perjantai 31. toukokuuta 2013

Kaukoja ja luoksetuloja

Tänään oli tokotreeneissä aiheena kaukokäskyt ja luoksetulo. Aloitimme kuitenkin treenit tuttuun tapaan luoksepäästävyydellä ja paikalla makuulla. Luoksepäästävyydessä Miko nousi ylös tervehtimään kouluttajaa. Paikalla makuun sijaan teimme paikalla istumisen, sillä viimeksi down-käsky tuotti Mikolle vaikeuksia ja ennen treenien alkua käsky ei toiminut (saattoi tosin johtua siitä, että Miko oli kiinni aidassa eikä hihnaa ollut kovin paljon...) Hyvää treeniä istuminenkin, kun yhtälailla siinäkin pitää pysyä paikallaan :) Aika paljon Miko kyllä katseli ympärilleen.

Tähän mennessä olemme harojoitelleet kaikkia kaukokäskyjä, mutta kun seisomista ei vielä avoimessa luokassa ole, niin keskitymme jatkossa maahan menoon ja istumiseen. Seisomisen kanssa on ollut ongelmaa siinä, että jos on vähänkin välimatkaa, niin Miko liikkuu eteenpäin. AVO-luokan kaukoja teimme noin 1,5 metrin välimatkalla. Kouluttaja kehui Mikon asennonvaihtoja, ne olivat täydelliset. Näytimme myös miltä seisominen näyttää. Mikon noustessa istumasta seisomaan ja siitä taas istumaan, se liikkui aika paljon. Seiso-maahan oli paljon parempi.

Luoksetulo on yleensä tosi hyvin menevä liike, mutta tällä kertaa ei ollut kovin suuria odotuksia, sillä ryhmässä oli taas juoksuinen narttu ja meidän kenttä on muutenkin niin täynnä hyviä hajuja. Ensimmäisellä kerralla Miko juoksi tai siis jolkotti ohi ja meni haistelemaan. Toisella kerralla se tuli sivulle, mutta vauhti oli taas jolkottelua. Kokeilimme myös ensimmäistä kertaa avoimen luokan luoksetulon pysähdystä. Kutsuin Mikon luo ja heitin sitten sen taakse lelun. Tuo on ilmeisesti aika yleinen tapa opettaa pysähdys. Teimme sen kaksi kertaa ja toisella kerralla Miko pysähtyi jo tosi kivasti. Kouluttaja meinasi, että Miko oppii pysähdyksen nopeasti.

Bussia odotellessa huomasin, että Mikon jalalla käveli punkki. Vaikka vältän punkkiin koskemista kaikin keinoin, niin tällä kertaa käytin sormea punkin huitaisemiseksi maahan kun ei ollut mitään kättä pidempää. Sitten punkki joutui kengän käsittelyyn ja nyt maailmassa on yksi punkki vähemmän.

torstai 30. toukokuuta 2013

Paineistuu...

Odotin hieman jännityksellä eilisiä agilitytreenejä, mutta suunta edellisistä treeneistä ei voinut olla kuin ylöspäin. Tehtiin rataa, jossa oli alkuun valssipyöritystä ja lopussa vauhtisuora. Kaikki koirat tekivät oman osuutensa yhteen pötköön. Isot maksit aloittivat, kun esteet olivat valmiiksi 55 cm:ssä ja pikkumakseille oli 45 cm. Miko oli viimeinen, joten se sai odotella kentän laidalla lähes tunnin. Ensimmäiset 6 estettä menivät hyvin ja sitten sössin valssin ja Miko tuli hypystä ohi. Toisella yrityksellä kaikki valssit onnistuivat ja pääsimme hieman pidemmälle. Kolmannella kierroksella ensimmäiset esteet menivät taas hyvin, mutta valssipyörityksessä Miko jäi seisomaan hypyn taakse. Sen jälkeen alkoi tökkiä. Siirryimme vauhtisuoralle. Esteinä olivat putki-hyppy-pituus-hyppy-putki. Muistikuvat viimeisestä pätkästä ovat vähän hatarat, mutta pari kertaa menimme suoran, jolloin Miko oli vauhdikas. Yhdellä kerralla Mikolle tuli kai joku rytmitysongelma, sillä se hyppäsi pituuden jälkeen seuraavan hypyn riman päälle eikä herkkiksenä kyennyt enää jatkamaan suoraa loppuun. Onnistuneet vauhtisuorat eivät tulleet peräjälkeen vaan välissä yritin innostaa Mikoa, joka vähän tuntui olevan omissa ajatuksissaan. Se mm. meni aidan reunalle katsomaan useamman kymmenen metrin päässä olevia frisbeegolfaajia. Puomin päälle se jäi seisomaan ja katselemaan maisemia. Kerran kun Miko jäi katselemaan kaukaisuuteen, niin lähdin kouluttajan kehotuksesta juoksemaan vauhtisuoraa, mutta Miko ei edes kääntynyt katsomaan. Loppuun oli tarkoitus ottaa hetsaamalla hyppy-putki, mutta jouduin sitten toteamaan ettei tästä enää mitään tule. Harmi oli lopettaa ilman onnistunutta suoritusta.

Kouluttaja ehdotti, että seuraavasta kerrasta lähtien tekisimme Mikon kanssa yhden onnistuneen toiston ja sitten lopettaisimme. Väliin tulisi muu ryhmästä tekemään oman osuutensa ja sitten taas Miko tulisi tekemään lyhyen pätkän. Toivottavasti se toimisi. Mikon käytös ihmetyttää. Jostain syystä Miko paineistui eikä se siksi kyennyt toimimaan. Lopussa minun ja kouluttajan jutellessa Miko sai samalla tehdä istu-seiso vaihtoja, sillä piti pitää poika poissa haistelemasta. Vaihtoja Miko teki innokkaasti, korvat höröllä eikä paineistumisesta ollut tietoakaan. Mikä sai Mikon paineistumaan agilitya tehdessä? Aikaisemmin samaa ongelmaa ei ole ollut, vaikka toki Miko aikaisemmin on paineistunut, mutta ei samassa mittakaavassa. Viime kesästä lähtien treenit on mennyt pääasiassa kivasti, talvikauden muutamat treenit olivat hyviä ja kahdet epikset ennen kesäkauden alkua menivät varmaan parhaiten tähän mennessä. Kesäkauden ensimmäiset treenit olivat myös tosi hyvät, mutta sen jälkeen on alkanut alamäki. Fyssari sanoi viimeksi, että tulisimme seuraavan kerran käymään ennen kuin agilitytreenit alkavat. Aikataulullisista ja taloudellisista syistä Miko ei ole vielä päässyt fyssarille. Voisiko sillä olla jumeja? Olen vähän katsellut Mikon seisomista, jos siitä olisi nähtävissä jotain eturauhasvaivoihin liittyvää, mutta ihan normaalisti Miko asettuu seisomaan eikä se esim. arista ristiselkää. Jos lauantaina ei kovin sada, niin voisimme käydä iltasella omatoimitreenaamassa ja katsoa miten menee kun olemme keskenämme.

maanantai 27. toukokuuta 2013

Viikonloppu

Yritin saada lauantaiksi kooikertapaamisen järjestettyä, mutta ajankohta oli monelle huono. Pari oli tulossa, mutta peruutti lauantaiaamuna. En uskonut, että kukaan olisi tulossa paikalle, mutta menimme silti kun kaikki eivät tulostaan ilmoita. Haltialaan ilmaantui meidän lisäksi vain yksi rotuuntutustuja oman narttunsa kanssa. Oli harmi, ettei ollut hänelle muita kooikereita näytillä kuin Miko, mutta Miko edusti ihan hyvin rotuaan. Pari kertaa piti jollekin haukkua, mutta muuten Miko antoi hyvän kuvan itsestään. Olin taas valinnut väärät vaatteet päälle, sillä aurinko lämmitti aika lämpimästi. Kävimme rotuuntutustujan kanssa 1,5 tunnin lenkillä. Matkan varrella oli pari puroa, jossa koirat saivat käydä juomassa ja kahlaamassa. Onneksi metsässä oli varjoisaa ja viileämpää. Haltialassa on kyllä todella hienot maisemat, pitäisi käydä siellä useamminkin lenkillä. Uusi tapaaminen paremmalla menestyksellä olisi kiva saada aikaiseksi kesäkuussa, mutta viikonloput on aika varattuja. Seuraava viikonloppu tulee ehkä liian nopeasti, sitten on Roturace, sitten agilityn SM-kisat ja sitten kooikereiden mejämestaruus. Ja sitten heinäkuu.

Sunnuntaina osallistuin ensimmäistä kertaa Naisten Kymppiin. Mikon kanssa hölkkääminen on odotettavasti jäänyt, toukokuussa emme ole käynyt kertaakaan juoksulenkillä. Kunto ei siis ole vielä niin hyvä, että olisin kyennyt hölkkäämään 10 km, joten kävelin. Olipas kiva kävellä reippaasti ilman pysähdyksiä. Innostuin taas juoksemisesta ja tekisi melkein mieli käydä ilman Mikoa. Mutta juokseminen on hyvää kunnon kohotusta Mikollekin, joten raahaan sen edelleen mukaan. Koirat-lehden numerossa 2/2013 oli vinkkejä juoksuharrastuksen aloittamiseen, mm. miten koiran saa vetämään valjaissa. Olen suunnitellut uusien valjaiden ostamista mejää varten ja ehkä omat pitää olla juoksemista vartenkin. Nykyiset Hurtan valjaat on ehkä vähän huonot vetämiseen ja vetämistä tulee juoksemisen lisäksi mejässä, kun Mikon menoa pitää jarruttaa. Kunhan opinnot tämän kevään osalta päättyvät, niin voin taas aktivoitua Mikon kanssa.

Sunnuntai-iltana kävimme Purinalla hyppytekniikkatreeneissä. Purina on sijainniltaan täydellinen, joten on kiva että päästään siellä kesäkausi tekemään hyppytekniikkaa. Teimme ensin pingistä ja sitten perussarjaa. Pingis meni ok eikä Miko kiertänyt toista ponnaria niin kuin aikaisemmin. Huugon tehdessä perussarjaa katselin huolestuneena kentän yllä lenteleviä lintuja. Onneksi kenttä on aidattu. Linnuista ei kuitenkin ollut haittaa Mikon perussarjalla. Tyttökauden ja lintujen sekä innostamisen vuoksi Saara piti Mikosta kiinni ja minä menin namikipolle kutsumaan Mikoa. Perussarja meni ok ja Miko tuli joka kerta reippaasti.

perjantai 24. toukokuuta 2013

Perjantain toko

Alkuilta vierähti taas tokotreeneissä. Mitään odotuksia treenien suhteen ei ollut, toivoin vain, että edes jotain saataisiin tehtyä. Hihnaa en ottanut kertaakaan pois. Meidän ryhmässä oli taas yksi juoksunarttu, joita meidän agi- ja tokotreeneissä on riittänyt... Kuten taisin jo aikaisemmin kirjoittaa, niin onneksi nartut ei ole ollut ongelma. Miko ei ole ollut ainakaan juoksutytöistä kiinnostunut (jotkut muut ovat saattaneet kiinnostaa) ja toki ollaan pidetty välimatkaa. Mutta ne hajut, ne on ongelma. Juoksupöksyistä huolimatta tytöt jättävät hyviä hajuja kentälle ja ihan selvästi hajuja on nyt enemmän kuin viime vuonna.

Aiheena oli tällä kertaa jäävät liikkeet. Alkuun tehtiin paikalla makuu, luoksepäästävyys unohtui, mutta menimme kentälle kuten tokokokeessa eli vähän kopelointia tuli joka tapauksessa. Otin paikalla makuussa huomioon Mikon heikentyneen keskittymiskyvyn, joten sanoin kouluttajalle, että tuskin käytän koko kahta minuuttia liikkeeseen. Oli hieman vaikeuksia saada Miko maahan, mutta kun se onnistui niin menin vain muutaman askeleen päähän. Toisena ongelmana oli, ettei Mikon pää tahtonut pysyä maassa eikä se laskenut päätä maahan uudella käskyllä. Lopulta jouduin tekemään niin, että olin kyykyssä Mikon edessä, jolloin sain sen maahan ja pysymään siellä. Liike oli tällä kertaa Mikolle liian vaativa. Paikalla makuu vaatii muutenkin vielä paljon harjoittelua yksin kotona ja ulkona.

Kouluttajalle piti näyttää miten kotiläksy eli kontaktin pysyminen perusasennossa onnistuu. Me ei oltu harjoiteltu, sillä mulla on vielä viimeinen pyristys opiskelujen osalta ennen kesälomaa meneillään intensiiviviikkojen muodossa. Miko malttoi pitää kontaktin ihan hyvin, mutta kontakti katosi aina hetkeksi palkan jälkeen. Kun pidin nameja kädessä lähempänä Mikoa, niin sain välillä pojan pitämään kontaktia ilman taukoja palkkauksesta huolimatta ja palkkaa tuli usein. Sitten näytimme miltä liikkeet näyttää. Miko oli haastavaa saada kontaktiin ja tiettyihin osiin kenttä ei voinut mennä, sillä Miko lähti vetämään pää maassa hajujen perään. Yritin ensin näyttää maahan menon, mutta Miko jäi koko ajan seisomaan. Vasta selkeällä käsiavulla se meni maahan. Liikkeestä seisominen meni ok, mutta sitä kouluttaja ei ollut näkemässä.

Ei siis ollut taaskaan mitkään kummoiset treenit, mutta kyllä nyt meni paljon paremmin kuin keskiviikkona.

torstai 23. toukokuuta 2013

Tytöt sekoittaa pojan päätä

Viime aikoina on taas tytöt sekoittaneet Mikon pään. Osalla lenkeistä koetellaan hermoja kun tyttöhajujen perässä Miko saattaa yhtäkkiä nykäistä johonkin suuntaan. Ja joissain paikoissa nuoltavia pissoja riittää metrin välein... Keskiviikko oli harrastuspäivä. Vaikka päivässä oli hyviäkin asioita, niin huono fiilis jäi. Tyttöjen sekoittama Miko on huono harrastuskaveri ja meidän agilitytreenit olivatkin lähes pohjanoteeraus. Ainoastaan kerran aikaisemmin on hävettänyt enemmän.

Mutta aloitetaan Koiranpäivä-tapahtumasta, joka pidettiin poikkeuksellisesti vasta nyt. Keskiviikko oli hyvin sateinen päivä, joten vinttikoirakeskuksella ei kovin porukkaa ollut. Menimme paikalle Tainan ja Lokin kanssa ja seuraan liittyi myös Petra, Taika ja Gimma. Alkukiertelyn jälkeen menimme viehejuoksupaikalle. Juoksumatka oli ainakin puolet lyhyempi kuin Hyvinkäällä eikä nurmikko tuntunut kovin hyvältä alustalta Mikolle, joka veti koko ajan nenä maassa hajujen perässä. Miko meni kooikereista ensimmäisenä. Miko lähti vieheen perään, mutta matkan puolivälissä se lähti radan reunalle haistelemaan. Mikään ei vedä vertoja hyville hajuille... Vieheen jälkeen kävimme näyttelytotutuksessa. Miko joutui pöydälle sadetakkisen miehen kopeloitavaksi. Muuta näyttelytreeniä en viitsinyt tehdä, kun Mikon nenä olisi kuitenkin mennyt pitkin nurmikkoa ja osataanhan me noi jutut jo ;) Lopuksi kävimme vielä kokeilemassa rally-tokoa. Olemme kokeilleet lajia vain kerran aikaisemmin kooikereiden kesäpäivillä. Ohjaajan avustuksella suoritimme rally-tokoradan ja se meni ihan hyvin. Ihan ihmettelin, että Miko pystyi keskittymään eikä pää ollut maassa kuin ehkä pari kertaa.

Kotona kävimme pyörähtämässä ja jatkoimme sitten agilitytreeneihin. Sanoin meidän vuoron aluksi kouluttajalle, että voi olla ettei Miko jaksa tai sitä ei innosta ja jos näin on, niin on parempi ettei tehdä mitään. Päivän aikaisempien menojen lisäksi kotona Miko oli ollut kovin levoton ja vikissyt eikä se ollut moneen tuntiin levännyt. Alku meni kuitenkin ihan kivasti. Pääsimme putkeen 11 asti. Mikolla ei ollut vauhtia kovin kummoisesti kun ehdin tehdä persjätön hypylle 10. Hypylle 12 piti tehdä päällejuoksu (joka oli mulle ihan uusi juttu), mutta se ei mennyt ihan nappiin ja Miko tuli ohi esteestä. Heitin Mikolle pallon, jonka luokse poika juoksi, mutta alkoi sitten heti haistella. Rimat olivat 50 cm ja kouluttaja mietti, että ne olivat ehkä tällä kertaa liian korkeat, erityisesti hyppyä 6 Miko jäi arpomaan (pysähtyi esteen eteen ne kaksi kertaa kun pääsimme rataa sinne asti ja sitten hyppäsi yli). Mikon innostamiseksi teimme kolmen ensimmäisen hypyn suoraa niin, että kouluttaja odotti namien kanssa esteiden takana. Seuraavalla kerralla jatkoimme hypylle 4 asti ja sitten hypylle 6. Sitten alkoi alamäki. Miko lähti haistelemaan kentän reunalle, jossa se nosti koipea kenttiä rajaavaan aitaan. Sitten se bongasi aidan takana, vapaatreenialueella tyttökoiran, jonka luokse se karkasi. Onneksi sain Mikon helposti pois tytön luota, mutta Miko paineistuu/ahdistuu kun hermostun eikä se tahtonut tulla luokseni vaikka kuinka yritin namilla houkutella, luimisteli vain. Miko jatkoi haistelua ja joku ihana tyttöhaju taisi maasta löytyä, kun haistelun jälkeen alahuuli vapisi... Ja sitten Miko taas juoksi tytön luokse. Jälleen sain Mikon nopeasti pois, mutta kiinni saamisen meni vielä hetki ja lopulta kannoin sen hihnan luo uusien karkaamisien välttämiseksi.

Seuraavalla kierroksella jatkoimme samaa kuin ensimmäisellä eli kouluttaja oli namikipon kanssa palkkamassa ensin alkusuoralla ja sitten oli aikomuksena tehdä 5 ja 6. Mutta kävikin niin, että samainen tyttö oli nyt viereisellä kentällä ja Miko sen huomatessaan livahti aidan raosta toiselle puolelle. Tytön se jätti onneksi rauhaan nopeasti, mutta Miko ei antanut ottaa itseään kiinni/tullut luokse vaan kävi nostamassa koipea ensin putken reunalle ja sitten vielä aitoihin. Sain sitten ohjattua Mikon takaisin meidän puolelle, jonka jälkeen teimme esteet 5-6 ja se oli sitten siinä. Vaikka osasin odottaa, että Miko ei välttämättä innostu, niin mitään tällaista en osannut odottaa. Fiilikset treenien jälkeen oli tosi huonot ja on edelleenkin, mutta pystyn sentään välttämään vuodattamisen kaikesta siitä mitä mielessä on treenien jälkeen pyörinyt. Toivottavasti tämä ei enteile motivaatio-ongelmien paluuta (myös viime viikolla oli huonohkot treenit, alussa vire oli kateissa, mutta lopussa se löytyi) vaan oli vain tytöistä johtuvaa.

tiistai 21. toukokuuta 2013

Kesä tulee

Lauantaina kävin ihka ensimmäistä kertaa tokokokeessa katsomassa alokasluokan suorituksia. Onnistuin ajoittamaan tuloni hyvin, sillä saavuttuani palkittiin avoimen luokan koirat ja sitten jo alkoikin viimeinen luokka eli ALO. Tuomarina oli Harri Laisi. Mikon varautuneisuuden vuoksi olin ajatellut, että jätän suosiolla miestuomarit välistä, mutta Harri Laisille voisin viedä. Kehään mennessä tuomari teki juoksutarkistukset ja urosten paijailun. Luoksepäästävyydessä tuomari ei kävellyt suoraan kohti koiraa vaan vähän viistoon koiran sivulle ja alkoi sitten rapsuttaa. Jos koira oli varautuneempi (lähes kaikki menivät iloisesti tervehtimään), niin tuomari antoi ensin kättään haisteltavaksi. Kovin tiukalta tuomarilta Harri Laisi ei vaikuttanut, sillä luoksepäästävyydestä kaikki sai kympin, samoin ensimmäisen paikalla makuun kaikki koirat, vaikka osa vaihtoikin välillä lonkkaa. Toisessa neljän koiran paikalla makuu ryhmässä melko pian yksi uros nousi ylös ja meni vikittelemään vieressä maannutta tyttöä. Tyttö nousi myös ylös ja yritti ensin ajaa uroksen pois, mutta sitten se innostuikin ja kaksikko lähti yhdessä juoksemaan ja mukaan liittyi myös seuraava uros rivistä. Ainoastaan yksi koira jäi paikalleen (nousi tosin istumaan) kun muut juoksentelivat ympäri kenttää. Tämä vahvisti edelleen päätöstäni opettaa paikalla makuu pää maassa, vaikka se tuskin estää Mikoa nousemasta ylös, jos joku muu tulee sen luo. Mutta ehkä sitten on todennäköisempää, ettei Miko ole se tyttöjä vikittelemään lähtevä koira. Tämän kaiken aloittanut koira sai nollan ja muut saivat uusia paikalla makuun yksilöliikkeiden jälkeen. Ihan hyvä fiilis jäi kokeen jälkeen ja sain taas lisää innostusta tokon treenaamiseen.





Laidunkausi on alkanut

Mikke ja valkovuokot

Sunnuntaina sain muistutuksen millaista lenkkeily voi olla Mikon kanssa kesällä. Lähdin ulos ihan liian lämpimästi pukeutuneena, kun näytti siltä, että vettä tulee lähiaikoina. Pilvet katosivatkin aika nopeasti ja aurinko alkoi porottaa. Lähdin tekemään reilun tunnin lenkkiä. Tunnin jälkeen Miko läähätti kovasti ja kun pääsimme varjoon, se meni maahan makaamaan. Joitain minuutteja meni seisoskellessa, kunnes Miko jatkoi matkaa. Kovin pitkälle ei päästy kun Miko bongasi ojan, jossa oli vähän niin likaista vettä, etten antanut sen mennä juomaan. Sitten Miko meni taas maahan. Taas seisoskeltiin ja seuraavalla kerralla päästiin vähän pidemmälle ennen kuin tuli taas aika levolle. Vielä vähän ennen kotia Miko meni piehtaroimaan nurmikolle ja jäi siihen lepäämään. Ensimmäisestä lepopaikasta oli reilu kilometri meille kotiin ja matkaan meni puoli tuntia. Edettiin siis loppumatka huimaa kahden kilsan tuntivauhtia :) Pitää siis muistaa, että lämpimällä ilmalla Mikon kanssa pitää tehdä lyhyt päivälenkki (tai pari) ja jättää pidempi lenkki vasta iltaan. Hellepäivinä viilennysmantteli on myös paikallaan.


Ensimmäinen lepohetki
  
Toinen lepohetki (ja oja, josta Miko olisi
halunnut juoda)


lauantai 18. toukokuuta 2013

Tokoa

Perjantain tokotreenit aloitettiin taas luoksepäästävyydellä ja paikalla makuulla. Menimme kehään kuin oikeassa tokotokeessa. Välihuomautuksena, että meillä oli nyt ensimmäistä kertaa meidän oikea kouluttaja :) Luoksepäästävyys meni ok, mutta Miko nousi seisomaan pysyen kuitenkin paikallaan. Paikalla makaaminen meni ihan hyvin, osittain. Miko pysyi hyvin paikallaan ja pää pysyi maassa niin kauan kun seisoin ehkä 1,5 metrin päässä. Kun palasin palkkaamaan, menin Mikon vierelle, jolloin Mikon pää nousi ylös. Käskin sen laskemaan pään maahan ja sitten palkkasin. Sitten pyysin sivulle ja siitä taas uudestaan maahan. Tein näin kolme kertaa ja viimeisellä kerralla sain useamman kerran käskeä päätä maahan kun olin palannut Mikon vierelle. Paljon olisi vielä tehtävää asennon vahvistamisen kanssa.

Tämän kerran muut aiheet olivat seuraaminen normaalisti, juosten ja hitaasti sekä nouto. Teimme pyynnöstäni vain pari lyhyttä pätkää normaalilla vauhdilla. Kaikki menivät ihan hyvin. Seuraaminen oli paljon parempaa kuin viimeksi. Mutta tämäkin kouluttaja oli sitä mieltä, että kannattaa ensin vahvistaa kontaktia ja vasta sitten alkaa tehdä seuraamista askel kerrallaan. Mikon kanssa ongelma on se, että heti namin saatuaan kontakti katoaa. Se on siis oppinut, että nami on vapautus. Kouluttaja kuitenkin sanoi, että kontakti on oikein hyvä silloin kun sitä on. Kontaktia vahvistetaan niin, että palkataan koira kun se pitää kontaktia ja vähitellen pidennetään kestoa palkkauksien välissä. Kontaktin katkeamisesta pitäisi antaa negatiivista palautetta eli nyppäistä hihnasta. Naksuttelu on ehkä kuitenkin paras vaihtoehto.

Koska Miko ei ota noutokapulaa suuhunsa, niin naksuttelin sille patukkaan koskemisesta ja aika pian Miko alkoi pistää suunsa sen ympärille. Kunnon otetta se ei vielä ottanut, mutta jatketaan naksuttelua. Patukka toimi joskus palkkana, mutta pitkään aikaan se ei ole kelvannut.

Treenien jälkeen tehtiin taas muutama A. Kontaktit olivat hienot, mutta kun vaihdoin A:n suoritussuuntaa, niin Miko jatkoikin matkaa mukanani. Otettiin A uudestaan, jolloin Miko jäi seisomaan puoliväliin alastuloa ja vasta toisella käskyllä meni oikeaan asentoon. Sen jälkeen seuraavilla toistoilla Miko jäi seisomaan joko A:n päälle tai alastulon keskelle ja koske-käskyä sai toistaa, että se tuli alas. Josko se etupalkka auttaisi tähän.

torstai 16. toukokuuta 2013

Pallolla on väliä

Viime torstaina Miko sai Bayvanticit niskaan ja viikonloppuna löytyi ensimmäinen punkki. Punkki oli tosi pieni, joten veikkaan sen olleen nymfi eli täysikasvuisuutta edeltävässä vaiheessa oleva. Se oli varmaan juuri kiinnittynyt, koska se ei ollut (juurikaan) ehtinyt imeä verta. Onneksi punkki lähti tosi helposti irti. Viime vuonna kaikki punkit olivat kovin lujasti kiinni, joten niiden irrottamiseksi sai tehdä töitä. Lauantaina kävin Helsinki KV:ssä kuvaamassa kooikereita. Kuvia löytyy täältä. Sain kokeilla Ivon (Manusia's Ivo) esittämistä siltä varalta, että paras uros-kehässä olisi tarvittu esittämisapua. Apua ei tarvittu, mutta oli kiva päästä hetkeksi toisen koiran näyttelyhihnan päähän :)

Eilen oli agilitytreenit, jossa aiheena valssit. Kouluttajamme oli kisaamassa, joten meillä oli sijainen. En kovin hyvin painanut rataa mieleen, joten ratapiirustus on taas suuntaa-antava. Todennäköisesti hyppyjen 2 ja 4 välissä oli kaksi hyppyä kuvassa olevan yhden sijaan. Koiraa kutsuttiin hypyltä 2 ja valssi tehtiin heti sen jälkeen. Jarruttava valssi tehtiin hypylle 4, valssi myös esteille 10 ja 11 ja persjättö hypylle 14.

Teimme ensin esteet 1-6 (esteitä oli 7, joten puuttuu se yksi hyppy). Meitä ennen oli narttu juoksupöksyissään, mutta se ei ollut ongelma. Ongelma sen sijaan oli hajut ja Mikon vire. Tämä olisi ollut hyvin meille sopiva rata, mutta Miko ei ollut yhtään mukana. Sen vauhti hiipui jo heti toiselle esteelle. Lentävällä lähdöllä päästiin paremmin alkuun. Alkua ei kauheasti jääty hinkkaamaan vaan siirryttiin esteille 6-11, mutta eipä siitäkään oikein mitään sanomista ole kun vire oli aivan liian matala ja Mikon kiinnostus kentän haistelemisessa. Hyvinkään näyttelystä ostamani vinkupallo ei kelvannut palkaksi. Miko juoksi sen luo, mutta ei koskenut palloon vaan tuli takaisin. Kaikki aikaisemmat kerrat pallo on ollut kiva palkka. Treenikaveritkin ihmettelivät Mikon menoa, ero viime kertaan oli suuri.

Ennen meidän seuraavaa vuoroa yritin sytytellä Mikoa, vinguttelin sille palloa ja heitin sitä lyhyen matkan. Mikoa ei kiinnostanut yhtään. Sitten kaivoin meidän toisen vinkupallon, sellaisen jolla on jalat ja joka on ollut jo pitkään käytössä. Ja niin muuttui Mikon ilme. Kentälle käveli kuin toinen koira. Aloitimme esteiltä 6-11 ja hienosti meni! Paitsi itse olin tietenkin valsseilla myöhässä ja jos olisin ollut ajoissa, niin Mikon käännökset olisi ollut pienempiä... Mutta Miko oli innokas ja se oli pääasia. Tehtiin kolme toistoa, joista viimeinen ei ollut enää niin hyvä. Olisi pitänyt itse tajuta, että yhteen kohtaan oltiin tehty jo tarpeeksi toistoja, ei vieras kouluttaja voi tietää, ettei Miko kestä toistoja. Lopuksi tehtiin loppusuora 12-16. Pätkä meni ihan hyvin ja persjättö oli kuulemma oikein hyvä, hyvä minä! Siihen oli hyvä lopettaa.

Kävimme vielä tekemässä muutamat kerrat A:ta. Pari kertaa jatkoin juoksemista ja joka kerta kontaktit oli tosi hienot! Miten ihmeessä yhtäkkiä kontaktit on alkanut olemaan näin hienoja :) Ehkä ensi kerralla voisi ottaa esteen tai pari mukaan ja katsoa toimiiko kontaktit vielä sittenkin.

perjantai 10. toukokuuta 2013

Tokotreeneissä

Miko ja viehe © Paula Ylänne
Helatorstaina olisi ollut meidän lähellä möllitoko, jonka nakkiluokka kovasti houkutti. Harmittavasti vain havahduin etsimään siitä tietoa vasta edellisenä iltana lähes puolen yön aikoihin, vaikka Saara oli tapahtumasta aikaisemmin maininnut. Paikan päällä olisi vielä voinut ilmoittautua, mutta kun en löytänyt tarkempaa aikataulua, enkä olisi jaksanut herätä tarpeeksi aikaisin ja ilmomaksukin oli melko tyyris, niin jäin kotiin. Myöhemmin kävin katsomassa, miten Saara ja Huugo selviytyivät VOI-luokan liikkeistä. Me jatketaan harjoituksia ja käydään siellä nakkiluokassa joku toinen kerta.

Tänään alkoi meidän tokotreenit. Ensimmäisellä treenikerralla oli meille ennestään tuttu vieraileva kouluttaja. Toiveestani kaikki treenikerrat aloitetaan luoksepäästävyydellä. Siispä aloitimme sillä. Miko nousi ylös ja meni kouluttajaa vastaan, johon kouluttaja sanoi, että varautuneelle koiralle on parempi, että se menee tuomaria vastaan kuin pakittaa. Kouluttaja teki vielä toisen kierroksen, jolloin Miko pysyi hienosti sivulla. Kaikissa treeneissä tehdään myös paikalla makuu, joka oli seuraavana. Jouduin toistamaan down-käskyä muutaman kerran ennen kuin Mikon pää pysyi maassa. Sen jälkeen otin muutaman askeleen etäisyyden ja kävin palkkaamassa Mikon 10-15 sekunnin välein. Ongelma tässä on se, että Miko nostaa pään ylös heti kun lähden kävelemään kohti. Ensi kerralla pitää muistaa tehdä liike joka kerta loppuun asti, jotta pää pysyy maassa kunnes vapautan.

Miko liitää vieheen perässä © Paula Ylänne
Treenien muut liikkeet olivat seuraaminen ja hyppy. Seuraamisessa Miko näytti varmaan huonointa seuraamistaan, mikä toisaalta oli ihan hyvä. Kouluttaja sanoi, että perusasennossa Miko pitää hyvin kontaktia, mutta heti liikkeelle lähdön jälkeen se lopahtaa. Hän uskoi sen johtuvan liian aikaisin tehdyistä liian pitkistä seuraamisista. Kokeiltiin mitä Miko tekee kun sanon "seuraa" sen ollessa sivulla, mutta pysyn paikallani. Ensimmäisestä käskystä Miko meni maahan, johon kouluttaja kommentoi, ettei olisi osannut arvata niin käyvän :D Toisella kerralla Miko pysyi sivulla ja sai palkan (kouluttaja naksutteli, minä palkkasin). Kolmannella kerralla se meni taas maahan, jolloin kouluttaja sanoi, että olemme varmaan sitä paikkamaakuuta treenanneet... :) Ohjeeksi sain naksutella Mikolle kontaktin pitämistä perusasennossa kun sanon "seuraa".

Meidän ryhmässä oli yksi narttu, jolla oli juoksut ja se teki liikkeet juuri ennen Mikoa. Seuraamisessa se ei aiheuttanut ongelmia, mutta hyppyä se häiritsi. Mikolla painui nenä maahan siinä kohtaa, jossa tyttö oli juoksupöksyt jalassaan istunut enkä meinannut saada siihen kontaktia. Kun sain Mikon sivulle, niin heti palkan jälkeen se lähti taas haistelemaan. Siirsimme hyppyä eteenpäin, mutta edelleen Miko lähti hajuille. Siirsimme hyppyä vielä vähän, jonka jälkeen Miko pystyi keskittymään. Hyppy meni ihan ok kaikki kolme kertaa, mutta seisomiset hypyn takana olivat vinoja. Meidän seurassa tehtiin kuukausi sitten kevätkokouksessa päätös, että juoksuisen nartun kanssa saa treenata juoksupöksyt jalassa (kentällä saa olla vain oman vuoron ajan), mutta suosituksena on, että pidetään silloin taukoa. Me ollaan kerran treenattu agilitya juoksuisen nartun jälkeen kooikereiden kesäpäivillä ja se kerta meni ihan haisteluksi. En siis ole kovin innoissani juoksuisten treenimahdollisuudesta. En usko sen olevan ongelma, että meidän kanssa samassa ryhmässä on juoksuinen narttu, mutta näen ongelmana missä tahansa ryhmässä treenaavien narttujen jättämät hajut kentälle, kun ei ne varmaan kovin nopeasti katoa. Mikolle hajut on suuri häiriötekijä. Mutta oli kuitenkin kivat tokotreenit ja innolla odotan seuraavia treenejä.

Miko on napannut saaliin © Paula Ylänne
Treenien jälkeen tehtiin ehkä viisi toistoa A:ta. Jätin kosketusalustan pois, sillä 2on2off onnistui hyvin ilman alustaa keskiviikon agitreeneissä. Kaikki toistot olivat ihan supereita! Kahdella tai kolmella kerralla jatkoin itse matkaa eikä Miko näyttänyt edes harkitsevan kontaktilta lähtöä. Luvan saatuaan se lähti innokkaasti kontaktilta. Vähänkö olen tyytyväinen!

torstai 9. toukokuuta 2013

Agilitytreeneissä

Ohjatut agilitytreenit alkoivat eilen. Jee! Johan tätä onkin odotettu. Tuli yksi päivä laskettua, että talvikauden pituus on 7 kk (lokakuusta huhtikuuhun) ja kesäkauden pituus 5 kk (toukokuusta syyskuuhun), johon sisältyy viiden viikon kesätauko. Talvella taukoja ei ole. Kesäkaudella treenejä on siis alle neljän kuukauden ajan. Eli jos osallistumme aina vaan kesätreeneihin, niin ei meillä kovin kummoisesti treenejä ole vuoden aikana. Täytyy vielä miettiä, miten talvikauden kanssa tehdään. Joko osallistutaan talvitreeneihin (nyt kun päästään "omaan" halliin, jossa omat hyvät esteet) tai sitten varaan meille ihan oman vuoron jostain hallista.

Ensimmäisellä kerralla meillä oli pieni rata, jossa testattiin osaamistamme. Ratapiirros on vähän sinne päin ja hyppy 12 ei välttämättä ole oikeassa paikassa. Lopussa oli joka tapauksessa kaksi hyppyä.

Hypyn 2 takaakierron suunnittelin niin, lähetän Mikon takaakiertoon ja sitten teen persjätön. Muuten oli simppeliä ohjausta. Renkaan jälkeen piti saada koira kääntymään seuraavalle hypylle. Hyppykorkeudet oli 45 cm ja meillä medirengas. Ensimmäisellä kierroksella en tainnut tarpeeksi selkeästi kertoa, että on tarkoitus kiertää takaa (seisoin hypyn 2 oikealla puolella), sillä Miko teki ison kaarroksen tai oli siis juoksemassa ohi ja kääntyi kutsusta takaisin. A:lle olin pistänyt kosketusalustan, jolle Miko hyvin pysähtyi, mutta takajalat tulivat lähes saman tien maahan. Palautin 2on2off asentoon ja sitten matka jatkui. Putkelle asti sujui hyvin, mutta putkesta Miko juoksi ohi. Putki-käsky tuli liian myöhään, joten Miko oli ehtinyt tehdä jo omat suunnitelmat. Otimme hypyn takaa uudestaan. Toisella kerralla hinkkasimme takaakiertoa, sillä se ei vaan tahtonut toimia. Miko lähes pysähtyi esteen kohdalla, jonka luulen johtuneen siitä, että seisoin paikallani. Kokeilimme sitten myös niin, että lähdin samaan aikaan Mikon kanssa liikkeelle. Edelleen suoritus oli kovin vaisu, mutta jatkoimme sitten rataa. Tällä kertaa Miko pysähtyi tosi hienosti A:n kontaktille ja kouluttaja kehuikin Mikon hienoja kontakteja. Miko hyppäsi renkaan sivusta ja niin se oli tehnyt myös ensimmäisellä kerralla, en vain huomannut. Harjoittelimme rengasta niin, että kouluttaja oli palkkaamassa renkaan jälkeen. Aluksi tehtiin pelkkää rengasta ja sitten pari kertaa hypyn kanssa ja sitten muutama kerta pussilta asti. Mikolla oli koko treenien ajan hyvä vauhti, joten kunto meinasi loppua kun piti useamman kerran juosta pussilta renkaalle... Onneksi Miko irtoaa ihan hyvin kun vire on oikea.

Toisella kierroksella kokeilimme pakkovalssia hypylle 2 ja sehän toimi. A:lla kontaktit oli taas hienot, vaikka kosketusalusta oli unohtunut. Miko ei meinannut lähteä kontaktilta, vaikka sai luvan. A:n jälkeiselle hypylle Miko tuli melko hitaalla vauhdilla, mutta sen jälkeen taas kiihdytti. Lopuksi puhuttiin hieman kontakteista. Kerroin, että kontaktien opettaminen on ollut meillä epäjohdonmukaista eli treeneissä tehdään 2on2off kontaktit ja epiksissä ei. Mikon epävarmuus kontakteilla varmaan johtuu juuri siitä, ettei se oikein tiedä mitä sen pitäisi tehdä. Kouluttaja oli kanssani samaa mieltä, että Mikolle sen vauhdin kannalta paras ratkaisu olisi juoksukontaktit, mutta ongelma on se miten ne saa opetettua. Pitäydyn siis alkuperäisessä suunnitelmassa. Jo ensimmäisellä kerralla kouluttaja huomasi, että Miko on aika herkkä koira ja että mm. palkan saaminen, vaikka menisi väärin on tärkeää. Oli kivaa, ensi viikkoa odotellessa!

tiistai 7. toukokuuta 2013

Miko 4 vuotta

Tänään meidän pikkutassu täytti jo 4 vuotta! Mitään kovin kummoista Mikon päivään ei ole kuulunut, sillä jatkoin töistä suoraan koulunpenkille. Mutta yksin ei Mikon ole tarvinnut olla, kun Markuksella oli vapaapäivä. Taisivat pojat käydä juoksulenkillä. Kotiin tultuani otimme pikaisesti synttäriposeerauksen, tällä kertaa siihen ei ollut aikaa paneutua sen enempää. Sitten Miko sai synttärikakkunsa eli Cesaria pihvitikkukynttilöiden kera. Iltalenkillä tehtiin pienet paikalla makuu-harjoitukset.

Virallinen synttärikuva
Paljon onnea myös Mikon sisaruksille Rodille, Nikille, Rikolle, Saskialle, Millalle, Daralle ja Stellalle!

Mikon veljestä Rodista on tullut isä, joten nyt on sitten Mikokin ihan kokonainen setä :) Ellan ja Pimun pennuille Miko taitaa olla enopuoli.

Miko odottaa synttärikakun valmistumista

Synttärisankari



sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Miko vieheen perässä

Lauantaina koitti se päivä, jota olin kovasti odottanut: kooikereiden viehejuoksuharjoitukset! Mukaan oli ilmoittautunut tosi kivasti porukkaa, peräti 16 kooikerhondjea sekä yksi muu. Peruutuksia tuli kuitenkin useita ja lopulta mukaan tuli 10 kooikeria ja kaksi seropia. Tulimme Mikon kanssa Tainan & Lokin kyydillä ja mukana oli myös Lotta & Terra. Samaan aikaan meidän kanssa vinttikoiraradalle saapui myös Jenni ja Mari koirineen eli kahdessa autossa tuli jo yli puolet osallistujista eli 7 koiraa :D Kävimme alkuun lenkillä tosi kivalla metsäpolulla. Sitten porukka kerääntyi radan varrelle, jossa saimme alkubriiffauksen ja sovimme juoksujärjestyksen. Juoksumatka oli noin 80 metriä.

Ensimmäisellä kierroksella osalla koirista oli vähän hapuilua, mutta suurin osa lähti heti vieheen perään. Toisella kierroksella kaikilla meni paremmin, mutta pari koiraa ei innostunut vieheestä. Kaikki eivät osallistuneet kolmannelle kierrokselle, jolla väsy alkoi näkyä koirissa, sillä ajat huononivat (paitsi Terralla).

Mikon aika ensimmäisellä kierroksella oli 7:18, joka oli kierroksen 2. nopein aika ja kooikereiden nopein. Vieheenvetäjälle piti käydä maaliviivan ylityksen jälkeen haukkumassa ja sitten Miko lähti juoksemaan takaisin luokseni. Koirien omistajat lähtivät vähän koiran jälkeen juoksemaan kohti maalia, jotta säästettiin aikaa.

Toisella kierroksella Miko peruutti jalkojeni välistä pois, joka aiheutti kaarrokseen alkuun. Miko pinkoi hieman nopeammin ja aika oli 7:13. Jälleen Miko oli 2. nopein ja kooikereiden nopein. Maalissa vieheenvetäjälle piti taas haukkua, mutta sitten Miko kävi kiinni vieheeseen. Viehe oli tehty muovisuikaleista, mutta oli siinä joku karvakin.

Kolmannella kierroksella Miko meinasi päästä irti liian aikaisin ja ihan vaistomaisesti nappasin sen kaulanahasta kiinni, jolloin Miko vinkaisi. Sain juuri hilattua Mikon takaisin vierelleni kun viehe jo lähtikin liikkeelle. Luulin, että Mikon kovakourainen käsittely olisi vaikuttanut sen juoksuhalukkuuteen, mutta hyvin ja epäröimättä se lähti vieheen perään. Aikaa ei viimeiselle kierrokselle saatu, mutta hitaampi se oli kuin aikaisemmat kierrokset. Miko kävi tällä kertaa kovemmin vieheeseen kiinni ja tappoi sen :) (Roturacessa, jonne toivottavasti saamme joukkueen, täytyy pitää eri tavalla Mikosta kiinni etten itse aiheuta turhia sadasosamenetyksiä alkuun.)


Videosta kiitos Tainalle!

Kolmea kertaa enempää yksikään koira ei juossut, mutta osalla olisi voinut riittää puhtia vielä ainakin yhteen kertaan. Lopuksi vielä hieman juttelimme viehejuoksusta. Syksyllä olisi kiva mennä uudestaan, mutta Hyvinkäälle emme välttämättä pääse, kun harjoituksia on jo muutenkin useita viikossa. Kyselen varmaan seuraavaksi Helsingistä. Kävimme vielä ennen lähtöä lenkillä samalla metsäpolulla ja Miko pääsi vähän kahlailemaan lammikkoon. Juoksumatka oli aika pitkä, kun koirat kuitenkin juoksivat täysiä, joten oli se aika raskasta. Väsyneet koirat lähtivät kotimatkalle. Onneksi sää suosi ja aurinko paistoi. Taisi olla kevään lämpimin päivä tähän mennessä :) Kiitos kaikille osallistujille! Tässä vielä lopuksi Tainan tekemä hieno videokooste :)

lauantai 4. toukokuuta 2013

Lähellä oli!

Nimittäin meidän ensimmäinen 0-tulos epiksistä. Käytiin tänään tai siis perjantaina jälleen Espoossa epiksissä. Ilmoitin Mikon taas medimölleihin, maksien aika on vasta kun on jonkin verran ohjattuja treenejä takana. Rata oli jälleen helpohko ja suoraviivainen, ainoastaan alussa oli hankalampi pyöritys, jossa ilmeisesti suurin osa hyllyistä tapahtui. Suunnittelin tähän kohtaan kahden valssin ohjauksen. Meidän vuoro oli neljäntenä. Kaksi valssia vaihtui yhteen ja sekin oli varmaan myöhässä. Miko alkoi haistella hypyn 3 jälkeen, mutta sen jälkeen matka jatkui hienosti maaliin asti. Puomille Miko meni niin vauhdikkaasti, etten pysynyt mukana. Suorituksen jälkeen sain kuulla, että nolla tuli, itse en sitä edes radalla tajunnut. Kuulutuksissa vähän myöhemmin meidän tulokseksi sanottiin vitonen, joten ei se nolla sittenkään vielä tullut. Hieno tulos silti! Meillä on mölliradoilta vain yksi aikaisempi vitonen, kaikilla muilla radoilla on tainnut tulla hylkäyksiä. Videolta piti tarkistaa, mistä virhe tuli, mutta mitään selkeää kohta ei ollut. Tuomari ei nostanut kättä kun Miko alkoi haistella ja puomilla tuomaria ei näkynyt. Uskoisin virheen tulleen puomin kontaktilta. Mielestäni Miko kyllä siihen koskee, mutta kuten Saara sanoi, niin kannattaa opettaa kunnolliset kontaktit, ettei epäselvyyksiä tule :) Harmittaa kyllä, etten varmistellut kontaktia. Koske-käskystäkin olisi voinut olla hyötyä. Mutta tulos on mikä on, tyydyn siihen :)


Tänään Miko sai uuden, isomman häkin. Vanha häkki sopii hyvin nukkumiseen, mutta se on Mikolle liian pieni. Miko tykkää molemmista häkeistä, uuttakin piti päästä kokeilemaan heti kun ovet avattiin :)


keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Menoviikot

Meillä on nyt näköjään menoviikot meneillään, kun kaikenlaista ohjelmaa on ollut ja on vielä tulossa :) Ohjelmantäyteisen viikonlopun jälkeen emme levänneet, vaan maanantaina mentiin treenaamaan Saaran ja Huugon kanssa hyppytekniikkaa meidän kentälle. Teimme ensin perussarjaa kun edellisistä ulkohyppytekniikkatreeneistä on niin pitkä aika. 5 jalan väleillä meni ihan ok, lähtö oli kauempaa. Viimeiseksi aiotulla toistolla Miko hyppäsi kahden riman yli, joten namikippo siirrettiin perussarjan viimeiseen väliin. Yhden toiston jälkeen namikippo siirrettiin takaisin, jonka jälkeen tehtiin sarja vielä kerran ja hyvin meni.

Toinen harjoitus oli kasvava sarja. Mikolla välit 6-7-8-9. Ensimmäisellä toistolla Miko otti ylimääräisen laukka-askeleen viimeiseen väliin, joten seuraavalla kierroksella vähän hetsasin. Vauhtia tuli siten enemmän ja viimeinen väli meni yhdellä askeleella. Seuraava toisto oli taas ilman hetsauksia ja taas tuli ylimääräinen askel. Taidettiin sitten ottaa vielä lähtö vähän kauempaa, jotta vauhtia tulisi enemmän. Molempien sarjojen jälkeen Miko pääsi juoksemaan putkien läpi pari kertaa, sillä uudet putket tarvitsevat karhennusta. Uusien putkien liukas pinta karhennetaan niin, että putken sisälle pistetään vähän hiekkaa ja sitten koiraa juoksutetaan siitä läpi ja putkea kieritetään välillään, jotta kaikki pinnat rikkoutuvat.

Tekniikkatreenien jälkeen teimme muutaman kerran A:ta. Miko teki ihan hyviä pysähdyksiä kontaktille, mutta aika helposti se lähtee kontaktilta ilman lupaa. Loppuun alkoi tulla jo läpijuoksukontakteja. Viimeisellä toistolla hidastin niin omaa vauhtia, että Miko varmasti pysähtyy. Täytynee seuraavilla kerroilla tehdä kontakteja vain puomin alastulolla, jotta saisi pienemmän vauhdin vuoksi vahvistettua kontaktilla pysymistä. Lopuksi tehtiin muutama toisto keinua hyppyjen kanssa ja pari kertaa ilman hyppyjä. Meno ei ollut yhtä reipasta kuin keinuklinikalla (toivottavasti muuten keinuklinikan videosta saa jotain selvää, video oli paljon tummempi työkoneella katsottuna kuin omalla läppärillä), joten ei me vähään aikaan taideta nostaa keinua korkeammalle. Keinutreenit tosin kannattaisi varmaan tehdä treenien alkuun.

Harjasin Mikoa maanantaina, sillä nyt se saa tiputtaa turkkinsa kun ei ole näyttelyitä tiedossa :) Ja sitä karvaahan lähti. Miko oli tosi hieno poika ja seisoi harjaussession ajan nätisti paikallaan. Tosin kyllä se lopulta tympääntyi koko hommaan ja meni maahan makaamaan. Jatkoin harjausta hetken aikaa siitä huolimatta. Harjasin varmaan Mikoa yhtä paljon kuin olen sitä koko sen elämän aikana harjannut. Harjaaminen on siis aika harvinaista hommaa täällä. Onneksi karvaa jäi vielä Mikon päällekin :)

Viime perjantain epiksissä Mikon aikavirhe oli -33,03. Medimöllien voittajan aika oli 15 sadasosasekuntia nopeampi eli meidän sijoitus olisi ollut 2. ilman hyppyjen ohituksia. Tai ehkä jopa ensimmäinen, sillä menihän kaarroksiin vähän aikaa :) Hieno mies!

Tänään kävimme oman seuran talvikauden päätöskisoissa, jossa osallistuimme medimölleihin. Seuran kooikerit taisivat kaikki olla paikalla eli Mikon lisäksi Mizy, Remus ja Nero. Vaikka meillä oli kaksi kenttää käytössä, niin kaikki luokat meni eri aikaa. Möllit olivat viimeisenä. Markus tuli kentälle juuri kun olin tutustumassa rataan. Joko se oli huono juttu, että Markus tuli eri aikaan tai sitten se että Markus ylipäätään oli paikalla. Osallistuimme möllien lisäksi keppien ajanottoon ja molemmissa Miko lähti etsimään Markusta. Mölliradalla oli yksi kohta, jossa sai kovasti juosta ja tämän suoran jälkeen oli kolme hyppyä, joilla en oikein tiennyt mitä tehdä. Muutin suunnitelmia viime sekunneilla ja sehän ei tiedä hyvää. Alku meni hyvin, mutta olin jotenkin niin varautunut juoksusuoraan, etten varmistanut meneekö Miko sitä edeltävään putkeen. Juostessa sitten huomasin, ettei Miko olekaan mukana. Kannattaisi ehkä katsoa missä koira menee :) Miko ei ollut mennytkään putkeen vai lähti etsimään Markusta. En yrittänytkään saada Mikoa ensin putkeen, koska luulin, että se oli jo suoritettu. Puomia edeltävällä hypyllä tuli kielto, kun ohjauskuviot ei ollut selvillä. Loppu meni hyvin. En tiedä meidän aikaa, mutta putken ohittamisesta tuli HYL, joka on 10 virhepistettä ja kiellosta vitonen eli tuloksena ratavirheitä 15.


Möllien jälkeen halukkailta otettiin aika kepeillä niin, että ajanotto alkoi hypyltä ennen keppejä ja päättyi hypylle keppien jälkeen. Miko haisteli maata ennen meidän vuoroa. Poika lähti hyvin, mutta juuri ennen keppejä alkoi taas haistella. Kun sain Mikon kepeille, se kyllä pujotteli hyvin, mutta jätti viimeisen välin pujottelematta. Keppien jälkeen Miko lähti etsimään Markusta, joten meidän aika oli varmaan hitain :) Keppien jälkeen olisi ollut vielä putkirallattelua, mutta en uskonut Mikolla riittävän enää puhtia. Palkintojen jaon jälkeen teimme pari kertaa puomia sekä A:n alastuloa. Oli hienot 2on2off kontaktit, vaikka ei ollut kosketusalustaa eikä Miko kertaakaan lähtenyt pois omin luvin.

Perjantaina todennäköisesti epistelemme jälleen ja lauantaina on viehejuoksu. Ensi viikolla alkaa agility- ja tokotreenit, saatamme käydä epiksissä, vietämme synttäreitä x 2 ja käyn Helsinki KV:ssä kuvaamassa kooikereita. Kivaa kun keväällä ja kesällä koirariennot lisääntyvät :)