Tänä vuonna pääkaupunkiseudulla ei ole pidetty vielä kertaakaan kooikereiden tapaamista, joten tänään sunnuntaina kooikerit kokoontuivat Haltialaan. Etukäteen vähän jännitin millaiset ilmat tälle päivälle osuu ja olin jo melkein varma, että koko päivän sataa kaatamalla eikä kukaan tule paikalle :) Onneksi tänään oli tosi nätti päivä, aurinko paistoi eikä taivaalla ollut pilviä. Paikalle tuli kymmenen kooikeria, joka on vähän vähemmän kuin viimeksi. Harmittavasti moni perui tulonsa, mutta kymmenen on jo oikein mukava määrä. Lenkkeilemään lähtivät Mikon lisäksi Huugo, Loki, Taika, Gimma, Tytti, Vili, Repo, Jeroom ja Breco (Boodwijnbroke). Porukka oli siis taas urosvoittoista :)
Kokoonnuimme parkkipaikalla, jossa odottelimme sen aikaa, että porukka oli koossa. Paikalle tuli yksi perhe tutustumaan rotuun. Kun he lähtivät, me lähdimme kävelemään. En tiedä kuinka tuttuja reitit olivat muille, mutta minä laskin sen varaan, että Kaisa ja Veiko johdattelevat joukkoa :) Kaisa ei sitten päässytkään, joten yritimme muistaa mitä reittiä menimme vuosi sitten. Hyvin reitti muistui mieleen :) Lenkki sujui tosi hyvin ja hienosti kaikki pojat tulivat toimeen, vaikka välillä melko tiiviissä porukassa edettiin. Yksi vastaan tullut pariskunta otti meistä kuvan, onhan joukko kooikereita aina hieno näky :) Menimme ihanan vihreälle pellolle ottamaan yhteiskuvan, jossa myös osa porukasta pääsi juoksemaan vapaana. Mikon hyvä käytös loppui siinä vaiheessa kun ympärillä alkoi juokseminen ja leikkiminen. Kauheasti piti taas komentaa. Seuraavalla kerralla hankin Mikolle hihnanpitäjän (=Markus), jotta voin rauhassa kuvata muita ja jotta Mikon voi viedä vaikka sivummalle. Mutta oli kivaa. Täytyisi järjestää näitä tapaamisia vähän useamminkin.
Ensilumi satoi tänään. Kovin aikaisin se tuli tänä vuonna. Viime vuonna ensilumi satoi tänne 5.12. joka oli taas aika myöhään. Tämä on siitä poikkeuksellinen ensilumi, että se on edelleen maassa. Lunta satoi aamulla eikä se ole sulanut. Nyt onkin aika kylmä. Miko ei reagoinut aamulla lumeen mitenkään kummemmin. Kai se on jo niin tuttu juttu, ettei enää tarvitse aloittaa kovaa nuuskutusta ja piehtarointia.
Päivälenkillä palasimme eiliselle sänkipellolle. Otin mukaan kameran ja tein pakettinarusta Mikolle pitkän hihnan. Sidoin narun avainnauhasta otettuun lukkoon ja tiesin kyllä, ettei sitä ole tehty kestämään Mikon voimaa. Narua oli sen verran paljon, ettei hihna kiristynyt ennen kuin Miko alkoi hepuloida ja sittenhän se oli vain naps ja lukko meni rikki. Miko ei edes tajunnut päässeensä vapaaksi vaan juoksi luokseni namia hakemaan. Solmin narun sitten suoraan hihnan lenkkiin. Hyvin Miko joka kerta tuli hakemaan namia kun sitä kutsuin, joten ehkä joskus se taas juosta vapaana. Tosin siinä vaiheessa loppui kuuntelu kun Miko haistoi päästäisen... Miko ei onneksi sitä nähnyt vaan jäljesti hajua, mutta minä sen pikkuisen näin.
Pakettinaru kuvissa vähän häiritsee, joten yritin muokata sen piiloon, mutta luovutin kahden kuvan jälkeen kun tausta ei ole tasainen ja siksi kuvien muokkaamisessa olisi ollut ihan kauhea työ. Lisää kuvia täällä.
Tällä kertaa vuorossa on vähän sekalaista asiaa, tai ehkä varsinaisesti ei ole mitään asiaa, kunhan kirjoittelen :) Aloitetaan vaikka Mikon tassusta. Tassussa on edelleen "kuoppa", mutta uutta ihoa/anturaa on kasvanut. Antura ei ole kipeä enkä tosiaan ole sitä viime viikonlopun jälkeen suojannut. Sain maanantaina Pawz-tossut, jotka olivat vähän isot (koko M), mutta vaikka tassusiteen kanssa menevät. Tilasin sitten myös pienempää kokoa (koko S) ja ne sain tänään. S oli taas vähän pieni, mutta kyllä nekin menee. Aika iso kokoero on S:llä ja M:llä. Todennäköisesti Miko ei enää elämänsä aikana satuta tassuaan, mutta onpahan nyt kumitossut valmiina :)
Tänään oli lenkillä vähän jännät paikat kun meitä vastaan tuli ratsastaja. Miko on joskus päässyt näkemään hevosia aidan takaa, mutta ei ole osoittanut niitä kohtaan kiinnostusta. Tänään lenkkeilimme tallin lähistöllä (meiltä on matkaa tallille n. 2 km, mutta harvemmin käymme sillä suunnalla) ja hiekkatiellä meitä vastaan tuli tosiaan ratsastaja isolla hevosella. Heti alkoi päässä myllertää ajatukset kun mietin mitä pitäisi tehdä, miten Miko reagoi. On ihan eri asia katsella hevosia aidan takaa kun jos sellainen kävelee suoraan vastaan ja kun Miko on tuollainen epävarma, niin ei yhtään voi tietää miten se reagoi. Miko katseli uteliaasti hevosta ja häntä nousi vähän ylös. Otin nameja käteen ja kun ratsukko oli muutaman metrin päässä, kyykistyin Mikon vierelle syöttämään nameja. Miko söi namit katsomatta hevosta, mutta vähän taisi jännittää kun korvat oli luimussa. Kävimme sitten vähän viereisessä metsässä, jossa Miko kovasti innostui hepuloimaan. Palattuamme hiekkatielle tuli sama ratsukko taas vastaan. Tässä kohtaa hiekkatie jakautui kahtia ja kapeiden teiden välissä oli noin parin metrin leveydeltä nurmikkoa. Koska hevonen ei mennyt nyt niin läheltä, niin annoin Mikon katsella sitä. Korvat höröllä, häntä koholla Miko katsoi hevosta eikä onneksi reagoinut mitenkään muuten. Täytyykin käydä tuolla päin useammin eikä vain hevosten takia vaan siksi, että tallin vieressä on ihan kivasti sänkipeltoa, jossa on kiva kävellä. Ainakin kuivalla kelillä :)
Markus mursi vasemman kätensä viikko sitten lätkää pelatessa ja samalla päivystysreissulla tuli hoidettua toinenkin vaiva eli sählyssä loukattu sormi oikeasta kädestä. Hyvä, että sormi tuli samalla kuvattua kun se oli myös murtunut. Sormen murtuma oli vähän pahempi, mutta onneksi sitä ei loppujen lopuksi tarvinnut leikata. Markuksella on siis molemmat kädet paketissa, toinen 4 viikkoa ja toinen 6 viikkoa, joten Markuksesta ei ole nyt vähään aikaan apua Mikon lenkityksessä.
Sunnuntaina Haltialassa on kooikertapaaminen, sinne vaan kaikki ketkä pääsevät tulemaan! Sunnuntaita odotellessa :)
Mikon tassu taitaa parantua aika nopeasti ja tänään jo lenkkeiltiin ilman suojaa jalassa. Kuoppaa anturassa ei päivällä enää juuri tuntunut eikä Miko aristanut tassua. Päivälenkin jälkeen tutkin taas tassua ja nyt kun se ei ollut kuiva, niin se ei näyttänyt yhtä hyvältä kuin aikaisemmin. Selvä kuoppa vielä oli, jonka reunat repsotti eikä Miko tykännyt kun tutkin tassua. Lähdettiin siitä huolimatta hyppytekniikkatreeneihin, sillä Miko astuu tassulla ihan kunnolla ja liikkeet on normaalit (ainakin mun silmään).
Tekniikkana oli tänään taipuminen. Aloitettiin oikealle taipumisella kun se on Mikolle helpompi. Hieman taas alku tuotti vaikeuksia ja Miko alkoi äännellä kun palkkaa ei herunut. Mutta kun asia muistui mieleen, niin meni ihan hyvin. Vasemmalle taipuminen taisi onnistua vain kerran ihan kunnolla. Muuten oli aika säätämistä. Vasen puoli on Mikolle vaikeampi ja se vaatii vähän enemmän onnistuakseen. Kotimatkalla tuli mieleen, että vasemmalle taipumisessa yksi syy Mikon oikomisiin saattoi olla Huugo, jota kohti sarja meni. Miko ei halua mennä Huugon lähelle ja se kyllä näkyy jos treenaillaan liian lähellä.
Kun aikaa jäi, niin tehtiin taas lopuksi keppejä. Tehtiin pari toistoa kummaltakin puolelta ohjaten ja kaikki onnistui oikein hyvin. Miko pujotteli loppuun asti ja oikein kivalla vauhdilla. Jouduin kävelemään normaalia reippaammin, että pysyin Mikon vierellä. Omatoimitreenien aiheena on tämän syksyn keinu, kepit ja kivat pikku radanpätkät, joilla pääsee kovaa. Omia treenejä ei vaan vielä ole juurikaan ollut...
Miko on varmaan tehnyt taas tuttavuutta lasinsirujen kanssa... Tai jonkun muun terävän. Illalla Markus sanoi, että Miko on nuollut toista takajalkaa niin paljon, että tassua pitäisi katsoa. Oikean takajalan tassu oli ihan märkä ja syy nuolemiseen näkyi heti. Anturasta on lähtenyt pala irti, vähän niinkuin päällimmäistä kerrosta olisi lähtenyt. Alue ei onneksi kovin iso ole, mutta alaosassa vähän repsottaa sitä anturan ylintä kerrosta, joten alue voi vielä vähän suurentua. Aamulenkillä katsoin Mikon liikkeitä eikä se normaalisti ravannut. Se kyllä astuu oikealle takajalalle, mutta takapään liike on vähän pomppivaa. Miko sai kaulurin taas päähänsä, jotta se ei enää pääse tassua nuolemaan. Onneksi Markus on tämän viikon syyslomalla ja viikonloppu vielä tulossa, niin ei Mikon tarvitse koko päivää kauluria pitää.
Nyt harmittaa ihan kamalasti, etten kesällä ostanut Pawz-tossuja. Kun Mikolla oli anturahaava, Taina vinkkasi blogista, jossa koiralle oli tehty kumitossu. Kumitossu herätti kiinnostusta, joten bloginpitäjä kirjoitti tossuista vähän enemmän ja kertoi mistä niitä saa. Mikon haava oli jo melkein parantunut ja tossun koon valitseminen tuntui vaikealta, joten jätin ne tilaamatta. Nyt on tilaus pistetty, mutta saan tossut vasta ensi viikolla. Sitä ennen täytyy kai tassuside taas tehdä lenkeille. Aamulla en vielä pistänyt mitään, mutta hyvä tassu olisi kuitenkin suojata. Nyt sitten taas vaan lyhyitä lenkkejä. Toivottavasti tassu paranisi nopeasti.
Lauantaina oli aikaisin lähtö kohti Hyvinkäätä ja Spanieliliiton pääerikoisnäyttelyä. Tänä vuonna Miko jäi kotiin ja minä sain keskittyä kuvaamiseen. Tämä olikin ensimmäinen kerta kun Miko ei ollut mukana, vaikka Miko onkin kehässä pyörähtänyt vain joka toinen vuosi. Paikalla oli monia tuttuja ja uusia tuttavuuksia. Erityisen mukavaa oli, että näyttelyyn oli ilmoitettu 12 pentua. Kaksi oli jäänyt pois, mutta tosi kiva määrä pentuja oli kuitenkin. Kun ei ole omaa koiraa mukana, niin pystyy paljon enemmän rapsuttelemaan toisia koiria ja sainkin nauttia erityisesti Veikon ja Kodan huomiosta.
Kuvia varten pyysin Tytiltä suosituksia kameran asetuksiin ja hyvät asetussuositukset sainkin! Kuvan rajaaminen vaikutti selvästi kuvan laatuun, mutta olen silti tosi tyytyväinen kuviin kun kuvausolosuhteet eivät kovin ihanteelliset olleet. Tytille siis suuri kiitos! Harmittaa, että vasta valiourosten kohdalla tajusin mennä viereiseen tyhjään kehään kuvaamaan. Kehästä pääsi mukavan lähelle ja pääsi kuvaamaan koiria ilman, että esittäjä seisoo edessä. Välillä kehästä piti poistua kun siinä alkoi Junior Handler, mutta JH:n jälkeen pääsi taas aitiopaikalle kuvaamaan. Ensimmäistä kertaa jäin paikalle ihan loppuun asti. Näyttelyn jälkeen oli jalostusneuvottelu, jonne olin jäämässä ja olin lupautunut kuvaamaan kaikki BIS-kehässä sijoittuneet koirat. Eipä ollut ihan helppo juttu tuo BIS-kehien kuvaaminen kun piti olla nopea liikkeissään etteivät sijoittuneet ehtineet lähteä pois. Kooikereillekin tuli oikein hienoa menestystä loppukehissä. Kuvat löytyvät täältä.
Jalostusneuvotteluun jaksoi jäädä mukavasti ihmisiä. Aiheina olivat ENM, DLA, polvitutkimukset ja roturisteytykset. Hyvää keskustelua saatiin aikaiseksi ja oli taas mielenkiintoiset aiheet. Kotimatkalle sain Kaisan seuraksi, joten ei tarvinnut yksin matkustaa. Kyllä uni maistui pitkän päivän jälkeen!
Loppuun vielä pakollinen sunnuntain hyppytekniikkaraportti. Tehtiin etäisyyden arviointia ensin niin, että viimeinen hyppy siirtyi joka kerran jälkeen yhden jalan eteenpäin. Mikoa oli aluksi vaikea saada ponnarin taakse istumaan ja sitten pysymään siinä kun sillä oli niin kova hinku namikupille. Tehtiin muutama toisto ja seuraavalla kierroksella viimeisen hypyn tilalle vaihdettiin pituus kahdella palikalla. Mikolla ei ole koskaan ennen ollut mitään muuta estettä mukana, joten oli aika yllätys pojalle kun pituus tuli eteen. Miko jarrutti ennen pituutta, mutta hyppäsi sitten kuitenkin. Seuraavalla kerralla meni jo paljon paremmin. Lisäsin kolmannen palikan ja tehtiin pari toistoa. Lopuksi tehtiin kepit pariin kertaan ja palkkasin Mikon erkkarista ostamallani kaninkarvalla. Vaikutti olevan hyvä ostos kun Miko tarrasi karvaan ja alkoi vetää. Kodin ulkopuolella Miko on vaikea saada vetoleikkiin.
Tänään Miko pääsi fyssarikäynnille, jota Ulla hyppytekniikkakoulutuksessa suositteli. Ulla mainosti meille eläinfysioterapeutti Patricia Hirniä Suomen parhaana agilitykoirien fysioterapeuttina, joten kiinnostus heräsi. Jonkin aikaa mietin onko mitään järkeä autottomana lähteä Porvooseen asti fyssarille ja toisaalta halusin pysyä uskollisena nykyiselle, josta olen tykännyt. Tamara on aina saanut Mikon nopeasti rentoutumaan, jolloin Mikon on helposti saanut kyljelleen ja sitä on saanut hyvin käsitellä. Mutta kiinnosti kokeilla toista, joten tänään lähdettiin koko perheen voimin Porvooseen.
Aluksi Patricia katsoi Mikon liikkeet ulkona. Mentiin muutama kerta edestakaisin ja ympyrää. Sisällä Miko sai sillä aikaa vapaasti tutustua hoitotilaan kun minä kerroin Mikon historiaa. Syynä tähän käyntiin oli siis se, että Ullan mielestä Mikon keskiruumiissa on joko jotain jumia tai sillä heikot syvät lihakset. Mm. perussarjassa Mikon etu- ja takapää ei vaikuttanut toimivan yhteistyössä. Patricia sanoi, että liikkeistä huomasi Mikon selän olevan vähän jäykkä.
Patricia teki toimenpiteet pöydällä, joka oli Mikolle uutta (Tamara käsitteli maassa) ja se aiheutti alkuun vähän jännitystä. Aluksi Miko käytiin läpi sen seisoessa. Lantiossa toisella puolella oli jäykkyyttä, samoin selässä. Seistessä Miko oli jonkin verran vinossa. Sitten siirryttiin kylkiasentoon. Miko pysyi hyvin paikallaan ja pääkin nousi vain muutaman kerran. Patricia sanoi Mikon lihaksien olevan hyviä.
Käsittelyn jälkeen tehtiin vielä koordinaatioharjoituksia. Ensin lattialle pistettiin laatikko nurinpäin, jonka yli Miko piti houkutella kävelemään. Piti liikkua hitaasti, ensin etujalat laatikon päällä, sitten koko koira ja lopuksi takajalat. Muutamien toistojen jälkeen laatikko käännettiin ja piti tehdä taas samoin, mutta Miko ei mennyt laatikkoon kokonaan, pisti vain etutassut. Sitten vaihdettiin pienempään laatikkoon. Sen päälle Miko ei mennyt, pisti taas vain etujalat. Patricia oli samaa mieltä Ullan kanssa siitä, ettei Mikon etu- ja takapää ihan puhalla yhteen hiileen. Miko kuitenkin yritti saada takajalkojaan laatikolle, joten on se kuitenkin takapäästään jossain määrin tietoinen. Lopuksi Miko sai mennä seisomaan ison tyynyn päälle. Kovin mielellään Miko ei seissyt vaan olisi halunnut istua. Mikon piti kävellä myös tyynyn läpi. Seisomisen lisäksi Mikon piti vaihdella asentoja myös istumaan ja maahan. Patrician mielestä Mikolla oli ihan hyvä koordinaatio, vaikka takapäästään se saisi olla enemmän tietoinen.
Jutustellessa tuli puhetta siitä etten pidä Mikoa vapaana. Laukkaaminen epätasaisessa maastossa kehittää keskivartalon lihaksia, joten Patricia yritti ehdottaa erilaisia juttuja vapaanapitoon, mutta mulla oli aina joku syy miksi ei. Patricia sitten keksi, että me voitaisi ostaa saari ja muuttaa sinne :D Eipähän pääsisi Miko katoamaan omille teilleen. Täytyy katsella jos vapaana juoksuttamisen saisi jotenkin toteutettua. Puhetta oli myös koiran venyttelystä. Joskus venyttelin Mikon jalkoja aina agilityn jälkeen, mutta sitten se jäi ja nykyään teen sitä aika harvoin. Eipähän tarvitse potea huonoa omaatuntoa, kun Patrician mielestä koiran jalkoja ei pitäisi venytellä kun se osaa itse tehdä sen paremmin. Palautumista voi edesauttaa sivelemällä lihaksia.
Mikon kanssa täytyy nyt säännöllisesti tehdä ison tyynyn päällä kaukokäskyjä ja ympyröitä molempiin suuntiin. Lisäksi pitäisi pyytää Mikoa jalkojen väliin istumaan ja siitä seisomaan niin, ettei takajalat liiku. Kunhan parin päivän lepo on takana, niin täytyy alkaa ahkerasti treenailemaan, sillä joulukuussa on seuraava käynti.
Kun me kerran Porvooseen asti mentiin, niin piti tietenkin käydä Pienessä Suklaatehtaassa ostamassa salmiakkivalkosuklaata, naminami :p Jätettiin Miko ulos kiinni portaiden kaiteeseen ja eiköhän vieressä alkanut sitten kirkonkellot soida. Miko meni hämilleen kelloista ja alkoi haukkua. Liikkeessä nainen sanoi, että Mikon saa ottaa sisälle kun ei siellä muita ollut. Niinpä Miko pääsi sisälle suklaakauppaan, olipas ystävällistä!
Aina nätteinä syyspäivinä on ollut jotain (yleensä opiskelua), joten en ole päässyt kuvaamaan Mikoa värikkäiden syyslehtien kanssa. Lauantaina en jäänyt katsomaan viimeisen hyppytekniikkaryhmän treenejä, joten kotiin tultua oli vielä niin valoisaa, että kävin hakemassa kameran. Väsynyt Mikke joutui vielä poseeraushommiin. Kuvia löytyy täältä ja tämän postauksen kuvat myös ko. päivältä. Olen jo katsellut uusia paikkoja sillä silmällä, mutta ei taas aurinkoiset päivät ja vapaa-aika osu samaan ajankohtaan.
Sunnuntaina kävin Purina Areenalla katsomassa agilitykisoja. Paikalla oli useita tuttuja, mm. Taina ja Loki, Terra-kooikerin omistaja Lotta, Mari ja Mizy ja meidän agiseuran porukkaa. Menin ensin paikalle ilman Mikoa, sillä halusin nähdä maksi-1 radalla kooikerin ja jututtaa sen omistajaa. Juteltuani Dimin (Black Amiikos Dim Dagowim) omistajan kanssa vahvistui käsitykseni hyppytekniikan harjoittelemisen tärkeydestä, varsinkin kun koiralta puuttuu itsevarmuutta. Makseilla rimat on niin korkealla, että varsinkin pienellä maksikoiralla täytyy olla tarpeeksi rohkeutta esteiden ylittämiseen. Miko ei tosiaan ole itsevarmimmasta päästä, joten nyt vaan jatketaan ahkerasti hyppytekniikkatreeniä, jotta vältytään rimakammolta.
Testailin myös kameraa halliolosuhteissa, mutta en saanut asetuksia toimimaan. Napsin joitain kuvia urheilukuva-asetuksella ja kuvia löytyy täältä. Rakeisia, ei-teräviä kuvia, mutta ehkä niistä jollekin on iloa :)
Mizyn ensimmäisen radan jälkeen kävin hakemassa Mikoa kotoa. En mielelläni ota Mikoa mukaan agilitykisoihin, sillä ilmeisesti kisapaikan tunnelma vaikuttaa Mikoon kiihdyttävästi kun se niin helposti alkaa rähistä toisille koirille. Mutta juuri sen takia hain Mikon paikalle, nakit mukana. Hienosti meni kisapaikalla. Pari kertaa Miko alkoi haukkua kun joku muu haukkui, mutta kenellekään se ei rähissyt. Istuttiin Tainan ja Tainan siskon kanssa hallin päädyssä jonkun aikaa ja lähdettiin sitten kotiin. Empähän muuten koskaan ilmoita Mikoa näiden kisojen tuomarin radoille. Maksi-1:ssä oli rimat kuudessakympissä ja jokaikisellä agilityradalla keinu mentiin kahdesti, dislike!
Sunnuntai-iltana menimme ensimmäistä kertaa Konalaan Saaran ja Huugon kanssa tekemään hyppytekniikkaa. Saara oli tehnyt valmiiksi perussarjan ja set pointin sillä aikaa kun etsimme hallia. Huugo aloitti ja Miko säesti Huugon suorituksia haukunnallaan. Onneksi seuraavilla kerroilla Miko osasi olla jo ihan nätisti. Mikolla oli ihmeen hyvä vire ja se oli kovin innokkaasti tekemässä hyppytekniikkaa. Ilmeisesti ei vielä lauantaina saanut tarpeekseen... Miko ei oikein malttanut odottaa lähtölupaa vaan lähti useamminkin kerran omalla luvalla, mutta kovaa se meni. Tuskin ennen on poika samalla vauhdilla loikkinut perussarjaa. Olisi pitänyt pyytää Saaraa kuvaamaan, ensi kerralla sitten vaikka meno tuskin on enää samanlaista. Set point meni myös hyvin ja siinäkin Miko ainakin kerran varasti. Kun intoa kerran oli, niin koitettiin lopuksi keppejä. Hyvin meni, mutta viimeinen väli jäi pujottelematta. Näin on käynyt jo useammin, joten ehkä pitää ottaa kohta ohjuri käyttöön.
Tänään taas treenattiin agilityn merkeissä, tällä kertaa Tainan ja Lokin kanssa Kivikossa. Tehtiin seuramestaruuskisojen möllirata. Tällä kertaa ei mennyt yhtä hyvin kuin kisapäivänä... Tai siis muuten meni ihan ok, mutta Miko kiersi kaikki putket :) Ensimmäisen etukautta ja sen pistän oman ohjauksen piikkiin kun olin liikaa menossa jo putkelta pois päin, kaksi muuta putkea Miko kiersi ulkokautta. Mikolle taisi vähän rallittelu jäädä päälle kun se ennen radalle lähtöä veti muutamat kierrokset kentällä.
Yritin seuraavaksi lähteä samaan aikaan Mikon kanssa kun se on enemmän innostavaa kuin istumaan jääminen. Mutta tuo oli ihan tuhoon tuomittu yritys... Ei tuollaisella suoralla voi pysyä koiran perässä, ainakaan jos juoksee niin hitaasti kuin minä. Vielä tehtiin kolmas yritys ja tarkoituksena oli vaan saada Miko putkeen. Ihan suoraan se ei sinne mennyt, mutta menipähän lopulta kuitenkin. Olipas vaikeaa. Radan pätkän treenaaminen sai jäädä loppusuoraan, joka meni ihan ok. Lopuksi tehtiin kaksi kertaa kepit ja keinua. Kepit meni hyvin ja Miko pujotteli myös viimeisen välin. Keinuna käytettiin säädettävää keinua ja se oli keskimmäisellä korkeudella. Taina laski keinua maahan ja ihan ok suoritukset Mikolla.
Tosi hyvin Mikolla on riittänyt intoa kolmen peräkkäisen päivän treeneihin. Nyt sitten lepäillään ja viikonloppuna taas vähän jotain.
Eilen osallistuttiin meidän agiseuran järjestämään Ulla Kaukosen hyppytekniikan jatkokurssille. Peruskurssista on hieman yli vuosi. Menimme paikalle jo heti aamusta vaikka Miko oli toisessa ryhmässä. Oli hyvä nähdä ensin muiden suorituksia, sillä muiden meidän ryhmän suoritukset meni pääosin ohi kun olimme Mikon kanssa oman suorituksen jälkeen kävelemässä.
Ulla kävi ensin koirat läpi. Sanoin heti, että tiedän että Miko saisi olla vähän hoikempi ja Ulla oli samaa mieltä. Takapää reagoi paremmin kuin viimeksi, joten se jo kertoi edistyksestä. Ulla kyseli miten oli mennyt fyssarikäynnillä, jolle meidät viimeksi passitettiin. Kerroin selän kipupisteestä ja siitä seuranneessa eläinlääkärikäynnissä löytyneestä eturauhastulehduksesta. Eturauhastulehdus on voinut vaivata Mikoa jo pitkään ennen sen toteamista, joten voi olla, että se vaikutti viimeksi Mikon takapään käyttöön. Kerroin, että viimeisin fyssarikäynti oli tammikuussa ja silloin meille sanottiin, että puolen vuoden päästä voi tulla uudestaan kun kaikki oli ok. En kuitenkaan ole vienyt Mikoa vielä fyssarille kun kesällä tuli taukoa. Ulla kehotti menemään taas. Ulla kysyi myös missä Mikon anturahaava oli. Ilmeisesti haava ei ole vaikuttanut lihaksiin eli Miko on varmaan siitä huolimatta kävellyt ihan normaalisti. Keskivartalossa syviä lihaksia saisi edelleen olla enemmän.
Mikon kanssa aloitettiin perussarjalla. Perussarjan yhteyteen oli tehty myös askeleen pidennys ja harjoitukset oli yhdistetty mutkaputkella. Palkkana oli maksalaatikkoa, joka on Mikon suurta herkkua. Heti ensimmäisellä yrityksellä Miko varasti, kiersi hypyt ja juoksi suoraan kupille... Sitten tehtiin muutama toisto ja edistys näkyi, sillä Miko käytti takapäätään paremmin. Siirryttiin askeleen pidennys-harjoitukselle, jossa ekalla toistolla Mikolle näytti tulevan yllätyksenä pidemmät välit. Toinen toisto meni paremmin. Sitten mentiin takaisin perussarjalle ja hyvin onnistui erilainen harjoitus heti perään. Tämän jälkeen tehtiin askeleen pidennys ja perussarja kera putken. Mikolla parani tässä vauhti ja venytys. Seuraavalla toistolla putki jäi välistä, kun itse lähdin oikomaan... Kolmas toisto taas hyvä. Tehtiin vielä lopuksi kaksi perussarjaa, joista ensimmäisessä Miko ponnisti turhan läheltä ekaa hyppyä ja meni vinossa vähän heittäen takajalkoja sivulle. Toinen oli parempi ja aloitus rauhallisempi.
Toisena harjoituksena oli meille uusi tuttavuus taipuminen. Alkuun oli vähän vaikeaa. Miko ensin lähtöluvan saatuaan meni suoraan kupille. Olihan lähdöstä lyhyempi matka palkalle kuin hyppyjen kautta :) Otettiin avustaja mukaan peittämään kuppia, jos Miko meinaa oikoa. Kahdella toistolla Miko paineli suoraan kupille sitten onnistui yksi hyppy. Kun lähdettiin yhdessä liikkeelle ja näytin kädellä niin onnistui. Heti seuraavalla toistolla Miko oli taas oikomassa... Sitten onnistuneita tai ainakin melkein onnistuneita toistoja. Ulla sanoi, että Miko lähtee hyvällä vauhdilla ja itsevarmasti ensimmäiselle hypylle. Vaihdettiin puolta eli taipuminen vasemmalle. Miko hämmentyi puolen vaihdosta, joten taas alkuun oikomista, mutta sitten meni hyvin. Viimeisellä toistolla Miko lähti väärällä laukalla, joten se joutui ekan hypyn jälkeen korjaamaan askeliaan. Vähän oli puolieroa, oikea oli parempi kuten veikkasin.
Viimeisenä harjoituksena oli 4 etäisyyttä, jonka Ulla meille peruskurssilla näytti, mutta me ei sitä silloin tehty. Joskus taisin viime syksynä tätä treenata omatoimisesti. Kentällä oli neljällä eri etäisyydellä hyppyjä. Ensin tehtiin kerran kaikki neljä harjoitusta. Ulla sanoi, että Miko valitsee ponnistuspaikan loogisesti, mutta on jonkin verran epävarma, joka näkyy siinä, ettei Miko ole varma minkälaisia askeleita käyttää. Sitten tehtiin kaikkia pari toistoa, ensin läheltä ja sitten kauempaa lähettäen tai lähtien samaa matkaa. 9 jalkaa meni ok. 15 jalkaa kauempaa lähtien otettiin uudestaan, sillä Miko vielä ennen ponnistusta mietti ottaako askeleen vai ei, mutta teki kuitenkin hyvän ratkaisun. 12 jalan etäisyydellä kauempaa lähtien Miko meni ekalle hypylle etupainoisesti. 18 jalkaa tehtiin kolmesti. Ekalla toistolla alkoi jo väsymys näkyä, toisella lähti etupainotteisesti ja meni liian lähelle jälkimmäistä hyppyä. Kolmannella kerralla Miko korjasi ponnistuspaikkaa eli meni paremmin.
Tärkein harjoitus meille on aluksi perussarjalle tulo kauempaa, ilman liikettä. Kun alkaa sujua paremmin, niin voidaan ottaa liike mukaan, mutta aloittaen läheltä. Putki otetaan mukaan vasta kun Mikolle on selkeää mistä kohtaa se ponnistaa eikä sen tarvitse miettiä aloitusta. Vinoon hyppääminen voi johtua heikoista syvistä lihaksista tai jumista. Jos Miko vielä fyssarin jälkeen hyppää vinoon, niin otetaan vinot rimat tai ristikot käyttöön. Askeleen pidennys pitää ottaa mukaan treeneihin ja sitä voi tehdä samalla kerralla kun perussarjaa. Tätä voi harjoitella vauhdin kanssa, sillä Miko menee silloin paremmin ja putki voi olla ennen tai jälkeen sarjan. Perussarjassa kannattaa vaihdella etäisyyksiä. 4 etäisyyttä on myös Mikolle hyvä perustreeni itsevarmuuden parantamiseksi.
Olipas taas hyvä koulutus ja Miko jaksoi hienosti. Toistoja tehtiin paljon ja Ulla mainitsi väsymyksestä vasta kolmanneksi viimeisellä toistolla. Tänään meillä olisi ekat hyppytekniikan omatoimihallitreenit Saaran ja Huugon kanssa.
Tänään oli tarkoitus kirjoittaa meidän omatoimiagilitytreeneistä, mutta eipä tuo tuulinen ja sateinen syysilma houkutellut lähtemään. Ja olipas ihanaa olla pitkästä aikaa perjantai-iltana vaan kotona! Vaikka siivotessa aika on mennyt :) Huomenna on hyppytekniikan jatkokurssi ja siitä varmaan lisää sitten huomenna illalla. Tässä pari kuvaa viime viikonlopun seuramestiksistä. Kuvat Mia Alén.
