivat ohi, sekä hotelli että Oulu hiljeni. Aikaisempina päivinä keskusta ja erityisesti terassit olivat täynnä porukkaa ja hotellissa oli elämää. Sunnuntaina tuli hiljaisuus ja autiot kadut. Maanantaina lähdimme aamupäivällä kohti kotia. Ensin menimme taas bussilla Ylivieskaan, josta loppumatka mentiin junalla. Lemmikkivaunussa piipahti pari koiraa ja Tampereelta tuli sitten enemmän porukkaa, jotka olivat myös pidempään kyydissä. Käytävän vastakkaiselle puolelle tuli vanhempi nainen ison sekarotuisen nartun kanssa. Hän nosti ärsytyksen, jota jatkui koko loppumatkan. Mielestäni on ok, että koirat aluksi tervehtivät, mutta sen jälkeen ne saisivat rauhoittua lepäämään omalle paikalleen. Nainen antoi koiran vaellella hihnan mitan verran, joten se häiritsi heidän takana istunutta koiraa, joka alkoi haukkua aina seropin nähdessään ja se häiritsi myös Mikoa, joka ei meinannut malttaa siksi pysyä omalla paikallaan. Ja kun koira meni lepäämään, se makasi keskellä käytävää, vaikka naisen jaloissa olisi ollut tilaa vaikka kuinka. Nainen ei nähnyt juurikaan vaivaa siirtääkseen koiraansa kun ihmisiä yritti mennä ohi, joten minä sitten yritin saada Mikoa, jonka tassut ja kuono olivat ehkä 5 cm käytävän puolella, siirtymään. Ärsyttää, kun ei osata ottaa muita huomioon. Pidetään ne koirat omissa jaloissa, jooko. Illalla puoli yhdeksän aikoihin olimme kotona.

Fiksun näköisenä :D
Meillä oli mukava reissu pohjoiseen. Mikolle se oli aika raskas ja se nukkuikin hyvin paljon hotellihuoneessa ja sunnuntain näyttelyssä väsymys näkyi esiintymisessä. Ensimmäistä kertaa osasin ottaa oikeanlaiset vaatteet mukaan eikä tarvinnut palella. Mikon hakemisen jälkeen olemme käyneet Oulussa kaksi kertaa ja viime vuonna piti käydä, mutta tassuhaavan vuoksi jäimme kotiin. Emme siis ole käynyt siellä ihan kauhean usein, mutta pomoni luuli, että olen Oulusta kotoisin, mutta se onkin koirani, jonka kotikaupunki Oulu on :D En olisi ikinä uskonut, että näyttelyt menevät noin hyvin. Mikolla on nyt CACIB:t koossa Suomesta, joten kai meidän jossain vaiheessa täytyy käydä ulkomaillakin, vaikka en sellaista ollut suunnitellut. Joskus sitten tulevaisuudessa. Ehkä. Olen ilmoittanut Mikon vielä yhteen näyttelyyn, mutta sen jälkeen saa näyttelyt jäädä vähemmälle. Näyttelyt on kiva harrastus ja erityisesti tykkään kun saa tavata muita kooikereita omistajineen. Joten silloin tällöin varmaan pyörähdämme kehässä, mutta muuten on aika paneutua muihin harrastuksiin.

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Oulu KV:t ja kooikertapaaminen

Kirjoittelen meidän Oulun reissusta myöhemmin, mutta tässä kuitenkin viikonlopun kuulumisia. Viikonloppuun kuului kaksi kansainvälistä näyttelyä ja kooikereiden treffit.

Lauantaina kooikerit olivat kehässä viimeisenä. Tuomari oli muuttunut norjalaisesta Siv Sandöstä belgialaiseen Rita Reyniersiin. Molemmat ovat arvostelleet kooikereita aikaisemminkin, mutta en tiennyt oliko muutos meille hyvä vai ei. Alkuperäinen olisi antanut hyvin todennäköisesti Mikolle EH:n ja uudelle tuomarille uskoin Mikon olevan liian iso. Odotin myös mainintaa Mikon takaosasta, joka ei ole yhtä voimakas kuin pitäisi. Tuomari jakeli paljon EH:ta, joten sen uskoin myös Mikon saavan.

Näyttelypaikalla piti olla klo 12 mennessä, joten meille tuli pitkä odotus. Kaikki muut kehät ympärillä olivat jo valmiita, kun vihdoin lähempänä puolta neljää pääsimme kehään. Miko oli ainoa uros ja narttuja oli kolme. Ennen kehää jännitti paljon ja sen lisäksi Mikon kasvattaja Monica oli myös kehän laidalla. Hampaiden katsomisessa Miko väisti, jota ei ole enää pitkään aikaan tapahtunut. Tuomari arveli, että hänen kätensä haisevat jo paljon koirilta, joten hän pyysi minua näyttämään hampaat. Muu kopelointi meni hyvin. Miko sai ERI:n, SA:n ja CACIB:n ja olin niin iloinen! Tuomari tykkäsi Mikosta kovasti. ROP-kehään Miko sai kaveriksi junnunarttu Henin (Chirpy Black Tortoise) ja Miko oli vielä ROP! Onneksi ryhmäkilpailuja piti odottaa vain puoli tuntia ja ryhmäjärjestys oli käänteinen eli kasiryhmä tuli jo alkupäässä. Ryhmäkehä meni odotetusti läpijuoksuksi, mutta olihan se hienoa pyörähtää isossa kehässä kansainvälisessä näyttelyssä. Kuvia näyttelystä täällä.

ROP Miko & VSP Heni

"4 years old. Excellent in size. Good proportions. Excellent quality
from tip of nose to the tip of tail. Correct bite. Good ears. Excellent
front. Strong back. Typical hindquarters and tail. Moves very
typical with typical tailcarriage." VAL-ERI 1 SA PU1 CACIB ROP


Näyttelyn jälkeen kiirehdimme takaisin hotellille, jotta ehdimme kooikertapaamiseen ja vielä syödä jotain sitä ennen. Markus meni Mikon kanssa hotelliin ja minä jäin hakemaan ruokaa Hesestä. Hotellin hissiin tuli Markuksen ja Mikon kanssa Kaija Koo, joka ihmetteli koirien paljoutta hotellissa. Markus kertoi koiranäyttelystä, jolloin Kaija kysyi miten Mikolla oli mennyt ja onnitteli sitten menestyksestä :D

Mikon emän Seedan omistaja tuli hakemaan meidät hotellilta. Kooikertapaaminen pidettiin koirapuistossa, hieman keskustan ulkopuolella. Kooikereita oli mukana 7, joista 6 oli Estaika's-kennelistä ja lisäksi mukana oli Halla-kelpie ja Martta-papillon. Mikon lähimmät sukulaiset olivat Seeda-emä ja Fella-siskopuoli, jonka emä on myös Seeda. Miko sai jäädä aluksi koirapuiston ulkopuolelle, sillä puistossa oli toinen uros. Sen lähdettyä ehti vielä tulla toinen uros, mutta sitten Miko pääsi mukaan, kun kaikki muut olivat tyttöjä. Odotin Mikon olevan innoissaan tyttölaumasta, mutta se jätti suosiolla kooikertytöt rauhaan (taisi tietää, että niiltä voi saada turpaan). Aluksi Miko haisteli ja merkkaili, mutta alkoi sitten liehitellä Halla-kelpietä. Miko ihastui Hallaan ja ihastumista varmasti lisäsi se, että Halla sieti aika paljon lähentelyä. Jonkin aikaa Miko sai olla vapaana, mutta se joutui taas aidan toiselle puolelle kun puistoon tuli uusi uroskoira. Kovin pitkään sen jälkeen emme enää puistossa olleet ja otimme lopuksi yhteiskuvan. Kuvia täällä.

Mikon emä Seeda

Mikon siskopuoli Fella (ja takana Misty)

Halla & Miko

Kyllä Hallakin osaa sanoa kun riittää

Halla, Gimma, Taika, Fella, Misty, Seeda, Miko, Anilla ja Martta


Sunnuntaina eli tänään kooikerit olivat kehässä toisena. Aurinko paistoi mukavasti, kun lauantaina oli taas ollut kovin kylmä ja vähän sateli. Tuomarina oli itävaltalainen Sigrid Jarmer. Miko oli taas ainoa uros ja narttuja oli kaksi. Hampaiden katsominen meni tällä kertaa hyvin, mutta liikkeissä Miko oli perässä vedettävä. Poika alkoi olla jo ihan väsy, sillä viikonloppu on ollut sille rankka. Tuomari pisti vielä uudestaan ravaamaan kehän ympäri ja hän sanoi, ettei Miko näytä yhtään iloiselta. Muuten Miko oli tuomarin mieleen ja jälleen se sai ERI:n, SA:n ja CACIB:n! ROP-kehään kaveriksi tuli Gimma (Estaika's Gossip Girl), joka vei pidemmän korren eli Miko oli VSP. Se sopi meille oikein hyvin, sillä kukaan meistä ei olisi jaksanut jäädä enää ryhmäkehään. Ja olihan Gimma paljon reippaampi esiintyjä, joten ehdottomasti ROP meni oikeaan osoitteeseen :) Kehässä en tajunnut pyytää tuomaria kuvaan, joten otimme kuvan myöhemmin. Kuvia näyttelystä täällä.

VSP Miko & ROP Gimma

Miko & Gimma

"Excellent type, beautiful head, correct earset, nice colour of
coat, very good feathering, enough strong bones, a little bit he
turns out his front legs, correct movement, it seems he's little bit
tired today." VAL-ERI1 SA PU1 CACIB VSP


En uskonut näyttelyistä tulevan mitään kotiin vietävää, vaikka toki sitä salaa toivoin ;) Tämä viikonloppu ei olisi voinut paremmin mennä. Kannatti lähteä Ouluun asti! Oulu on meille hyvä paikka, täältä Miko on saanut ensimmäisen sertin ja cacibin :)

Viikonlopun saldo :)

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Agirotu 2013 ja lupa hyllyttää

Eilen oli siis Agirodun joukkueviesti, johon osallistuimme Kaaos Koohot-joukkueessa. Etukäteen jännitin pääasiassa siksi, että luvassa oli lämmin päivä ja Miko tahtoo hyytyä, jos on kuuma. Ajattelin, että Miko lähtee laahustaen radalle ja jää lopulta sinne makaamaan. Mietin, että voiko joukkueemme saada tulosta ollenkaan, jos jätämme radan kesken. Toinen huolenaihe, joka heräsi pari päivää ennen lähtöä eli se, ettemme ole koskaan matkustanut noin kauas agilitykisoihin. Jaksaako Miko vielä kolmen tunnin matkustamisen jälkeen?

ALO-joukkueet olivat vasta iltapäivällä, joten sunnuntaina ei onneksi tarvinnut herätä kovin aikaisin. Matkustimme bussilla Tampereelle, josta jatkoimme toisella bussilla Ylöjärvelle. Hieman jännitti kulkea ensimmäistä kertaa Tampereen paikallisliikenteessä, mutta eipä se, yllättäen, ollut sen kummempaa kuin muuallakaan :D Miko onneksi osaa ottaa rennosti julkisissa. Paikallisbussissakin Miko meni heti makaamaan ja pisti pään myös maahan eikä sitä yhtään haitannut, vaikka bussi tärisi mukulakivikadulla.

Kisapaikalla etsimme joukkuetoverimme ja majoittauduimme kaikki Merjan teltassa, jossa sai mukavasti istua varjossa. Joukkueeseen kuuluivat meidän lisäksi Merja & Merlin, Taina & Loki sekä Tanja & Tuffe. ALO-joukkueessa sai olla yksi kisannut tai toisesta säkäluokasta, joten me olimme medi-joukkueessa säkäluokkaloikkari. Pukeuduimme kaikki oranssiin ja mustaan, oltiin me aika hienon näköisiä :) Paidat oli meille ideoinut ja suunnitellut Taina, siitä kiitos, oli ne vaan tosi hienot! Osallistuimme pukukulkueeseen ainoana kooikerjoukkueena ja eihän meillä mitään mahdollisuuksia ollut voittaa, mutta se oli kiva kokemus. Mikolla oli viilennysloimi päällä, mutta silti sillä oli kuuma. Jouduimme välillä pysähtymään ja usein Miko kävi maahan lepäämään.

Pukukulkueessa. © Reija Mäki
Pukukulkueen jälkeen oli puoli tuntia aikaa seurata radanrakennusta ja sitten oli ensimmäisten joukkueiden rataantutustuminen. Meidän joukkueemme oli kolmantena lähtövuorossa. Kävin kastelemassa Mikon rataantutustumisen jälkeen, mutta hetken päästä poika oli jo kuiva. Olimme joukkueemme viimeisenä ja odotellessa Miko taas lepäili maassa. Tainan ja Lokin lähdettyä toisena radalle siirryin lähemmäksi lähtöä niin, että Miko näki radalle. Miko alkoi haukkua ja yllytin sitä hieman lisää. Tainan ja Lokin suorituksen aikana videolla kuuluu tutun kuuloista haukkua :) Meillä meni alkuun hieman ylimääräistä aikaa, kun ryhdyin liian myöhään istuttamaan Mikoa lähtöön. Mikosta pidettiin kiinni, koska en tiennyt pysyykö se paikallaan kun toinen koira menee vielä radalla. Miko lähti vauhdikkaasti radalle. Ensimmäisen putken jälkeen jäin hetkeksi ihmettelemään mihin suuntaan rata jatkuu. En siksi ajoissa ohjannut Mikoa oikeaan suuntaan, joten Miko päätti itse miten rata jatkuu vetäen pienen spurtin. Kaikki radalla tulleet virheet tulivat tämän kunniakierroksen aikana eli ensin putken jälkeisen hypyn ohittamisesta kielto, sitten omatoimisesta muurin hyppäämisestä hyl, sitten hypyn ohittamisesta kielto ja lopulta hyl kun en sitä korjannut. Pääasia oli, että sain Mikon jotenkin jatkamaan rataa ilman, että sitä olisi pitänyt pysäyttää. Tämän jälkeen rata jatkui yhtä hienosti kuin se oli alkanutkin. Sain juosta niin kovaa kuin vain pääsin ja kunto meinasi loppua kesken. Loppusuoran ohjasin eri puolelta kuin olin suunnitellut, mutta meinasin hyytyä putken jälkeen. Voi että, että hengästytti radan jälkeen! Huoleni olivat ihan turhia ja Miko oli niin hieno.

Kaaos Koohot: Tanja&Tuffe, Suvi&Miko, Taina&Loki, Merja&Merlin

Meidän suorituksen jälkeen emme enää kovin kauaa kisapaikalla olleet vaan lähdimme kotiin Tainan ja Lokin kanssa. Oli meillä vaan tosi kiva päivä! Kiitos meidän joukkueelle, oltiin hyvä tiimi! Oli kiva huomata, ettei iso agilitytapahtuma vaikuttanut Mikon menoon eikä aitaamaton rata aiheuttanut ongelmia. Oli hienoa, että pääsimme osallistumaan ensimmäistä kertaa Agirotuun ja että meille löytyi joukkue.

Muutamia kuvia löytyyy täältä. Medien radan vierellä oli Estaika's keskittymä, joten kuvissa enimmäkseen heitä (Gimma, Taika, Pimu, Justus, Mindi) :)

Tässä vielä video. Joukkueen sijoitus 13/14. Mikon aika oli 43,30 ja ratavirheet 30.


perjantai 5. heinäkuuta 2013

Pienet agitreenit

Kävimme torstaina Tainan, Lokin ja Tessin kanssa pitämässä viimeiset treenit ennen sunnuntain Agirodun joukkueviestiä. Aluksi tarkoituksena oli tehdä ratatreeniä, mutta Lokin piti ottaa rauhallisesti ja itse olen flunssainen, joten teimmekin muutaman esteen pätkää. Radanpätkään kuului hyppy-rengas-putki-hyppy-putki. Ensin Miko varasti ja kun lähdimme siten samaan aikaan liikkeelle, niin ei ollut mitään mahdollisuutta tehdä ensimmäisen putken jälkeen persjättöä. Yritin pelastaa tilanteen, mutta Mikon kanssa yleensä peli on menetetty kun myöhästyy. Miko lähti putkelta vetämään spurttia ympäri kenttää. Kaksi seuraavaa yritystä meni hyvin. Sai kyllä juosta, että ehti persjättöön. En enää sen jälkeen viitsinyt tehdä mitään kun tarkoituksena olisi olla pelikunnossa sunnuntaina. Tauon jälkeen Taina meni pari kertaa Mikon kanssa, jotta Miko pääsi vielä juoksemaan. Tainalla ja Mikolla meni kivasti, kuten videolta voi nähdä, mutta takaakiertoja pitäisi kai treenata vähän enemmän... Meillä oli takaakiertojen kanssa ongelmaa kun niitä viimeksi tehtiin treeneissä, joten takaakierrot kuuluvat seuraavan treenikerran ohjelmistoon.



Illalla lämpö käväisi 37 asteessa, mutta eiköhän tämä tästä. Olin kuitenkin tänään töissä, sillä oli vielä töitä tehtävänä ja työpöytä siivottavana. Alkoi nimitäin loma! Nyt vaan kovasti lepoa ja sunnuntaina nokka kohti Ylöjärveä!

tiistai 2. heinäkuuta 2013

Erkki epäileväinen

Maanantaina Miko pääsi vihdoin fyssarin käsittelyyn. Rankka viikonloppu vielä painoi ja Miko nukkui kaikki bussimatkat. Normaaliin tapaan aloitimme ulkona Mikon liikkeiden katsomisella. Miko on joka kerta meidän käydessä Patricia Hirnin käsittelyssä haukkunut hänelle ensin, mutta sitten todennut vaarattomaksi. Tällä kertaa sama juttu, mutta Miko ei lopettanutkaan haukkua vaan oli kovin epäileväinen fyssaria kohtaan. Namit kyllä kelpasivat, mutta nameja mussuttaessa Miko murisi. Liikkeiden katsominen kuitenkin onnistui. Takaliikkeissä olisi saanut olla enemmän voimaa. Siirryimme sitten sisälle, jossa Mikon epäileväinen käytös jatkui. Enää se ei haukkunut, mutta luimisteli ja murahteli fyssarille hänen tullessa liian lähelle.

Ensin kerroin kuulumiset ja jouduin paljastamaan, ettemme ole juurikaan tehnyt Mikolle annettuja jumppaliikkeitä. Asennon vaihtoja ja pyörimisiä tyynyn päällä piti jatkaa, mutta jotenkin ne vain jäi kun en saanut Mikoa siirtämään seistessä painoa takajaloille. Toinen juttu oli opettaa Miko peruuttamaan pää alhaalla tai selän jatkona, mutta en saanut sitä onnistumaan (Miko meni joko maahan tai istumaan), joten luovutin. Kolmas juttu oli istuttaa Miko jalkojen väliin ja siinä tehdä istu-seiso vaihtoja, mutta sen unohdin ihan kokonaan. Ohjeet on kyllä minulla kirjallisesti... Fyssari halusi kokeilla istumista niin, että Mikolla on etujalat korokkeen päällä, koska silloin se joutuu käyttämään takapäätään. Miko pisti ihan omatoimisesti jalat korokkeen päälle, mutta istumaan meno ei onnistunut muuten kuin laskemalla etujalat maahan. Kokeilimme sitten niin, että seisoin Mikon takana, Mikon takaosa jalkojeni välissä. Näin istuminen onnistui. Tätä harjoitusta jatketaan kotona ja minun pitää vähitellen vähentää tukemista eli ensin siirrän jalkojani kauemmaksi ja lopulta siirryn Mikon eteen.

Sitten oli aika siirtyä pöydälle. Miko hyppäsi itse alas lasketulle pöydälle, mutta fyssarin meinatessa aloittaa tutkiminen Mikon seisoessa, Miko hyppäsi alas. Ja taas epäilevää murinaa. Fyssari meinasi, että viikonlopun stressi aiheutti Mikon käytöksen. Kun sain Mikon takaisin pöydälle, niin tutkiminen meni hyvin. Eniten hankaluuksia aiheutti Mikon pistäminen kyljelle, sillä Miko nousi koko ajan pystyyn. Mutta kun sen lopulta sai pysymään aloillaan, niin Miko kyllä nautti käsittelystä. Kaikista fyssariin kohdistuneista epäilyistä huolimatta Miko pystyi rentoutumaan käsittelyn ajaksi. Toiselle kyljelle saaminen oli samanlainen show, mutta kyllä sekin lopulta onnistui. Ei ole koskaan ennen ollut näin hankalaa. Kesken toisen puolen käsittelyn Miko yhtäkkiä ponnahti ylös. Ilmeisesti fyssari oli liikuttanut tuoliaan niin, että se oli osunut pöydän jalkaan ja pöytä vähän liikahti. Sitten meni taas hetki kellistämiseen.

Mikolla oli jumia rintarangassa (on tainnut olla joka kerta) ja lonkkien ojentajissa (tai sitten koukistajissa, ei voi muistaa), mutta muuten fyssari kehui sen olevan oikein hyvässä kunnossa. Mutta eipä meidän treenimäärillä koira mene jumiin kun muistan kuitenkin aina lämmitellä ja jäähdytellä. Seuraavan kerran voimme mennä syksyllä, koska Miko ei tarvitse käsittelyä kovin usein. Aktiiviset kisakoirathan käyvät fyssarilla kuuden viikon välein. Lopussa Miko jo kävi kerjäämässä fyssarilta namia, joten ehkä poika hänet vihdoin hyväksyi. Ensi kerralla täytyy tehdä niin, että menemme ensin hetkeksi sisälle ja sitten vasta ulos liikkeitä katsomaan. Aikaisemmin olemme odottaneet ulkona. Tilat ovat katutasoa alempana, joten ehkä Mikon reagointiin on vaikuttanut se, kun fyssari nousee "talon alta". Nyt lupaan jumpata Mikoa säännöllisesti, sillä takapään voimistaminen on tärkeää ihan jo meidän kisahaaveiden takia. Vaikeahan se on ponnistaa korkean hypyn yli, jos takana ei ole voimaa. Fyssari vielä sanoi, että jos on jotain ongelmia jumppaliikkeiden kanssa, niin kyllä hänelle saa soittaa ;)

Bussimatkojen lisäksi kotona Miko on nukkunut paljon, joten nyt keräilemme voimia viikonlopun koitoksia varten. Tämä on viimeinen työviikkoni ennen lomaa ja toivottavasti loma menee aktiivisesti Mikon kanssa touhutessa. Kesän ohjelmistoon kuuluu mm. agitreenit Tainan ja Lokin kanssa torstaina, kooikerkoulu perjantaina, Agirotu sunnuntaina (illan hyppytekniikkatreeneihin emme varmaan ehdi), ensi viikolla reissu Ouluun, jossa Miko osallistuu kahteen KV-näyttelyyn (ihan vaan harrastusmielessä, ei CACIBin metsästystarkoituksessa) ja toivottavasti saamme pohjoisessa kooikertapaamisen aikaiseksi sekä elokuun alussa kooikereiden kesäpäivät Kaarinassa. Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna seuramme järjestää taas Ulla Kaukosen hyppytekniikkakoulutuksen, jonne emme valitettavasti mahtuneet mukaan, mutta toivottavasti peruutuspaikka irtoaisi.

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Kooikereiden mejämestaruus

Pahoittelen pitkää kirjoitusta. Ei ole pakko jaksaa lukea, enemmän kirjoittelin itselleni muistiin :)

Matti (Oorbellen Matt)
Perjantaina lähdimme Saaran ja Huugon kyydillä kohti Mikkeliä, jossa pidettiin kooikereiden mejämestaruuskoe. Matkalla poikkesimme Lahdessa, josta Pia ja pojat (Noa ja Matti) tulivat kyytiin. Hyvin mahtui Saaran autoon kaikki ihmiset, koirat ja tavarat :) Mikkelissä kävimme kaupassa hankkimassa ruokaa viikonloppua varten. Olimme nälkäisiä, joten kävimme Hesessä ja pidimme piknikin parkkipaikan nurmikolla :) Majoittauduimme lähellä mejäkokeen tukipaikkana toiminutta majaa, lomakoti Mäntyniemessä. Jokaisella oli oma yksiö aitasta, joten koirat saivat olla sisällä vapaana. Kävimme majalla, mutta siellä ei ollut ketään paikalla. Palasimme majoituspaikkaan, kävimme koirien kanssa lenkillä ja saunoimme. Oli kaunis, ihana kesäilta, oikea suomalainen mökki-idylli. Yö ei mennyt kovin hyvin, kun Miko ei oikein pystynyt rentoutumaan ja se haukkui kaikille ulkoa kuuluville äänille. Miko usein tuijotti ovea kohti, joten pojan yö meni vahtimiseksi.

Lauantaina pojat jäivät Mäntyniemeen ja me lähdimme majalle jälkien tekoon. Sain parikseni Jasu-kooikerin emännän. Meillä oli tehtävänä yksi VOI- ja yksi AVO-jälki. Jäljet sijaitsivat 20-30 km päässä majalta. Lauantai oli lämmin päivä, asteita oli 29 ja aurinko paistoi. Meinasin varautua jälkien tekoon 0,5 litran vesipullolla, mutta otin sitten myös litran mehutölkin mukaan (jota en olisi hankkinut ellei Saara olisi ihmetellyt ettenkö halua muuta juomaa kuin pari cokista illaksi). Onneksi jälkiparini oli osannut varautua paremmin. VOI-jäljen tekemiseen meni kauan aikaa ja myöhemmin sain kuulla, että teimme sitä 5,5 tuntia!

Suunnistamisen, veretyksen ja jälkien välillä pidimme tankkaustaukoja, jolloin söimme leipiä, jotka parini oli tehnyt majalla ja joimme runsaasti. Sain pariltani banaanin ja myslipatukan tankkaustauolla ennen AVO-jäljen tekemistä ja hän myös antoi urheilujuomaa, sillä hän oli huolissani jaksamisestani. Oli aivan loppu VOI-jäljen tekemisen jälkeen, sillä oli niin kuuma. Ilman jälkiparini eväitä olisin varmaan pyörtynyt metsään, kun en osannut arvata helteen vievän niin paljon voimia. Metsä + kumpparit + pitkät housut + pitkähihainen paita ei ole hyvä yhdistelmä lähes 30 asteen helteillä ja siihen päälle vielä ne miljoonat paarmat ja kärpäset, joita pörräsi ympärillämme ihan koko ajan. Se ötököiden määrä oli ihan uskomaton. Metsässä kävellessä katselin jälkiparin lippistä ja housuja, jotka olivat täynnä paarmoja ja kärpäsiä ja ajattelin, että sama määrä on myös itseni päällä. Ja se surina. Vielä illalla sängyssä maatessa se surina kuului päässä. Ilmeisesti joku isompi paarma pääsi puremaan sormesta, jonka vuoksi vasen käsi turposi ja oli kipeä vielä tähän päivään asti. Metsässä mietin useastikin tämän harrastuksen mielekkyyttä. Kuka lähtee vapaaehtoisesti helteellä metsään ötököiden syötäväksi moneksi tunniksi?!? Onneksi aika kultaa muistot ja voisin lähiaikoina lähteä uudestaan jälkien tekoon :)

Matti
AVO-jälki oli onneksi nopeampi ja helpompi tehdä, mutta meni meillä silti tosi pitkään reissussa. Lähdimme aamulla majalta varmaan klo 10 jälkeen ja tulimme takaisin klo 19 jälkeen. Meistä jo oltiin hieman huolissaan, mutta ei meillä mitään hätää ollut. Miko-raukka joutui olemaan yksinään aitassa 12 tuntia, joten se varmaan luuli minun hylänneen sen sinne. Saara ja Pia kyllä käyttivät sitä pihalla, mutta Miko oli haluton lähtemään ilman minua. Saunominen jäi osaltani välistä, kun jälkien teossa meni niin pitkään, mutta käydessäni suihkussa Saara ja Pia grillasivat meille makkaraa. Sen jälkeen alkoi sataa ja ukkostaa, joten söimme eväät aittamme yhteydessä olleella tanssilavalla. Yö meni paremmin, Miko haukkui vain kerran jollekin. Miko oli rennompi ja sitäkin varmasti väsytti.

Sunnuntaiaamuna oli aikainen herätys ja lähtö koirien kanssa majalle. Olimme Saaran kanssa mukana koetoimikunnassa, molemmat sihteereinä ja minä pääsihteerinä ;) Meillä oli sen vuoksi hieman tekemistä ennen virallisen osuuden alkamista. Sihteerin hommien vuoksi minun ja Mikon jäljet oli sumplittu niin, että pääsin mahdollisimman aikaisin takaisin majalle kirjoittamaan arvosteluita. Koe alkoi vastaavan koetoimitsijan Tanjan puheella ja seuraavana suunvuoron sai ylituomari ja sitten arvottiin jäljet. Laukauksensietotestissä Miko oli ensimmäisessä ryhmässä. Miko reagoi haulikon laukaukseen menemällä sen puun taakse, johon se oli sidottu. Siellä puun takana Miko istui ja juuri ennen kuin saimme luvan palata koirien luo, Miko yritti lähteä kohti majaa. Osasin odottaa, että Mikon päällepäin näkyvä reaktio ei ole kovin voimakas. Mutta oikeasti, odotetusti, Miko reagoi melko voimakkaasti. Se oli hyvin ahdistunut, korvat luimussa ja halusi pian pois tilanteesta. Vein Mikon sisälle toisen laukauksen ajaksi, mutta silti laukaus vain lisäsi Mikon ahdinkoa. Lähdimme laukauksensietotestin jälkeen jäljille. Pääsin samalla kyydillä naisen kanssa, jonka jäljen minä opastin ja joka opastin meidän jäljen. Miko ei meinannut ensin tulla hänen autoonsa vaan yritti päästä Saaran autoon. Miko varmaan luuli, että olimme menossa ampumapaikalle, mutta lopetti vastaan pistämisen kun huomasi, että olimmekin vain menossa toiseen autoon.

Aamuksi oli luvattu sadetta, mutta aurinko paistoi lämpimästi. Metsässä oli kuitenkin märkää, joten vedenpitävistä housuista ja takista oli jotain hyötyä. Mutta vaatteet eivät hengittäneet, joten sen muutaman tunnin aikana metsässä hikoilin runsaasti ja olo oli tukala. Paarmat ja kärpäset olivat vaihtuneet hyttysiksi ja niitäkin riitti. Ensimmäisenä oli AVO-jäljen opastus, joka meni hyvin. Sitten siirryimme vieressä olevalle Mikon jäljelle. Odotellessa Miko viilenteli itseään piehtaroimalla märässä heinikossa. Miko haisteli alkumakausta, jonka jälkeen ohjasin sitä sallitut 10 metriä. Miko aloitti hyvin jäljestyksen edeten jäljen päällä, mutta jo aika alkuvaiheessa se lähtikin jäljeltä sivuun niin paljon, että tuli ensimmäinen hukka. Tuomari sanoi, että matkan jatkuessa Miko olisi todennäköisesti tullut toiselle osuudelle. Jäljelle palautuksen jälkeen Miko lähti taas jäljestämään, mutta ajautui jo ennen ensimmäistä kulmaa sivuun. Tuomari tuomitsi toisen hukan ja sanoi Mikon kulkeneen jäljen myötäisesti, mutta 10 metriä sivussa. Ja taas Miko palautettiin jäljelle. Jälleen Miko jatkoi hyvin jäljestystä, tuli kulmalle ja haisteli sitä, mutta jatkoi kulmalta suoraan eteenpäin. Ja kohta tuli kolmas hukka ja koe keskeytettiin. Päästiin siis jäljellä vain ensimmäinen osuus eli 300 metriä... Menimme harjoitellen loppuun Miko lyhyessä liinassa ja eiköhän Miko mennyt jäljen päällä koko matkan paria yritystä lähteä muuhun suuntaan lukuun ottamatta. Suolla Miko kävi piehtaroimassa märällä mättäällä ja joi vettä, jota tuli pintaan Mikon jalkojen painaessa mätästä. Toisen kulman Miko merkkasi ainakin hyvin, sillä se alkoi syödä maata. Sorkkakin löytyi.

"Nykänen"
Jäljen jälkeen veimme koirat autoon ja etsimme autolle varjoisan paikan. Kävimme purkamassa jäljet yhdessä, sillä kumpaakaan ei huvittanut lähteä yksin metsään. Minun tekemälle ja opastamalle jäljelle Miko pääsi mukaan, jotta auton takaluukku voitiin jättää auki. Miko kulki pääasiassa jäljen päällä, mutta sillä oli pää melkein koko ajan ylhäällä, joten enemmän näytti siltä, että se oli vain lenkillä metsässä. Majalle tullessa kirjoitettavia arvosteluja oli jo muutama, mutta pakko oli päästä pesulle ennen kuin mitään voisi tehdä. Majalla ei ollut sauna ja suihku käytössä, joten vaihtoehtoina oli käydä vähän matkan päässä olevassa lammessa tai "väliaikaissuihkussa". Valitsin jälkimmäisen, joka sijaitsi lahtivajassa. Lahtivaja on suurriistan käsittelyyn tarkoitettu tila. Se olikin mielenkiintoinen kokemus. Seinällä oli mm. ohjeet hirven kallon leikkaamiseen, oli tasoja ruhon käsittelyä varten, saha luiden leikkaamiseen, koukku katossa, verta jossain nurkassa... Ja suihku, jota käytin oli varmaankin tarkoitettu ruhon putsaamiseen. No, mutta olipahan ainakin raikas olo kun pääsi pesemään hien pois! Onneksi mielikuvitukseni ei ollut yhtä vilkas kuin Pialla, joka ajatteli vajassa olevan kameroita ja kesken suihkun vajan oven sulkeutuvan...

Loppupäivän Miko oli majassa häkissä ja minä hoitelin sihteerin hommia. Päivä venyi pitkäksi, mutta lopulta mejämestariksi kruunattiin Huugo, joten voitto meidän seurueelle! Kokeessa oli kaksi kooikeria AVO-luokassa ja seitsemän VOI-luokassa. Kotimatkalle pääsimme vasta kahdeksalta ja kotona olimme yhdentoista aikoihin. Onneksi Mikolla oli tänään fyssari, jonka vuoksi pidin vapaapäivän. Olisi ollut tuskaa herätä aamulla töihin. Viikonloppu oli rankka sekä Mikolle että minulle, mutta oli meillä vaan mukavaa, mainiossa seurassa. On nämä kooikerpoikien kanssa tehdyt reissut sitten kivoja, ensin RotuRace ja nyt mejä-viikonloppu :) Ja Matti oli ihana!